100: matkoja, kenkiä ja ihan vähän valitusta

Ei mulle kuulu mitään.
Kauheasti vaan laiskottaa.
En oikein jaksaisi niitä matkakuvia laittaa tänne - naamakirjassa on tosi paljon. Sieltä tsekatkaa tai laittakaa viestiä niin postaan linkin s-postiin. Reissu oli edelleenkin ehkä paras kokemistani, mutta oikeastaan.. aika vähän siitä saa välittymään tätä kautta.

* * *

Oikeastaan oon vaan koittanut selvitä tästä mahtavasta pakkasesta hengissä, hengittäminenkin kun tuntuu pakastavan keuhkot. Fiilistelen vähän ystävän luona Roomassa visiteeraamista huhti-toukokuussa. Ja jep, New Yorkin lennot hankittu, tosin se herkku odottaa vasta syyskuussa. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa, ooh, täytynee nukkua varastoon että siellä jaksaa päivät huidella ja yöt - no, huidella kanssa. Eli tulevan fiilistelyä ilmassa!!

* * *

Nyt hengaan uudet hienot Karhut jalassa ja toivon että maanantai ja steppitunti tulisi pian että pääsisin niitä testaamaan. Kirosin päivällä, kun kaverilta sosialisoimani hienot Emut meni rikki. Samperi. Alle kuukauden pidolla. Pöh. Nyt haluan sitten uudet, koska edes omat neule-Uggit ei tunnu yhtään niin hyviltä.

* * *

No okei, saatte pari kuvaa kuitenkin. Sitten ei muuta kuin loistokasta lauantaita ja seuraavaa kertaa odotellessa...

Pitkästä aikaa!!

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea mukavaa, yllätyksellistä, iloista. Välipäivät eli arki on paiskittu töitä mutta muuten.. :

Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!

Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.

Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!

Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..

Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?

Aurinko paistaa.

jaarittelija lomailee nyt sitten.

Kaksi viikkoa.
Toivottavasti voin jotain tänne matkalta laitella, ehkä jopa kuvia?!
Tarinoita ainakin.

Mutta ensin ottaudun lomatunnelmaan, sitten yritän välittää niitä tänne.
Tällä minuutilla lähtee lentokone kohti Pekingiä, fiuuh ja heippavilkutus!

Paljon hyvää

Tämä viikko on ollut melko haipakkaa, kylläkin paljon kaikkea kivaa ja hyvää ja tekemistä. Liikuntaa lähinnä ja rakkaiden ihmisten näkemistä. Mieli on korkealla, ei kyllä vähiten siksi että huomenna se loma vihdoin alkaa. En enää tiedä miten päin olisin.

Eilen tuli kaveri käymään ja korjasi joutessaan meidän tietokoneen. Tästä hävisi äänten kuuluvuus viikko pari sitten, ja se on kismittänyt. Eipä vähiten siksi, että myös cd-soitin on kiukutellut eikä tunnista enää cd-levyjä (kyllä vain, pelkät dvd:t kelpaa. pöh) Kaikki musiikki on siis ollut iPodin varassa. Jipii, ei ole enää! Siitä ensimmäinen piste iin päälle.

Tänään työkaveri toi minulle heijastimen, jonka tekstistä olin tullut mieleen:
"Mie oon niin mainio että miut pitää ehkä kieltää lailla!" (jos et huomannut niin mulla tuli kyynelet silmiin). Miten hyvinkin pienestä eleestä tulee niin hyvä mieli? Toinen piste iin päälle.

Juttelin tänään minulle tärkeän ihmisen kanssa ja jälkeenpäin sain tekstiviestin, jossa hän kiitti minua kuuntelemisesta ja muistutti kuinka rakas olen hänelle. Tajusin, ettei minun tarvitse aina olla äänessä ollakseni ja tullakseni olevaksi. Ja että minulla on enemmän ihmisiä ympärilläni kantamassa kuin aina muistankaan. Ja ettei minun tarvitse enää olla vahva ja kantaa muita, pelkästään itseäni. Kolmas piste iin päälle.

