Joulu!

Hyvää Joulua kertakaikkiaan!
Tähän asti on ollut ihanaa, koko päivän on ollut Jouluistakin Jouluisempi sää, lunta ja pakkasta.
Ihanaa!
Eilen pikkujouluiltiin vielä läheisien ystävien kanssa (kiitos <3), nyt anoppilaan juhlimaan aattoa ja aamulla oman perheen joukkoon.
Kaipaan edelleen teitä kaukaiset ystäväni, voikaa hyvin ja viettäkää leppoisat joulunpyhät.

Nyt, kinkku odottaa syöjäänsä.. (minua.)

Pikkujoulu <3

Taitavat olla kolmannet, pian alkamassa.
Tänään vuorossa ovat sisarusten versio, ja minä saan kunnian toimia emäntänä. Mukavaa!
Puolen päivää olen laittanut syömistä ja kohta jatkan - menussa on sipulipiirakkaa, itsetehtyä punajuurisalaattia sekä kana-pasta-salaattia. Nam.
Ja juomaksi glögiä, ei miestä vahvempaa.

* * *

Tänään ehdittiin ystävän kanssa myös lenkkeillä, joka suomennettuna tarkoitti eksymistä metsään. Onneksi oli puhelin mukana, ei muuta kun soitto appiukolle, ja kävi ilmi että ollaankin ihan sivistyksen nurkilla. Noo, ensi kerralla lähdetään vähän aiemmin ettei pimeys yllätä kuten nyt meinasi käydä ja ehditään ihan rauhassa etsiä itse tiemme pois metiköstä. Mutta tulipa kunnon lenkki näin sunnuntaipäivän ja talvitunnelman kunniaksi!

Juhlan jälkeen.

Eilen sitten saatiin turvottaa nuppia firman piikkiin.
Mukavaa oli, kyllä! Jostain ihmeen syystä ajattelin, ettei yksi lonkero kerrallaan riitä. Ovat liian pieniä. Mitähän sitä oikein mietti?! Että näppärämpää ottaa kerralla kaksi pienempää, liruttaa toinen tuoppi täyteen, imeä siitä ja sitten täydentää siitä tyhjemmästä? Kyllä, tämä likka on maisterin paperinsa ansainnut..
Draamaakin, vähän, joskin taisin lopulta olla ihan yhtä lailla sitä järjestämässä.. No mutta se on puhuttu ja sovittu ja nyt toivotaan ettei kellekään jäänyt paha mieli. Itse ainakin olen hyvillä mielin. Yhtä hyvä on olo, ihme ja kumma.

* * *

Ihmiskroppa se vaan on jännä. Aamulla heräsin hirvittävään sydämen jyskeeseen. Se oli tietysti hyvä tapa herätä, tiesi olevansa hengissä. Mutta kellonaika. Puoli kahdeksan. Ihan kuin töihin olisi ollut meno. Miksi? Viikonloppuna? Ja kerran kun herää, ei uni tahdo enää tulla (siitä huolimatta että sydän lopulta rauhoittuu normaaliin tahtiin). Kun uni sitten lopulta tunnin pyöriskelyn jälkeen tulee, ylös ei tunnu pääsevän koko päivänä. Miksi?
Nyt tuntuu että päivä menee tillutellessa yöpaita ja villatakki päällä. Ja niin paljon olisi tehtävää.
Joululahjoja.

.

Tällaista tänään.

Enpä muista koska töissä olisi taas nauratellut näin paljon.
On opeteltu muun muassa astelukuja. Että paljonko niitä asteita on ympyrässä.
Ei tarpeeksi, ainakaan k:lle.

Naurettiin ja pitkään. Luonnollisesti, vedet silmissä ja naama punaisena.
Toivottavasti asiakkaat ei luule että niille naurettais. Pah, osoiteltiin toisiamme, eli tuskin!

Klip klop, huomenna pikkujoulut, glögiä nuppiin ja nuppi turvoksiin - palataan taas!

Huih!

Posti toi tänään huomisen lehden.
Mun 15 minuuttia alkaa huomenna ja päättyy viikon kuluttua. Ihan hyvä juttu, sanoisin, joskin ikä mättää vuodella - onneksi alaspäin. Taisi olla oikoluvussa taktinen erhe..

Eli huomenna voi tsekata viikon 50 Annan. Ulkomaan elävät tulevat saamaan omansa, piakkoin ;)

.

Opin tänään uutta

Opettelin neulomaan. Vuosien, vuosien jälkeen. Mahtavaa!
Enkä saa tarpeekseni!
Pakko jatkaa, hartiat on jo tukkojumissa ja sormet niin jäässä etten enää juurikaan tunne niitä (eikä puikot siten oikein kulje kuten ne voisivat) mutta into korjaa asian. Nyt jatkan..

