Joulu!

Hyvää Joulua kertakaikkiaan!
Tähän asti on ollut ihanaa, koko päivän on ollut Jouluistakin Jouluisempi sää, lunta ja pakkasta.
Ihanaa!
Eilen pikkujouluiltiin vielä läheisien ystävien kanssa (kiitos <3), nyt anoppilaan juhlimaan aattoa ja aamulla oman perheen joukkoon.
Kaipaan edelleen teitä kaukaiset ystäväni, voikaa hyvin ja viettäkää leppoisat joulunpyhät.

Nyt, kinkku odottaa syöjäänsä.. (minua.)

Pikkujoulu <3

Taitavat olla kolmannet, pian alkamassa.
Tänään vuorossa ovat sisarusten versio, ja minä saan kunnian toimia emäntänä. Mukavaa!
Puolen päivää olen laittanut syömistä ja kohta jatkan - menussa on sipulipiirakkaa, itsetehtyä punajuurisalaattia sekä kana-pasta-salaattia. Nam.
Ja juomaksi glögiä, ei miestä vahvempaa.

* * *

Tänään ehdittiin ystävän kanssa myös lenkkeillä, joka suomennettuna tarkoitti eksymistä metsään. Onneksi oli puhelin mukana, ei muuta kun soitto appiukolle, ja kävi ilmi että ollaankin ihan sivistyksen nurkilla. Noo, ensi kerralla lähdetään vähän aiemmin ettei pimeys yllätä kuten nyt meinasi käydä ja ehditään ihan rauhassa etsiä itse tiemme pois metiköstä. Mutta tulipa kunnon lenkki näin sunnuntaipäivän ja talvitunnelman kunniaksi!

Juhlan jälkeen.

Eilen sitten saatiin turvottaa nuppia firman piikkiin.
Mukavaa oli, kyllä! Jostain ihmeen syystä ajattelin, ettei yksi lonkero kerrallaan riitä. Ovat liian pieniä. Mitähän sitä oikein mietti?! Että näppärämpää ottaa kerralla kaksi pienempää, liruttaa toinen tuoppi täyteen, imeä siitä ja sitten täydentää siitä tyhjemmästä? Kyllä, tämä likka on maisterin paperinsa ansainnut..
Draamaakin, vähän, joskin taisin lopulta olla ihan yhtä lailla sitä järjestämässä.. No mutta se on puhuttu ja sovittu ja nyt toivotaan ettei kellekään jäänyt paha mieli. Itse ainakin olen hyvillä mielin. Yhtä hyvä on olo, ihme ja kumma.

* * *

Ihmiskroppa se vaan on jännä. Aamulla heräsin hirvittävään sydämen jyskeeseen. Se oli tietysti hyvä tapa herätä, tiesi olevansa hengissä. Mutta kellonaika. Puoli kahdeksan. Ihan kuin töihin olisi ollut meno. Miksi? Viikonloppuna? Ja kerran kun herää, ei uni tahdo enää tulla (siitä huolimatta että sydän lopulta rauhoittuu normaaliin tahtiin). Kun uni sitten lopulta tunnin pyöriskelyn jälkeen tulee, ylös ei tunnu pääsevän koko päivänä. Miksi?
Nyt tuntuu että päivä menee tillutellessa yöpaita ja villatakki päällä. Ja niin paljon olisi tehtävää.
Joululahjoja.

.

Tällaista tänään.

Enpä muista koska töissä olisi taas nauratellut näin paljon.
On opeteltu muun muassa astelukuja. Että paljonko niitä asteita on ympyrässä.
Ei tarpeeksi, ainakaan k:lle.

Naurettiin ja pitkään. Luonnollisesti, vedet silmissä ja naama punaisena.
Toivottavasti asiakkaat ei luule että niille naurettais. Pah, osoiteltiin toisiamme, eli tuskin!

Klip klop, huomenna pikkujoulut, glögiä nuppiin ja nuppi turvoksiin - palataan taas!

Huih!

Posti toi tänään huomisen lehden.
Mun 15 minuuttia alkaa huomenna ja päättyy viikon kuluttua. Ihan hyvä juttu, sanoisin, joskin ikä mättää vuodella - onneksi alaspäin. Taisi olla oikoluvussa taktinen erhe..

Eli huomenna voi tsekata viikon 50 Annan. Ulkomaan elävät tulevat saamaan omansa, piakkoin ;)

.

Opin tänään uutta

Opettelin neulomaan. Vuosien, vuosien jälkeen. Mahtavaa!
Enkä saa tarpeekseni!
Pakko jatkaa, hartiat on jo tukkojumissa ja sormet niin jäässä etten enää juurikaan tunne niitä (eikä puikot siten oikein kulje kuten ne voisivat) mutta into korjaa asian. Nyt jatkan..

..niin, en luonnollisestikaan aloittanut helpoimmasta mahdollisesta. Kuten luonteeseeni kuuluu. Kuka nyt perusjuttuja jaksaa pakertaa?!

.

+3

Kahdeksan vuotta sitten luvattiin viisi vuotta elinaikaa.

Tänään siis jo kolme plussalla.
Tapu tap suomalainen lääketiede, kippis sille ja mulle!

.

Ilo on pienestä kiinni.

Niinkun vaikka siitä että kaivellessani viimeisten muuttolaatikoiden uumenista sitä ehdotonta elokuvaa jonka juuri NYT haluan nähdä (melkein mikä vaan Bourne..), löysin kaikki minun ihanat killutin-korvikset! Kahdessa kuukaudessa ehdin jo unohtaa miten kauniita omistankaan! Tosin joistain vois kai luopua, kun olin niin järjestelmällisesti ne unohtanut.. Ei, unohdin ne siksi että muuten tiesin kaipauksen käyvän ylivoimaiseksi.. Harakka mikä harakka. Jos kiiltää, tää tykkää! ;)

Huomenna kahteen kuukauteen saan laittaa eri korvikset korviin, semmoset mitkä roikkuu. Aion ottaa siitä kaiken irti.

.

Kodin sydän, sielu ja henki

Tässä tätä valmista kotia. Olohuone ja oikein hyvin kotiutunut pöytä:




Ohoh, huomaakohan kuvista ja niiden määrästä miten tykästynyt tuohon pöytään jo olen? Siinä mahtuu hurjan hienosti muun muassa askartelemaan joululahjoja - jokunen on jo valmistunutkin siinä äärellä!

No, taisin mainita myös jotain uusista lampuista. Nämä on sieltä makuuhuoneesta, se keittiön valo on edelleen laatikossa. Ehkä tosiaan jouluksi.

