tämä haluaa protestoida.

Alan totisesti uskoa kuuluvani siihen ihmistyyppiin, jolle sattuu ja tapahtuu vaikkei aina olisi niin väliksi.

* * *

Tänne kuuluu hyvää. Pihalla terassi etenee, nurmikkoa on istutettu mikä tarkoittaa myös melkoista määrää kitkettyjä neliömetrejä, ja pihaistutukset on löytäneet paikkansa ja jopa lähteneet kasvamaan (ainakin suurin osa). Vähän on vaivannut sama vanha jalkavamma, joka pitäisi antaa hoitua levossa, vaankun enhän minä malta.. Mutta sekin on paranemaan päin. Eipä kuitenkaan olisi pitänyt huokailla onnea ja autuutta liian aikaisin.

Viime vuonna ensimmäisten itikoiden ja muiden saatanallisten (anteeksi karkea kielenkäyttöni.) epäelukoitten ilmaannuttua yksi lajinsa uljain yksilö otti ja pisti/puri/vammautti jalkani säärestä käsin. Lääkärit epäilivät jänisruttoa, kun en kärsinyt housua jalkaan laittaa saati kävellä, vaan tiukoilla antibiooteilla se sitten LOPULTA helpotti. Naurettiin jälkeenpäin, että eihän tuo nyt niin haittaa, onneksi ei vaikka naamaan osunut se kesän ensimmäinen pistos, kun tuommoisen jäljen kerran jätti..

Nyt varmaan nokkelimmat jo arvaakin mitä luonto ja luoja keksivät kontolleni tänä keväänä..

Asiakkaat tuijotti.
Kaupan kassa ei meinannut saada suutaan kiinni.
Apteekissa oltiin kyllin rutinoituneita.
Lääkäri ihasteli ihan luvan kanssa.

Näytän puolimongoloidilta. Vasen silmä haluaa muurautua umpeen, posken iho on antanut kaikkensa ja venyttänyt itsensä kaksinkertaiseksi toiseen poskeen verrattuna. Minuun sattuu, mutta sitäkin enemmän minua vituttaa. Ihan pienesti toivon, että voisiko nämä helvetin tapaturmat, persekohtalot ja terveydelle vaaralliset örrimöttiönkiäiset edes JOSKUS osua jonkun muun kohdalle!?

Ainiin. Jos kuume nousee niin pääsen nauttimaan antibiootista suoraan suoneen tarjoiltuna. En malta odottaa.

Örderöverit ja jotain kaunista

Enpä ole käynyt ainakaan kahteen vuoteen pumpissa, siis tunnilla puntinnostossa. Tänään kävin ja huomenna tiedän käyneeni, I presume! Hämmentävää kuitenkin oli, että joka hiton biisin loputtua hölmistyin että mitääh, nytkö se jo loppui, oisin nyt vielä ainakin yhden setin jaksanut (jopa mun iänikuisen kompastuskiven, askelkyykyt)!! Huh, enkä nyt kovinkaan keventänyt niitä painoja verrattuna ennen vanhaaseen, jolloin huhkin hikihatussa kolmesti viikossa ko. tunnilla. Tästä päättelen, että puheet nopeasti katoavasta lihasmassasta on kateellisten ihmisten ja kuntosalijäsenyyttä puffaavien lihaskimppujen salajuoni. Enkait mä muuten olisi siellä jaksanut loppun asti hymyillä, vai?!

Terveempi elämä on nyt siis saanut hyvän alun. Hmm, no, ok, täytyy kai sitten myöntää. Liityin semmoisiin keventäjiin.. Siellä käskettiin kertomaan asiasta kaikille että sitten nolottaa perääntyä. Ja jep, laihtumista tapahtui ekan viikon aikana 1,5 kiloa. Minusta hirveän paljon! Mutta olen löytänyt jälleen liikunnan ilon, vetoa voi sitten lyödä kauanko sitä iloa piisaa. Jospa edes eräisiinkin häihin asti!

