En olisi uskonut.

Mies lähti aamulla kauppaan ja kysyi tarvitsenko mitään. Sanoin että en, mutta jos voisi kirjaston kautta käydä hakemassa elokuun Suuren Käsityölehden, kun nyt sen saisi lainata ja voisin väsätä lehdessä olleen ohjeen mukaan kylppärinmaton.

Mies tuli kotiin ja sanoi ettei siellä ollu mitään muuta numeroa kuin maaliskuun, joten hän toi sen. Varsinaista miestenlogiikkaa. Ei liene vaikea arvata mitä sanoin.

Selasin kuitenkin lehteä ja löysin kolme (3) eri ompelu-/virkkausohjetta joita voisin kokeilla vaikka saman tien. Kyllä se mies tietää.

Pitkästä aikaa!!

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea mukavaa, yllätyksellistä, iloista. Välipäivät eli arki on paiskittu töitä mutta muuten.. :

Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!

Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.

Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!

Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..

Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?

Aurinko paistaa.

Repsahdus

Minulla oli hieno ja toimiva suunnitelma olla alkoholitta vapusta juhannukseen. Sallin itselleni yhden poikkeuksen, nimittäin hirvittävän jännittävän Flamingo-keikan - sitä kokemusta tuskin olisin voinut kestää selvinpäin - toukokuun puolivälissä. Viikko siis jäljellä ja miten kävi, no, kyläilevä ystävä puhui minut ympäri. Nautiskeltiin hienolla uudella terassillamme sitten kuivat, kylmät siiderit. Oli kyllä hyvää, mutta en ole varma oliko se sen arvoista.. Olisi kait sitä sen viikon vielä voinut odottaa.

Paitsi seuraava repsahdus odottaa jo kulman takana, tytöt sai minulta lupauksen lähteä tulevana sunnuntaina ulos (no joo, olipa kauhean vaikea houkutella...) kun toisen ystävän ainoa vapaapäivä sattuu maanantaille ja se toinen palaa uuteen kotimaahansa ihan liian pian eli välittömästi juhannuksesta selvittyä. Ei minulla ole siis edes vaihtoehtoja!

* * *

Huomiseksi huitastiin kasaan terassijuhlat. Itsekin innostuu ihan uudella tavalla kun ystävät on niin huiman innoissaan! Onhan se myönnettävä, että terassi on käytännössä tekosyy kutsua ystävät ja kylänmiehet vierailemaan koko päiväksi, mutta hurjan hyvä tekosyy ainakin :)

Ja nyt kello riipii sikäli mukavasti iltapäivää että voinkin lähteä hankkimaan lomanalkajaisjäätelöitä työkavereille. Ja itselle, naturally.

leppoisuutta

Mies lähti aamulla töihin, itse heräsin puhelimen pirinään vasta kymmeneltä.
Takana puolentoista tunnin lenkki, jaarittelua puhelimessa siskon <3 kanssa ja siivouksen suunnittelua. Sitten ajattelin, että on liian kaunis ilma siivota - loma lähestyy niin se on oikeastaan se ja sama (no joo, en voi sinne lomalle lentää ennen kun kämppä on kuosissa, mutta nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki.) Nautin siis lauhkeasta lehden luvusta ja kirkkaasti sisään paistavasta auringosta.

Illalla heittäydyn taas jääkiekkofaniksi, eilen oli hyvä aloittaa se urakka. Hassua miten olen innostunut..

Päivä on siis alkanut hyvin, toivottavasti jatkuu samanmoisena.

Hämmennystä

Sain jokin aika sitten kuulla että minuun ollaan ihastuneita.
Se oli kovin hämmentävää, aika harvoin sellaista kuitenkaan kuulee, jos varmasti jotakuinkin yhtä harvoin sellaista tapahtuu. En nyt kuitenkaan mikään magneetti ole, ymmärrän realiteetit. Ja oikea sanamuoto taisi lopulta olla että herätin tunteita, joiden kuviteltiin olevan kauan sitten menneitä. Vaikka sen nyt vääntäisi miten, niin iloinen mieli siitä tuli, etenkin kun kumpainenkin ymmärtää missä mennään, etten totisesti ole available eikä se kuulemma haittaa. Ettei tämä ole sellainen "eihän-sitä-koskaan-tiedä"-juttu. Tämän tietää. Hyvä mieli molemmilla anyway, oletan.