Sain äidiltä hoitoon vanhan piian peilin, se löysi nopeasti paikkansa mun aamujen avittajana. Tällä hetkellä tuonne pikkulaatikoon on kätkettynä ainoastaan korvikset, kun eipä sinne muuta mahdukaan. Mun kaulakorut odottaa vielä lasipurnukassa. Sieltä niitä on kiva aina kaivella..


Niin, olen askarrellut vähän muutakin kuin niitä joululahjoja... Tämä on vähän ala-aste-meiningillä, mutta nuo pakkausstyroksipallero-jutut on niiin kivoja, tekee mieli tehdä niistä vaikka ikkunaan niitä lumihiutalekoristeita, ne on niin.. tylsiähän ne oikeasti on. Mutta hauskaa niistä oli askarrella! Alla meidän jo hieman kärsinyt Ikea-peruslamppu. Hyvin muuttui mielestäni jouluiseksi.


Puuttuuko jotain?

.

Kuvasadonkorjuu

Nyt VIHDOIN on jotain kuvia taas koneella! Ajattelin aloittaa näillä juhlakuvilla. Niitä on kyllä enemmänkin, mutta "kameran asetukset" mätti. Jotenkin epäselviä ovat...?



Tästä lähdettiin liikkeelle. Unohtui ottaa se "jälkeen"-kuva, sekin oli ihan hauska. Todistettua tuli, että LapinKulta on joko suosituin olutmerkki (epäilen sitä..) tai sitten mieli käskee käden tuohon keskihyllylle. Joskin myös siiderit meni. Skumppa ei ihan kokonaan. Ihmettelen sitä.


Tämä on eittämättä illan onnistunein kuva.. Tätä ennen meillä oli serkun kanssa nyrkit suussa. Suvun suurisuisimmat. Noihin mahtuu myös oluttölkki. Ei kannata kysyä mistä tiedän...

Muut kuvat voi tulla katsomaan meille.

Ainiin, vielä muutama kuva meidän vieraskirjasta!



Siellä suhteellisen mukavasti näkee että tätä seinää me ei jaksettu viimeistellä. Kertakerros maalia riitti, koska luulenpa että tätä tullaan jossain vaiheessa aina jonkin verran maalailemaan. Näillä taideteoksilla päästiin mukavasti alkuun!

Peikko on ystävämme Ainon taidetta. Seinille pääsee pian kotiutumaan myös samanaiheiset taulut, joskin vielä hieman etsivät paikkaansa. Kuten kaikki taulut Eesun tauluja lukuunottamatta..

.

Leikitään kotia. Ollaan kotia.

Tällä viikolla koti on taas muuttunut kodimmaksi. Tai siis tällä viikolla, no, niin, tänään on tämä viikko ja tarkoitan tätä maanantaita.

Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)

Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?

Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.

Mistä tunnet sä Ystävän?

Meidän rakkaat ihanat ystävät viipyi meillä lauantaista keskiviikkoon!!! Mitä jumalaista luksusta!
Paistettiin ainakin makkaraa takassa. Tehtiinkö edes muuta "tekemistä"? Ehkä ei? Oli täydellistä olla vain.

Pariskunta piti siis tukikohtaa meillä ja kävi tapaamassa muut ystävät sukulaiset ja kylänmiehet meiltä käsin. Yrittivät lomailla eli nukkua aamuisin pitkään. No, maanantai-aamuksi hoidin Elisan miehet herättelemään. Kävivät katsomassa että meidän modeemissa palaa valo (sitäpä ei joka jätkä itse osaisikaan tarkastaa!) ja se jos mikä oli hyvä syy herättää vielä uinuvat ystävät.

Tiistai-aamuksi järjestettiin jääkaapin korjaaja. Se oli sillä tavalla järkevä keikka että nyt se jääkaappi toimii eikä leiki pakastinta. Ystävät kuitenkin tiesi miten ottaa lomasta kaikki irti ja jatkoivat unia yrityksistä huolimatta makoisasti lounasaikaan asti. Rehellisesti sanottuna kadehdin, hieman. Itseäkin nukuttaa aina lounaaseen asti, joskus vielä sen jälkeenkin, jopa makosammin.

Kertakaikkisen mukavaa oli kerrankin saada ystävät kuitenkin tänne meille, me kun on taidettu Helsingin reissut majailla heidän lattialla vuokraan osallistumisen verran. Oli parasta. Parasta.
Parempaa on ehkä vain se, että keväällä nähdään vähän reilummin. Kaksi, ehkä kolmekin viikkoa. Balilla. He kun muuttaa sinne. Hei ja vaihdan, en kadehdi pätkääkään pitkäännukkumista vaan ihan tilkasti Balia. On niiiin siistiä!

Siellä nähdään murut!
:)

.

Booored

Töissä on hiljaista - vietän taas vaihteeksi perjantaita poissa vakkaripaikalta. Yksin. Huoh.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.

Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.

Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.

Ollako vai eikö olla?

Internet.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.

Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.

Muistin tepposet

Unohtui onnitella "pikkusiskoa", suuren suurta synttärionnea tätäkin kautta <3

..ja niistä juhlista, jatkoa seuraa..

Juhlinnan jälkeen...

...ei voi muuta sanoa kuin että olipa mukavat juhlinnat!
Päätä särkee, mutta ei siitä syystä kun voisi luulla (eikö?) vaan siksi että nukuin kuin tukki arvostettavat 9,5 tuntia, luonnollisestikin huonossa asennossa. Mutta kuittaantuipa univelat kerralla, luulen!

Perjantaina vietettiin parisuhdelaatuaikaa ja käytiin yhdessä, ensimmäistä kertaa lakkiaisten jälkeen, lähipupissa. Siellä oli karaoke (on kuulemma joka ilta..) ja mies kysyi koska aion mennä laulamaan. Minä, johon sopii sanonta laulaahan ne variksetkin, sanoin että tuskin edes vuoden sisällä. Ilta oli mukava, tuntuu että edellisestä kaksin-illasta on ihan liikaa aikaa. Saattoi vaikuttaa että mies teki viime viikon keskimäärin 14 tuntista päivää. Ihana oli nähdä siis puolisoaan kaiken kaikkiaan.

Lauantaina minä sitten lauloin karaokea.

Aiheellista

Vaikken aina jaksa olla niin ekologinen kuin mahdollista, tämä juttu kannattaa muidenkin tsekata. Etenkin te, joilla pieniä lapsia (kai täällä sellaisiakin on lukemassa?!) :)

Ja muutenkin koukuttava blogi. Suosittelen.

