tapettia

Seinät sai tapettia, eilen vähän ja tänään lisää. Miten sitä voikin olla tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa?! Tässä tapauksessa varastin kyllä jonkun muun idean, joka esiteltiin kesäisessä Avotakassa. Mutta omakehut peliin ja sanon että paremmalle se meillä näyttää kuin siinä lehtijutun ei-oikeassa-kodissa. Eli Tapettitalo on loistotalo, ja vaakaan tapetointi onkin aika nastaa ;)

Mies totesi että meillä on huono maku, kaakelit maksoi hurjia ja vaikka kuinka yritettiin niin samoin makuuhuoneen tapetit. Pahin on siis edessä. Ne kalliit tapetit kun pitäisi kuvion puolesta räknäillä ja miettiä miten laitetaan että tulee keskelle seinää. Ettei mene harakoille nekin seinään sijoitetut rahat. Help, anybody?!


Niin ja sitten luontoaiheisiin. Etupihalla on iso pihlaja, jossa oli jossain vaiheessa aika messevästi marjoja. Ei ole enää. Tänään ihmettelin mikä lonksuttaa ovea niin että ikkunat helisee.
Juu selvisi ettei lonksu mikään, vaan tilhit on tuiterissa niistä marjoista ja lentelee ikkunaan. Useita, monia, siis ei vain yksi eikä kaksi vaan pienoinen parvi. Siinä ne sitten järkyttyneenä yrittivät hetkisen toipua jotta pääsisivät uudelleen marjojen kimppuun.
Näistä yksi ainakin heitti henkensä, kävin sen toteamassa verinorosta. Noin kolmea minuuttia myöhemmin lintu oli poissa, kysyin remonttireiskalta hoitiko hän kuolleen linnun arvoiseensa loppusijoituspaikkaan. Hah, eipä ollu reiskalla tekmistä asian kanssa vaan hiiret vei tilhen- tai siis tässä tapauksessa herkkuaterian! On se luonto vaan ihmeellinen! Toisaalta tämä myös kertoo alkoholin vaaroista. Pitäsi tietää rajansa. Tiu tau tilhi niin.

netti prkl

Vitsit kun joskus maailma toimii hyvin ja joskus ei ja sitten kun se toimii niin sen ei tarviis toimia. Nimimerkillä irtisanoin netin vasta lokakuun alusta, nyt on kyllä siis vielä syyskuu. Ja netti on poissa toiminnasta kun Elisan Asiakaspalvelijan mukaan asentajat nyt joskus vaan on ajallaan. Joopa, yritähän saada se toimimaan ajallaan niin höpö höpö, asentajat vetää kahvia naamariin sitä tahtia että korvissa surisee. Asiakkaan internet ei vaan toimi. Ja voi pojat että voikin pienestä asiasta nousta suuri ärtymys, mutta tästä nousi. Jäi nimittäin uusin Prison Break sekä Heroes latailematta. Ainiin mut enhän mä niin tee. Jos tekisin niin sitte sitä vasta harmittaskin.

lähdön tuntua

Tänään juhlitaan läksiäisiä ja saatellaan rakas ystävä matkaan meren taa. Ikävä on jo valmiiksi, hassulle tuntuu. Vaikka tietää että muutaman kerran vuodessa nähtäneen, ja yhteyttä pidetään tiiviisti. (Haha, tuo ensimmäinen lause ei kyllä kuullostaa siltä että joku vain muuttaa, mutta niinkin iloisesta asiasta on kuitenkin kyse!)

Ensi viikolla päästäisiin muuttamaan, sekin on hurjaa. No, taidan avautua siitä enemmän toiste.
Nyt väriä päähän, sitten meikkiä (ja kuoharia) naamaan ja menoksi. Tää ilta on Essille <3

puutarha-kylppäri

Meidän etupiha on nyt vähän kylpyhuonemainen. Avara, toki, ja perusjutut löytyy, eli amme ja vessanpönttö.


Kuinkahan kauan kestää, että joku naapureista mainitsee asiasta tai jotkut kulmakunnan kauhuista kivittää ainakin sen pöntön tuhannen nuuskaksi?

Tuon ammeen kohtalo on edelleen avoin. Tällä hetkellä se vaan on. Vessanpöntöstä aion keväällä viritellä kukkaruukun. Friikkiä, I know, mut sama kait se niin on kun kaatikselle, vai?

remontti etenee

Viime lauantaina saatiin talkooapua, oli mukavaa ja saatiin paljon (inhottavia pikkuhommiakin) aikaan. Remontti eteni siis silmissä. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen tytöille ja pojillekin avusta paneelikaton maalaamisessa. Paljonkaan v***umaisempaa hommaa on vaikea keksiä. Kuulin kyllä että rapatun katon maalaaminen liikkuu samassa kategoriassa. En välitä, meillä on riittämiin sitä paneelia. Katossa, onneksi, vain. Mies sanoi eilen että kun me nyt sitä kiroten maalataan niin uskopa huviksesi että kymmenen vuoden päästä joku kauhistelee miten ikinä me saatettiin maalata se valkeaksi!? Vaikea sitä nyt on kyllä uskoa, niin paljon paremmaksi se maalaamalla muuttuu!

