Elossa.

Näinpä. Reiluun vuoteen mahtui paljon, niin paljon kaikkea. Henkinen vuoristorata päätyi lopulta eroon, ihan siihen avio-, mutta enpähän olisi oma itseni jos en olisi pistänyt tuulemaan. Uutta on nyt sitten työ, koti, auto, asuinpaikka. Ja Mies. Pääsin käytännössä todistamaan erään rakkaan ihmisen tokaisun todenperäisyyden, "saat sen mistä luovut". No kappas vaan, näinhän siinä kävi.

Mutta niin, kaikesta paskasta näköjään seuraa väistämättä hyvääkin - Ystävät säilyivät, eikä kukaan tainnut tehdä puolenvalintaa, mitä arvostan suunnattomasti. Alkuun eron jälkeen oli ihan julmetun tuskallista edes kuulla omien ystävien pitävän yhteyttä exään, mutta daa-a, pitihän ne minuunkin. Siitä on selvitty, taputanpa itseäni ihan olalle! Uusi työ tipahti kuin tilauksesta syliini - eropäätökseen kypsyttäneen yhteisen Nykin matkan jälkeen töihin palatessa löysin tiedon avoimesta työpaikasta, jonka vastoin kaikka omia odotuksiani sain (muut siihen kyllä taisivat uskoa koko ajan, kiitos heille/teille!). Samaan syssyyn eksyin selailemaan myytäviä asuntoja, joista yksi pysäytti lautalattioineen. En olisi sitä itse tahtonut mennä edes katsomaan ajatuksella en-sitä-kuitenkaan-voi-vielä-ostaa kun entinen oli myymättä. Ystävärakas sinne mut raahasi, ja eteisessä jo tiesin tulleeni kotiin. Muuta asuntoa ei olisi edes tarvinnut nähdä, joskin se sitten vain vahvisti asian. Nyt sitten asun ihkaensimmäisessä vain ja ainoastaan Minun omassa kodissa niin ytimessä ettei kaupungille lähtiessä todellakaan tarvitse takkiakaan mukaan, punaiseksi ja vihreäksi ja turkoosiksi maalattujen seinien keskellä. Tämä on parasta!

[Vautsi, en ole edes tajunnut, mutta kaikki nämä kolme (uuden kodin ja työn löytyminen sekä eropäätös) mahtuivat noin viikon sisälle. Että näin tämä likka pistää tuulemaan kun niikseen tulee..]

Matkustinkin minä - kävin Tallinassa ihan kunnon lomalla, Roomassa (oh, siihen rakastuin!), New Yorkissa kahdesti samoin kuin Budapestissä (no töissä, mutta nautin silti joka sekunnista!). Nyt suunnitelman alla on ensi kevään matka Ystävän luo uusiin maisemiin. Ja sinne New Yorkiin siinä samalla, sama suunta katsokaas..

Opin vuoden aikana paljon, itsestäni, läheisistäni, nykyisestä ex-miehestäni, elämästä. Tajusin etten ehkä sittenkään ole blogikirjoittelija. Halusin ihan hurjasti jakaa jotain itsestäni, mutta onnistuupa tuo muutenkin. Että en siis tiedä tuleeko tänne ihmeemmin mitään jatkossa.. Ehkä mä yllätän!!

Kaiken lisäksi tunnen että jotain erilaista pysyvää on löytynyt. Olen äärettömän rakastunut, ja kaikella kunnioituksella kaikkia elämässäni olevia ja olleita ja tulevia kohtaan, tämä on jotain mitä en ole ennen kokenut. Tästä minä pidän kiinni kynsin hampain, pyörtäen kaikki "en koskaan enää"-puheeni.. Vaikeuksien kautta voittoon, sanotaanko. Hei ja vapauduin näillä näkymin ikiajoiksi luuydinnäytteiden ikeestä, triplahurraat sille, mä oikeesti olen voiton puolella tän tautihirvityksen kanssa, jeei!

:) Onnenheini

100: matkoja, kenkiä ja ihan vähän valitusta

Ei mulle kuulu mitään.
Kauheasti vaan laiskottaa.
En oikein jaksaisi niitä matkakuvia laittaa tänne - naamakirjassa on tosi paljon. Sieltä tsekatkaa tai laittakaa viestiä niin postaan linkin s-postiin. Reissu oli edelleenkin ehkä paras kokemistani, mutta oikeastaan.. aika vähän siitä saa välittymään tätä kautta.

* * *

Oikeastaan oon vaan koittanut selvitä tästä mahtavasta pakkasesta hengissä, hengittäminenkin kun tuntuu pakastavan keuhkot. Fiilistelen vähän ystävän luona Roomassa visiteeraamista huhti-toukokuussa. Ja jep, New Yorkin lennot hankittu, tosin se herkku odottaa vasta syyskuussa. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa, ooh, täytynee nukkua varastoon että siellä jaksaa päivät huidella ja yöt - no, huidella kanssa. Eli tulevan fiilistelyä ilmassa!!