Fiilistelyä

Nyt on jotenkin niin hirvittävän synkkää, pimeää, harmaata, että sitä ilahtuu ennen näkemättömän paljon kauniista kuvista. Tsekkailin tänään usemmankin blogin (eli siis kaikki täältä löytyvät), ja jokaisessa oli ihania kuvia, joista löytyi värejä ja tunnelmaa tämän harmaan päivän tarpeiksi yllin kyllin. Enää ei tunnu harmaalle ja surkealle, vaikka töissä on hiljaista ja syksyn kalseus yrittää hiipottaa pään sisään.

Lisää fiilistelyn aihetta on tulevassa viikonlopussa. Ihania ystäviä tulossa kylään, tarjottavat on vielä mietinnässä mutta varmasti hyvää ja herkullista syötävää sekä kylmää juotavaa on luvassa.

Juotavasta tuli mieleen. Tässä on viikko järjestelty ja selvitelty tavaroita, viimeisimpänä paperikasoja, jotka muuton alla vaan lintattiin laatikoihin ja päätettiin siis selvittää vasta uudessa kodissa. Mies löysi erinäisistä pinoista 80e valmistujaisrahoja ja vuosi sitten syntymäpaivälahjaksi saamani alkoholiliikkeen lahjakortin. Joista siis en tiennyt että ne vielä on. No. Lahjakorttihan oli mennyt umpeen, tietenkin. Kävin kuitenkin nöyränä tyttönä kysymässä myyjältä liekö minulla mitään tsäänssejä käyttää sitä vielä, ja ilostuin kyllä kun kuulin että kunhan nopeasti sen käytän niin eiköhän se onnistu! Siis voi pojat, nyt kovasti harkitsemaan mihin tuon lahjakortin käytän, hyvään kuohuvaan vai mainioon punaviiniin. Jompaa kumpaa sillä ehkä pullollisen saa..

Ja se 80e menee sellaiseen herätysvaloon-mikä-lie. Sain puhelimen huollosta päivitettynä, ja herätyskelloon oli siinä yhteydessä liitetty riivaaja. Mikään muu ei selitä joka-aamuista sydänkohtausta, sen verran häijysti se vehje huutaa. Eipä huutanut ennen. Eikä sitä kait voi edes säätää. Joten ratkaisuksi ajattelin sitä hellästi herättävää lamppua. Tosin, saisikohan sitäkin testata ennen ostopäätöstä?

Isänpäivää

Sen kunniaksi ja ihan itseni iloksi istutin tulppaanit eilen. Satoi vettä niin ettei huomannutkaan ennen kun olin lits läts märkä. Oluttuoppisadetta.
Nyt jännitetään että lähteekö ne kukkaset kasvamaan. Otan sen kovin henkilökohtaisesti jos eivät lähde. Peittelin sipulit hellästi lehtien ja muun puutarhajätteen (jonka toivon muuttuvan mullaksi) alle, sen jälkeen kun olin ripotellut päälle tuoretta, hyvää multaa ja kukkasipulilannoitetta. Toivotaan parasta, jatkan raportointia aiheesta keväällä.

Muutto

Viime yönä nukuttiin ensimmäisen kerran uudessa kodissa.
Nukuin kertakaikkisen hyvin! Oli
-hiljaista
-pimeää
-rauhallista
-hiljaista

En edes muista koska olisin nukkunut niin makoisasti.

Illalla olin kotona yhdeltätoista huitelemasta Helsingistä, sillä aikaa kun mies oli muuttanut meidän kodin kaupungista pois. Väsytti ihan uskomattoman paljon, mutta ihan ihmeellisesti väsymys katosi kun pääsi kotiin ja vähän järjestelemään. Mies oli hankkinut kuohuviiniä, mikä kyllä kivasti kruunasi illan. Ja sain jonkinlaisesn muutto- kautta uuden-kodin-lahjan, mitä olin salaa haaveillut, nimittäin tit-ti-di-dii, Reinot! Ne on juurikin täydelliset, lattia oli ainakin aamulla jostain syystä jäätävän kylmä plus kun postia ei enää kanneta oviluukusta sisään vaan se on haettava itse postilaatikosta, Reinoilla laatikolle pääsee näppärästi. Niin, lisää ilonaiheita maanantai-aamuun: Hesarin jakaja oli löytänyt meidän uuteen osoitteeseen, voi pojat miten hyvä juttu!

Nyt elämä lienee seuraavat ajat tavaroiden paikan hakemista, järjestelyä, kadonneiden tavaroiden etsimistä, löytämistä ja uudelleen kadottamista, fiilistelyä, kohtuuttomia määriä takan käyttöä, puhdasta kotona oleilua. Enkä meinaa maltaa odottaa.

Pieni ihminen

Semmoinen on minun veljentyttäreni. Pieni mutta uskomattoman fiksu. Miten vajaa nelivuotias voikin tietää niin paljon, vai huijaako hän vaan minua? Voiko niin pieni huijata?
Huippu on se muksu. Pienet keijunsiivet selässään liihotellut koko aamun :) Toisin sanoen, minun aamuni ainakin alkoi hyvin.
Toivottavasti muidenkin.

Valmis! II

Tässä vähän lisää kuvia...

Ensinnä ne hieman erikoiset vaatekaapin ovet:














Tässä Vanha kaappi joka saatiin ikulainaan :)


































Pikkupöytä pikkueteisessä (tästäkin pidän kovin paljon)













Eesun taideteosten pienemmät osat. Hei ja vanhan kaapin päällä oleva pienempi työ on myös Eesun tekemä (tuollainen prinsessa :)

















Sitten se entinen käytävä, jotakuinkin samasta kohtaa otettu kuva:



















Tämmöistä nyt. Lisää kenties kun on muutettu? Edelleen muuten voisi joku ystävällinen ja mukava henkilö tai pariskunta ostaa meidän vanhan kodin. Kiinteistövälittäjä painostaa. Muuten ei ahdista mutta se välittäjä..

Uusi ihminen

Tänään mietin semmoista että jos ei pää käy ihan täysillä niin voi olla aika lepposa elämä. Törmäsin ihmiseen joka oli kenties alkoholilla tms tuhonnut jotain itsestään, kovin hän oli iloinen ja muisteli minulle kuinka Huvikummussa juotiin kovasti viinaa ja sitten sai paljon tyttöjä. Semmosta setaisi olla, minä vastasin hänelle. Hänellä oli hirmuisen hauskaa sitä muistellessa, itseä suunnilleen nolottaa silloiset toilailut..
Muutenkin jokin sensurointi-osuus oli ottanu osumaa, aika suorapuheinen kaveri oli se. Itseä hymyilytti, ja häntä kanssa, minusta vaan siinä on kaiken sen itsetuhoamis-surullisuuden rinnalla jotain.. hellyttävää? Jotain sellasta. Että eipä pitäisi turhia murehtia pieniä.

