Mistä tunnet sä Ystävän?

Meidän rakkaat ihanat ystävät viipyi meillä lauantaista keskiviikkoon!!! Mitä jumalaista luksusta!
Paistettiin ainakin makkaraa takassa. Tehtiinkö edes muuta "tekemistä"? Ehkä ei? Oli täydellistä olla vain.

Pariskunta piti siis tukikohtaa meillä ja kävi tapaamassa muut ystävät sukulaiset ja kylänmiehet meiltä käsin. Yrittivät lomailla eli nukkua aamuisin pitkään. No, maanantai-aamuksi hoidin Elisan miehet herättelemään. Kävivät katsomassa että meidän modeemissa palaa valo (sitäpä ei joka jätkä itse osaisikaan tarkastaa!) ja se jos mikä oli hyvä syy herättää vielä uinuvat ystävät.

Tiistai-aamuksi järjestettiin jääkaapin korjaaja. Se oli sillä tavalla järkevä keikka että nyt se jääkaappi toimii eikä leiki pakastinta. Ystävät kuitenkin tiesi miten ottaa lomasta kaikki irti ja jatkoivat unia yrityksistä huolimatta makoisasti lounasaikaan asti. Rehellisesti sanottuna kadehdin, hieman. Itseäkin nukuttaa aina lounaaseen asti, joskus vielä sen jälkeenkin, jopa makosammin.

Kertakaikkisen mukavaa oli kerrankin saada ystävät kuitenkin tänne meille, me kun on taidettu Helsingin reissut majailla heidän lattialla vuokraan osallistumisen verran. Oli parasta. Parasta.
Parempaa on ehkä vain se, että keväällä nähdään vähän reilummin. Kaksi, ehkä kolmekin viikkoa. Balilla. He kun muuttaa sinne. Hei ja vaihdan, en kadehdi pätkääkään pitkäännukkumista vaan ihan tilkasti Balia. On niiiin siistiä!

Siellä nähdään murut!
:)

.

Booored

Töissä on hiljaista - vietän taas vaihteeksi perjantaita poissa vakkaripaikalta. Yksin. Huoh.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.

Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.

Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.

Ollako vai eikö olla?

Internet.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.

Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.

Muistin tepposet

Unohtui onnitella "pikkusiskoa", suuren suurta synttärionnea tätäkin kautta <3

..ja niistä juhlista, jatkoa seuraa..

Juhlinnan jälkeen...

...ei voi muuta sanoa kuin että olipa mukavat juhlinnat!
Päätä särkee, mutta ei siitä syystä kun voisi luulla (eikö?) vaan siksi että nukuin kuin tukki arvostettavat 9,5 tuntia, luonnollisestikin huonossa asennossa. Mutta kuittaantuipa univelat kerralla, luulen!

Perjantaina vietettiin parisuhdelaatuaikaa ja käytiin yhdessä, ensimmäistä kertaa lakkiaisten jälkeen, lähipupissa. Siellä oli karaoke (on kuulemma joka ilta..) ja mies kysyi koska aion mennä laulamaan. Minä, johon sopii sanonta laulaahan ne variksetkin, sanoin että tuskin edes vuoden sisällä. Ilta oli mukava, tuntuu että edellisestä kaksin-illasta on ihan liikaa aikaa. Saattoi vaikuttaa että mies teki viime viikon keskimäärin 14 tuntista päivää. Ihana oli nähdä siis puolisoaan kaiken kaikkiaan.

Lauantaina minä sitten lauloin karaokea.

Aiheellista

Vaikken aina jaksa olla niin ekologinen kuin mahdollista, tämä juttu kannattaa muidenkin tsekata. Etenkin te, joilla pieniä lapsia (kai täällä sellaisiakin on lukemassa?!) :)

Ja muutenkin koukuttava blogi. Suosittelen.

Fiilistelyä

Nyt on jotenkin niin hirvittävän synkkää, pimeää, harmaata, että sitä ilahtuu ennen näkemättömän paljon kauniista kuvista. Tsekkailin tänään usemmankin blogin (eli siis kaikki täältä löytyvät), ja jokaisessa oli ihania kuvia, joista löytyi värejä ja tunnelmaa tämän harmaan päivän tarpeiksi yllin kyllin. Enää ei tunnu harmaalle ja surkealle, vaikka töissä on hiljaista ja syksyn kalseus yrittää hiipottaa pään sisään.

