honeymoon part 7

Tämän vuotiseksi hääpäivän matkakohteeksi valittiin Tukholma, tajuttiin ettei me oikeastaan koskaan ole käyty siellä koska risteilyreissuja ei ehkä kannata laskea.

Nyt käytiin, kolme yötä ja puolikas päivä enemmän päiviä! Hotelli oli juuri sopivalla paikalla, lähellä metroa ja kävelymatkankin päässä monesta mukavasta. Reissun aikana keskityttiin ehkä enimmäkseen ruokaan ja juomaan, mutta mahtui siihen hitusen (!!) shoppailuakin, heh.

Ensimmäisenä iltana meillä oli jo etukäteen varattu pöytä kehutusta (?) Grill-ravintolasta, koko viikonlopun ainoa mahdollinen ajankohta oli perjantaina kello 17.30 joten silloin syötiin ajoissa.

Alkuruoaksi otin paikan klassikon, katkarapupannun, *huoh* miten h-y-v-ä-ä!

Pääruoka oli myös speciality, nimikko-hampurilainen lisukkeineen päivineen (kuinka omaperäistä minulta. Mutta kannatti, paras ravintohampurilainen ehkä koskaan!)


Mutta miehen ruoka se vasta herkullista olikin!!

Siitä riipimään sitten vaan!

* * *

Hääpäivä oli viimeinen kokonainen päivä, joka aloitettiin shamppanjalla ja jota jatkettiin kuohuviinillä. Nyt olen siis käynyt myös System Bolagetissa, hyyyvin jännittävää, vuoronumerot ja kaikki. On ne ruotsalaiset erikseen..
Päivä jatkui letkeästi, terasseilla tarkeni hyvinkin istua ja illalla päädyttiin syömään hotellin lähellä olevaan, hervottomaan hyvään kuubalaiseen ravintolaan. En muista koska olisin niin hyvin laitettua ruokaa saanutkaan, lienenkö koskaan, ainakaan ravintolassa?

Minä otin marinoituja paprikoita (oli aika kaukana mistään säilykeversioista!) ja mies keiton, varsin näyttävän sellaisen.




Kyllä maittoi!
Paikan tarjoilija oli hellyttävä nuori mies, hammasraudat ja pelit.. Itse yritin tilailla ruotsiksi ja muutenkin pärjätä paikallisella, ilmeisesti onnistuin hyvin koska koko illan tarjoilija puhui minulle ruotsia ja miehelle englantia. Ei ollut pokkaa sanoa etten ihan kaikkea ymmärrä, mutta hämmästytin kyllä itsenikin miten hyvin se pakkoruotsi on päähän jäänyt!

Kaiken kaikkiaan täydellisen onnistunut matka. Uudestaan on päästävä, kesemmällä ehkä. Enkä pistäisi pahakseni sinne muuttamistakaan, oli kuitenkin sen verran aurinkoinen paikka - sekä kirjaimellisesti että tunnelmaltaan. Ja kun se kielikin lähti sujumaan... :)

Lomalainen, renttunainen

Miten ihanaa olikaan jäädä lomalle kun muut olivat koko ihanan kesän omaansa minulle hehkuttaneet!! Vihdoin oli mun vuoro. Sen tarpeessa olinkin.

Maanantaina, ensimmäisenä lomapäivänä oli kurkku kipeä, tiistaina vähän lisää ja keskiviikkona pikkukiva kesäflunssa sitten iski oikein kunnolla takavasemmalta. Torstai-aamuna olin vahvasti sitä mieltä, että jää Madonnakin väliin jos olo ei vähimmässäkään määrin parane (parani onneksi sen verran että menin kokemaan ehkäpä parhaan konserttini ikinä). Mut ei tää olo mitään hekumaa ole.
Viikonloppuna oli onneksi mahtikelit (ainakin eräällä melkoisen ihanalla mökillä eteläsuomessa melkoisen täydellisessä seurassa, kiitospusut sinne!!), jolloin kivasti sekoittui oliko mun nenä palanut vai vaan niistämisestä kipeä. Vissiin ihan kiitettävästi otin sitä arskaa, sillä sain eilen kommentteja kovasti ruskettuneesta hipiästäni, jih! Maha vaan haluaa pistää vastaan ja esittää possunpunaista pyykkilautaa (hah!), mutta kyllä se sekin varmasti vielä ruskeaksi muuttuu, toivotaan ainakin!