:)

Valmis!

Tällä viikolla muutetaan ja tupaantuliaspäivä on lyöty lukkoon! Voiko valmiimpaa olla - niin paitsi tietenkin tavarat pitäisi siirtää paikasta A paikkaan B. Vapaat viikonloput vaan tuntuu olevan kortilla tai muuten täynnä tekemistä, huoh, tarkoittaa siis pitkiä päiviä viikolla. Itsepä ollaan tilanne rakenneltu. Eikä jakseta valittaa koska ollaan niin innoissaan!!

Remontin eteneminen kuvin

Vihdoin! muistin ottaa kuvia tikulle jotta saan niitä tänne - toivottavasti tulee hyvä mieli (itselle ehkä ainakin ;)

Tässä lähtötilanne keittiöstä - tosin kaapinovet ja liesituuletin onkin jo ehditty irrottaa. Mut kuitenkin.. Alla vielä kylppäri ja olohuone.

Kylppäristä ei kyllä taida olla kuvaa että näkyisi missä nyt mennää, mut korjaan asian tänään :)


























Mutta tällainen vaihe-kuva löytyi:



Ja nyt lähtee vanha parketti. Tämä käytävä toivon mukaan saatiin naamioitua ei-käytäväksi. Saatiin me :)


Tässä sitten ruokailutilan seinä - se vaakaan tapetoitu:




Makuuhuoneesta se pelottavan kallis tapetti sekä edelleen mykistävän ihana turkoosi seinä (se ei kyllä taida kunnolla näkyä, tämä blogi ei tue mun näkemystä... mutta siellä se on!)! Pian voin ottaa kuvan missä näkyisi paikallaan myös ovet - ne on tehty vanhaa puimalan ovea mukaillen, joista ei sitten kyllä yhtään esikuviensa kaltaiset tullutkaan, mutta hienot viimeistelemättömät lautaliukuovet kuitenkin :)




Tässä vielä keittiö jotakuinkin valmiina.
Kaasutasot puuttuu, mut hoidanpa senkin tänään.














Kuvassa muuten allekirjoittanut tiskaa kaappien saranoita. Hitto mikä homma sekin..


Vielä todiste siitä että hommat alkaa olla loppusuoralla - listojen laittoa :)

Nyt kiiruhdan kipin kapin siivoilemaan sinne jotta pääsee sitten mökkeilemään - kuulin juuri että siellä palju jo lämpiää, jeh!

Laatuaikaa ja ajatuslaukkaa

Minun ihana sisko pyysi minua yökylään!! Kuka enää pyytää ketään yökylään, ei kukaan, mutta mun sisko pyysi! Aika supermukavaa, ehdotteli että vuokrataan leffa ja herkkuja hankitaan ja ja.. Laatuaikaa siskon kanssa siis <3

Huomenna vastaavasti saan Laatuaikaa ystävieni kanssa. Tosin onhan tässä nyt nähty hyvä jos ei joka toinen päivä, mutta Laatuaika on eri juttu - siihen tulee keskityttyä ja valmistauduttua ihan eri tavalla kun vaikka sohvalöhöstelyhetkeen. Laatuaikaa ei melkein meinaa jaksaa odottaa, etenkin kun huomenna sitä edeltää uuden kodin siivous.. S-I-I-V-O-U-S. Soundsii aika tylsälle, vaikkei ole. Eilen sen sijaan oli tylsää töissä, niinkin tylsää että ajattelin josko vaikka ne ranteet auki, tapahtuisi edes jotain!! Vitsit kun asiakaspalvelutehtävissä voisi vaikuttaa niihin asiakkaisiin jo aamulla, että tulisivat tänne päivällä. Eivät tulleet eilen. Tänään sentään vähän tiheemmin.

Meninpäs metsäkujille laukkaamaan tässä höpöttelyssäni. Hei mutta ohhoh, kerrankin vähän jaaritteluksi, hahaa! Mä jo vähän oon ihmetelly tätä omaa järjen ja sanan juoksuani, olevinaan selkeää... ja pöh. Mä tarviin tätä viikonloppua. Ja Laatuaikaa. Menen harrastamaan sitä nyt.

kuva!

Nyt on saatu ensimmäinen kuva lisättyä ;)

Eihän se paljoa ole, mutta jotain kuitenkin.. (Mies otti sen eilen. Hyvät hämyt ;))

pitkästä aikaa remonttia

Pitäisi kyllä sanoa jotain muuta koska remontoitava tila on loppumassa. Yksi huone jäljellä, ja sekin jätetään "sitten myöhemmäksi".

Eilen siivottiin, pestiin jo vähän lattioita, ja sohva. Pesin siis sohvan, joka saatiin "lahjaksi" sieltä kummitytön kotoa, ei kuulemma ole tarvetta heillä (se on sininen [=ei meidän väri], mutta muuten upea 50-luvun kaluste).

Sieltä saatiin kyllä kaikenlaista mukavaa.. Esimerkiksi leikisti omaksi vanha vanha kaappi, sellainen keittiökaappi, missä on täydellisiä pieniä laatikoita esimerkiksi kynttilöille! Leikisti siksi että oma se on mutta sitä kohtaan on luopumiskielto. Ikäänkuin koskaan ikinä haluaisin jostain niin kauniista luopua! ..en ole materialisti.. Pohdiskeltiin kuinkahan vanha se on, ja veikkaan että kovin, muttei kohtuuttoman. Kaapin takaseinässä on tallella vielä osoitelappu, jossa lähettäjän puhelinnumerona on 889. Se on aika lyhyt. Tuohon maailmanaikaan siis ei ollut montakaan puhelinta, kun ei lie ollut suuntanumeroitakaan. Tai mistäs sen tietää.

Kotiin lähti myös kummitytön äidin vanha arkku, jollaisesta olen joitakin hetkiä haaveillut, en oikein tiedä miksi, koska olen kuullut etteivät arkut ole kovin käytännöllisiä säilytyspaikkoja. En aio välittää siitä, ihan esineenäkin kyseinen arkku kelpaa olemaan meillä. Se on sellainen vaaleaa puuta kunnon metalliheloilla (onko ilmaisu oikea? metallilla on kaikki nurkat ja kulmat "koristeltu"). Eilen arkku pääsi väliaikaiseksi polttopuiden säilytyspaikaksi, ehkei se sellaiseksi kuitenkaan lopullisesti päädy saati sovi.

