Mikäs sen mukavampaa..

..kuin olla vapailla kipeänä. Ja pahasti.
En edes muista koska olisi keuhkoihin näin sattunut, toivoo vaan koko ajan ettei tarvitsisi yskiä mutta ei auta toiveajattelu. Rommia menee tuskallisen hitaasti alas (auttaa kuulemma paremmin kun mitkään lääkeet, enpähän vielä tiedä - joskin jos hutikkaan pääsisi niin sitten ei varmaan haittas?! ..eipä vissiin niin) kun en tykkää oikein rommista. Etenkään kuumana, sokerin (kun hunajakin loppui..) kera ja teehen sekoitettuna.

* * *

Huomenna mennään joka tapauksessa maalle, vanhempieni luo talon- ja koiranvahdeiksi. Kysyin äidiltä voidaanko kantaa puutarhakalusteet ulos kun ajateltiin grillailla ja hengailla ulkona, JOS vaan sää sallii. Äiti katsoi vähän pitkään ja kysyi vastaan että "mihinkäs ajattelitte ne kalusteet laittaa - siihen lumilinnan taakse vai?" Haha mun äiti! On se vaan hauska - joskaan ei ehkä niin hauska kuin minun kummitäti, joka ajoi eräänkin kaupungin torille parkkiin (kyllä vain!) ja mistäpä muualta kuin rappusia pitkin (kyllä, kyllä vain juu!). SEN minä olisin halunnut nähdä!
Mutta niin, oletan, että koska meidän oma takapiha jo vihertää niin kyllä se vihertää 15 km pohjoisemmassakin. Ainakin jostain kohtaa, ja siihen mä länttään ne kalusteet!

Niin että Vappua tässä nyt sitten odotellaan. Skumpat on hankittu, samoin kolonialle lonkkua, pataljoonalle olutta ja joukkueelliselle punkkua ja jupeille vielä valkkaria. Tällä hetkellä juhlijoita on tulossa neljä. Whoppe-doo, miltäs se nyt sitten kuullostaa ;D Vastapainoksi todettakoon, että ruokaa on kyllä ihan samalla mitalla, grillattavaa ja ei-grillattavaa jos sää onkin meitä vastaan, salaatteja snäksejä ihan mitä mieleen juolahtaa niin kaikkea löytyy. Paitsi nakkeja ja perinteistä perunasalaattia. Jostain pitää tinkiä..

Toivotaan vielä muutamaa asiaa: ilma olisi lupausten mukaisesti lämmin, muutamat epävarmat tulijat tulisivat (haluaisin nähdä niiiin monia ihmisiä!!) ja tämä hiton tauti lähtisi poispoikkeen huomiseen kello 14 mennessä kun pääsen töistä. Ei oo pahoja toiveita kuitenkaan.

* * *

Huomenna menen muuten käymään sydänlääkärillä. Eilen kävin jo omalla ja sain kyllä siinä samalla tietää huomiseksi tarkoitetut tuloksetkin, mitään huolestuttavaa ei ole löytynyt (wfiuuh!), ainoastaan 13 etukammiolyöntiä (meniköhän se noin?) joista ei kuulemma kannata huolestua. Huomenna oman lääkärini mukaan tehdään sydämen ultraäänitutkimus, siinä se. Vähän se jännittää sekin. Ajattelin kyllä, kitsaana savolaisena, vaatia tämän keuhkotaudinkuvan selvittämistä, ettei mee liian pitkälle ja jää paranematta. Koko rahalla, kuten sanotaan.

No mutta jos siellä jotain ilmenee niin palataan siihen sitten. Nyt mennään sillä tiedolla että pumppu pelaa perfectly ja kestää minkä kestää.

* * *

Hyvää vappua Amigos!!!

Naisen elämää

Reissusta palattuani olen jonkun kerran pysähtynyt peilin eteen miettimään että joku, jokin mättää. Kaikki ei ole kuten pitäisi. Pääsiäispyhänä tajusin, daa-a, vihdoin, jumalaton juurikasvu.