* * *

Nyt hengaan uudet hienot Karhut jalassa ja toivon että maanantai ja steppitunti tulisi pian että pääsisin niitä testaamaan. Kirosin päivällä, kun kaverilta sosialisoimani hienot Emut meni rikki. Samperi. Alle kuukauden pidolla. Pöh. Nyt haluan sitten uudet, koska edes omat neule-Uggit ei tunnu yhtään niin hyviltä.

* * *

No okei, saatte pari kuvaa kuitenkin. Sitten ei muuta kuin loistokasta lauantaita ja seuraavaa kertaa odotellessa...

Örderöverit ja jotain kaunista

Enpä ole käynyt ainakaan kahteen vuoteen pumpissa, siis tunnilla puntinnostossa. Tänään kävin ja huomenna tiedän käyneeni, I presume! Hämmentävää kuitenkin oli, että joka hiton biisin loputtua hölmistyin että mitääh, nytkö se jo loppui, oisin nyt vielä ainakin yhden setin jaksanut (jopa mun iänikuisen kompastuskiven, askelkyykyt)!! Huh, enkä nyt kovinkaan keventänyt niitä painoja verrattuna ennen vanhaaseen, jolloin huhkin hikihatussa kolmesti viikossa ko. tunnilla. Tästä päättelen, että puheet nopeasti katoavasta lihasmassasta on kateellisten ihmisten ja kuntosalijäsenyyttä puffaavien lihaskimppujen salajuoni. Enkait mä muuten olisi siellä jaksanut loppun asti hymyillä, vai?!

Terveempi elämä on nyt siis saanut hyvän alun. Hmm, no, ok, täytyy kai sitten myöntää. Liityin semmoisiin keventäjiin.. Siellä käskettiin kertomaan asiasta kaikille että sitten nolottaa perääntyä. Ja jep, laihtumista tapahtui ekan viikon aikana 1,5 kiloa. Minusta hirveän paljon! Mutta olen löytänyt jälleen liikunnan ilon, vetoa voi sitten lyödä kauanko sitä iloa piisaa. Jospa edes eräisiinkin häihin asti!

Nyt vedän tuna-övereitä tässä samalla ja yritän jotenkin lohduttaa miestä jonka työhommat ilmeisesti kusee ihan kuninkaallisesti. Ei taideta rakennella terassia tulevana viikonloppuna.. Mutta saa tuohon pihalle tulla silti fiilistelemään mun kanssa, ihastelemaan vaikka meidän white-trash-grillailualuetta ;)

* * *

Niin ja jihaa, löysin sinne häihin kengät! Nyt pähkäilen pidänkö ne vai en. Pidän. En tiedä. Ehkä. Korkeatkin ovat. Any help, muotitietoiset ystäväni?



On ne kyllä kivat. Ehkä mä pidän ne..

aurinko aurinko lettuja paistaa

Aurinko ilahduttaa tänään oikein antaumuksella, mikä mahtava sää olisikaan olla rinteessä!
Muutama este on sillä tiellä.
Sattuu, edelleen, vähän vaihtelevasti. Varmasti oma moka, tuskin vielä on tarpeen irrotella imuroimalla, silittämällä ja pyykkiä pesemällä, muttakun alkaa netissä roikkuminenkin olla vähän tylsää ja kaikki mahdolliset lehdet on luettu.
Isä opetti, ettei aurinkoisella säällä saa katsoa sisällä telkkaria. Mulla odottaa tuossa hyvä läjä Heroesia, muttakun ulkona paistaa aurinko niin en voi niitä katella. En minä kyllä uloskaan uskalla mennä, liukastun vielä.. Hmm. Dilemma.

Onneksi pian on viikonloppu. Sitäkin odotan kuin hullu puuroa. Perjantaina mennään hienosti syömän hienoon ravintolaan ja, kuten ystävä asian ilmaisi, juodaan mahdottoman kalliit hutikat (muut juo jos juo, minä en. Lopetin senkin "ilon". Siis kiitos kipulääkkeiden..). Lauantaina pääsen toivon mukaan näkemään Ystävää, jota en ole aikoihin nähnyt, ja juhlimaan kaverin synttäreitä. Sunnuntaina vietetään vielä veljentyttären synttärit. Neiti melkein-4v kysyi, pääsethän täti juhliin? Sanoin että tietenkin, kuinka niin. "Näet sitten Danielin". Jaha. Se on nuorena se vitsa siis väännettävä. (Joskin saatan nuo lastenjulat jättää suosiolla välistä, alkavat kuitenkin sunnuntaina tietääkseni jo kymmeneltä, harvoin siihen mennessä saan itseni lastenjuhlakuntoon. Ellei sinne sitten haluta jonkin sortin monsteria?)