Eteinen sai pienen puoliympyräisen tammiviilu(?)pöydän, joka avautuu kuin pulpetti konsanaan - täydellinen avaimille ja muulle pienelle.
**
Mutta siitä siivouksesta. Totesin miehelle että joudutaan ehkä opettelemaan siivousta. Nykyään se on sitä, että kun villakoirat juoksee ovella vastaan, me näytetään niille hieman imuria. Laiskoja ollaan me. Sille pitää tehdä jotain. Auttaisikohan siivouspäivä vakiona torstaisin? Tai sitten yksinkertaisesti palkkaan veljeni morsiammen apuun: hän kävi eilen "petaamassa sängyn", kun meille oli tulossa yllätys-asunnonkatsojia. Illalla mentiin kotiin. KOSKAAN siellä ei ole niin siistiä! Likka oli imuroinut, tiskannut, siivonnut kaiken, siis KAIKEN ylimääräisen kaappeihin ja hyllyihin pois näkyviltä. Uskomatonta! Minä vaan kuljin ympyrää kotona kun olin niin mykistynyt. Lupasin tarjota hänelle pullon kuohuvaa jos eilinen asunnonkatsoja tekee tarjouksen, mutta tarjoan sen kyllä joka tapauksessa. Tarjous on tässä tapauksessa hyvä lisä.. Että jos hänet saa esimerkiksi ruoka- tai sillä kuohuviinipalkalla töihin niin tervetuloa, saman tien, no questions!

mikä unohtui?!

No lahjat!..
Paras oli ehkä että rakas ystävä soitti merten takaa. Ihan kuningasta!!! Sai vaan aikamoisen ikävän aikaan.. Siitä huolimatta darra helpotti hetkessä ja taisin muutaman kyyneleen vierättää ihan silkasta ilosta.

Sain myös jostain kumman syystä useita pihaan ja puutarhan hoitoon liittyviä kirjoja - muuta en kyllä olisi halunnutkaan, jos totta puhutaan. Niin ja tulppaanin sipuleita sekä yrttitarhan alun. Kyllä musta vielä viherpeukalo saadaan, eeh?

...ja onnentoivotukset!!
Niin, synttärionnea Siskomurulle ja Velikullalle tän päivän johdosta, suloiselle ekaluokkalaiselle viime maanantain johdosta, rakkaalle serkulle viime keskiviikon johdosta, kummitytön isälle viime torstaista ja kummitytölle perjantaista sekä vielä 3kymppiselle kaverille lauantain johdosta. Jihaa!

:)

synttärihuumaa part II

Omaa, nimittäin.
Joka ikinen vuosi se ahdistaa, vuosi lisää mittariin, mutta joka vuosi se on myös yhtä mukavaa!

Mukavaa on nykyään se, että saa juhlia ja olla luvan kanssa juhlien prinsessa (minäkö prinsessa, hahaa!!). Toisekseen, juhlat on mukavat koska meitä on kolme vanhenijaa, minä ja sisarukseni. Yhteiset juhlat on kuulkaas kivat - pelkästään kolmasosa stressiä ja järjestelyä mutta triplasti vieraita ja hauskanpitoa. Nyt juhlittiin solmiot kaulassa/lanteilla/korvissa. Komeaa porukka, must say, tosin viime vuonna taisi pinkeissä juhlissa olla vielä komeampaa (pojat erityisesti).

Seuraava päivä oli vähän kalpeampaa, ja hiljaisempaa. Se sattui olemaan se virallinen syntymispäivä. Mitäs sitten tapahtui? Oli paha olo, ja kun mies teki kohtuuttoman hyvänoloista suklaakakkua (ehkä se edellisviikonlopun suklaakakun näkeminen vaikutti asiaan..?) niin harmitti kun tiesi etukäteen ettei voi sitä ehkä olonsa puolesta syödä. Nousin kuitenkin suosta, ihme ja kumma, ja voi pojat että oli sen arvoista!!!
Mikää ei ole koskaan ollut niin hyvää kun mun tämän vuotinen kirsikkasuklaasynttärikakku! Se on aika paljon kun ottaa huomioon että en oikeastaan välitä makeasta. Ja sitä jos mitä tämä sisälsi - kokonaiset neljä levyä tummaa suklaata, lisänä kunnon kermaa ja voita sekä portviiniä. Tiedän ainakin jonkun joka sitä herkullisuutta olisi mieluusti maistellut..

synttärihuumaa

Sitä oli riittämiin sunnuntaina. Ensin kummitytön isosiskon ja iltapäivällä kummitytön (eri perheissä on nämä tytöt). Mieltä lämmittää ehkä ihan kohtuullisen kauan puhumaan oppineen nassikan hihkailema kummin nimi, väliin tuli ihan kummikin. Ihana <3 Vähän jäi harmittamaan suklaakakku, jota ei saatu, ja jossa tuntui olevan syntisen paljon suklaata..

Kolmivuotta täyttävä kummityttö sen sijaan oli hitusen hiljaisempi. Pitää ehkä vierailla vähän useammin. Syytän välimatkaa, vaikkei saisi.. Mutta jahka lopulta muutetaan saattaa kummitytön perhekin joutua taipumaan ja matkailemaan Savon sydänmaille. Siinä on Karjalan likat ihmeissään, toivottavasti ainakin :D

Syksy

Syksy on kyllä niin parasta!! Minä voisin ihan hyvin luopua talvesta, olisi vaan kuulasta ja kirpeää ja keltaista ja punaista ja välillä kumpparikeliä kunnes kevät tulisi, ja tämä tyttö olisi oikein tyytyväinen! Syksyssä ei edes ole mitään surullista tai ahdistavaa. Ihanaa vaan kun puut päästävät lehdistään irti, jolloin ne jäävät kuin punaiseksi matoksi ulkona liikkuvien iloksi. Vaikkakin enimmäkseen se on keltainen matto. Mahtava joka tapauksessa.

Eilen innostuin jonkun verran noista vaahteroista, vaihteeksi. Onneksikin, sillä eilen vielä hilputtelin lehtien keskellä oikein tyytyväisenä sateeseen ja hiljaiseen kaupunkiin, ja tänä aamuna vastassa oli pahin äänisaaste ikinä, lehtipuhallin. Helvetin kone on se. Varmasti kätevä juu, mutta ei se auta, semmoisia ei tarvita ei ei ei. Ennemmin saisi jättää ne lehdet siihen, jotta jokainen voisi liukastella hyvillä mielin ja tervein korvin. Pöh.