Tältä 'tuppukylältähän' ei kaupasta saa hiusvärejä, jos saa niin vaihtoehdot rajoittuu mustaan, kellertävään blondiin sekä violetinpunaiseen (nii-iin, mikä siinä on että kauppiaat ajattelee täkäläisten punaisen tukan haluavien henkilöiden toivovan nimenomaan epätodellisen violettia päätä?!). Tähän päähän väri täytyy siis hakea kaupungista - turhuuksien turhuus, kaikkea muuta täältä kyllä saa.

Lähetin miehen matkaan, kun en asioikseni sinne viitsinyt kammeta.
Ei löytynyt kerralla oikeaa, vaikka kuinka neuvoin sävyn ja paketin tuntomerkit. No, neuvokas kun on, mies pyysi apua myyjältä, ja yhdessä sitten päätyivät eri merkkiin kuin mitä käytän, joskin sävy tuntui mätsäävän.
Oma normikäytäntöni on myös se (mitä kampaajakin suositteli) että puolet väristä riittää per kerta, ja tällä on menty. Tähän asti, joopa joo. Kun väri oli seissyt päässä kymmenen minuuttia ja pää on edelleen vaan limaisen näköinen, tajusin että metsään mentiin. Se väriaines oli siellä tuubin pohjalla. Ihan tyhmää. Sinne meni. Kaikki. Vaan rupesipa väri näkymään. Mutta Satu Ruotsalainen voisi varoittaa jossain purkin kyljissä tämmöisistä asioista. En minä näköjään osaa enää läträtä.

Menen nyt sitten pesemään ja katsotaan mitä tästä tuli. Punaiselle vaikuttaa, se on plussaa..


(edit. @ 22.00
tuli tukasta punainen - jos ennen oli vaalea kupari niin nyt on tumma versio. Kuulemma ihan hyvä, itse täytyy vähän totutella.. ;)

Miksi?! Miksimiksimiksioimiksi?

Helsinki hermoistui eilen, minä tänään. Mikä juttu tämä lumimyräkkä on?! Miksi?! Kevään piti pian jo tulla, eikö muka, minun ainakin annettiin olettaa niin kuivine teine ja titityy-lintuine. Minusta tuntuu että minua on nyt huijattu.

(huomasin kirjoitusvirheen kakkossanassa, mutta se on paljon hauskempi noin ja se edes vähän piristää minua. jätän sen siis noin. hih)

Minua ei myöskään huvita kun olen yksin kotona kun mies huljailee ties missä ja on poissa yön. Minun tehtävänäni oli tänä iltana pestä pyykit, siivota kaapista karanneet valtaisat vaatekasat sinne siististi takaisin sekä tyhjentää astianpesukone ja täyttää uudelleen. Ja viikata edelliset pyykit. Ja mitä tämä tekee.
Ei siivoa.
Ei järjestele.
Ei pääse edes suihkuun.
Tämä istuu koneella.
Tyhjänpanttina.

Typeryyksien tiistai, sanon minä.

Kalteva Torni

On tämä nyt jo kumma!
Selkä prakas, TAAS!
Mikä helvetti siinä onkaan, että juuri kun on kivaa ja muutenkin homma bueno, niin hups vaan ja mun jalat menee alta. Eikä siis sen takia että esimerkiksi joku komea miespuolinen henkilö suuntaisi katseensa minuun, ei ehei, sellainen nyt ei ole hyytelöittänyt jalkoja ennenkään. Vaan kivusta, joka ei oikeastaan ole edes paha alkujaan, se vaan vie jalat alta. Kipu tulee sitten valkealla ratsulla perässä.

Illalla paras asento oli seistä samalla tavalla kuin Martti Suosalon roolihenkilö mutta kaltevoituneena vasemmalle. Aamulla sama juttu, läpi yön heräsin asentoa vaihtaessa. Nyt sattuu all day long.