..niin, en luonnollisestikaan aloittanut helpoimmasta mahdollisesta. Kuten luonteeseeni kuuluu. Kuka nyt perusjuttuja jaksaa pakertaa?!

.

+3

Kahdeksan vuotta sitten luvattiin viisi vuotta elinaikaa.

Tänään siis jo kolme plussalla.
Tapu tap suomalainen lääketiede, kippis sille ja mulle!

.

Ilo on pienestä kiinni.

Niinkun vaikka siitä että kaivellessani viimeisten muuttolaatikoiden uumenista sitä ehdotonta elokuvaa jonka juuri NYT haluan nähdä (melkein mikä vaan Bourne..), löysin kaikki minun ihanat killutin-korvikset! Kahdessa kuukaudessa ehdin jo unohtaa miten kauniita omistankaan! Tosin joistain vois kai luopua, kun olin niin järjestelmällisesti ne unohtanut.. Ei, unohdin ne siksi että muuten tiesin kaipauksen käyvän ylivoimaiseksi.. Harakka mikä harakka. Jos kiiltää, tää tykkää! ;)

Huomenna kahteen kuukauteen saan laittaa eri korvikset korviin, semmoset mitkä roikkuu. Aion ottaa siitä kaiken irti.

.

Kodin sydän, sielu ja henki

Tässä tätä valmista kotia. Olohuone ja oikein hyvin kotiutunut pöytä:




Ohoh, huomaakohan kuvista ja niiden määrästä miten tykästynyt tuohon pöytään jo olen? Siinä mahtuu hurjan hienosti muun muassa askartelemaan joululahjoja - jokunen on jo valmistunutkin siinä äärellä!

No, taisin mainita myös jotain uusista lampuista. Nämä on sieltä makuuhuoneesta, se keittiön valo on edelleen laatikossa. Ehkä tosiaan jouluksi.

Sain äidiltä hoitoon vanhan piian peilin, se löysi nopeasti paikkansa mun aamujen avittajana. Tällä hetkellä tuonne pikkulaatikoon on kätkettynä ainoastaan korvikset, kun eipä sinne muuta mahdukaan. Mun kaulakorut odottaa vielä lasipurnukassa. Sieltä niitä on kiva aina kaivella..


Niin, olen askarrellut vähän muutakin kuin niitä joululahjoja... Tämä on vähän ala-aste-meiningillä, mutta nuo pakkausstyroksipallero-jutut on niiin kivoja, tekee mieli tehdä niistä vaikka ikkunaan niitä lumihiutalekoristeita, ne on niin.. tylsiähän ne oikeasti on. Mutta hauskaa niistä oli askarrella! Alla meidän jo hieman kärsinyt Ikea-peruslamppu. Hyvin muuttui mielestäni jouluiseksi.


Puuttuuko jotain?

.

Kuvasadonkorjuu

Nyt VIHDOIN on jotain kuvia taas koneella! Ajattelin aloittaa näillä juhlakuvilla. Niitä on kyllä enemmänkin, mutta "kameran asetukset" mätti. Jotenkin epäselviä ovat...?



Tästä lähdettiin liikkeelle. Unohtui ottaa se "jälkeen"-kuva, sekin oli ihan hauska. Todistettua tuli, että LapinKulta on joko suosituin olutmerkki (epäilen sitä..) tai sitten mieli käskee käden tuohon keskihyllylle. Joskin myös siiderit meni. Skumppa ei ihan kokonaan. Ihmettelen sitä.


Tämä on eittämättä illan onnistunein kuva.. Tätä ennen meillä oli serkun kanssa nyrkit suussa. Suvun suurisuisimmat. Noihin mahtuu myös oluttölkki. Ei kannata kysyä mistä tiedän...

Muut kuvat voi tulla katsomaan meille.

Ainiin, vielä muutama kuva meidän vieraskirjasta!



Siellä suhteellisen mukavasti näkee että tätä seinää me ei jaksettu viimeistellä. Kertakerros maalia riitti, koska luulenpa että tätä tullaan jossain vaiheessa aina jonkin verran maalailemaan. Näillä taideteoksilla päästiin mukavasti alkuun!

Peikko on ystävämme Ainon taidetta. Seinille pääsee pian kotiutumaan myös samanaiheiset taulut, joskin vielä hieman etsivät paikkaansa. Kuten kaikki taulut Eesun tauluja lukuunottamatta..

.

Leikitään kotia. Ollaan kotia.

Tällä viikolla koti on taas muuttunut kodimmaksi. Tai siis tällä viikolla, no, niin, tänään on tämä viikko ja tarkoitan tätä maanantaita.

Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)

Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?

Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.