Elossa.

Näinpä. Reiluun vuoteen mahtui paljon, niin paljon kaikkea. Henkinen vuoristorata päätyi lopulta eroon, ihan siihen avio-, mutta enpähän olisi oma itseni jos en olisi pistänyt tuulemaan. Uutta on nyt sitten työ, koti, auto, asuinpaikka. Ja Mies. Pääsin käytännössä todistamaan erään rakkaan ihmisen tokaisun todenperäisyyden, "saat sen mistä luovut". No kappas vaan, näinhän siinä kävi.

Mutta niin, kaikesta paskasta näköjään seuraa väistämättä hyvääkin - Ystävät säilyivät, eikä kukaan tainnut tehdä puolenvalintaa, mitä arvostan suunnattomasti. Alkuun eron jälkeen oli ihan julmetun tuskallista edes kuulla omien ystävien pitävän yhteyttä exään, mutta daa-a, pitihän ne minuunkin. Siitä on selvitty, taputanpa itseäni ihan olalle! Uusi työ tipahti kuin tilauksesta syliini - eropäätökseen kypsyttäneen yhteisen Nykin matkan jälkeen töihin palatessa löysin tiedon avoimesta työpaikasta, jonka vastoin kaikka omia odotuksiani sain (muut siihen kyllä taisivat uskoa koko ajan, kiitos heille/teille!). Samaan syssyyn eksyin selailemaan myytäviä asuntoja, joista yksi pysäytti lautalattioineen. En olisi sitä itse tahtonut mennä edes katsomaan ajatuksella en-sitä-kuitenkaan-voi-vielä-ostaa kun entinen oli myymättä. Ystävärakas sinne mut raahasi, ja eteisessä jo tiesin tulleeni kotiin. Muuta asuntoa ei olisi edes tarvinnut nähdä, joskin se sitten vain vahvisti asian. Nyt sitten asun ihkaensimmäisessä vain ja ainoastaan Minun omassa kodissa niin ytimessä ettei kaupungille lähtiessä todellakaan tarvitse takkiakaan mukaan, punaiseksi ja vihreäksi ja turkoosiksi maalattujen seinien keskellä. Tämä on parasta!

[Vautsi, en ole edes tajunnut, mutta kaikki nämä kolme (uuden kodin ja työn löytyminen sekä eropäätös) mahtuivat noin viikon sisälle. Että näin tämä likka pistää tuulemaan kun niikseen tulee..]

Matkustinkin minä - kävin Tallinassa ihan kunnon lomalla, Roomassa (oh, siihen rakastuin!), New Yorkissa kahdesti samoin kuin Budapestissä (no töissä, mutta nautin silti joka sekunnista!). Nyt suunnitelman alla on ensi kevään matka Ystävän luo uusiin maisemiin. Ja sinne New Yorkiin siinä samalla, sama suunta katsokaas..

Opin vuoden aikana paljon, itsestäni, läheisistäni, nykyisestä ex-miehestäni, elämästä. Tajusin etten ehkä sittenkään ole blogikirjoittelija. Halusin ihan hurjasti jakaa jotain itsestäni, mutta onnistuupa tuo muutenkin. Että en siis tiedä tuleeko tänne ihmeemmin mitään jatkossa.. Ehkä mä yllätän!!

Kaiken lisäksi tunnen että jotain erilaista pysyvää on löytynyt. Olen äärettömän rakastunut, ja kaikella kunnioituksella kaikkia elämässäni olevia ja olleita ja tulevia kohtaan, tämä on jotain mitä en ole ennen kokenut. Tästä minä pidän kiinni kynsin hampain, pyörtäen kaikki "en koskaan enää"-puheeni.. Vaikeuksien kautta voittoon, sanotaanko. Hei ja vapauduin näillä näkymin ikiajoiksi luuydinnäytteiden ikeestä, triplahurraat sille, mä oikeesti olen voiton puolella tän tautihirvityksen kanssa, jeei!

:) Onnenheini

Helmikuuta kummempaa

Mulla on mennyt vähän hermot tähän blogiin. Ei muuten mutta kun tänne ei pääse kirjautumaan. Minnekään ei voi valittaa. Höh.

Viime viikolla tehtiin siis kaupat vol. 2, nyt on koti ihan ikioma ja hyvä niin!

Viikonloppuna käytiin tyttölöisten kanssa Rukalla, ja huoh! olihan reissu.. Jonkinlaisen kunniamaininnan haluaisin meille antaa, pakkanen paukkui -22 asteessa ja tuuli kulki kymmentä metriä sekunnissa. Neljä kerrosta vaatetta ja avot! hyvin pärjättiin. Lunta piisasi reilusti, ja pakkasen ansiosta se pysyi kuohkeana. Siis perfect! Lautailu itsessään sujui hyvin, mutta ankkurihissit vei kyllä mehut ja voimat jaloista. Harmillista sikäli, kun pitempäänkin olisin rinteessä viihtynyt. Hyvin on taas into ylimmillään, pianpian uudelleen toivon!