Ensimmäisen rentouttavan otin noin 2 tuntia sitten. Nukutti, ei muuta. Nyt otan toisen. Omalääkäri käski mennä lääkäriin (buahhahhaa, lääkäri käskee lääkäriin, how ironic..) jos sekään ei auta. Ja kun mä en just nyt haluais. Toiveet on kovat tuon toisen Sirdaludin suhteen.

Eniten vituttaa että meni ratsastustunti ja emätyttöilyilta sivu suun. Prkl! Molemmat kyllä saa siirrettyä, mutta SILTI!! En. Ala.

Sekään ei juuri nyt auta, että oli ehdottoman mukava ilta eilen. Absolutely. Peli oli hyvä, tiukka ja tarjosi sopivasti huutomateriaalia. Ystäviä oli erittäin hyvä nähdä, aivan käsittämättömän liian pitkästä aikaa sillä ohi oli mennyt ystävän äidin kuolema, jolloin en siis ollut tukena. Itse sanoisin että anteeksiantamatonta, mutta kaipa se tie on tosiaan kaksisuuntainen.. Aina ei jaksa, etenkään kun on surua enemmän kuin yhden ihmisen tarvitsisi kantaa. Parannan tapani, lupaan.

Ja, mikä parasta, EN laulanut karaokea lähibaarissa! Annan itselleni pisteen siitä. Se on jo toinen! Ooh, näköjään nyt hetkeksi unohdin tän selän, mutta onneksi sillä on sellainen ikioma tahto ja valta ja noooin se sieltä sitten taas muistuttelee. Nyt sitä Sirdaludia, kiitos.

odottelua - apua?

Huomaan, että elämääni kuuluu tällä hetkellä ihmeen paljon odotusta. Jotenkin en osaa elää hetkessä, yleensä osaan ainakin miten kuten, mutta nyt on homma lähtenyt lapasesta.
Tällä hetkellä odotan viikonloppua, huomista keikkaa, jääkiekko-otteluun menoa iiiisolla porukalla, illan viettoa.

Odotan (tietenkin!) myös lomaa. Kuukauden päästä tähän aikaan ollaan jossain Venäjän ilmatilassa, olettaisin. Alku se on sekin.

* * *

Kesää odotan tietenkin, kevättä melkein sitäkin enemmän. Tiedän, että odotus palkitaan liiankin pian, kohta on huhtikuu, mikä tarkoittaa pelkkää lyhyttä hyppäystä kun jo astutaan kesään. Vappu on jotenkin sellainen vedenjakaja, koska yleensä silloin voidaan olla jo kevään ensimmäisellä -yleensä unohtumattomalla- piknikillä. Sitäkin, vappua siis, odotan. Kolmen päivän minilomaa työstä.

* * *

Huomisaamua odotan pelolla. Saan neljä eri rokotetta. NELJÄ! Mä varmaan teen kuolemaa loppupäivän.. Paitsi siis sehän on mahdotonta! Saan myös huomenna rintaani sellaisen ekg-laitteen vuorokaudeksi, jota varten lienee hyvä että se sydän jaksaa jumputtaa. Ikimuistoinen perjantai siis tiedossa. ..hmm. Aamulla poliorokotus ja iltapäivällä sydäntutkimuksia. Olenko mä nyt sitten nuori vai vanha? Luulin että poliorokotuksia saa vaan lapset ja sydänfilmikäyrätutkimuksissa käyvät vaan keski-iän ylittäneet. Minä olen kyllä kivasti siinä välissä..

* * *

Odotan myös että sisäinen levottomuuteni katoaa, ahdistus kutistuu kasaan ja kuihtuu pois. En tiedä, miten siihen tilaan pääsee, mutta odotan sitä tapahtuvaksi siitä huolimatta. En ole varma, voiko siitä päästä eroon ajattelemalla sitä jatkuvasti, ahdistumalla hieman lisää, ottamalla mallia muiden tuskasta ja peilaamalla muiden fiiliksiä omaan tilanteeseensa.