Mutta remonttimies on edelleen uskomattoman tehokas. On ihan aidontuntuisesti pahoillaan remontin etenemisestä ja siitä että hommat uhkaavasti loppuu. Itse olen pahoillani ainoastaan siitä ettei kukaan osta meidän nykyistä kotia - se on niin kaunis, hienosti laitettu ja upealla paikalla, ja HALPA! Tosiasiassa se on ollut myynnissä vasta kolme viikkoa, joten jos keskimääräiset myyntiajat on 62 päivää +/-4 päivää, niin mitäpä tässä huolehtimaan. Eipä muuta, kuin että jos on tämmöiseksi hätähousuksi syntynyt ja kämppä ei mene viikossa niin keljuttaa. Pistää miettimään mikä minussa on vikana (ei mikään, tiedän) (mutta silti tuntuu että siitä se johtuu..pakosti.)

Remonttimiehestä vielä, huomenna hän tulee laittamaan tapetteja joita ei ole valittu saati ostettu. Taitaa tulla hiljainen päivä. Kun ne katotkin varmaan maalautuu tänään loppuun.. Ja voi pojat miten hieno siitä totisesti tulee (=maksaa vaivan..)!

mitä ihmettä niin - ahdistus kasvaa

Ihan kummallista ollut tämä viikko.
Jotenkin jäi jostain ihmeestä ahdistus päälle. Taaskin, kyse oli mitättömistä asioista, pienistä sanoista, ja miten sellaisesta kasvaa aina liian suurta ja ikäänkuin hallitsematonta, koska tuntuu että mitä enemmän yrittää korjata asioita niin sitä solmumpaan kaikki kääntyy. No, ilmeisesti kaikki on nyt kuitenkin ok, vaikka vähän takaraivossa jumiikin se - ahdistus. Eniten se kyllä kohdistuu omaan itseensä, siihen miten aina vaan ja uudestaan saa mutkia helppoihin ja itsestäänselviin asioihin. Sitten huomaa suututtaneensa läheisensä, ja tajuaa vaan oman typeryytensä ja miten tekee joka hiton kerta niitä samoja mokia. Over and over again.
Voisiko jostain saada käyttöohjeet itseensä?

epäoikeudenmukaista

Minä en jaksa ymmärtää miksi hyville ihmisille ei voi tapahtua hyviä asioita. Jos jotain pystyisin maailmassa muuttamaan niin sen. Että jos minulta maailmanmissikisoissa kysytään mitä toivon, niin en toivo maailmanrauhaa vaan että jos joku haluaa lapsia niin sitten myös saa niitä. Muu ei käy järkeen ei.

ei tullut remontti-blogia

Lauantaina on talkoot, kaverit tulee jeesaamaan.
Ongelmana on tekemisen puute. Meillä on siis liian tehokas remonttimies. Eilen illalla tapasin hänet istumasta olohuoneen ikkunalaudalla. Tekeminen loppui kuulemma kesken, kun en kyllin nopeasti tuonut hänen kaipaamiaan tarvikkeita. Jotka siis on nyt käytetty ja hommat hoidettu ja tehty. Ja hyvä tuli.

Luulin että remontti kestäisi pidemmälle lokakuuta, mutta näillä näkymin voimme huoletta muuttaa ensi viikolla. Riippumatta siis mitä saadaan lauantaina kymmenen hengen voimin aikaan - veikkaus: hilpeitä ihmisiä ja piiiitkä saunavuoro. Sekin on jo jotain, koska eräidenkin ystävien näkemisestä on vierähtänyt aikaa, ja ohareiden määrä vaan kasvaa. Toivottavasti vielä ystäviä kuitenkin löytyy, remontin jälkeenkin. Yksi tärkeimmistä onneksi lupasi lauantaina tulla, jos ei muuta niin ihastelemaan sitä - hahaa - turkoosia seinää!

Myös asunnosta odotetaan uutisia, tarkalleen ottaen sitä että onko tähän meidän ensimmäiseen omaan kotiin ihastunut joku tositarkoituksella vai leikkimielellä. Toivotaan ensimmäistä, tarjous viittasi jälkimmäiseen. Tänään kuullaan kummasta kyse. Jännittää. Jos se on sitä ensimmäistä, niin voidaan olla vain onnellisia että remontti etenee huru-kyytiä, sillä taidettiin luvata asunnon vapautumista jopa viikossa (tarkalleen sanamme olivat "vuorokaudessa" - onneksi kiinteistövälittäjä oli tässä kohtaa järkimies...).

Peukalot pois keskeltä kämmentä ja pystyyn siis...

turkoosia

Toissa päivänä sain maalata makuuhuoneen seinää. Siitä tuli U-P-E-A. Syvän turkoosi, ihanampi kuin uskalsin toivoa. Aika hyvin siihen nähden että minulla oli noin 13 sekuntia aikaa valita sävy niistä sadasta vaihtoehdosta. Osuin oikeaan.