* * *

Viime aikoihin mahtuu myös riitasointuja minulle tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa on selvitelty kovaan ääneen välejä ennenkin. Tällä kertaa poikkeus oli siinä, että kumpikin pyysi anteeksi heti, suoraan, eikä muutaman päivän päästä arasti tekstiviestillä. Huh, mitä kasvua! Siinä tuli ehkä itkettyä jotain muutakin kun sitä riitaa, mutta sen varjolla oli hyvä antaa tulla. Itselle ainakin jäi lopulta hyvä mieli, tästäkin.

* * *

Sain myös kuulla rakkaan ystävän ääntä, enemmän taisi ystävä hämmentyä saadessaan kauppareissullaan puhelun Suomesta.. Vaikutus oli lähes kuin olisi halauksen saanut, sen verran hyvä mieli jäi, ehkä paras kaikista. Pian kuullaan taas!

Näissä ajatuksissa on hyvä aloittaa viikkoa.
Samoin kun laskemalla päiviä lomaan - olikos niitä nyt sitten yhdeksän, vai..

dreaming

Minusta kevät voisi tulla jo. Sikäli tuleva reissu osuu hyvään saumaan, että sillä aikaa se kevät tulee. Toivon todella missaavani loskan ja paskan ja saapuvani suloisesti keskelle lorisevia puroja. Toivottavasti ei pelkkää toiveajattelua.

* * *

Eilen tuli kaverin lomakuvia katsoessa kyllä melkoinen hinku paratiisisaarelle, sinne missä olisi vain valkeaa hiekkaa silmänkantamattomiin, palmuja, turkoosi meri ja riippukeinu.
Ja aurinko.
Ehkä joku kylmä juoma käteen aina sopivan hetken tullen. Ja tuoretta ananasta hengissä pysymiseen. Eikä kertakaikkiaan mitään, ei kerrassaan vähäisintäkään tekemistä!! Miksei mulla ole semmoista miestä joka haluaisi samaa?! Miehelle tekemättömyys kelpaa ehkä päivän, sitten pitää saada jotain aktiviteettia. Eli, sinne paratiisiin tarvittaisiin vaikka joku luola mitä mies voisi tutkia. Minä olisin pelkästään siinä riippukeinussa mikäli en lilluisi meressä, saattaisin sitten kuunnella puolella korvalla selostuksia salaisen luolan tarjoamista "elämyksistä"... Hmh. Ehkä joskus. Täytyy aloittaa kotona pienoinen painostus, eh?

* * *

Eilen vietettiin ystävän kanssa laatuaikaa ja käytiin maailman suurimassa savusaunassa. Voi pojat, parempaa (arjen) luksusta saa kyllä hakea!! Asiaankuuluvasti käytiin tietenkin myös avannossa, ystävä ensimmäistä kertaa ikinä (valtaisa hatunnosto ja *taputap*)
Saunassa oli hiihtoloma-aikaan nähden suorastaan väljää, muutamia turisteja ja epäilemättä muutamia vakiosaunojia. Parasta antia oli kaksi noin 10-vuotiasta pikkujätkää, joista toinen lähti avantoon myöskin elämänsä ensimmäistä kertaa, ehkä hitusen meidän yllyttämänä - kahdesti! Upeaa itsensä ylittämistä! Kaverinsa käydessä tämä "kyllä mä kylpylän kylmävesialtaassa sukellankin" värjötteli jäällä ja uskaltautui kastamaan pelkästään varpaansa. Hän selvästi kaipasi pientä rohkaisua, saunassakin kyseli kovasti meinataanko me mennä uudelleen, he lähtisivät mukaan. Kaverinsa ei enää edes käynyt, mutta tämä nuori urho sai uskalluksestaan niin paljon potkua että toistamiseen polski avannossa ihan tovin.
Huh. Kunpa itsekin uskaltautuisi heittäytymään tiukan paikan tullen uuteen ja pelottavaan samalla tavalla..