Olen ehkä vähän sellainen ihminen, että otan toisen tunteet omikseni jokseenkin helposti. Yritin ja yritin sitä tähän selittää, mutta kaiken deletoin pois. En osaa selittää. Ahdistaa, kun ei saa ajatuksiaan ulos. Yritän olla peruspositiivinen, ja kai se usein onnistuukin, mutta silloinkin sisällä jäytää kumma kylmä.. Jokin.

Voisiko joku auttaa?

Notre Damen kellonsoittaja

Minusta tuntuu enemmän ja enemmän vanhalle.
Viime yönä unet jäi vähiin ja lopulta tuli itku. Miten voikin joku hermo jumiutua näin perkeleellisen täydellisesti?!
Mies käytännössä kantoi vessaan ja takaisin. Hieroi mobilattia ja kiikutti panadolia. Jotenkuten kait loppuyön nukuin, mutta aamulla sama tuska vastassa. Kaikenlainen liikkuminen oli melkoisen puristuksen takana. Lisäksi vielä huono omatunto kotiin jäämisestä, mutta ei minusta tosiaan töissä paljoa olisi apua ollut. Valittaisin vaan.
Eikä helpota sekään, etten voi täällä panna tikkua ristiin tekemättömien kotitöiden eteen - viikonlopun jäljiltä esimerkiksi laukku on edelleen purkamatta, sain mä potkaistua sitä eteisestä noin metrin lähemmän makuuhuonetta, mikä ei ole paljon. Nyt se tuossa keskellä käytävää. V****taa itseänikin, mitenkähän miestä?

Onko tämä nyt se iskias? Jos on, voisi olla tulematta toiste.

VIHDOIN!

Asuntomme meni kaupaksi!
Juuri, kun luovuimme toivosta.
Juuri, kun otimme vuokralaisen.
Juuri, kun ajattelimme että otetaan nyt sitten reilusti lainaa ja pidetään itsellämme sellainen ylellisyys kuin sijoitusasunto.

Eipä tarvitse ottaa enemmän lainaa, ei! Vuokralainen ymmärsi, olihan se alunperinkin tietoinen että kämppä saattaa lähteä alta milloin vaan. Ei kyllä tainnut kukaan uskoa että ihan näin nopeasti.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että hitusen sappea nostattaa tämä kiinteistövälittäjien hämärä ammattikunta. Myönnettäköön, että joskus otan asioista itseeni herkästikin, mutta nämä veijarit on kyllä ihan asia erikseen!
Koin vahvasti, että meitä painostettiin hyväksymään tarjous. Se oli ensimmäinen, jota edes pystyi harkitsemaan, ja lopulta vain hiuksenhienosti reilumpi kuin ensimmäinen naurettavan alhainen tarjous. Kommentit lähestyvästä putkiremontista ja sen kalleudesta ("te ette koskaan saa niitä rahoja takaisin") alkoi vilkuttaa punaista kun tämä lausuttiin samaan hengenvetoon ostajan tekemän tarjouksen kanssa. Saamari! Mitenkähän tämä on sille ostajalle muotoiltu, ihan samat saakelin rahat siltä siihen remonttiin menee ja saako SE niitä koskaan takaisin?!