Mutta että siellä vaahteroiden alla hilluin kuin mielipuoli. Sain olla ihan rauhassa, yhtäkään elävää sielua ei tuntunut olevan koko kaupungissa (mikä ei minua haittaa). Hip syksylle.

keittiöööö

On valmis. Keittiö meinaan. Kunhan saadaan kaasutaso ja sille asennus niin voidaan muuttaa, ainakin ravinnon valmistamisen puolesta. Ja voi pojat, jälleen kerran! Tulipa siitä hieno, oikeasti kodin <3 Siellä me sitten rakkaudella kokkaillaan. Ja hengaillaan. Ja riidellään.
...no ei kai nyt sentään... (haha)

Pelottavaa, mutta pitäisi enää siivota ja sitten muuttaa. Meidän seinät sai kauniit tapetit ja juuri oikean sävyiset maalit. Lattiat on just eikä melkein, paremmat kuin kaupassa uskallettiin edes toivoa (ne on onnettomat ne mallipalat, eihän niistä saa mitään irti! Paitsi hyvällä mielikuvituksella). Sanalla eli parilla sanoen taidettiin saada aikalailla meidän dreamhouse.
Ensi viikolla vielä kirosanaksi muodustuneiden listojen laitto. Samalla saadaankin jo aiemmin tilatut taideteokset seinälle koska nekin kuulemma valmistuu parahiksi. Nimittäin synttäriksi. Jeh! Hurjasti kaikkea kivaa siis ensi viikolla.. :)

viikonloppuna

Aika mukavaa on viettää aikaa hieman muissa merkeissä kuin jo tutuksi tulleissa.
Eilen harrastettiin kulttuuria, ensin ruotsalaista (Ikea, nyt on kylppäriin kaappi ja keittiöön vetimet) ja sitten suomalaista (Tamminiemi, ihan vaikuttava paikka). Mutta kaikenkaikkiaan mukava päivä. Erittäinkin, voisi sanoa.

Nyt vielä veljen koiran ulkoilutusta ennen valmistautumista häähumuun - varmaankin tämän vuoden viimeisiin. Sitäkin suuremmin odotettuihin.. :)

tapettia

Seinät sai tapettia, eilen vähän ja tänään lisää. Miten sitä voikin olla tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa?! Tässä tapauksessa varastin kyllä jonkun muun idean, joka esiteltiin kesäisessä Avotakassa. Mutta omakehut peliin ja sanon että paremmalle se meillä näyttää kuin siinä lehtijutun ei-oikeassa-kodissa. Eli Tapettitalo on loistotalo, ja vaakaan tapetointi onkin aika nastaa ;)

Mies totesi että meillä on huono maku, kaakelit maksoi hurjia ja vaikka kuinka yritettiin niin samoin makuuhuoneen tapetit. Pahin on siis edessä. Ne kalliit tapetit kun pitäisi kuvion puolesta räknäillä ja miettiä miten laitetaan että tulee keskelle seinää. Ettei mene harakoille nekin seinään sijoitetut rahat. Help, anybody?!


Niin ja sitten luontoaiheisiin. Etupihalla on iso pihlaja, jossa oli jossain vaiheessa aika messevästi marjoja. Ei ole enää. Tänään ihmettelin mikä lonksuttaa ovea niin että ikkunat helisee.
Juu selvisi ettei lonksu mikään, vaan tilhit on tuiterissa niistä marjoista ja lentelee ikkunaan. Useita, monia, siis ei vain yksi eikä kaksi vaan pienoinen parvi. Siinä ne sitten järkyttyneenä yrittivät hetkisen toipua jotta pääsisivät uudelleen marjojen kimppuun.
Näistä yksi ainakin heitti henkensä, kävin sen toteamassa verinorosta. Noin kolmea minuuttia myöhemmin lintu oli poissa, kysyin remonttireiskalta hoitiko hän kuolleen linnun arvoiseensa loppusijoituspaikkaan. Hah, eipä ollu reiskalla tekmistä asian kanssa vaan hiiret vei tilhen- tai siis tässä tapauksessa herkkuaterian! On se luonto vaan ihmeellinen! Toisaalta tämä myös kertoo alkoholin vaaroista. Pitäsi tietää rajansa. Tiu tau tilhi niin.

netti prkl

Vitsit kun joskus maailma toimii hyvin ja joskus ei ja sitten kun se toimii niin sen ei tarviis toimia. Nimimerkillä irtisanoin netin vasta lokakuun alusta, nyt on kyllä siis vielä syyskuu. Ja netti on poissa toiminnasta kun Elisan Asiakaspalvelijan mukaan asentajat nyt joskus vaan on ajallaan. Joopa, yritähän saada se toimimaan ajallaan niin höpö höpö, asentajat vetää kahvia naamariin sitä tahtia että korvissa surisee. Asiakkaan internet ei vaan toimi. Ja voi pojat että voikin pienestä asiasta nousta suuri ärtymys, mutta tästä nousi. Jäi nimittäin uusin Prison Break sekä Heroes latailematta. Ainiin mut enhän mä niin tee. Jos tekisin niin sitte sitä vasta harmittaskin.

lähdön tuntua

Tänään juhlitaan läksiäisiä ja saatellaan rakas ystävä matkaan meren taa. Ikävä on jo valmiiksi, hassulle tuntuu. Vaikka tietää että muutaman kerran vuodessa nähtäneen, ja yhteyttä pidetään tiiviisti. (Haha, tuo ensimmäinen lause ei kyllä kuullostaa siltä että joku vain muuttaa, mutta niinkin iloisesta asiasta on kuitenkin kyse!)

Ensi viikolla päästäisiin muuttamaan, sekin on hurjaa. No, taidan avautua siitä enemmän toiste.
Nyt väriä päähän, sitten meikkiä (ja kuoharia) naamaan ja menoksi. Tää ilta on Essille <3

puutarha-kylppäri

Meidän etupiha on nyt vähän kylpyhuonemainen. Avara, toki, ja perusjutut löytyy, eli amme ja vessanpönttö.


Kuinkahan kauan kestää, että joku naapureista mainitsee asiasta tai jotkut kulmakunnan kauhuista kivittää ainakin sen pöntön tuhannen nuuskaksi?