Tänään sitten koskee kurkkuun ja palelee?! Mitä tämä nyt on?! Ennen seuravaa kertaa hankin kyllä sellaiset avantouimaritossut, koska jäätyneitä varpaitahan tässä saa syyttää..

;)

Rikas on tämä tyttö. Onpa eli ei nyt kauheen..

Ostaja oli kiva, asuntoon muuttaa kiva nuori tyttö, tuntuu hyvältä että Koti meni hyville ihmisille.
Jotain positiivista siis eilisessä.
Plus että ostajakin antoi noottia meidän välittäjästä. En ollutkaan yksin mielipiteineni: välittäjä oli nohevana miehenä luvannut ostajalle jääkaapin, ikään kuin meidän puolesta. Ostaja tajusi heti, ettei sellaista voi luvata mutta jallitti sen välittäjän pitämään sanansa. Heh, olihan se yrittänyt kovasti pyristellä siitä ja käyttää mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, mutta lopulta (eilen, juuri ennen kaupantekoa) oli sanonut että valitkaa mieleisenne niin hän puhuu siitä hyvät alennukset. On ne kiinteistövälittäjät kyllä erikseen, ei voi muuta sanoa. Vahvistui vain käsitys, että kiinteistövälittäjiä ovat ne, jotka ei muissa hommissa pärjää..

* * *

Kaupan kunniaksi käytiin hakkaamassa kössiä ja sen jälkeen mentiin ystävien kanssa syömään. Ja hups, kuohuviinille.. Jäätiin kaupunkiin yöksi, ja oli kyllä hyvä juttu! Ei oltu pitkään aikaan kunnolla ystäviä nähtykään, teki näköjään sekä pojille että meille likoille hyvää jutella aamuyöhön asti.. Nyt silmät ristissä. Ja lihakset kipeinä. Saattoi käydä niin että mies pisti mut juoksemaan... ;)

Mistä tunnet sä Ystävän?

Meidän rakkaat ihanat ystävät viipyi meillä lauantaista keskiviikkoon!!! Mitä jumalaista luksusta!
Paistettiin ainakin makkaraa takassa. Tehtiinkö edes muuta "tekemistä"? Ehkä ei? Oli täydellistä olla vain.

Pariskunta piti siis tukikohtaa meillä ja kävi tapaamassa muut ystävät sukulaiset ja kylänmiehet meiltä käsin. Yrittivät lomailla eli nukkua aamuisin pitkään. No, maanantai-aamuksi hoidin Elisan miehet herättelemään. Kävivät katsomassa että meidän modeemissa palaa valo (sitäpä ei joka jätkä itse osaisikaan tarkastaa!) ja se jos mikä oli hyvä syy herättää vielä uinuvat ystävät.

Tiistai-aamuksi järjestettiin jääkaapin korjaaja. Se oli sillä tavalla järkevä keikka että nyt se jääkaappi toimii eikä leiki pakastinta. Ystävät kuitenkin tiesi miten ottaa lomasta kaikki irti ja jatkoivat unia yrityksistä huolimatta makoisasti lounasaikaan asti. Rehellisesti sanottuna kadehdin, hieman. Itseäkin nukuttaa aina lounaaseen asti, joskus vielä sen jälkeenkin, jopa makosammin.

Kertakaikkisen mukavaa oli kerrankin saada ystävät kuitenkin tänne meille, me kun on taidettu Helsingin reissut majailla heidän lattialla vuokraan osallistumisen verran. Oli parasta. Parasta.
Parempaa on ehkä vain se, että keväällä nähdään vähän reilummin. Kaksi, ehkä kolmekin viikkoa. Balilla. He kun muuttaa sinne. Hei ja vaihdan, en kadehdi pätkääkään pitkäännukkumista vaan ihan tilkasti Balia. On niiiin siistiä!

Siellä nähdään murut!
:)

.

Aiheellista

Vaikken aina jaksa olla niin ekologinen kuin mahdollista, tämä juttu kannattaa muidenkin tsekata. Etenkin te, joilla pieniä lapsia (kai täällä sellaisiakin on lukemassa?!) :)

Ja muutenkin koukuttava blogi. Suosittelen.