Kolme ja nolla

Noniin, kolmenkymmenen vuoden järjetön ikä on nyt saavutettu. Ahdistus oli täysin turhaa, tämä on pelkästään ollut onnea, auvoa, ihanaa, ilotulitusta!! Suosittelen jokaiselle :)

Lauantaina juhlittiin kotona vähintään kolmenkymmenen hengen voimin ja taidettiin järjestää parhaat kotibileet mitä ikinä!! Naapureita hemmoteltiin livebändillä ja yhteislaululla. Parhautta oli nähdä seuraavana päivänä videolta illan viimeinen veto eli -yllätys yllätys- Aikuinen Nainen yhteisesti laulettuna. Hetken etsiskeltynä melko samanoloinen video löytyi kahden viikon takaisilta serkun 5-kymppisiltä.. Yhteistä oli ettei musiikkia oikeastaan kuule mutta laulun sitäkin lennokkaampana ja suoraan sydämestä!! Mikä tunnelma, mikä fiilis!! Muutama rakas ihminen olisi saanut olla mukana, mutta suotakoon anteeksi Afrikan ja juuri syntyneen jälkikasvun vuoksi!

Perjantaina töissä tajusin jossain vaiheessa että herrajee, sitähän saattaa saada vaikka jotain lahjaksikin, kun syntymäpäiväjuhlat kuitenkin on kyseessä. En olisi saattanut mitään ihanampia lahjoja, voihan pojat!! Ihan kaksin kappalein sain mummoutumispaketteja, ensimmäinen ristikoineen, lankoineen ja virkkuukoukkuineen (tukisukkia, liftingpöksyjä ja TenaLadyja unohtamatta!) ja toinen sisältäen kaikki mitä 3-kymppinen tarvitsee - siveä paituli (!!), muistipeli, liftaava lärvivoide, LadyVitat ja pelit ja vehkeet. Ykkösenä tästä jälkimmäisestä paketista paljastui 100 euron lahjakortti tatuoijalle, joskin se oli ovelasti piilotettu ikuinhokkini Mamban kokoelmalevyn sisuksiin. Saan sitten kuitenkin mummoutua rokisti, heh!

Itkuun minut sai veljien vaimoineen hommaama lippu Musen torstaiselle Helsingin keikalle. Ei siinä että itkin sen saadessani mutta myös eilen kun radio soitti pari rallia ko yhtyeeltä ja vielä kertaalleen kun soitin toiselle veljistäni kiittääkseni lahjasta. Mitenkähän käynee itse kaikalla.. onneksi ystävä lähtee mukaan, ei tarvitse yksin vollottaa!! :)

Parasta myös että perjantaina pääsen tutustumaan ensi kertaa pieneen veljenpoikaani! Aina tuntuu ihan oudolta että semmoinen pieni persoona on nyt tässä maailmassa, eikä malttaisi odottaa että pienestä kasvaa vähän isompi ja pääsee sitten tutustumaan millainen tyyppi sieltä kehkeytyy.. :)

Mutta nyt täytyy palata nauttimaan shamppanjasta kun se vielä on viileää ja kuplivaa. Kyllä tämä eittämättä on paras syntymäpäiväni kaikista kolmestakymmenestä.


ps. lomaan matkaa 10 päivää. KYMMENEN!!!!! Ja siitäkin ainakin kaksi hummailemassa Helsingissä, jiihaa!

honeymoon part 7

Tämän vuotiseksi hääpäivän matkakohteeksi valittiin Tukholma, tajuttiin ettei me oikeastaan koskaan ole käyty siellä koska risteilyreissuja ei ehkä kannata laskea.

Nyt käytiin, kolme yötä ja puolikas päivä enemmän päiviä! Hotelli oli juuri sopivalla paikalla, lähellä metroa ja kävelymatkankin päässä monesta mukavasta. Reissun aikana keskityttiin ehkä enimmäkseen ruokaan ja juomaan, mutta mahtui siihen hitusen (!!) shoppailuakin, heh.

Ensimmäisenä iltana meillä oli jo etukäteen varattu pöytä kehutusta (?) Grill-ravintolasta, koko viikonlopun ainoa mahdollinen ajankohta oli perjantaina kello 17.30 joten silloin syötiin ajoissa.

