Mikäs sen mukavampaa..

..kuin olla vapailla kipeänä. Ja pahasti.
En edes muista koska olisi keuhkoihin näin sattunut, toivoo vaan koko ajan ettei tarvitsisi yskiä mutta ei auta toiveajattelu. Rommia menee tuskallisen hitaasti alas (auttaa kuulemma paremmin kun mitkään lääkeet, enpähän vielä tiedä - joskin jos hutikkaan pääsisi niin sitten ei varmaan haittas?! ..eipä vissiin niin) kun en tykkää oikein rommista. Etenkään kuumana, sokerin (kun hunajakin loppui..) kera ja teehen sekoitettuna.

* * *

Huomenna mennään joka tapauksessa maalle, vanhempieni luo talon- ja koiranvahdeiksi. Kysyin äidiltä voidaanko kantaa puutarhakalusteet ulos kun ajateltiin grillailla ja hengailla ulkona, JOS vaan sää sallii. Äiti katsoi vähän pitkään ja kysyi vastaan että "mihinkäs ajattelitte ne kalusteet laittaa - siihen lumilinnan taakse vai?" Haha mun äiti! On se vaan hauska - joskaan ei ehkä niin hauska kuin minun kummitäti, joka ajoi eräänkin kaupungin torille parkkiin (kyllä vain!) ja mistäpä muualta kuin rappusia pitkin (kyllä, kyllä vain juu!). SEN minä olisin halunnut nähdä!
Mutta niin, oletan, että koska meidän oma takapiha jo vihertää niin kyllä se vihertää 15 km pohjoisemmassakin. Ainakin jostain kohtaa, ja siihen mä länttään ne kalusteet!

Niin että Vappua tässä nyt sitten odotellaan. Skumpat on hankittu, samoin kolonialle lonkkua, pataljoonalle olutta ja joukkueelliselle punkkua ja jupeille vielä valkkaria. Tällä hetkellä juhlijoita on tulossa neljä. Whoppe-doo, miltäs se nyt sitten kuullostaa ;D Vastapainoksi todettakoon, että ruokaa on kyllä ihan samalla mitalla, grillattavaa ja ei-grillattavaa jos sää onkin meitä vastaan, salaatteja snäksejä ihan mitä mieleen juolahtaa niin kaikkea löytyy. Paitsi nakkeja ja perinteistä perunasalaattia. Jostain pitää tinkiä..

Toivotaan vielä muutamaa asiaa: ilma olisi lupausten mukaisesti lämmin, muutamat epävarmat tulijat tulisivat (haluaisin nähdä niiiin monia ihmisiä!!) ja tämä hiton tauti lähtisi poispoikkeen huomiseen kello 14 mennessä kun pääsen töistä. Ei oo pahoja toiveita kuitenkaan.

* * *

Huomenna menen muuten käymään sydänlääkärillä. Eilen kävin jo omalla ja sain kyllä siinä samalla tietää huomiseksi tarkoitetut tuloksetkin, mitään huolestuttavaa ei ole löytynyt (wfiuuh!), ainoastaan 13 etukammiolyöntiä (meniköhän se noin?) joista ei kuulemma kannata huolestua. Huomenna oman lääkärini mukaan tehdään sydämen ultraäänitutkimus, siinä se. Vähän se jännittää sekin. Ajattelin kyllä, kitsaana savolaisena, vaatia tämän keuhkotaudinkuvan selvittämistä, ettei mee liian pitkälle ja jää paranematta. Koko rahalla, kuten sanotaan.

No mutta jos siellä jotain ilmenee niin palataan siihen sitten. Nyt mennään sillä tiedolla että pumppu pelaa perfectly ja kestää minkä kestää.

* * *

Hyvää vappua Amigos!!!

Kävin taas.

Pääsin jälleen edes vähän Suomen rajojen ulkopuolelle, kun vietettiin kaksipäivänen tyttöilyloma Tallinnassa - tarkoitus oli mennä Tukholmaan, mutta ainakaan enää ei harmita suunnan muutos etelään..

