hiljaisuutta.

Heipä vaan, te uskolliset.
Tällä bloggaajalla on niin kovin vähän sanottavaa näinä aikoina, että hiljaiselo jatkunee vielä jonkin aikaa. Elämä tosiaan vetelee välillä korville ja heittää siinä samassa helvetilliselle vuoristoradalle, joten jos ja kun sieltä palaan niin jotain ilmaantunee tännekin. Nyt on positiivisuus nollassa, ykköstä odotellessa...

-h.

100: matkoja, kenkiä ja ihan vähän valitusta

Ei mulle kuulu mitään.
Kauheasti vaan laiskottaa.
En oikein jaksaisi niitä matkakuvia laittaa tänne - naamakirjassa on tosi paljon. Sieltä tsekatkaa tai laittakaa viestiä niin postaan linkin s-postiin. Reissu oli edelleenkin ehkä paras kokemistani, mutta oikeastaan.. aika vähän siitä saa välittymään tätä kautta.

* * *

Oikeastaan oon vaan koittanut selvitä tästä mahtavasta pakkasesta hengissä, hengittäminenkin kun tuntuu pakastavan keuhkot. Fiilistelen vähän ystävän luona Roomassa visiteeraamista huhti-toukokuussa. Ja jep, New Yorkin lennot hankittu, tosin se herkku odottaa vasta syyskuussa. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa, ooh, täytynee nukkua varastoon että siellä jaksaa päivät huidella ja yöt - no, huidella kanssa. Eli tulevan fiilistelyä ilmassa!!

* * *

Nyt hengaan uudet hienot Karhut jalassa ja toivon että maanantai ja steppitunti tulisi pian että pääsisin niitä testaamaan. Kirosin päivällä, kun kaverilta sosialisoimani hienot Emut meni rikki. Samperi. Alle kuukauden pidolla. Pöh. Nyt haluan sitten uudet, koska edes omat neule-Uggit ei tunnu yhtään niin hyviltä.

* * *

No okei, saatte pari kuvaa kuitenkin. Sitten ei muuta kuin loistokasta lauantaita ja seuraavaa kertaa odotellessa...