Alkuruoaksi otin paikan klassikon, katkarapupannun, *huoh* miten h-y-v-ä-ä!

Pääruoka oli myös speciality, nimikko-hampurilainen lisukkeineen päivineen (kuinka omaperäistä minulta. Mutta kannatti, paras ravintohampurilainen ehkä koskaan!)


Mutta miehen ruoka se vasta herkullista olikin!!

Siitä riipimään sitten vaan!

* * *

Hääpäivä oli viimeinen kokonainen päivä, joka aloitettiin shamppanjalla ja jota jatkettiin kuohuviinillä. Nyt olen siis käynyt myös System Bolagetissa, hyyyvin jännittävää, vuoronumerot ja kaikki. On ne ruotsalaiset erikseen..
Päivä jatkui letkeästi, terasseilla tarkeni hyvinkin istua ja illalla päädyttiin syömään hotellin lähellä olevaan, hervottomaan hyvään kuubalaiseen ravintolaan. En muista koska olisin niin hyvin laitettua ruokaa saanutkaan, lienenkö koskaan, ainakaan ravintolassa?

Minä otin marinoituja paprikoita (oli aika kaukana mistään säilykeversioista!) ja mies keiton, varsin näyttävän sellaisen.




Kyllä maittoi!
Paikan tarjoilija oli hellyttävä nuori mies, hammasraudat ja pelit.. Itse yritin tilailla ruotsiksi ja muutenkin pärjätä paikallisella, ilmeisesti onnistuin hyvin koska koko illan tarjoilija puhui minulle ruotsia ja miehelle englantia. Ei ollut pokkaa sanoa etten ihan kaikkea ymmärrä, mutta hämmästytin kyllä itsenikin miten hyvin se pakkoruotsi on päähän jäänyt!

Kaiken kaikkiaan täydellisen onnistunut matka. Uudestaan on päästävä, kesemmällä ehkä. Enkä pistäisi pahakseni sinne muuttamistakaan, oli kuitenkin sen verran aurinkoinen paikka - sekä kirjaimellisesti että tunnelmaltaan. Ja kun se kielikin lähti sujumaan... :)

Pitkästä aikaa!!

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea mukavaa, yllätyksellistä, iloista. Välipäivät eli arki on paiskittu töitä mutta muuten.. :

Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!

Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.

Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!

Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..

Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?

Aurinko paistaa.

update.

Vappu! Meni! Thank God!
Aatto oli rauhallinen, ei saatu puutarhakalusteita pihalle mutta rottinkivermeet roudattiin kuitenkin, mikä ajoi asian (no ne puutarhatuolit ja -pöytä olisi pitänyt liimata ennen käyttöönottoa, eivät ihan ole kasassa, hih!). Syötiin ja juotiin ja saunottiin. Pojat heitti tikkaa ja tytöt lämmitti saunan ja kantoi sinne vedet - tuli nautittua löylyistäkin ihan eri tavalla!



Vappupäivä aloitettiin kuohuviinillä, sitä jatkettiin kuohuviinillä ja joka mahdollisessa välissä otettiin hieman kuohuviiniä. Sen, rennon ulkona lojumisen ja perusteellisen varomattomuuden seurauksena poltettiin itsemme, jotkut enemmän (allekirjoittanut) ja jotkut vähemmän (kaikki muut). Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä että ehkä tämä jonain päivänä helpottaa..

Siinä vaiheessa kun kuohuviini loppui, alkaa filmi pätkiä. Jätin ainakin jokusen viestin erääseenkin puhelinvastaajaan, soitin myös Balille. Soitinkohan muille.. Pikkuveli ei ole uskoa korviaan kun väitän kirkkain silmin etten koskaan ole kuuuullutkaan tuommoisia asioita. Kyllä kuulemma olen. Ja siksi siitä päästäänkin seuraavaan...