Tuon ammeen kohtalo on edelleen avoin. Tällä hetkellä se vaan on. Vessanpöntöstä aion keväällä viritellä kukkaruukun. Friikkiä, I know, mut sama kait se niin on kun kaatikselle, vai?

remontti etenee

Viime lauantaina saatiin talkooapua, oli mukavaa ja saatiin paljon (inhottavia pikkuhommiakin) aikaan. Remontti eteni siis silmissä. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen tytöille ja pojillekin avusta paneelikaton maalaamisessa. Paljonkaan v***umaisempaa hommaa on vaikea keksiä. Kuulin kyllä että rapatun katon maalaaminen liikkuu samassa kategoriassa. En välitä, meillä on riittämiin sitä paneelia. Katossa, onneksi, vain. Mies sanoi eilen että kun me nyt sitä kiroten maalataan niin uskopa huviksesi että kymmenen vuoden päästä joku kauhistelee miten ikinä me saatettiin maalata se valkeaksi!? Vaikea sitä nyt on kyllä uskoa, niin paljon paremmaksi se maalaamalla muuttuu!

Mutta remonttimies on edelleen uskomattoman tehokas. On ihan aidontuntuisesti pahoillaan remontin etenemisestä ja siitä että hommat uhkaavasti loppuu. Itse olen pahoillani ainoastaan siitä ettei kukaan osta meidän nykyistä kotia - se on niin kaunis, hienosti laitettu ja upealla paikalla, ja HALPA! Tosiasiassa se on ollut myynnissä vasta kolme viikkoa, joten jos keskimääräiset myyntiajat on 62 päivää +/-4 päivää, niin mitäpä tässä huolehtimaan. Eipä muuta, kuin että jos on tämmöiseksi hätähousuksi syntynyt ja kämppä ei mene viikossa niin keljuttaa. Pistää miettimään mikä minussa on vikana (ei mikään, tiedän) (mutta silti tuntuu että siitä se johtuu..pakosti.)

Remonttimiehestä vielä, huomenna hän tulee laittamaan tapetteja joita ei ole valittu saati ostettu. Taitaa tulla hiljainen päivä. Kun ne katotkin varmaan maalautuu tänään loppuun.. Ja voi pojat miten hieno siitä totisesti tulee (=maksaa vaivan..)!

mitä ihmettä niin - ahdistus kasvaa

Ihan kummallista ollut tämä viikko.
Jotenkin jäi jostain ihmeestä ahdistus päälle. Taaskin, kyse oli mitättömistä asioista, pienistä sanoista, ja miten sellaisesta kasvaa aina liian suurta ja ikäänkuin hallitsematonta, koska tuntuu että mitä enemmän yrittää korjata asioita niin sitä solmumpaan kaikki kääntyy. No, ilmeisesti kaikki on nyt kuitenkin ok, vaikka vähän takaraivossa jumiikin se - ahdistus. Eniten se kyllä kohdistuu omaan itseensä, siihen miten aina vaan ja uudestaan saa mutkia helppoihin ja itsestäänselviin asioihin. Sitten huomaa suututtaneensa läheisensä, ja tajuaa vaan oman typeryytensä ja miten tekee joka hiton kerta niitä samoja mokia. Over and over again.
Voisiko jostain saada käyttöohjeet itseensä?

epäoikeudenmukaista

Minä en jaksa ymmärtää miksi hyville ihmisille ei voi tapahtua hyviä asioita. Jos jotain pystyisin maailmassa muuttamaan niin sen. Että jos minulta maailmanmissikisoissa kysytään mitä toivon, niin en toivo maailmanrauhaa vaan että jos joku haluaa lapsia niin sitten myös saa niitä. Muu ei käy järkeen ei.

ei tullut remontti-blogia

Lauantaina on talkoot, kaverit tulee jeesaamaan.
Ongelmana on tekemisen puute. Meillä on siis liian tehokas remonttimies. Eilen illalla tapasin hänet istumasta olohuoneen ikkunalaudalla. Tekeminen loppui kuulemma kesken, kun en kyllin nopeasti tuonut hänen kaipaamiaan tarvikkeita. Jotka siis on nyt käytetty ja hommat hoidettu ja tehty. Ja hyvä tuli.

Luulin että remontti kestäisi pidemmälle lokakuuta, mutta näillä näkymin voimme huoletta muuttaa ensi viikolla. Riippumatta siis mitä saadaan lauantaina kymmenen hengen voimin aikaan - veikkaus: hilpeitä ihmisiä ja piiiitkä saunavuoro. Sekin on jo jotain, koska eräidenkin ystävien näkemisestä on vierähtänyt aikaa, ja ohareiden määrä vaan kasvaa. Toivottavasti vielä ystäviä kuitenkin löytyy, remontin jälkeenkin. Yksi tärkeimmistä onneksi lupasi lauantaina tulla, jos ei muuta niin ihastelemaan sitä - hahaa - turkoosia seinää!

Myös asunnosta odotetaan uutisia, tarkalleen ottaen sitä että onko tähän meidän ensimmäiseen omaan kotiin ihastunut joku tositarkoituksella vai leikkimielellä. Toivotaan ensimmäistä, tarjous viittasi jälkimmäiseen. Tänään kuullaan kummasta kyse. Jännittää. Jos se on sitä ensimmäistä, niin voidaan olla vain onnellisia että remontti etenee huru-kyytiä, sillä taidettiin luvata asunnon vapautumista jopa viikossa (tarkalleen sanamme olivat "vuorokaudessa" - onneksi kiinteistövälittäjä oli tässä kohtaa järkimies...).

Peukalot pois keskeltä kämmentä ja pystyyn siis...

turkoosia

Toissa päivänä sain maalata makuuhuoneen seinää. Siitä tuli U-P-E-A. Syvän turkoosi, ihanampi kuin uskalsin toivoa. Aika hyvin siihen nähden että minulla oli noin 13 sekuntia aikaa valita sävy niistä sadasta vaihtoehdosta. Osuin oikeaan.

Eilen ihastelin sitä seinää, ja maalasin sitä hieman lisää - maalia kun oli. Toivoin että olisi riittänyt vielä yhteen tuoliin, koska haluan maalata neljä pinnatuolia kunkin erillä värillä. Enpä tiedä riittääkö, ehkä niihin pinnoihin...