Mutta siis toinen lomaviikko on alkanut niistämispuuhissa. Plus lisäksi kylppärinpesu-, ompeluvalmistautumis-, pihanlaitto- ja ikkunanpesupuuhissa, sikäli aika jees että suurimman osan ajastani olen kuitenkin istunut tässä terassilla hengaten netissä ja kuunnellen Spotifystä Mando Diaoo. On hyvä, kuunnelkaa muutkin!!

Kävin taas.

Pääsin jälleen edes vähän Suomen rajojen ulkopuolelle, kun vietettiin kaksipäivänen tyttöilyloma Tallinnassa - tarkoitus oli mennä Tukholmaan, mutta ainakaan enää ei harmita suunnan muutos etelään..

Perjantai-aamuna mentiin ja lauantai-iltana tultiin. Väliin mahtui shoppailua (kesäksi jälleen yksi lempimekko!), kynsien laittoa (Kiinassa laitetut kesti 3 viikkoa, Tallinnassa 3 tuntia - for real!), vallan hyvää ruokaa (ravintola oli käytännössä menossa kiinni kun mentiin, siitäkin huolimatta saatiin ihan rauhassa istua herkkuruuan äärellä yli tunti), muutama kuohuviinipullo ("minä juon ainakin vettä.. paitsi jos pienen pullon skumpaa..") sekä - OMG! - karaokea. No sille on ihan selkeä selitys kyllä, ei menty vasiten laulamaan, mutta joku "Jarmo" oli päättänyt lähteä poispoikkeen ennen oman vuoronsa tuloa, jolloin karaoken vetäjä kysyi tuskastuneena että "no onko täällä ketään suomalaista joka voisi tämän laulaa?!" jolloin serkun kanssa astuttiin rohkeasti esiin. Komiasti vedettiin "Kolmekymppinen" ja toivottiin että viimeisetkin suomalaiset olisi kadonneet jo ennen sitä, viimeistään varmaankin sen jälkeen. Ei me laulaa osata, ehei, mutta asennehan se on mikä ratkaisee, eikö?
Ainakin aplodit oli sen mukaiset.. ;)

Parasta taisi olla aurinko ja kesä - siltä se +18 sillä hetkellä tuntui, kun takin pystyi hyvillä mielin jättämään hotellille. (Lauantaina Helsinkiin tultua erehdyin lähtemään samoissa tamineissa rahaa nostamaan, vähän oli vilu ja vastaan käveli ihmisiä pipot päässä ja talvitakit päällä..) Niin ja pakko kehua hotellia, muihin en enää lähtisikään! Palvelu pelasi ja hinta oli kohdallaan (110e/2hh). Aamusauna oli ehdoton, koko saunaosasto oli meidän käytössä, including järjettömän kokoinen poreamme.. Huh, sinne vien kyllä joskus kaveritkin!!

* * *

Lauantai-ilta hummattiin Helsingin kujilla ja nyt sinne yhteen sedulaan ei tartte enään mennä (oliko se edes sedula?! sille se ainakin vaikutti.. huoh!) ja sinne toiseen, oikein kivaan juottolaan, ei vissiin enää päästäiskään - saatettiin humalaisten tyttöjen järjenjuoksulla kysyä portsaria jatkoille (niin-pä!) ja tehtiin oharit - mun seuralainen vissiinkin toistamiseen ja siis sille samalle pokelle.. Jep. Niin siinä käy kun päästetään (holtittomat, hutikkaiset) tytöt tanssimaan pöydille ja ottamaan muutama tervaleijonasnapsi liikaa.. Mutta hauskaa oli, ja eikös se ole se main point, eh?

Lopuksi pizzerian ja noin kolmenkilon valkosipulipizzan syönnin kautta hotelliin. Tuoksun voi kuvitella. Vanha viina olis saanu haista vaikka kotiin asti, se valkosipulin lemu nimittäin peitti alleen k a i k e n. Sääliksi käy niitä kahta samassa pöydässä istunutta poikaa. Istuivat ikkunan puolella, ei siis mahdollisuutta päästä karkuun. Valkosipulimyrkytys saman tien. Ponk.