Minulla alkoi kovasti kaivattu terveellisempi elämä. Lauantaina olin jo kuskina keikalla, mikä tuntui pelkästään hyvältä idealta. Ja periaattessa olikin.. joskin kotona friikahdin miehelle, vähän, mutta kaipa se oli odotettavissa. Totesin etten pidä enää itsestäni humalassa. Olen etenkin miehelle ilkeä ja kimpoilen kyllä muillekin. Olen liian kovaääninen, liian räyheä, liian temperamenttinen, liian kaikkea, ja vihaan itseäni sen vuoksi. Enkä enää jaksa juoda pelkästä juomisen ilosta tarkoituksena päästä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti hillittömään tilaan, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista mutta ei ole, ja sekös sitten suututtaa. Enkä enää tämän ikäisenä ole edes hauskaa katsottavaa humalaisena. En vaan jaksa.
Joten katsellaan miten tämä tästä lähtee. En toistaiseksi aio miksikään absolutistiksi, mutta hitto vie, onhan sitä hauskaa pystyttävä pitämään muutenki! Jotain tarvii nyt. Muutosta elämään. Ainakin juhannukseen asti?

* * *

Ainiin, pari sanaa siitä sydänlääkärikäynnistä. Minulla on uskomattoman vahva, kaunis ja terve sydän. Vahvuuden tunnen kyllä, ja kauneuttakin rupesi lopulta löytymään kun se lääkäri oli niin fiiliksissä siitä, mikä itsestä aluksi näytti pelkästään omituiselle möykylle siinä ultrakuvassa. Ei mitään vikaa. Ei mitään heikkenemistä, fuskua, lisälyöntejä, ei kerrassaan mitään epätavallista!
Ja sehän oli ilo kuulla.

Mainio yhteensattuma oli myös lääkäri itsessään - samainen kaveri teki diagnoosini silloin melkein yhdeksän vuotta sitten. Ei meinannut uskoa, minä sanoin etten minuuttiakaan siitä tunnista tule unohtamaan (minkä vietin siellä ensiavussa herrasväen tehdessä tutkimuksiaan). Periaatteessa siitä tuli ihan iloinen jälleentapaaminen, mies oli tässä välissä erikoistunut kahdesti (minä sain nippa nappa yhden ainokaiset opinnot loppuun) ja käynyt välillä rauhanturvajoukoissa (minä olen käynyt Vaasassa). Minun voitokseni todettiin, että olen hengissä. Minusta ainakin minä voitan sillä.

ohhoh.

Veljeni menee ensi kesänä naimisiin, tarkalleen kolmen kuukauden kuluttua. Onkin melkein sensaatiomaista, että minä olen käytännössä täydellisesti valmistautunut!
Minulla on mekko.
Minulla on korut.
Minulla on varattu aika meikkiin.
Minulla on varattuna aika kampaajalle sekä valmis mielikuva kampauksesta - myöskin aika suunnitteluun on plakkarissa.

Ainoa mikä puuttui, oli kengät - ne löysivätkin minut tämän aamun Hesarin sivulta. Jos siis hyvin käy, tänään voin ruksata senkin yli.

Sitten enää laukku. Sehän on helppo, vai? (Nyt pelottaa vaan kun naisen mieli on niin kovin muutuvainen niin se sitten menee ja muuttuu ja haluankin jotain muuta. Hmph.)


Ainiin. En tykkää tästä tukasta.

Kiire?

Mukavasti tuntuu aika menevän ilman että oikein huomaakaan..
Mitä on tapahtunut?
No:
- Vietettiin ratkiriemukkaat uuden vuoden juhlat. Hyvää ruokaa (7 lajia), hyvää juomaa (Nicolas Feuillatte'a) sekä maailman parhaat ystävät. Siinä olikin juhlan aihetta kerrakseen!

- Vuoden vaihduttua menin töihin vasta kun olin viikon lorvinut. Teki todella hyvää, ja oli vallan mukavaa mennä sen jälkeen töihin! Viikko sisälsi muun muassa luistelua uusilla hokkareilla (jarruttaminen on edelleenkin hakusessa..) sekä kummitytön syntymäpäivät. Kakussa oli kaksi kynttilää ja kolme levyä suklaata.

- Vietettiin SingStar-iltamat. Mahtavaa. Laulua naurua ja juomaa puoli kahdeksaan asti aamulla. Jälleen loistoseuraa. Ei tästä kehumisesta nyt pääse..

- Käytiin Helsingissä katsomassa miltä näyttää tämän kevään silmälasit. Hyvältähän ne näyttää. Yhtä värikkäältä kun koko messut!

- Ostettiin lennot Pekingiin. 2 kk lähtöön. Kunkkua.