Muuttaessamme asuntoon kolme vuotta sitten, ostin perintörahoilla jääkaapin, josta olin jo kauan haaveillut. Kallis oli, Italiasta asti se meille tuotiin, Ferrarin punainen ja I-H-A-N-A! Asuntokauppaan ei siis kuulunut alunperin minkäänlaista jääkaappia, sillä punaisen pullukan veimme mukanamme. No, vuokralaiselle jonkinmoisen jääkaapin hankimme, vanhan mutta toimivan. Ja mitä sanoi välittäjä?! "Ai, sekö kuuluu kauppaan, on kyllä enemmän haitta kuin hyöty"!! Myös vaalimamme ja kehumamme kaasuliesi sai oikein roppakaupalla kunniaa: "muistakaa sitten varmasti tuoda ne kaasulieden käyttöohjeet ja piirustukset sinne kaupanteko-tilaisuuteen, ostaja purkaa sen sitten heti pois". Pitäkää tunkkinne.
Samaten kun pyysin välittäjää muistuttamaan, että kertoisin ostajalle muutamista käytännönasioista (pesukoneita ei saa käyttää yhtäaikaa, sulake kun ei kestä edes ajatusta sellaisesta) niin pyh, totesi välittäjä ja puhui päälle. Varmaan siitä miten paska se jääkaappi on.
Mietin vaan, että mitähän helvetin porukkaa ne sinne palkkaa, me sitten kiltisti maksetaan tuhansia euroja tämmöisestä, no, vittuilusta. En kyllä noilta kavereilta osta yhden yhtä asuntoa ja suosittelen samaa muillekin. Kyllä nyt vähän pitäisi kumarrella meillekin päin, hitto vie!

Että en minä katkera ole mutta kuitenkin.
Mutta huomenna on kuulkaas tilin saldossa niin monta nollaa lisää että mitenkähän paljon tuota miestä pitäisi voidella jotta se mun kanssa ottaisi ja lähtisi eikä tulisi justiinsa takaisin..?

(asuntokauppa part 2 tulossa ensi viikolla. häviää nimittäin ne nollat. zup, tuosta vaan.)

Booored

Töissä on hiljaista - vietän taas vaihteeksi perjantaita poissa vakkaripaikalta. Yksin. Huoh.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.

Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.

Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.

Ollako vai eikö olla?

Internet.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.

Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.

Laatuaikaa ja ajatuslaukkaa

Minun ihana sisko pyysi minua yökylään!! Kuka enää pyytää ketään yökylään, ei kukaan, mutta mun sisko pyysi! Aika supermukavaa, ehdotteli että vuokrataan leffa ja herkkuja hankitaan ja ja.. Laatuaikaa siskon kanssa siis <3

Huomenna vastaavasti saan Laatuaikaa ystävieni kanssa. Tosin onhan tässä nyt nähty hyvä jos ei joka toinen päivä, mutta Laatuaika on eri juttu - siihen tulee keskityttyä ja valmistauduttua ihan eri tavalla kun vaikka sohvalöhöstelyhetkeen. Laatuaikaa ei melkein meinaa jaksaa odottaa, etenkin kun huomenna sitä edeltää uuden kodin siivous.. S-I-I-V-O-U-S. Soundsii aika tylsälle, vaikkei ole. Eilen sen sijaan oli tylsää töissä, niinkin tylsää että ajattelin josko vaikka ne ranteet auki, tapahtuisi edes jotain!! Vitsit kun asiakaspalvelutehtävissä voisi vaikuttaa niihin asiakkaisiin jo aamulla, että tulisivat tänne päivällä. Eivät tulleet eilen. Tänään sentään vähän tiheemmin.

Meninpäs metsäkujille laukkaamaan tässä höpöttelyssäni. Hei mutta ohhoh, kerrankin vähän jaaritteluksi, hahaa! Mä jo vähän oon ihmetelly tätä omaa järjen ja sanan juoksuani, olevinaan selkeää... ja pöh. Mä tarviin tätä viikonloppua. Ja Laatuaikaa. Menen harrastamaan sitä nyt.