Nyt kotona ja haaveissa aurinkoinen vappu. (Nyt seuraa paasausta) SEN jälken alkaa terveellinen elämä otsikolla "Jallutta Juhannukseen". Saa osallistua. Tuhat miinuspistettä sille joka yrittää sanoa mulle ettei kait se yksi nyt haittaa. Se on terve sielu terveessä ruumiissa ettähän tiedätte! Hrrrkh, voimia mulle..

Peking

Oli semmoista retuutusta koko loma että jos jossain vaiheessa hetki olikin aikaa nököttää tietokoneen ääressä niin hyvä että jaksoi sähköpostin katsoa - saati että kiinalainen meininki olisi sallinut kirjautumisen blogiin tuosta nuin vaan. En sitten postaillut yhtä enempää :)

Mutta mutta. Mistähän edes aloittaisi?!

Nähtiin paljon, riittävästi yhden rupeaman tarpeiksi. Parhautta oli kyllä ystävien näkeminen. Se oli vähän kuin uudelleen tutustumista, muistamista miten rakkaita ihmisiä sitä maailmalle onkaan ripottautunut. Lisäksi nyt saatiin tutustua ystävien lapsiin kunnolla, muutaman tunnin pyrähdykset ei ole olleet lähimainkaan riittävästi luottamuksen voittamiseen. Paitsi nyt, kun tiesivät ettei me lähdetäkään hetkeen pois.

Ensi kertaan jäi oikeastaan vain Mao ja Taivaan Temppeli. Siis sellaisista paikoista mitä olisi hyvä nähdä. Temppelien kanssa kävi kyllä kuten yleensä kirkkojen kanssa - näet yhden, toisen, ehkä vielä kolmannenkin, mutta ei sillä niin väliä sillä ne alkavat hyvin nopeasti olla toistensa toisintoja. Kaikissa komeat katot ja maalaukset, leijonat vartiossa, värejä ja patsaita koko rahalla.

(Kesäpalatsin huipulta, taustalla kaupunki)

(BeiHai-park, jossa päädyttiin itse kuvauksen kohteiksi- sangen hämmentävää ensimmäisellä kerralla!)

Heti loman alkajaiseksi haettiin tyttöjen kanssa kynnet - alkusoittoa hemmottelulle!

Kaiken kaikkiaan sain kahden viikon aikana kolmet erilaiset kynnet.


(Miksei Suomessa muuten ole tällaista palvelua?! Kymppi pari maksaisi, eikä tarvitsisi kummoista hommaa tehdä. Tai sitten jos onkin niin jossain Helsingissä ainoastaan! Haluaa luksustelua tänne periferiaankin!!)

Ehdittiin käydä myös kolmesti erilaisissa hieronnoissa. Oikeasti, talking about luxury!!

* * *

Ensimmäiseksi nähtäväksi kohteeksi valittiin Muuri. Matka sinne kesti puolisentoista tuntia, missään välissä ei oikeastaan poistuttu ihmisten ilmoilta vaikka aika autenttista ympäristöä nähtiinkin. Todettiin vaan, että tungosta piisaa näillä seuduilla.



Ei siitä pääse yli eikä ympäri, on siinä tehty jumalaton homma. Mistä ne kivet on sinne saatu? Millä ne on viety? Miten tähän on riittänyt motivaatiota ja kehtaamista? Me vaan päällisteltiin ja oltiin hoo-moilasina. Kuten kunnon turistien kuuluukin.

Toinen vallan hämmentävä paikka oli tinka-market. Tässä kuva korukerroksesta.