Joka ikinen lihas on nyt kipeänä, ympäri kehoa on mustelmia joiden alkuperää voi vain arvailla, mutta mieli on uskomattoman hyvä! Tutustuin kahteen uuteen, upeaan ihmiseen, ja taisi käydä niin että ensi vuonna lähdetään uudemman kerran. Itse en ainakaan pistäisi pahitteeksi jos tästä jonkinlainen perinne tulisikin. Niin ja vatsalihakset on pinkeinä nauramisesta, eli en voi muuta sanoa kuin kiitos tytöt <3

Juhlittua tuli tottakai ja melkoinen on meininki, en paremmin sanois. Täytyy varmaan olla iloinen kun tällainen hilkkua vaille 3-kymppinen rouvasihminen herätti kiinnostusta kymmenen (10) vuotta nuoremmissa. Tunsin itseni kyllä niiiin vanhaksi... Jaa-a, vai olisikohan siellä ollut epätoivon meininki meneillään, kun en muista kovinkaan paljon nuoria tyttöjä nähneeni..? Se se varmaan oli juu. Tavallaan hellyttäviä olivat poikaset kuitenkin, joskin kehotin keskittymään omalla vuosikymmenellä syntyneisiin tyttöihin..

Monien mutkien kautta saatiin myös liput Madonnan keikalle. Heh, yllättäen menneen viikonlopun porukalla :) Jälleen jotain mitä odottaa. Kovasti odotetaankin, indeeds!

Kodin sydän, sielu ja henki

Tässä tätä valmista kotia. Olohuone ja oikein hyvin kotiutunut pöytä:




Ohoh, huomaakohan kuvista ja niiden määrästä miten tykästynyt tuohon pöytään jo olen? Siinä mahtuu hurjan hienosti muun muassa askartelemaan joululahjoja - jokunen on jo valmistunutkin siinä äärellä!

No, taisin mainita myös jotain uusista lampuista. Nämä on sieltä makuuhuoneesta, se keittiön valo on edelleen laatikossa. Ehkä tosiaan jouluksi.

Sain äidiltä hoitoon vanhan piian peilin, se löysi nopeasti paikkansa mun aamujen avittajana. Tällä hetkellä tuonne pikkulaatikoon on kätkettynä ainoastaan korvikset, kun eipä sinne muuta mahdukaan. Mun kaulakorut odottaa vielä lasipurnukassa. Sieltä niitä on kiva aina kaivella..


Niin, olen askarrellut vähän muutakin kuin niitä joululahjoja... Tämä on vähän ala-aste-meiningillä, mutta nuo pakkausstyroksipallero-jutut on niiin kivoja, tekee mieli tehdä niistä vaikka ikkunaan niitä lumihiutalekoristeita, ne on niin.. tylsiähän ne oikeasti on. Mutta hauskaa niistä oli askarrella! Alla meidän jo hieman kärsinyt Ikea-peruslamppu. Hyvin muuttui mielestäni jouluiseksi.


Puuttuuko jotain?

.

Muutto

Viime yönä nukuttiin ensimmäisen kerran uudessa kodissa.
Nukuin kertakaikkisen hyvin! Oli
-hiljaista
-pimeää
-rauhallista
-hiljaista

En edes muista koska olisin nukkunut niin makoisasti.

Illalla olin kotona yhdeltätoista huitelemasta Helsingistä, sillä aikaa kun mies oli muuttanut meidän kodin kaupungista pois. Väsytti ihan uskomattoman paljon, mutta ihan ihmeellisesti väsymys katosi kun pääsi kotiin ja vähän järjestelemään. Mies oli hankkinut kuohuviiniä, mikä kyllä kivasti kruunasi illan. Ja sain jonkinlaisesn muutto- kautta uuden-kodin-lahjan, mitä olin salaa haaveillut, nimittäin tit-ti-di-dii, Reinot! Ne on juurikin täydelliset, lattia oli ainakin aamulla jostain syystä jäätävän kylmä plus kun postia ei enää kanneta oviluukusta sisään vaan se on haettava itse postilaatikosta, Reinoilla laatikolle pääsee näppärästi. Niin, lisää ilonaiheita maanantai-aamuun: Hesarin jakaja oli löytänyt meidän uuteen osoitteeseen, voi pojat miten hyvä juttu!

Nyt elämä lienee seuraavat ajat tavaroiden paikan hakemista, järjestelyä, kadonneiden tavaroiden etsimistä, löytämistä ja uudelleen kadottamista, fiilistelyä, kohtuuttomia määriä takan käyttöä, puhdasta kotona oleilua. Enkä meinaa maltaa odottaa.

Valmis! II

Tässä vähän lisää kuvia...

Ensinnä ne hieman erikoiset vaatekaapin ovet:














Tässä Vanha kaappi joka saatiin ikulainaan :)


































Pikkupöytä pikkueteisessä (tästäkin pidän kovin paljon)













Eesun taideteosten pienemmät osat. Hei ja vanhan kaapin päällä oleva pienempi työ on myös Eesun tekemä (tuollainen prinsessa :)

















Sitten se entinen käytävä, jotakuinkin samasta kohtaa otettu kuva:



















Tämmöistä nyt. Lisää kenties kun on muutettu? Edelleen muuten voisi joku ystävällinen ja mukava henkilö tai pariskunta ostaa meidän vanhan kodin. Kiinteistövälittäjä painostaa. Muuten ei ahdista mutta se välittäjä..