Perjantai-aamuna mentiin ja lauantai-iltana tultiin. Väliin mahtui shoppailua (kesäksi jälleen yksi lempimekko!), kynsien laittoa (Kiinassa laitetut kesti 3 viikkoa, Tallinnassa 3 tuntia - for real!), vallan hyvää ruokaa (ravintola oli käytännössä menossa kiinni kun mentiin, siitäkin huolimatta saatiin ihan rauhassa istua herkkuruuan äärellä yli tunti), muutama kuohuviinipullo ("minä juon ainakin vettä.. paitsi jos pienen pullon skumpaa..") sekä - OMG! - karaokea. No sille on ihan selkeä selitys kyllä, ei menty vasiten laulamaan, mutta joku "Jarmo" oli päättänyt lähteä poispoikkeen ennen oman vuoronsa tuloa, jolloin karaoken vetäjä kysyi tuskastuneena että "no onko täällä ketään suomalaista joka voisi tämän laulaa?!" jolloin serkun kanssa astuttiin rohkeasti esiin. Komiasti vedettiin "Kolmekymppinen" ja toivottiin että viimeisetkin suomalaiset olisi kadonneet jo ennen sitä, viimeistään varmaankin sen jälkeen. Ei me laulaa osata, ehei, mutta asennehan se on mikä ratkaisee, eikö?
Ainakin aplodit oli sen mukaiset.. ;)

Parasta taisi olla aurinko ja kesä - siltä se +18 sillä hetkellä tuntui, kun takin pystyi hyvillä mielin jättämään hotellille. (Lauantaina Helsinkiin tultua erehdyin lähtemään samoissa tamineissa rahaa nostamaan, vähän oli vilu ja vastaan käveli ihmisiä pipot päässä ja talvitakit päällä..) Niin ja pakko kehua hotellia, muihin en enää lähtisikään! Palvelu pelasi ja hinta oli kohdallaan (110e/2hh). Aamusauna oli ehdoton, koko saunaosasto oli meidän käytössä, including järjettömän kokoinen poreamme.. Huh, sinne vien kyllä joskus kaveritkin!!

* * *

Lauantai-ilta hummattiin Helsingin kujilla ja nyt sinne yhteen sedulaan ei tartte enään mennä (oliko se edes sedula?! sille se ainakin vaikutti.. huoh!) ja sinne toiseen, oikein kivaan juottolaan, ei vissiin enää päästäiskään - saatettiin humalaisten tyttöjen järjenjuoksulla kysyä portsaria jatkoille (niin-pä!) ja tehtiin oharit - mun seuralainen vissiinkin toistamiseen ja siis sille samalle pokelle.. Jep. Niin siinä käy kun päästetään (holtittomat, hutikkaiset) tytöt tanssimaan pöydille ja ottamaan muutama tervaleijonasnapsi liikaa.. Mutta hauskaa oli, ja eikös se ole se main point, eh?

Lopuksi pizzerian ja noin kolmenkilon valkosipulipizzan syönnin kautta hotelliin. Tuoksun voi kuvitella. Vanha viina olis saanu haista vaikka kotiin asti, se valkosipulin lemu nimittäin peitti alleen k a i k e n. Sääliksi käy niitä kahta samassa pöydässä istunutta poikaa. Istuivat ikkunan puolella, ei siis mahdollisuutta päästä karkuun. Valkosipulimyrkytys saman tien. Ponk.

Nyt kotona ja haaveissa aurinkoinen vappu. (Nyt seuraa paasausta) SEN jälken alkaa terveellinen elämä otsikolla "Jallutta Juhannukseen". Saa osallistua. Tuhat miinuspistettä sille joka yrittää sanoa mulle ettei kait se yksi nyt haittaa. Se on terve sielu terveessä ruumiissa ettähän tiedätte! Hrrrkh, voimia mulle..

ohhoh.