Minut tuntevat ehkä uskovat että olin pienesti taivaassa tuonne kun eksyin. Sitä meni ihan sekaisin; korvikset sai eurolla, parilla, helmet viidellä. Mukaan tarttui lopulta myös korurasia, sillä missä minä saan ikinä ne muuten säilytettyä?! (Ne= kahdeksat korvikset, useita sormuksia, erilaisia kaulakoruja oliko myös kahdeksan, ei taida riittääkään..) Mutta iloinen on tämä tyttö ostoksistaan. Muistin minä myös ystäviä, ei kaikki korut olleet itselleni.. :)

Teetettiin myös vaatteet ensi kesänä oleviin velikullan häihin. Voi kuulkaas, minusta tuntuu ettei minulla koskaan ole ollut mitään niin ihanaa vaatetta! Haluaisin pitää mekkoa koko ajan, se on täydellinen! Sain hankittua siihen sopivat korutkin (melkoisen kauniit turkoosiksi värjätyt helmet + korvikset.. kahdet itseasiassa, massiivisemmat ja vaihtoehdoksi kevyet), enää puuttuuvat siis vain kengät. Miehen puku on niin täydellisen slim-fit että jaiks! Rehellisesti sanottuna taisi jäädä allekirjoittaneella suu auki kun mies veti sovituksessa takin niskaan.. On osaavia herrat räätälit siellä, enpä muuta sano.

* * *

Yllättävintä Pekingissä oli ehkä ihmisten ystävällisyys. Jokainen pyrki tekemään kaikkensa auttaakseen meitä jos niikseen tuli, eikä meihin missään vaiheessa suhtauduttu epäluuloisesti, tai vihaisesti, tai kuten ehkä jossain maissa länkkäreihin suhtaudutaan. Ainoat tuhinat saatiin lentokenttäkuljetuksissa, vissiin ei ole mukavin matka taksikuskeille tuo kentälle meno. En jaksa tajuta sitä huokailujen määrää, hitsi vie..

Kiina oli myös halpa maa. Parillakymmenellä eurolla sai syödäkseen ja juodakseen neljä ihmistä vatsan täydeltä. Paras taisi olla eräs ihan perus, paikallisten suosima ruokapaikka, missä juotiin puolen litran oluet ja syötiin kahteen pekkaan niin että napa naukui mutta lautaset ei tyhjentyneet, hintaa tuli alle 5 euroa. Hävetti maksaa niin vähän. Ajatelkaa nyt, viisi euroa, eihän sillä saa edes niitä astioita pestyä jos länsimaissa oltaisiin!

Luksusta haettiin myös ajelemalla komealla mustalla autolla - oman kuskin kanssa tietenkin. Tämä kohtelias gentlemanni odotti meitä milloin minkäkin temppelin edessä ja kunkakin tinka-marketin ovella. Vei ovelta ovelle, haki kotoa ja sinne myös palautti. Viiden euron tuntipalkalla. Ei kai tuommoinen muualla olisi mahdollistakaan. Ei siellä siis taksimatkailukaan kallista ollut, viidellä eurolla pääsi kotoa eli periferiasta viidenneltä kehätieltä keskustaan, noin 25 kilometrin päähän. Yleensä halvemmallakin, kun kuskit tiesivät oikoreitit ja osasivat välttää ruuhkia.


(tässä ei mikään hurjan paha, perus-sunnuntai-meininkiä)

Yksi yö vietettiin hutong-hostellissa, haettiin mahdollisimman autenttista ilmapiiriä. Ihan ok, joskin tämä hostelli oli sellainen, mihin kaikki hutong-kierrokset pistäytyi. Aamulla kun herättiin ennen ylösnousua, taisi olla jo päivän kolmas kierros menossa. Ohhoh ja olipas nämä suomalaiset kummallisia, tuolla nuin nukkuvat, ja vautsivau, nyt ne syö aamupalaa, otetaanpa vähän videokuvaa (kyllä, kuvasivat perkeleet, irvistin kauniisti). Kokemus sinänsä. Ensi kerralla mennään ja suosittelen muillekin että etsivät jonkun muun paikan tämän kyseisen hostellin viehättävyydestä huolimatta. Etenkin jos sattuu olemaan aamurauhaa rakastavaa sorttia..

* * *

Loma oli siis mitä kaivattiinkin - joskin se sisälsi aika vähän ihan lomailua, lepoa, lonkan vetämistä. Ja oli kyllä hyvä niin! Saatiin Finnairilta yksi ylimääräinen lomapäivä, joka menikin loitering-meiningillä. Se riitti, ihme ja kumma. Myös ajatus tulevista viikoista (4 päivää töitä, neljä lomaa, neljä töitä) pitää olon mukavan rentoutuneena.