Sain myös aimo annoksen energiaa ja voimaa vyöhyketerapeutilta. Vähän myös ajatusten selkiytymistä tuohon ylläolevaan suuntaan. Joskus aina unohdan kosketuksen voiman. Neljäs piste iin päälle.

En ole pakannut ja vielä ennen sitä ja nukkumanmenoa täytyy lähteä hakemaan mies kujilta ja nähdä muutamaa ystävää (olen kyllä tietoinen kellonajasta.. :). Luulen kuitenkin, että tämä viikko päättyy niin jumalaisesti plussan puolella, että jos teistä kolmesta lukijastani jollain on kurjaa tai muuten väsyttää tai ei huvita, niin lähetän vähän voimia täältä. Tässä näin, olkaa hyvä *puffh*

Tykkään teistä.

Olen tosi iloinen, että on perjantai.
Tuntuu, että tämä viikko on mennyt kivuissa ja säryissä, väsyneenä ja pökerryksissä.
Aivan mahtavaa, että huomenna saan nukkua jopa ehkä yhdeksään, saan lorvia aamukahvini kanssa miten kuten haluan eikä ole kiire mihinkään. Weekend luxury.

Hain eilen matkalaukun lainaan - ihan oikeasti me kohta mennään!!

Hämmennystä

Sain jokin aika sitten kuulla että minuun ollaan ihastuneita.
Se oli kovin hämmentävää, aika harvoin sellaista kuitenkaan kuulee, jos varmasti jotakuinkin yhtä harvoin sellaista tapahtuu. En nyt kuitenkaan mikään magneetti ole, ymmärrän realiteetit. Ja oikea sanamuoto taisi lopulta olla että herätin tunteita, joiden kuviteltiin olevan kauan sitten menneitä. Vaikka sen nyt vääntäisi miten, niin iloinen mieli siitä tuli, etenkin kun kumpainenkin ymmärtää missä mennään, etten totisesti ole available eikä se kuulemma haittaa. Ettei tämä ole sellainen "eihän-sitä-koskaan-tiedä"-juttu. Tämän tietää. Hyvä mieli molemmilla anyway, oletan.

* * *

Viime aikoihin mahtuu myös riitasointuja minulle tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa on selvitelty kovaan ääneen välejä ennenkin. Tällä kertaa poikkeus oli siinä, että kumpikin pyysi anteeksi heti, suoraan, eikä muutaman päivän päästä arasti tekstiviestillä. Huh, mitä kasvua! Siinä tuli ehkä itkettyä jotain muutakin kun sitä riitaa, mutta sen varjolla oli hyvä antaa tulla. Itselle ainakin jäi lopulta hyvä mieli, tästäkin.

* * *

Sain myös kuulla rakkaan ystävän ääntä, enemmän taisi ystävä hämmentyä saadessaan kauppareissullaan puhelun Suomesta.. Vaikutus oli lähes kuin olisi halauksen saanut, sen verran hyvä mieli jäi, ehkä paras kaikista. Pian kuullaan taas!

Näissä ajatuksissa on hyvä aloittaa viikkoa.
Samoin kun laskemalla päiviä lomaan - olikos niitä nyt sitten yhdeksän, vai..

dreaming

Minusta kevät voisi tulla jo. Sikäli tuleva reissu osuu hyvään saumaan, että sillä aikaa se kevät tulee. Toivon todella missaavani loskan ja paskan ja saapuvani suloisesti keskelle lorisevia puroja. Toivottavasti ei pelkkää toiveajattelua.