Kind of tekemistä on siis ollut. Onneksi olen ehtinyt nähdä rakasta ystävää lähestulkoon niin paljon kuin mahdollista. Kesällä sitten jälleen, toivon.
(Oot rakas, hyvää kotimatkaa!)

Joulu!

Hyvää Joulua kertakaikkiaan!
Tähän asti on ollut ihanaa, koko päivän on ollut Jouluistakin Jouluisempi sää, lunta ja pakkasta.
Ihanaa!
Eilen pikkujouluiltiin vielä läheisien ystävien kanssa (kiitos <3), nyt anoppilaan juhlimaan aattoa ja aamulla oman perheen joukkoon.
Kaipaan edelleen teitä kaukaiset ystäväni, voikaa hyvin ja viettäkää leppoisat joulunpyhät.

Nyt, kinkku odottaa syöjäänsä.. (minua.)

Pikkujoulu <3

Taitavat olla kolmannet, pian alkamassa.
Tänään vuorossa ovat sisarusten versio, ja minä saan kunnian toimia emäntänä. Mukavaa!
Puolen päivää olen laittanut syömistä ja kohta jatkan - menussa on sipulipiirakkaa, itsetehtyä punajuurisalaattia sekä kana-pasta-salaattia. Nam.
Ja juomaksi glögiä, ei miestä vahvempaa.

* * *

Tänään ehdittiin ystävän kanssa myös lenkkeillä, joka suomennettuna tarkoitti eksymistä metsään. Onneksi oli puhelin mukana, ei muuta kun soitto appiukolle, ja kävi ilmi että ollaankin ihan sivistyksen nurkilla. Noo, ensi kerralla lähdetään vähän aiemmin ettei pimeys yllätä kuten nyt meinasi käydä ja ehditään ihan rauhassa etsiä itse tiemme pois metiköstä. Mutta tulipa kunnon lenkki näin sunnuntaipäivän ja talvitunnelman kunniaksi!

Juhlan jälkeen.

Eilen sitten saatiin turvottaa nuppia firman piikkiin.
Mukavaa oli, kyllä! Jostain ihmeen syystä ajattelin, ettei yksi lonkero kerrallaan riitä. Ovat liian pieniä. Mitähän sitä oikein mietti?! Että näppärämpää ottaa kerralla kaksi pienempää, liruttaa toinen tuoppi täyteen, imeä siitä ja sitten täydentää siitä tyhjemmästä? Kyllä, tämä likka on maisterin paperinsa ansainnut..
Draamaakin, vähän, joskin taisin lopulta olla ihan yhtä lailla sitä järjestämässä.. No mutta se on puhuttu ja sovittu ja nyt toivotaan ettei kellekään jäänyt paha mieli. Itse ainakin olen hyvillä mielin. Yhtä hyvä on olo, ihme ja kumma.

* * *

Ihmiskroppa se vaan on jännä. Aamulla heräsin hirvittävään sydämen jyskeeseen. Se oli tietysti hyvä tapa herätä, tiesi olevansa hengissä. Mutta kellonaika. Puoli kahdeksan. Ihan kuin töihin olisi ollut meno. Miksi? Viikonloppuna? Ja kerran kun herää, ei uni tahdo enää tulla (siitä huolimatta että sydän lopulta rauhoittuu normaaliin tahtiin). Kun uni sitten lopulta tunnin pyöriskelyn jälkeen tulee, ylös ei tunnu pääsevän koko päivänä. Miksi?
Nyt tuntuu että päivä menee tillutellessa yöpaita ja villatakki päällä. Ja niin paljon olisi tehtävää.
Joululahjoja.

.

Kuvasadonkorjuu

Nyt VIHDOIN on jotain kuvia taas koneella! Ajattelin aloittaa näillä juhlakuvilla. Niitä on kyllä enemmänkin, mutta "kameran asetukset" mätti. Jotenkin epäselviä ovat...?



Tästä lähdettiin liikkeelle. Unohtui ottaa se "jälkeen"-kuva, sekin oli ihan hauska. Todistettua tuli, että LapinKulta on joko suosituin olutmerkki (epäilen sitä..) tai sitten mieli käskee käden tuohon keskihyllylle. Joskin myös siiderit meni. Skumppa ei ihan kokonaan. Ihmettelen sitä.


Tämä on eittämättä illan onnistunein kuva.. Tätä ennen meillä oli serkun kanssa nyrkit suussa. Suvun suurisuisimmat. Noihin mahtuu myös oluttölkki. Ei kannata kysyä mistä tiedän...