Kroppa on kyllä edelleen ihan sekaisin. Paluuiltana jaksoin sinnitellä silmät auki yhdeksään, aamulla oli hurjan tiukkaa pysyä sängyssä edes siihen seitsemään. Ensimmäisen kerran heräsin 2.33 ja mietin josko kuitenkin lienee liian aikaista.. :) Tänä aamuna armahdin ja nousin kuudelta kun kerran siltä tuntui. Minkäs teet. Kummasti jaksoin eilen jo puolille öin valvoa. Voi kun saisikin tällaisen rytmin pidettyä, pitkät aamut on mahtavia. Nälkäkin tulee kummallisiin aikoihin, aamuyöllä, ja palaa vasta päivällä. Ei ole nuori enää tämä body, kaavoihinsa kangistuvaa sorttia ;)

(Jahas, ja taas päästiin jaarittelu-asteelle.. )

Kuulin myös heti kotiin palattua jymyuutisen - minusta tulee tuplatäti syksyllä. Ihan vähän itkeä tirautin kun veli soitti. On se vaan.. ihanaa.

Ni hao bei jing

Ihan vielä ei loma ole saanut ylivaltaa, eli työasiat hieman pyörii mielessä, mutta hyvin ne jo hiipuu.. Kaksi yötä takana ja aikaero alkaa vihdoin tasottua. Viime viikko oli kuulemma kuumaa, mutta ihan tämä Suomeen verrattuna keväistä on nytkin (n. +12). On nautittu!! Tänään aurinko helli meitä kun käytiin Great Wall'lla. Oli yhtä aikaa hieno ja mykistävä, ja jotenkin kuitenkin tuntui että tässäkö tämä oli..? Nooh, pian tajusi että ei, ei tosiaankaan ollut tässä. Muuri jatkui ja jatkui ja jatkui, silmänkantamattomiin vartiotorneja, muurinpätkää, puretun muurin pohjaa jne. Kävi kuten meille kerrottiin; ei sitä tosiaankaan voi käsittää ennen kuin siellä tepastelee. Miten ihmeessä ne kivet on sinne roudattu, ja mistä?! Siinäpä pieneen mieleen pohtimista.

Eilen ihan rehellisesti pelkästään oltiin. Miehet meni menojaan, "jet lag" vaikutti muihinkin kuin matkalaisiin, I presume..
Me tytöt (minä, ystävä sekä ystävän pian 3v. tytär) käytiin kynsisalongissa. Pikkuneiti istui meidän välissä ja otti jokaiseen kynteen pinkkiä lakkaa ja kukkaset timantein. Maailman pienimmät kynnet joissa maailman pienimmät kukkaset. Tää kukkaiskynsi on muuten vienyt mun sydämen - keikistelee, ilmeilee (härregud miten jollain persoonalla voi olla sen tuhannen tuhatta ilmettä!!) ja varastelee sydämiä ;) Tulee jostain selän takaa hipihiljaa ja kurkistaa kolmen sentin päästä ja nuuskuttaa. Varsinainen illistelijä! Oon myyty!

Oi ja vielä ei olla päästy maistelemaan mitään epäilyttäviä "herkkuja", suussasulavia herkkuja kylläkin. Eipä ole kung pao-kana maistunut eläissäni niin hyvälle kuin täällä, eikä se ole lähimainkaan parasta mitä on syöty. Oletteko koskaan kokeilleet vaikka broccolia valkosipulilla? En enää aio muuten sitä syödäkään.

* * *

Jaahas, mun täytynee jatkaa toiste, koneelle on tunkua (sen pikkuneidin isoveljet - myös melkoisen valloittavia- odottaa vuoroaan.. ;). Lisää heti kun aikaa likenee (voisitte kyllä toivoa ettei likene.. ;)
Huomenna on muuten vuorossa räätälillä käynti ja silkin etsintä. Eräskin hääpuku- ja juhla-asuprojekti pyörähtää siis todenteolla käyntiin..