Nyt lähden ripustamaan pyykit, sitten syön, en silitä enkä imuroi enää, vaan katson yhden jakson verran Heroesia. Ja ehkä venyttelen samalla. Kait mä sen olen ansainnut..

AAARGH!!

Mihin tämä aika menee..?!
Selkähermojumi taisi oikeasti olla hetken laulu. Thank gaad. Parempi näin.

Viime viikko meni kiireellä, töitä ja paljon muuta. Viikonlopun viettoon mentiin Helsinkiin, mikä oli hauskaa: yllätettiin ystävä kuohuviinibrussilla, taisi olla ihan hyvä potku alkaviin 30-v. hulinoihin.. Ainakin tyttö yllättyi! Etenkin kun olin sanonut etten todellakaan pääse sen selän takia tulemaan.. Minä huijasin!
Illalla jatkettiin, viihdytettiin varmaankin myös kanssaihmisiä varsin rauhallisessa oluttuvassa. Sen siitä saa kun laittaa kolme varsinaista ja yhden muualtamuuttaneen uus-savolaisen samaan pöytään.. Voi sitä naurun remakkaa!! Itsellä oli ainakin vatsalihakset kipeinä, lie vieläkin. Ihanaa oli, jos joku teistä lukee tämän niin kiitos murut <3
(Pisteet myös seurueen ainoalle miespuoliselle gentlelle, hienosti selvisi ensitapaamisesta. Hengissä.)
Löydettiin myös mainio baari Helsingin kujilta, harmi vaan kun kukaan ei muista nimeä.. Jospa sinne joskus vielä eksytään.

Nyt valmistaudutaan taas iltamenoihin, koulutusta, ja välillä niinkin päin että mitä oikeuksia meillä on kuluttajia vastaan. Ne kun on aina napisemassa ja "oikeassa". Ei oo pitkään, I tell ya!

Leikitään kotia. Ollaan kotia.

Tällä viikolla koti on taas muuttunut kodimmaksi. Tai siis tällä viikolla, no, niin, tänään on tämä viikko ja tarkoitan tätä maanantaita.

Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)

Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?

Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.

Booored

Töissä on hiljaista - vietän taas vaihteeksi perjantaita poissa vakkaripaikalta. Yksin. Huoh.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.

Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.

Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.

Laatuaikaa ja ajatuslaukkaa

Minun ihana sisko pyysi minua yökylään!! Kuka enää pyytää ketään yökylään, ei kukaan, mutta mun sisko pyysi! Aika supermukavaa, ehdotteli että vuokrataan leffa ja herkkuja hankitaan ja ja.. Laatuaikaa siskon kanssa siis <3

Huomenna vastaavasti saan Laatuaikaa ystävieni kanssa. Tosin onhan tässä nyt nähty hyvä jos ei joka toinen päivä, mutta Laatuaika on eri juttu - siihen tulee keskityttyä ja valmistauduttua ihan eri tavalla kun vaikka sohvalöhöstelyhetkeen. Laatuaikaa ei melkein meinaa jaksaa odottaa, etenkin kun huomenna sitä edeltää uuden kodin siivous.. S-I-I-V-O-U-S. Soundsii aika tylsälle, vaikkei ole. Eilen sen sijaan oli tylsää töissä, niinkin tylsää että ajattelin josko vaikka ne ranteet auki, tapahtuisi edes jotain!! Vitsit kun asiakaspalvelutehtävissä voisi vaikuttaa niihin asiakkaisiin jo aamulla, että tulisivat tänne päivällä. Eivät tulleet eilen. Tänään sentään vähän tiheemmin.

Meninpäs metsäkujille laukkaamaan tässä höpöttelyssäni. Hei mutta ohhoh, kerrankin vähän jaaritteluksi, hahaa! Mä jo vähän oon ihmetelly tätä omaa järjen ja sanan juoksuani, olevinaan selkeää... ja pöh. Mä tarviin tätä viikonloppua. Ja Laatuaikaa. Menen harrastamaan sitä nyt.

viikonloppuna

Aika mukavaa on viettää aikaa hieman muissa merkeissä kuin jo tutuksi tulleissa.
Eilen harrastettiin kulttuuria, ensin ruotsalaista (Ikea, nyt on kylppäriin kaappi ja keittiöön vetimet) ja sitten suomalaista (Tamminiemi, ihan vaikuttava paikka). Mutta kaikenkaikkiaan mukava päivä. Erittäinkin, voisi sanoa.

Nyt vielä veljen koiran ulkoilutusta ennen valmistautumista häähumuun - varmaankin tämän vuoden viimeisiin. Sitäkin suuremmin odotettuihin.. :)