Nyt vedän tuna-övereitä tässä samalla ja yritän jotenkin lohduttaa miestä jonka työhommat ilmeisesti kusee ihan kuninkaallisesti. Ei taideta rakennella terassia tulevana viikonloppuna.. Mutta saa tuohon pihalle tulla silti fiilistelemään mun kanssa, ihastelemaan vaikka meidän white-trash-grillailualuetta ;)

* * *

Niin ja jihaa, löysin sinne häihin kengät! Nyt pähkäilen pidänkö ne vai en. Pidän. En tiedä. Ehkä. Korkeatkin ovat. Any help, muotitietoiset ystäväni?



On ne kyllä kivat. Ehkä mä pidän ne..

Erään puutarhurin puuhastelut

Tänään puuhailin pihalla.
Uusiokäytin vanhan pytyn.
Sinne muutti myös nelihenkinen
kastematoperhe.


Vesisäiliössä kasvaa nyt lumihiutale.
Kunniapaikalla (!) pyttylöisessä
Prinsessalilja.

* * *
Minun Tulppaanit.

Piilossa vielä, mutta tulossa kuitenkin.

Tässä koko komeus. Olen näistä niin kovin ylpeä.
Enkä melkein malta odottaa
niiden kukkivan..

* * *

Terassiprojekti otti melko lentävän lähdön. Itse kävin kokeilemassa Ruotsinlaivasimulaattoria Vantaalla, sillä välin takapiha oli pyöräytetty ympäri, tasoitettu ja terassin perustukset tehty. Uskomatonta, luulin että siihen menisi ainakin muutama viikko viikonloppuineen ja iltoineen, mutta ei. Pojat kaksissa miehin hoitivat kohtalaisen raskaan homman. Ylihuomenna (viimeistään!) päästään koolauksia tekemään. Viikonloppuna luultavimminkin jo vähän hengaamaan terassille. Tervetuloa mukaan :)

Kevätpuuhat.

Hikisenä on hyvä olla kun tietää tehneensä jotain sen eteen. Haravoin mädistä lehdistä, hiekoitussepelistä, juurimöykkypaukuista ja liian pitkäksi jätetystä ja pystyyn kuivaneesta nurmikosta koostuvan etupihan. Puolet siitä on edelleen mullalla, viime syksynähän riivin maasta k-o-h-t-a-l-a-i-s-e-s-t-i villiintyneen minkä-lie-pusikon, joka oli ainakin triplannut itsensä siitä mitä sen olisi ehkä pitänyt olla. Nyt siinä kasvaa sitä semmoista ärsyttävää juttua mikä ei lähde mihinkään, ei näytä hyvältä ja saa mut raivoihini tuhottoman pitkälle, syvälle ja kippuralle yltyvine juurineen.

* * *

Mukavamapana yllätyksenä oli vapun jälkeen maasta pulpahtaneet tulppaanit jotka syksyn viimeisten sateiden aikaan istutin. Sieltä ne puskee!!


No ok, vielä ne näyttää pienille ja niitä on tuossa vähän, mutta nyt niitä on jo lähemmäs 40 pientä punaista nuppua nousemassa. Nauran ääneen joka kerta kun käyn katsomassa (=puhdistamassa nyt jo olemattomia roskia niiden päältä ja ympäriltä). Niin ja ehkä vähän tiuhaan istutettu, ne noin 40 kun on jotakuinkin yhden neliömetrin alueella.. :D (no saatoin haluta semmoisen tulppaanimeren..)

Huomasin äsken myös että pionit on selvinneet talven hengissä ja pienen pienet alut näkyy maan pinnan päällä juuri ja juuri! Etupihan löytöinä kasvaa kokonaiset kolme tulppaania (niitä oli neljä, mutta luulin heinänkorreksi ja vedin maasta. Typerä typerä tyttö) ja yksi joku sininen pikkukello. Suloinen kuin mikä!

Minä olen nyt kyllä ihan iloinen vaikka muuten tuntuu että maailma murjoilee ja murjottaa.

* * *

Sain myös koneelleni kaikkien muiden varmaan jo aikapäiviä käyttämän Spotifyn, voi pojat mitä herkkuja sieltä löytyykään! Kohta on Elbow't kuunneltu läpi, samoin mulle uusi tuttu mutta vanha kunnon Tehosekoitin (!!) ja en tiedä, nolottaa tunnustaa mutta se Anna Puun levy on aiikasta hyvä. Odotin paljon paljon paskempaa. Että semmosta. Lisää musaa Heinin jo ennestään musan täyttämään elämään :)

update.