Muut kuvat voi tulla katsomaan meille.

Ainiin, vielä muutama kuva meidän vieraskirjasta!



Siellä suhteellisen mukavasti näkee että tätä seinää me ei jaksettu viimeistellä. Kertakerros maalia riitti, koska luulenpa että tätä tullaan jossain vaiheessa aina jonkin verran maalailemaan. Näillä taideteoksilla päästiin mukavasti alkuun!

Peikko on ystävämme Ainon taidetta. Seinille pääsee pian kotiutumaan myös samanaiheiset taulut, joskin vielä hieman etsivät paikkaansa. Kuten kaikki taulut Eesun tauluja lukuunottamatta..

.

Juhlinnan jälkeen...

...ei voi muuta sanoa kuin että olipa mukavat juhlinnat!
Päätä särkee, mutta ei siitä syystä kun voisi luulla (eikö?) vaan siksi että nukuin kuin tukki arvostettavat 9,5 tuntia, luonnollisestikin huonossa asennossa. Mutta kuittaantuipa univelat kerralla, luulen!

Perjantaina vietettiin parisuhdelaatuaikaa ja käytiin yhdessä, ensimmäistä kertaa lakkiaisten jälkeen, lähipupissa. Siellä oli karaoke (on kuulemma joka ilta..) ja mies kysyi koska aion mennä laulamaan. Minä, johon sopii sanonta laulaahan ne variksetkin, sanoin että tuskin edes vuoden sisällä. Ilta oli mukava, tuntuu että edellisestä kaksin-illasta on ihan liikaa aikaa. Saattoi vaikuttaa että mies teki viime viikon keskimäärin 14 tuntista päivää. Ihana oli nähdä siis puolisoaan kaiken kaikkiaan.

Lauantaina minä sitten lauloin karaokea.

Laatuaikaa ja ajatuslaukkaa

Minun ihana sisko pyysi minua yökylään!! Kuka enää pyytää ketään yökylään, ei kukaan, mutta mun sisko pyysi! Aika supermukavaa, ehdotteli että vuokrataan leffa ja herkkuja hankitaan ja ja.. Laatuaikaa siskon kanssa siis <3

Huomenna vastaavasti saan Laatuaikaa ystävieni kanssa. Tosin onhan tässä nyt nähty hyvä jos ei joka toinen päivä, mutta Laatuaika on eri juttu - siihen tulee keskityttyä ja valmistauduttua ihan eri tavalla kun vaikka sohvalöhöstelyhetkeen. Laatuaikaa ei melkein meinaa jaksaa odottaa, etenkin kun huomenna sitä edeltää uuden kodin siivous.. S-I-I-V-O-U-S. Soundsii aika tylsälle, vaikkei ole. Eilen sen sijaan oli tylsää töissä, niinkin tylsää että ajattelin josko vaikka ne ranteet auki, tapahtuisi edes jotain!! Vitsit kun asiakaspalvelutehtävissä voisi vaikuttaa niihin asiakkaisiin jo aamulla, että tulisivat tänne päivällä. Eivät tulleet eilen. Tänään sentään vähän tiheemmin.

Meninpäs metsäkujille laukkaamaan tässä höpöttelyssäni. Hei mutta ohhoh, kerrankin vähän jaaritteluksi, hahaa! Mä jo vähän oon ihmetelly tätä omaa järjen ja sanan juoksuani, olevinaan selkeää... ja pöh. Mä tarviin tätä viikonloppua. Ja Laatuaikaa. Menen harrastamaan sitä nyt.

synttärihuumaa part II

Omaa, nimittäin.
Joka ikinen vuosi se ahdistaa, vuosi lisää mittariin, mutta joka vuosi se on myös yhtä mukavaa!

Mukavaa on nykyään se, että saa juhlia ja olla luvan kanssa juhlien prinsessa (minäkö prinsessa, hahaa!!). Toisekseen, juhlat on mukavat koska meitä on kolme vanhenijaa, minä ja sisarukseni. Yhteiset juhlat on kuulkaas kivat - pelkästään kolmasosa stressiä ja järjestelyä mutta triplasti vieraita ja hauskanpitoa. Nyt juhlittiin solmiot kaulassa/lanteilla/korvissa. Komeaa porukka, must say, tosin viime vuonna taisi pinkeissä juhlissa olla vielä komeampaa (pojat erityisesti).

