kiirettä pitää..

Kesä meni ja sitä ei edes ehtiny oikein huomata. Odotin vaan tätä syksyä, muuttoa, muutosta. Nyt vihdoin ollaan asian ytimessä, kuten sanotaan..

Uusi koti alkaa näyttää siltä miltä sen kuuluisi näyttää sitten valmiina, tosin vielä alastomana ilman tapetteja, maaliakin kaivataan. Eli purkuhommat on jotakuinkin hoidettu, kylpyhuoneen kiinnimuurattu amme odottaa siellä minua että menen räiskimään lekalla. Viimeksi leka ei kestänyt, lattia onneksi kesti, on nimittäin sen verran hieno - ja selvisi sekin että kallis - klinkkeri. Aitoa 60-lukua, josta ei haluttaisi luopua.

Sen ammeenkin luopumisen kanssa on vähän niin ja näin, koska sieltä muurauksen keskeltä on paljastumassa oikea aarre, jalallinen upeus! Nyt on mietinnässä, jätetäänkö amme siihen, tuleeko sitä koskaan käytettyä, osaako sitä elääkään ammeellisena. Ehkä lapset (tulevat) sitten joskus ovat siitä innoissaan. Ekologisena ihmisenä ahdistaa se veden kulutus, tosin lohduttaudun sillä, että kylpykäytössä amme voisi olla noin kerran vuodessa. Jos muun ajan elän säästeliäästi ja jätän muutaman suihkun väliin (kanssaolijoiden mielestä ei ehkä paras ajatus..) niin sallisinko kylpynautinnon itselleni? Hankalaa. Jos sauna valmistuisi nyt samalla, päätös olisi helppo koska sinne tulee suihku, mutta talvi pitäisi elää pelkän kylpyhuoneen varassa. Katsotaan. Pianhan se täytyy päättää sillä innokkaat apumiehet vie sen muuten pois kuljeksimasta..

alku.

Jostain, ja joskus täytyy aloittaa.
Minä teen sen yleensä täysin väärään aikaan ja väärästä päästä, mutta minkäs itselleen voi.

Kun oma pää leviää jos ei vähän voi narista remontin - ja miksei normaalielämänkin - keskellä, niin kai sen voisi tehdä näinkin.
Katsotaan mitä tulee.

Nyt sinne remottintyömaalle.