* * *

Eilen tuli kaverin lomakuvia katsoessa kyllä melkoinen hinku paratiisisaarelle, sinne missä olisi vain valkeaa hiekkaa silmänkantamattomiin, palmuja, turkoosi meri ja riippukeinu.
Ja aurinko.
Ehkä joku kylmä juoma käteen aina sopivan hetken tullen. Ja tuoretta ananasta hengissä pysymiseen. Eikä kertakaikkiaan mitään, ei kerrassaan vähäisintäkään tekemistä!! Miksei mulla ole semmoista miestä joka haluaisi samaa?! Miehelle tekemättömyys kelpaa ehkä päivän, sitten pitää saada jotain aktiviteettia. Eli, sinne paratiisiin tarvittaisiin vaikka joku luola mitä mies voisi tutkia. Minä olisin pelkästään siinä riippukeinussa mikäli en lilluisi meressä, saattaisin sitten kuunnella puolella korvalla selostuksia salaisen luolan tarjoamista "elämyksistä"... Hmh. Ehkä joskus. Täytyy aloittaa kotona pienoinen painostus, eh?

* * *

Eilen vietettiin ystävän kanssa laatuaikaa ja käytiin maailman suurimassa savusaunassa. Voi pojat, parempaa (arjen) luksusta saa kyllä hakea!! Asiaankuuluvasti käytiin tietenkin myös avannossa, ystävä ensimmäistä kertaa ikinä (valtaisa hatunnosto ja *taputap*)
Saunassa oli hiihtoloma-aikaan nähden suorastaan väljää, muutamia turisteja ja epäilemättä muutamia vakiosaunojia. Parasta antia oli kaksi noin 10-vuotiasta pikkujätkää, joista toinen lähti avantoon myöskin elämänsä ensimmäistä kertaa, ehkä hitusen meidän yllyttämänä - kahdesti! Upeaa itsensä ylittämistä! Kaverinsa käydessä tämä "kyllä mä kylpylän kylmävesialtaassa sukellankin" värjötteli jäällä ja uskaltautui kastamaan pelkästään varpaansa. Hän selvästi kaipasi pientä rohkaisua, saunassakin kyseli kovasti meinataanko me mennä uudelleen, he lähtisivät mukaan. Kaverinsa ei enää edes käynyt, mutta tämä nuori urho sai uskalluksestaan niin paljon potkua että toistamiseen polski avannossa ihan tovin.
Huh. Kunpa itsekin uskaltautuisi heittäytymään tiukan paikan tullen uuteen ja pelottavaan samalla tavalla..

Tänään sitten koskee kurkkuun ja palelee?! Mitä tämä nyt on?! Ennen seuravaa kertaa hankin kyllä sellaiset avantouimaritossut, koska jäätyneitä varpaitahan tässä saa syyttää..

;)

I hear Beijing calling..

Kolme. Viikkoa. Lähtöön.
Se on jo aika paljon vähemmän kuin kuukausi.
Hitsi. Kolme viikkoa. KOLME!!!!
Meitä odotetaan kovasti, mikä on kertakaikkisen mahtavaa! Meillä on tarkoitus olla osan aikaa hotellissa, ei kuulemma saada silloinkaan olla kaksin (no, yöt ja illat, ehkä?).
Meidän takia on hankittu sijaisia velvollisuudet hoitamaan.
Meitä varten on paaaljon suunnitelmia. Kunkkua!

Mies on etsinyt kiinnostavimmat torit, marketit ja liikkeet mulle (kyllä, minulle! Tarkottanee siis mm. sisutussälää..) jo valmiiksi. Ystävä tietänee mistä saan parhaat tuliaiset tytöille (Tokion reissulla sain noottia kun halusin hankkia "liian monelle" tuliaisia, nyt hankinkin luvan jo etukäteen, ettei tule reissussa sanomista (Mies vissiin laskee sen varaan ettei ole mun mukana hankkimassa niitä..). No ja daa-a, eikait sitä itelleen kaikkee sitä ihanuutta voi yksistään hankkia?!)

Minä en ihan oikeasti tiedä miten mä pysyn housuissani.

Helmikuuta kummempaa

Mulla on mennyt vähän hermot tähän blogiin. Ei muuten mutta kun tänne ei pääse kirjautumaan. Minnekään ei voi valittaa. Höh.

Viime viikolla tehtiin siis kaupat vol. 2, nyt on koti ihan ikioma ja hyvä niin!