Seuraava päivä oli vähän kalpeampaa, ja hiljaisempaa. Se sattui olemaan se virallinen syntymispäivä. Mitäs sitten tapahtui? Oli paha olo, ja kun mies teki kohtuuttoman hyvänoloista suklaakakkua (ehkä se edellisviikonlopun suklaakakun näkeminen vaikutti asiaan..?) niin harmitti kun tiesi etukäteen ettei voi sitä ehkä olonsa puolesta syödä. Nousin kuitenkin suosta, ihme ja kumma, ja voi pojat että oli sen arvoista!!!
Mikää ei ole koskaan ollut niin hyvää kun mun tämän vuotinen kirsikkasuklaasynttärikakku! Se on aika paljon kun ottaa huomioon että en oikeastaan välitä makeasta. Ja sitä jos mitä tämä sisälsi - kokonaiset neljä levyä tummaa suklaata, lisänä kunnon kermaa ja voita sekä portviiniä. Tiedän ainakin jonkun joka sitä herkullisuutta olisi mieluusti maistellut..

synttärihuumaa

Sitä oli riittämiin sunnuntaina. Ensin kummitytön isosiskon ja iltapäivällä kummitytön (eri perheissä on nämä tytöt). Mieltä lämmittää ehkä ihan kohtuullisen kauan puhumaan oppineen nassikan hihkailema kummin nimi, väliin tuli ihan kummikin. Ihana <3 Vähän jäi harmittamaan suklaakakku, jota ei saatu, ja jossa tuntui olevan syntisen paljon suklaata..

Kolmivuotta täyttävä kummityttö sen sijaan oli hitusen hiljaisempi. Pitää ehkä vierailla vähän useammin. Syytän välimatkaa, vaikkei saisi.. Mutta jahka lopulta muutetaan saattaa kummitytön perhekin joutua taipumaan ja matkailemaan Savon sydänmaille. Siinä on Karjalan likat ihmeissään, toivottavasti ainakin :D

viikonloppuna

Aika mukavaa on viettää aikaa hieman muissa merkeissä kuin jo tutuksi tulleissa.
Eilen harrastettiin kulttuuria, ensin ruotsalaista (Ikea, nyt on kylppäriin kaappi ja keittiöön vetimet) ja sitten suomalaista (Tamminiemi, ihan vaikuttava paikka). Mutta kaikenkaikkiaan mukava päivä. Erittäinkin, voisi sanoa.

Nyt vielä veljen koiran ulkoilutusta ennen valmistautumista häähumuun - varmaankin tämän vuoden viimeisiin. Sitäkin suuremmin odotettuihin.. :)

juhlaa

Ainakin toivon, että on viikonloppuna tiedossa. Ja jos ei muuta niin ollaan ainakin syrjäisessä paikassa kaksin, ehkä sekin on jo jotain, pitkästä aikaa.

Sitä ennen ja sen juhlinnan (?) aikana toivotaan että asunto menisikin kaupaksi, ei kait vielä pitäisi toivoa liikoja koska edes ensimmäistä virallistä näyttöäkään ei ole pidetty. Mutta jos joku haluaa jo toistamiseen nähdä ja fiilistellä miltä ajatus uudesta kodista tuntuisi niin ehkä voisi olla syytä ajatella optimistisesti, vaikka olisikin realisti. Tai en minä tiedä. Itse menen vielä ennen viikonloppulomaa tunnelmoimaan omaan tulevaan kotiin. Ihan huippua että pikkuveli haluaa tulla mukaan, ja sen tyttöystävä, ja sen ystävä. Koska olen siitä hirmuisen ylpeä, vaikkei se vielä valmis olekaan. On kyllä syytäkin, hieno se on jo nyt, hih!

vaikeeta.

On nimittäin se minne mennä hääpäivää juhlaamaan. Ei löydy semmoista paikkaa, minne pääsisi nopeasti ja minne kiinnostaisi mennä. Itsellä meni kyllä kärsivällisyys. Todennäköisesti sitten jumitetaan jossain tylsässä paikassa - ei se tosin haittaa, kun tärkeintä lienee että ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa samassa paikassa...