Vappu! Meni! Thank God!
Aatto oli rauhallinen, ei saatu puutarhakalusteita pihalle mutta rottinkivermeet roudattiin kuitenkin, mikä ajoi asian (no ne puutarhatuolit ja -pöytä olisi pitänyt liimata ennen käyttöönottoa, eivät ihan ole kasassa, hih!). Syötiin ja juotiin ja saunottiin. Pojat heitti tikkaa ja tytöt lämmitti saunan ja kantoi sinne vedet - tuli nautittua löylyistäkin ihan eri tavalla!



Vappupäivä aloitettiin kuohuviinillä, sitä jatkettiin kuohuviinillä ja joka mahdollisessa välissä otettiin hieman kuohuviiniä. Sen, rennon ulkona lojumisen ja perusteellisen varomattomuuden seurauksena poltettiin itsemme, jotkut enemmän (allekirjoittanut) ja jotkut vähemmän (kaikki muut). Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä että ehkä tämä jonain päivänä helpottaa..

Siinä vaiheessa kun kuohuviini loppui, alkaa filmi pätkiä. Jätin ainakin jokusen viestin erääseenkin puhelinvastaajaan, soitin myös Balille. Soitinkohan muille.. Pikkuveli ei ole uskoa korviaan kun väitän kirkkain silmin etten koskaan ole kuuuullutkaan tuommoisia asioita. Kyllä kuulemma olen. Ja siksi siitä päästäänkin seuraavaan...

Minulla alkoi kovasti kaivattu terveellisempi elämä. Lauantaina olin jo kuskina keikalla, mikä tuntui pelkästään hyvältä idealta. Ja periaattessa olikin.. joskin kotona friikahdin miehelle, vähän, mutta kaipa se oli odotettavissa. Totesin etten pidä enää itsestäni humalassa. Olen etenkin miehelle ilkeä ja kimpoilen kyllä muillekin. Olen liian kovaääninen, liian räyheä, liian temperamenttinen, liian kaikkea, ja vihaan itseäni sen vuoksi. Enkä enää jaksa juoda pelkästä juomisen ilosta tarkoituksena päästä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti hillittömään tilaan, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista mutta ei ole, ja sekös sitten suututtaa. Enkä enää tämän ikäisenä ole edes hauskaa katsottavaa humalaisena. En vaan jaksa.
Joten katsellaan miten tämä tästä lähtee. En toistaiseksi aio miksikään absolutistiksi, mutta hitto vie, onhan sitä hauskaa pystyttävä pitämään muutenki! Jotain tarvii nyt. Muutosta elämään. Ainakin juhannukseen asti?

* * *

Ainiin, pari sanaa siitä sydänlääkärikäynnistä. Minulla on uskomattoman vahva, kaunis ja terve sydän. Vahvuuden tunnen kyllä, ja kauneuttakin rupesi lopulta löytymään kun se lääkäri oli niin fiiliksissä siitä, mikä itsestä aluksi näytti pelkästään omituiselle möykylle siinä ultrakuvassa. Ei mitään vikaa. Ei mitään heikkenemistä, fuskua, lisälyöntejä, ei kerrassaan mitään epätavallista!
Ja sehän oli ilo kuulla.

Mainio yhteensattuma oli myös lääkäri itsessään - samainen kaveri teki diagnoosini silloin melkein yhdeksän vuotta sitten. Ei meinannut uskoa, minä sanoin etten minuuttiakaan siitä tunnista tule unohtamaan (minkä vietin siellä ensiavussa herrasväen tehdessä tutkimuksiaan). Periaatteessa siitä tuli ihan iloinen jälleentapaaminen, mies oli tässä välissä erikoistunut kahdesti (minä sain nippa nappa yhden ainokaiset opinnot loppuun) ja käynyt välillä rauhanturvajoukoissa (minä olen käynyt Vaasassa). Minun voitokseni todettiin, että olen hengissä. Minusta ainakin minä voitan sillä.