Veljeni menee ensi kesänä naimisiin, tarkalleen kolmen kuukauden kuluttua. Onkin melkein sensaatiomaista, että minä olen käytännössä täydellisesti valmistautunut!
Minulla on mekko.
Minulla on korut.
Minulla on varattu aika meikkiin.
Minulla on varattuna aika kampaajalle sekä valmis mielikuva kampauksesta - myöskin aika suunnitteluun on plakkarissa.

Ainoa mikä puuttui, oli kengät - ne löysivätkin minut tämän aamun Hesarin sivulta. Jos siis hyvin käy, tänään voin ruksata senkin yli.

Sitten enää laukku. Sehän on helppo, vai? (Nyt pelottaa vaan kun naisen mieli on niin kovin muutuvainen niin se sitten menee ja muuttuu ja haluankin jotain muuta. Hmph.)


Ainiin. En tykkää tästä tukasta.

Naisen elämää

Reissusta palattuani olen jonkun kerran pysähtynyt peilin eteen miettimään että joku, jokin mättää. Kaikki ei ole kuten pitäisi. Pääsiäispyhänä tajusin, daa-a, vihdoin, jumalaton juurikasvu.

Tältä 'tuppukylältähän' ei kaupasta saa hiusvärejä, jos saa niin vaihtoehdot rajoittuu mustaan, kellertävään blondiin sekä violetinpunaiseen (nii-iin, mikä siinä on että kauppiaat ajattelee täkäläisten punaisen tukan haluavien henkilöiden toivovan nimenomaan epätodellisen violettia päätä?!). Tähän päähän väri täytyy siis hakea kaupungista - turhuuksien turhuus, kaikkea muuta täältä kyllä saa.

Lähetin miehen matkaan, kun en asioikseni sinne viitsinyt kammeta.
Ei löytynyt kerralla oikeaa, vaikka kuinka neuvoin sävyn ja paketin tuntomerkit. No, neuvokas kun on, mies pyysi apua myyjältä, ja yhdessä sitten päätyivät eri merkkiin kuin mitä käytän, joskin sävy tuntui mätsäävän.
Oma normikäytäntöni on myös se (mitä kampaajakin suositteli) että puolet väristä riittää per kerta, ja tällä on menty. Tähän asti, joopa joo. Kun väri oli seissyt päässä kymmenen minuuttia ja pää on edelleen vaan limaisen näköinen, tajusin että metsään mentiin. Se väriaines oli siellä tuubin pohjalla. Ihan tyhmää. Sinne meni. Kaikki. Vaan rupesipa väri näkymään. Mutta Satu Ruotsalainen voisi varoittaa jossain purkin kyljissä tämmöisistä asioista. En minä näköjään osaa enää läträtä.

Menen nyt sitten pesemään ja katsotaan mitä tästä tuli. Punaiselle vaikuttaa, se on plussaa..


(edit. @ 22.00
tuli tukasta punainen - jos ennen oli vaalea kupari niin nyt on tumma versio. Kuulemma ihan hyvä, itse täytyy vähän totutella.. ;)

Peking

Oli semmoista retuutusta koko loma että jos jossain vaiheessa hetki olikin aikaa nököttää tietokoneen ääressä niin hyvä että jaksoi sähköpostin katsoa - saati että kiinalainen meininki olisi sallinut kirjautumisen blogiin tuosta nuin vaan. En sitten postaillut yhtä enempää :)

Mutta mutta. Mistähän edes aloittaisi?!

Nähtiin paljon, riittävästi yhden rupeaman tarpeiksi. Parhautta oli kyllä ystävien näkeminen. Se oli vähän kuin uudelleen tutustumista, muistamista miten rakkaita ihmisiä sitä maailmalle onkaan ripottautunut. Lisäksi nyt saatiin tutustua ystävien lapsiin kunnolla, muutaman tunnin pyrähdykset ei ole olleet lähimainkaan riittävästi luottamuksen voittamiseen. Paitsi nyt, kun tiesivät ettei me lähdetäkään hetkeen pois.

