torstaina, tammikuuta 29

Rikas on tämä tyttö. Onpa eli ei nyt kauheen..

Ostaja oli kiva, asuntoon muuttaa kiva nuori tyttö, tuntuu hyvältä että Koti meni hyville ihmisille.
Jotain positiivista siis eilisessä.
Plus että ostajakin antoi noottia meidän välittäjästä. En ollutkaan yksin mielipiteineni: välittäjä oli nohevana miehenä luvannut ostajalle jääkaapin, ikään kuin meidän puolesta. Ostaja tajusi heti, ettei sellaista voi luvata mutta jallitti sen välittäjän pitämään sanansa. Heh, olihan se yrittänyt kovasti pyristellä siitä ja käyttää mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, mutta lopulta (eilen, juuri ennen kaupantekoa) oli sanonut että valitkaa mieleisenne niin hän puhuu siitä hyvät alennukset. On ne kiinteistövälittäjät kyllä erikseen, ei voi muuta sanoa. Vahvistui vain käsitys, että kiinteistövälittäjiä ovat ne, jotka ei muissa hommissa pärjää..

* * *

Kaupan kunniaksi käytiin hakkaamassa kössiä ja sen jälkeen mentiin ystävien kanssa syömään. Ja hups, kuohuviinille.. Jäätiin kaupunkiin yöksi, ja oli kyllä hyvä juttu! Ei oltu pitkään aikaan kunnolla ystäviä nähtykään, teki näköjään sekä pojille että meille likoille hyvää jutella aamuyöhön asti.. Nyt silmät ristissä. Ja lihakset kipeinä. Saattoi käydä niin että mies pisti mut juoksemaan... ;)

tiistaina, tammikuuta 27

VIHDOIN!

Asuntomme meni kaupaksi!
Juuri, kun luovuimme toivosta.
Juuri, kun otimme vuokralaisen.
Juuri, kun ajattelimme että otetaan nyt sitten reilusti lainaa ja pidetään itsellämme sellainen ylellisyys kuin sijoitusasunto.

Eipä tarvitse ottaa enemmän lainaa, ei! Vuokralainen ymmärsi, olihan se alunperinkin tietoinen että kämppä saattaa lähteä alta milloin vaan. Ei kyllä tainnut kukaan uskoa että ihan näin nopeasti.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että hitusen sappea nostattaa tämä kiinteistövälittäjien hämärä ammattikunta. Myönnettäköön, että joskus otan asioista itseeni herkästikin, mutta nämä veijarit on kyllä ihan asia erikseen!
Koin vahvasti, että meitä painostettiin hyväksymään tarjous. Se oli ensimmäinen, jota edes pystyi harkitsemaan, ja lopulta vain hiuksenhienosti reilumpi kuin ensimmäinen naurettavan alhainen tarjous. Kommentit lähestyvästä putkiremontista ja sen kalleudesta ("te ette koskaan saa niitä rahoja takaisin") alkoi vilkuttaa punaista kun tämä lausuttiin samaan hengenvetoon ostajan tekemän tarjouksen kanssa. Saamari! Mitenkähän tämä on sille ostajalle muotoiltu, ihan samat saakelin rahat siltä siihen remonttiin menee ja saako SE niitä koskaan takaisin?!

Muuttaessamme asuntoon kolme vuotta sitten, ostin perintörahoilla jääkaapin, josta olin jo kauan haaveillut. Kallis oli, Italiasta asti se meille tuotiin, Ferrarin punainen ja I-H-A-N-A! Asuntokauppaan ei siis kuulunut alunperin minkäänlaista jääkaappia, sillä punaisen pullukan veimme mukanamme. No, vuokralaiselle jonkinmoisen jääkaapin hankimme, vanhan mutta toimivan. Ja mitä sanoi välittäjä?! "Ai, sekö kuuluu kauppaan, on kyllä enemmän haitta kuin hyöty"!! Myös vaalimamme ja kehumamme kaasuliesi sai oikein roppakaupalla kunniaa: "muistakaa sitten varmasti tuoda ne kaasulieden käyttöohjeet ja piirustukset sinne kaupanteko-tilaisuuteen, ostaja purkaa sen sitten heti pois". Pitäkää tunkkinne.
Samaten kun pyysin välittäjää muistuttamaan, että kertoisin ostajalle muutamista käytännönasioista (pesukoneita ei saa käyttää yhtäaikaa, sulake kun ei kestä edes ajatusta sellaisesta) niin pyh, totesi välittäjä ja puhui päälle. Varmaan siitä miten paska se jääkaappi on.
Mietin vaan, että mitähän helvetin porukkaa ne sinne palkkaa, me sitten kiltisti maksetaan tuhansia euroja tämmöisestä, no, vittuilusta. En kyllä noilta kavereilta osta yhden yhtä asuntoa ja suosittelen samaa muillekin. Kyllä nyt vähän pitäisi kumarrella meillekin päin, hitto vie!

Että en minä katkera ole mutta kuitenkin.
Mutta huomenna on kuulkaas tilin saldossa niin monta nollaa lisää että mitenkähän paljon tuota miestä pitäisi voidella jotta se mun kanssa ottaisi ja lähtisi eikä tulisi justiinsa takaisin..?

(asuntokauppa part 2 tulossa ensi viikolla. häviää nimittäin ne nollat. zup, tuosta vaan.)

maanantaina, tammikuuta 19

Kiire?

Mukavasti tuntuu aika menevän ilman että oikein huomaakaan..
Mitä on tapahtunut?
No:
- Vietettiin ratkiriemukkaat uuden vuoden juhlat. Hyvää ruokaa (7 lajia), hyvää juomaa (Nicolas Feuillatte'a) sekä maailman parhaat ystävät. Siinä olikin juhlan aihetta kerrakseen!

- Vuoden vaihduttua menin töihin vasta kun olin viikon lorvinut. Teki todella hyvää, ja oli vallan mukavaa mennä sen jälkeen töihin! Viikko sisälsi muun muassa luistelua uusilla hokkareilla (jarruttaminen on edelleenkin hakusessa..) sekä kummitytön syntymäpäivät. Kakussa oli kaksi kynttilää ja kolme levyä suklaata.

- Vietettiin SingStar-iltamat. Mahtavaa. Laulua naurua ja juomaa puoli kahdeksaan asti aamulla. Jälleen loistoseuraa. Ei tästä kehumisesta nyt pääse..

- Käytiin Helsingissä katsomassa miltä näyttää tämän kevään silmälasit. Hyvältähän ne näyttää. Yhtä värikkäältä kun koko messut!

- Ostettiin lennot Pekingiin. 2 kk lähtöön. Kunkkua.

Kind of tekemistä on siis ollut. Onneksi olen ehtinyt nähdä rakasta ystävää lähestulkoon niin paljon kuin mahdollista. Kesällä sitten jälleen, toivon.
(Oot rakas, hyvää kotimatkaa!)