Tänään en ehtinyt muuta kuin käydä nopeasti silittämässä seinää (niin ihastunut siihen olen). Huomasin myös, että se sävyttää koko valtavan 20 neliön makuuhuoneen sinerväksi, juuri täydellisen viileän tuntuiseksi.
Eilinen kiukku siitä saamarin "maalarinvalkeasta"
(tilasin valkeaa, maalimyyjä oli väkipakolla sävyttänyt sen hiton valkean -"kun se sit shiftaa silleen kivasti") (en myönnä että inttämisen jälkeen myönnyin sävytykseen. Väsyneenä näköjään en jaksa tapella "asiantuntijan" kanssa)
katosi, niin kivasti se sitten shiftasi. Joopa, en vain ole nähnyt sitä kunnolla luonnonvalossa. Onneksi toisen kerroksen voi vetää valkealla. Maalarit hiiteen, täällä maalaan minä!

juhlaa vielä

Viikonloppu oli onnistunut. Tosin syytän Eniron perkeleellistä reittipalvelua tuskaisesta menomatkasta. Usko loppui ja itku meinasi tulla itsellä kun vastaan tuli kyltti "Yleinen tie päättyy 200m".
Mutta hyvä siitä lopulta tuli, mies oli iloinen ja onnellinen yllätyksestä (ja perillepääsystä, huom.) ja viikonloppu kaikin puolin onnistunut. Hyvä etten itkenyt kun näin lauantaina kaupungilla morsiammia. Kauniita olivat, muttei niinkuin minä - sanoi mies, tietenkin. Ihana on se, mun mies.

juhlaa

Ainakin toivon, että on viikonloppuna tiedossa. Ja jos ei muuta niin ollaan ainakin syrjäisessä paikassa kaksin, ehkä sekin on jo jotain, pitkästä aikaa.

Sitä ennen ja sen juhlinnan (?) aikana toivotaan että asunto menisikin kaupaksi, ei kait vielä pitäisi toivoa liikoja koska edes ensimmäistä virallistä näyttöäkään ei ole pidetty. Mutta jos joku haluaa jo toistamiseen nähdä ja fiilistellä miltä ajatus uudesta kodista tuntuisi niin ehkä voisi olla syytä ajatella optimistisesti, vaikka olisikin realisti. Tai en minä tiedä. Itse menen vielä ennen viikonloppulomaa tunnelmoimaan omaan tulevaan kotiin. Ihan huippua että pikkuveli haluaa tulla mukaan, ja sen tyttöystävä, ja sen ystävä. Koska olen siitä hirmuisen ylpeä, vaikkei se vielä valmis olekaan. On kyllä syytäkin, hieno se on jo nyt, hih!

vaikeeta.

On nimittäin se minne mennä hääpäivää juhlaamaan. Ei löydy semmoista paikkaa, minne pääsisi nopeasti ja minne kiinnostaisi mennä. Itsellä meni kyllä kärsivällisyys. Todennäköisesti sitten jumitetaan jossain tylsässä paikassa - ei se tosin haittaa, kun tärkeintä lienee että ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa samassa paikassa...

eilen..

...paiskin hommia pitkän päivän. Odotin kärsiväni krapulasta mutta ehei - ikä (?) teki tepposet ja nukahdin ennen hutikkaa. Hyvä niin, koska eilen tapahtui sen ansiosta paljon.

Leikkasin nurmikot - 2 kpl yhteensä 4 kertaa.
Revin irti villiintynyttä pusikkoa, joka kai joskus on ollut kiva ja kaunis mutta nyt ainoastaan ärsyttävä. Tänään lähtee loput.
Ihastelin irrotettua ja ulos siirrettyä ammetta, se on edelleen makea, ja mietin miten sen saisi käyttöön. Kukkameri ja palju, mies haluaa jälkimmäisen..
Irrotin sitä hitsin tapettia - ei meinaa irrota millään, etenkään katonrajasta.. Äiti onneksi tuli auttamaan.
Ihastelin edelleen uskomattoman makeeta vitriini-hyllyäni, myyjän mukaan uniikki ja toistasataa vuotta vanha - ainakin haluan uskoa sen olevan totta. Parasta siinä on väri (vihreän turkoosi) ja se että se on kunnon puuta (painaen siis ihan mukavasti).
Fiilistelin siskoni puolesta, jolta tuli viesti Kroatiasta että lämmintä ja aurinkoa on riittämiin. Oli sitä onneksi eilen itselläkin, ainakin jälkimmäistä!

..mistä muuten tuli mieleen että syksy vaan on niin parasta!! Tänään, erityisesti, jos lie ollut jo aiemminkin, tuntui syksyn tulo, hieman kalpea aurinko ja kirpeä ilma. Tuntuu että kaikki sujuu ja olo on täydellisen hyvä. Krisse Salmisen sanoin, aika voisi minun puolestani pysähtyä tähän.

kiirettä pitää..

Kesä meni ja sitä ei edes ehtiny oikein huomata. Odotin vaan tätä syksyä, muuttoa, muutosta. Nyt vihdoin ollaan asian ytimessä, kuten sanotaan..

Uusi koti alkaa näyttää siltä miltä sen kuuluisi näyttää sitten valmiina, tosin vielä alastomana ilman tapetteja, maaliakin kaivataan. Eli purkuhommat on jotakuinkin hoidettu, kylpyhuoneen kiinnimuurattu amme odottaa siellä minua että menen räiskimään lekalla. Viimeksi leka ei kestänyt, lattia onneksi kesti, on nimittäin sen verran hieno - ja selvisi sekin että kallis - klinkkeri. Aitoa 60-lukua, josta ei haluttaisi luopua.

Sen ammeenkin luopumisen kanssa on vähän niin ja näin, koska sieltä muurauksen keskeltä on paljastumassa oikea aarre, jalallinen upeus! Nyt on mietinnässä, jätetäänkö amme siihen, tuleeko sitä koskaan käytettyä, osaako sitä elääkään ammeellisena. Ehkä lapset (tulevat) sitten joskus ovat siitä innoissaan. Ekologisena ihmisenä ahdistaa se veden kulutus, tosin lohduttaudun sillä, että kylpykäytössä amme voisi olla noin kerran vuodessa. Jos muun ajan elän säästeliäästi ja jätän muutaman suihkun väliin (kanssaolijoiden mielestä ei ehkä paras ajatus..) niin sallisinko kylpynautinnon itselleni? Hankalaa. Jos sauna valmistuisi nyt samalla, päätös olisi helppo koska sinne tulee suihku, mutta talvi pitäisi elää pelkän kylpyhuoneen varassa. Katsotaan. Pianhan se täytyy päättää sillä innokkaat apumiehet vie sen muuten pois kuljeksimasta..

alku.

Jostain, ja joskus täytyy aloittaa.
Minä teen sen yleensä täysin väärään aikaan ja väärästä päästä, mutta minkäs itselleen voi.

Kun oma pää leviää jos ei vähän voi narista remontin - ja miksei normaalielämänkin - keskellä, niin kai sen voisi tehdä näinkin.
Katsotaan mitä tulee.

Nyt sinne remottintyömaalle.