Viikonloppuna käytiin tyttölöisten kanssa Rukalla, ja huoh! olihan reissu.. Jonkinlaisen kunniamaininnan haluaisin meille antaa, pakkanen paukkui -22 asteessa ja tuuli kulki kymmentä metriä sekunnissa. Neljä kerrosta vaatetta ja avot! hyvin pärjättiin. Lunta piisasi reilusti, ja pakkasen ansiosta se pysyi kuohkeana. Siis perfect! Lautailu itsessään sujui hyvin, mutta ankkurihissit vei kyllä mehut ja voimat jaloista. Harmillista sikäli, kun pitempäänkin olisin rinteessä viihtynyt. Hyvin on taas into ylimmillään, pianpian uudelleen toivon!

Joka ikinen lihas on nyt kipeänä, ympäri kehoa on mustelmia joiden alkuperää voi vain arvailla, mutta mieli on uskomattoman hyvä! Tutustuin kahteen uuteen, upeaan ihmiseen, ja taisi käydä niin että ensi vuonna lähdetään uudemman kerran. Itse en ainakaan pistäisi pahitteeksi jos tästä jonkinlainen perinne tulisikin. Niin ja vatsalihakset on pinkeinä nauramisesta, eli en voi muuta sanoa kuin kiitos tytöt <3

Juhlittua tuli tottakai ja melkoinen on meininki, en paremmin sanois. Täytyy varmaan olla iloinen kun tällainen hilkkua vaille 3-kymppinen rouvasihminen herätti kiinnostusta kymmenen (10) vuotta nuoremmissa. Tunsin itseni kyllä niiiin vanhaksi... Jaa-a, vai olisikohan siellä ollut epätoivon meininki meneillään, kun en muista kovinkaan paljon nuoria tyttöjä nähneeni..? Se se varmaan oli juu. Tavallaan hellyttäviä olivat poikaset kuitenkin, joskin kehotin keskittymään omalla vuosikymmenellä syntyneisiin tyttöihin..

Monien mutkien kautta saatiin myös liput Madonnan keikalle. Heh, yllättäen menneen viikonlopun porukalla :) Jälleen jotain mitä odottaa. Kovasti odotetaankin, indeeds!

eilen..

...paiskin hommia pitkän päivän. Odotin kärsiväni krapulasta mutta ehei - ikä (?) teki tepposet ja nukahdin ennen hutikkaa. Hyvä niin, koska eilen tapahtui sen ansiosta paljon.

Leikkasin nurmikot - 2 kpl yhteensä 4 kertaa.
Revin irti villiintynyttä pusikkoa, joka kai joskus on ollut kiva ja kaunis mutta nyt ainoastaan ärsyttävä. Tänään lähtee loput.
Ihastelin irrotettua ja ulos siirrettyä ammetta, se on edelleen makea, ja mietin miten sen saisi käyttöön. Kukkameri ja palju, mies haluaa jälkimmäisen..
Irrotin sitä hitsin tapettia - ei meinaa irrota millään, etenkään katonrajasta.. Äiti onneksi tuli auttamaan.
Ihastelin edelleen uskomattoman makeeta vitriini-hyllyäni, myyjän mukaan uniikki ja toistasataa vuotta vanha - ainakin haluan uskoa sen olevan totta. Parasta siinä on väri (vihreän turkoosi) ja se että se on kunnon puuta (painaen siis ihan mukavasti).
Fiilistelin siskoni puolesta, jolta tuli viesti Kroatiasta että lämmintä ja aurinkoa on riittämiin. Oli sitä onneksi eilen itselläkin, ainakin jälkimmäistä!

..mistä muuten tuli mieleen että syksy vaan on niin parasta!! Tänään, erityisesti, jos lie ollut jo aiemminkin, tuntui syksyn tulo, hieman kalpea aurinko ja kirpeä ilma. Tuntuu että kaikki sujuu ja olo on täydellisen hyvä. Krisse Salmisen sanoin, aika voisi minun puolestani pysähtyä tähän.