Lisää fiilistelyn aihetta on tulevassa viikonlopussa. Ihania ystäviä tulossa kylään, tarjottavat on vielä mietinnässä mutta varmasti hyvää ja herkullista syötävää sekä kylmää juotavaa on luvassa.

Juotavasta tuli mieleen. Tässä on viikko järjestelty ja selvitelty tavaroita, viimeisimpänä paperikasoja, jotka muuton alla vaan lintattiin laatikoihin ja päätettiin siis selvittää vasta uudessa kodissa. Mies löysi erinäisistä pinoista 80e valmistujaisrahoja ja vuosi sitten syntymäpaivälahjaksi saamani alkoholiliikkeen lahjakortin. Joista siis en tiennyt että ne vielä on. No. Lahjakorttihan oli mennyt umpeen, tietenkin. Kävin kuitenkin nöyränä tyttönä kysymässä myyjältä liekö minulla mitään tsäänssejä käyttää sitä vielä, ja ilostuin kyllä kun kuulin että kunhan nopeasti sen käytän niin eiköhän se onnistu! Siis voi pojat, nyt kovasti harkitsemaan mihin tuon lahjakortin käytän, hyvään kuohuvaan vai mainioon punaviiniin. Jompaa kumpaa sillä ehkä pullollisen saa..

Ja se 80e menee sellaiseen herätysvaloon-mikä-lie. Sain puhelimen huollosta päivitettynä, ja herätyskelloon oli siinä yhteydessä liitetty riivaaja. Mikään muu ei selitä joka-aamuista sydänkohtausta, sen verran häijysti se vehje huutaa. Eipä huutanut ennen. Eikä sitä kait voi edes säätää. Joten ratkaisuksi ajattelin sitä hellästi herättävää lamppua. Tosin, saisikohan sitäkin testata ennen ostopäätöstä?

Isänpäivää

Sen kunniaksi ja ihan itseni iloksi istutin tulppaanit eilen. Satoi vettä niin ettei huomannutkaan ennen kun olin lits läts märkä. Oluttuoppisadetta.
Nyt jännitetään että lähteekö ne kukkaset kasvamaan. Otan sen kovin henkilökohtaisesti jos eivät lähde. Peittelin sipulit hellästi lehtien ja muun puutarhajätteen (jonka toivon muuttuvan mullaksi) alle, sen jälkeen kun olin ripotellut päälle tuoretta, hyvää multaa ja kukkasipulilannoitetta. Toivotaan parasta, jatkan raportointia aiheesta keväällä.

Muutto

Viime yönä nukuttiin ensimmäisen kerran uudessa kodissa.
Nukuin kertakaikkisen hyvin! Oli
-hiljaista
-pimeää
-rauhallista
-hiljaista

En edes muista koska olisin nukkunut niin makoisasti.

Illalla olin kotona yhdeltätoista huitelemasta Helsingistä, sillä aikaa kun mies oli muuttanut meidän kodin kaupungista pois. Väsytti ihan uskomattoman paljon, mutta ihan ihmeellisesti väsymys katosi kun pääsi kotiin ja vähän järjestelemään. Mies oli hankkinut kuohuviiniä, mikä kyllä kivasti kruunasi illan. Ja sain jonkinlaisesn muutto- kautta uuden-kodin-lahjan, mitä olin salaa haaveillut, nimittäin tit-ti-di-dii, Reinot! Ne on juurikin täydelliset, lattia oli ainakin aamulla jostain syystä jäätävän kylmä plus kun postia ei enää kanneta oviluukusta sisään vaan se on haettava itse postilaatikosta, Reinoilla laatikolle pääsee näppärästi. Niin, lisää ilonaiheita maanantai-aamuun: Hesarin jakaja oli löytänyt meidän uuteen osoitteeseen, voi pojat miten hyvä juttu!

Nyt elämä lienee seuraavat ajat tavaroiden paikan hakemista, järjestelyä, kadonneiden tavaroiden etsimistä, löytämistä ja uudelleen kadottamista, fiilistelyä, kohtuuttomia määriä takan käyttöä, puhdasta kotona oleilua. Enkä meinaa maltaa odottaa.

Pieni ihminen

Semmoinen on minun veljentyttäreni. Pieni mutta uskomattoman fiksu. Miten vajaa nelivuotias voikin tietää niin paljon, vai huijaako hän vaan minua? Voiko niin pieni huijata?
Huippu on se muksu. Pienet keijunsiivet selässään liihotellut koko aamun :) Toisin sanoen, minun aamuni ainakin alkoi hyvin.
Toivottavasti muidenkin.