Ensi kertaan jäi oikeastaan vain Mao ja Taivaan Temppeli. Siis sellaisista paikoista mitä olisi hyvä nähdä. Temppelien kanssa kävi kyllä kuten yleensä kirkkojen kanssa - näet yhden, toisen, ehkä vielä kolmannenkin, mutta ei sillä niin väliä sillä ne alkavat hyvin nopeasti olla toistensa toisintoja. Kaikissa komeat katot ja maalaukset, leijonat vartiossa, värejä ja patsaita koko rahalla.

(Kesäpalatsin huipulta, taustalla kaupunki)

(BeiHai-park, jossa päädyttiin itse kuvauksen kohteiksi- sangen hämmentävää ensimmäisellä kerralla!)

Heti loman alkajaiseksi haettiin tyttöjen kanssa kynnet - alkusoittoa hemmottelulle!

Kaiken kaikkiaan sain kahden viikon aikana kolmet erilaiset kynnet.


(Miksei Suomessa muuten ole tällaista palvelua?! Kymppi pari maksaisi, eikä tarvitsisi kummoista hommaa tehdä. Tai sitten jos onkin niin jossain Helsingissä ainoastaan! Haluaa luksustelua tänne periferiaankin!!)

Ehdittiin käydä myös kolmesti erilaisissa hieronnoissa. Oikeasti, talking about luxury!!

* * *

Ensimmäiseksi nähtäväksi kohteeksi valittiin Muuri. Matka sinne kesti puolisentoista tuntia, missään välissä ei oikeastaan poistuttu ihmisten ilmoilta vaikka aika autenttista ympäristöä nähtiinkin. Todettiin vaan, että tungosta piisaa näillä seuduilla.



Ei siitä pääse yli eikä ympäri, on siinä tehty jumalaton homma. Mistä ne kivet on sinne saatu? Millä ne on viety? Miten tähän on riittänyt motivaatiota ja kehtaamista? Me vaan päällisteltiin ja oltiin hoo-moilasina. Kuten kunnon turistien kuuluukin.

Toinen vallan hämmentävä paikka oli tinka-market. Tässä kuva korukerroksesta.



Minut tuntevat ehkä uskovat että olin pienesti taivaassa tuonne kun eksyin. Sitä meni ihan sekaisin; korvikset sai eurolla, parilla, helmet viidellä. Mukaan tarttui lopulta myös korurasia, sillä missä minä saan ikinä ne muuten säilytettyä?! (Ne= kahdeksat korvikset, useita sormuksia, erilaisia kaulakoruja oliko myös kahdeksan, ei taida riittääkään..) Mutta iloinen on tämä tyttö ostoksistaan. Muistin minä myös ystäviä, ei kaikki korut olleet itselleni.. :)

Teetettiin myös vaatteet ensi kesänä oleviin velikullan häihin. Voi kuulkaas, minusta tuntuu ettei minulla koskaan ole ollut mitään niin ihanaa vaatetta! Haluaisin pitää mekkoa koko ajan, se on täydellinen! Sain hankittua siihen sopivat korutkin (melkoisen kauniit turkoosiksi värjätyt helmet + korvikset.. kahdet itseasiassa, massiivisemmat ja vaihtoehdoksi kevyet), enää puuttuuvat siis vain kengät. Miehen puku on niin täydellisen slim-fit että jaiks! Rehellisesti sanottuna taisi jäädä allekirjoittaneella suu auki kun mies veti sovituksessa takin niskaan.. On osaavia herrat räätälit siellä, enpä muuta sano.

* * *

Yllättävintä Pekingissä oli ehkä ihmisten ystävällisyys. Jokainen pyrki tekemään kaikkensa auttaakseen meitä jos niikseen tuli, eikä meihin missään vaiheessa suhtauduttu epäluuloisesti, tai vihaisesti, tai kuten ehkä jossain maissa länkkäreihin suhtaudutaan. Ainoat tuhinat saatiin lentokenttäkuljetuksissa, vissiin ei ole mukavin matka taksikuskeille tuo kentälle meno. En jaksa tajuta sitä huokailujen määrää, hitsi vie..