Eilen ihastelin sitä seinää, ja maalasin sitä hieman lisää - maalia kun oli. Toivoin että olisi riittänyt vielä yhteen tuoliin, koska haluan maalata neljä pinnatuolia kunkin erillä värillä. Enpä tiedä riittääkö, ehkä niihin pinnoihin...

Tänään en ehtinyt muuta kuin käydä nopeasti silittämässä seinää (niin ihastunut siihen olen). Huomasin myös, että se sävyttää koko valtavan 20 neliön makuuhuoneen sinerväksi, juuri täydellisen viileän tuntuiseksi.
Eilinen kiukku siitä saamarin "maalarinvalkeasta"
(tilasin valkeaa, maalimyyjä oli väkipakolla sävyttänyt sen hiton valkean -"kun se sit shiftaa silleen kivasti") (en myönnä että inttämisen jälkeen myönnyin sävytykseen. Väsyneenä näköjään en jaksa tapella "asiantuntijan" kanssa)
katosi, niin kivasti se sitten shiftasi. Joopa, en vain ole nähnyt sitä kunnolla luonnonvalossa. Onneksi toisen kerroksen voi vetää valkealla. Maalarit hiiteen, täällä maalaan minä!

juhlaa vielä

Viikonloppu oli onnistunut. Tosin syytän Eniron perkeleellistä reittipalvelua tuskaisesta menomatkasta. Usko loppui ja itku meinasi tulla itsellä kun vastaan tuli kyltti "Yleinen tie päättyy 200m".
Mutta hyvä siitä lopulta tuli, mies oli iloinen ja onnellinen yllätyksestä (ja perillepääsystä, huom.) ja viikonloppu kaikin puolin onnistunut. Hyvä etten itkenyt kun näin lauantaina kaupungilla morsiammia. Kauniita olivat, muttei niinkuin minä - sanoi mies, tietenkin. Ihana on se, mun mies.

juhlaa

Ainakin toivon, että on viikonloppuna tiedossa. Ja jos ei muuta niin ollaan ainakin syrjäisessä paikassa kaksin, ehkä sekin on jo jotain, pitkästä aikaa.

Sitä ennen ja sen juhlinnan (?) aikana toivotaan että asunto menisikin kaupaksi, ei kait vielä pitäisi toivoa liikoja koska edes ensimmäistä virallistä näyttöäkään ei ole pidetty. Mutta jos joku haluaa jo toistamiseen nähdä ja fiilistellä miltä ajatus uudesta kodista tuntuisi niin ehkä voisi olla syytä ajatella optimistisesti, vaikka olisikin realisti. Tai en minä tiedä. Itse menen vielä ennen viikonloppulomaa tunnelmoimaan omaan tulevaan kotiin. Ihan huippua että pikkuveli haluaa tulla mukaan, ja sen tyttöystävä, ja sen ystävä. Koska olen siitä hirmuisen ylpeä, vaikkei se vielä valmis olekaan. On kyllä syytäkin, hieno se on jo nyt, hih!

vaikeeta.

On nimittäin se minne mennä hääpäivää juhlaamaan. Ei löydy semmoista paikkaa, minne pääsisi nopeasti ja minne kiinnostaisi mennä. Itsellä meni kyllä kärsivällisyys. Todennäköisesti sitten jumitetaan jossain tylsässä paikassa - ei se tosin haittaa, kun tärkeintä lienee että ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa samassa paikassa...

eilen..

...paiskin hommia pitkän päivän. Odotin kärsiväni krapulasta mutta ehei - ikä (?) teki tepposet ja nukahdin ennen hutikkaa. Hyvä niin, koska eilen tapahtui sen ansiosta paljon.

Leikkasin nurmikot - 2 kpl yhteensä 4 kertaa.
Revin irti villiintynyttä pusikkoa, joka kai joskus on ollut kiva ja kaunis mutta nyt ainoastaan ärsyttävä. Tänään lähtee loput.
Ihastelin irrotettua ja ulos siirrettyä ammetta, se on edelleen makea, ja mietin miten sen saisi käyttöön. Kukkameri ja palju, mies haluaa jälkimmäisen..
Irrotin sitä hitsin tapettia - ei meinaa irrota millään, etenkään katonrajasta.. Äiti onneksi tuli auttamaan.
Ihastelin edelleen uskomattoman makeeta vitriini-hyllyäni, myyjän mukaan uniikki ja toistasataa vuotta vanha - ainakin haluan uskoa sen olevan totta. Parasta siinä on väri (vihreän turkoosi) ja se että se on kunnon puuta (painaen siis ihan mukavasti).
Fiilistelin siskoni puolesta, jolta tuli viesti Kroatiasta että lämmintä ja aurinkoa on riittämiin. Oli sitä onneksi eilen itselläkin, ainakin jälkimmäistä!

..mistä muuten tuli mieleen että syksy vaan on niin parasta!! Tänään, erityisesti, jos lie ollut jo aiemminkin, tuntui syksyn tulo, hieman kalpea aurinko ja kirpeä ilma. Tuntuu että kaikki sujuu ja olo on täydellisen hyvä. Krisse Salmisen sanoin, aika voisi minun puolestani pysähtyä tähän.