Kiina oli myös halpa maa. Parillakymmenellä eurolla sai syödäkseen ja juodakseen neljä ihmistä vatsan täydeltä. Paras taisi olla eräs ihan perus, paikallisten suosima ruokapaikka, missä juotiin puolen litran oluet ja syötiin kahteen pekkaan niin että napa naukui mutta lautaset ei tyhjentyneet, hintaa tuli alle 5 euroa. Hävetti maksaa niin vähän. Ajatelkaa nyt, viisi euroa, eihän sillä saa edes niitä astioita pestyä jos länsimaissa oltaisiin!

Luksusta haettiin myös ajelemalla komealla mustalla autolla - oman kuskin kanssa tietenkin. Tämä kohtelias gentlemanni odotti meitä milloin minkäkin temppelin edessä ja kunkakin tinka-marketin ovella. Vei ovelta ovelle, haki kotoa ja sinne myös palautti. Viiden euron tuntipalkalla. Ei kai tuommoinen muualla olisi mahdollistakaan. Ei siellä siis taksimatkailukaan kallista ollut, viidellä eurolla pääsi kotoa eli periferiasta viidenneltä kehätieltä keskustaan, noin 25 kilometrin päähän. Yleensä halvemmallakin, kun kuskit tiesivät oikoreitit ja osasivat välttää ruuhkia.


(tässä ei mikään hurjan paha, perus-sunnuntai-meininkiä)

Yksi yö vietettiin hutong-hostellissa, haettiin mahdollisimman autenttista ilmapiiriä. Ihan ok, joskin tämä hostelli oli sellainen, mihin kaikki hutong-kierrokset pistäytyi. Aamulla kun herättiin ennen ylösnousua, taisi olla jo päivän kolmas kierros menossa. Ohhoh ja olipas nämä suomalaiset kummallisia, tuolla nuin nukkuvat, ja vautsivau, nyt ne syö aamupalaa, otetaanpa vähän videokuvaa (kyllä, kuvasivat perkeleet, irvistin kauniisti). Kokemus sinänsä. Ensi kerralla mennään ja suosittelen muillekin että etsivät jonkun muun paikan tämän kyseisen hostellin viehättävyydestä huolimatta. Etenkin jos sattuu olemaan aamurauhaa rakastavaa sorttia..

* * *

Loma oli siis mitä kaivattiinkin - joskin se sisälsi aika vähän ihan lomailua, lepoa, lonkan vetämistä. Ja oli kyllä hyvä niin! Saatiin Finnairilta yksi ylimääräinen lomapäivä, joka menikin loitering-meiningillä. Se riitti, ihme ja kumma. Myös ajatus tulevista viikoista (4 päivää töitä, neljä lomaa, neljä töitä) pitää olon mukavan rentoutuneena.

Kroppa on kyllä edelleen ihan sekaisin. Paluuiltana jaksoin sinnitellä silmät auki yhdeksään, aamulla oli hurjan tiukkaa pysyä sängyssä edes siihen seitsemään. Ensimmäisen kerran heräsin 2.33 ja mietin josko kuitenkin lienee liian aikaista.. :) Tänä aamuna armahdin ja nousin kuudelta kun kerran siltä tuntui. Minkäs teet. Kummasti jaksoin eilen jo puolille öin valvoa. Voi kun saisikin tällaisen rytmin pidettyä, pitkät aamut on mahtavia. Nälkäkin tulee kummallisiin aikoihin, aamuyöllä, ja palaa vasta päivällä. Ei ole nuori enää tämä body, kaavoihinsa kangistuvaa sorttia ;)

(Jahas, ja taas päästiin jaarittelu-asteelle.. )

Kuulin myös heti kotiin palattua jymyuutisen - minusta tulee tuplatäti syksyllä. Ihan vähän itkeä tirautin kun veli soitti. On se vaan.. ihanaa.