netti prkl

Vitsit kun joskus maailma toimii hyvin ja joskus ei ja sitten kun se toimii niin sen ei tarviis toimia. Nimimerkillä irtisanoin netin vasta lokakuun alusta, nyt on kyllä siis vielä syyskuu. Ja netti on poissa toiminnasta kun Elisan Asiakaspalvelijan mukaan asentajat nyt joskus vaan on ajallaan. Joopa, yritähän saada se toimimaan ajallaan niin höpö höpö, asentajat vetää kahvia naamariin sitä tahtia että korvissa surisee. Asiakkaan internet ei vaan toimi. Ja voi pojat että voikin pienestä asiasta nousta suuri ärtymys, mutta tästä nousi. Jäi nimittäin uusin Prison Break sekä Heroes latailematta. Ainiin mut enhän mä niin tee. Jos tekisin niin sitte sitä vasta harmittaskin.

remontti etenee

Viime lauantaina saatiin talkooapua, oli mukavaa ja saatiin paljon (inhottavia pikkuhommiakin) aikaan. Remontti eteni siis silmissä. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen tytöille ja pojillekin avusta paneelikaton maalaamisessa. Paljonkaan v***umaisempaa hommaa on vaikea keksiä. Kuulin kyllä että rapatun katon maalaaminen liikkuu samassa kategoriassa. En välitä, meillä on riittämiin sitä paneelia. Katossa, onneksi, vain. Mies sanoi eilen että kun me nyt sitä kiroten maalataan niin uskopa huviksesi että kymmenen vuoden päästä joku kauhistelee miten ikinä me saatettiin maalata se valkeaksi!? Vaikea sitä nyt on kyllä uskoa, niin paljon paremmaksi se maalaamalla muuttuu!

Mutta remonttimies on edelleen uskomattoman tehokas. On ihan aidontuntuisesti pahoillaan remontin etenemisestä ja siitä että hommat uhkaavasti loppuu. Itse olen pahoillani ainoastaan siitä ettei kukaan osta meidän nykyistä kotia - se on niin kaunis, hienosti laitettu ja upealla paikalla, ja HALPA! Tosiasiassa se on ollut myynnissä vasta kolme viikkoa, joten jos keskimääräiset myyntiajat on 62 päivää +/-4 päivää, niin mitäpä tässä huolehtimaan. Eipä muuta, kuin että jos on tämmöiseksi hätähousuksi syntynyt ja kämppä ei mene viikossa niin keljuttaa. Pistää miettimään mikä minussa on vikana (ei mikään, tiedän) (mutta silti tuntuu että siitä se johtuu..pakosti.)

Remonttimiehestä vielä, huomenna hän tulee laittamaan tapetteja joita ei ole valittu saati ostettu. Taitaa tulla hiljainen päivä. Kun ne katotkin varmaan maalautuu tänään loppuun.. Ja voi pojat miten hieno siitä totisesti tulee (=maksaa vaivan..)!

mitä ihmettä niin - ahdistus kasvaa

Ihan kummallista ollut tämä viikko.
Jotenkin jäi jostain ihmeestä ahdistus päälle. Taaskin, kyse oli mitättömistä asioista, pienistä sanoista, ja miten sellaisesta kasvaa aina liian suurta ja ikäänkuin hallitsematonta, koska tuntuu että mitä enemmän yrittää korjata asioita niin sitä solmumpaan kaikki kääntyy. No, ilmeisesti kaikki on nyt kuitenkin ok, vaikka vähän takaraivossa jumiikin se - ahdistus. Eniten se kyllä kohdistuu omaan itseensä, siihen miten aina vaan ja uudestaan saa mutkia helppoihin ja itsestäänselviin asioihin. Sitten huomaa suututtaneensa läheisensä, ja tajuaa vaan oman typeryytensä ja miten tekee joka hiton kerta niitä samoja mokia. Over and over again.
Voisiko jostain saada käyttöohjeet itseensä?

epäoikeudenmukaista

Minä en jaksa ymmärtää miksi hyville ihmisille ei voi tapahtua hyviä asioita. Jos jotain pystyisin maailmassa muuttamaan niin sen. Että jos minulta maailmanmissikisoissa kysytään mitä toivon, niin en toivo maailmanrauhaa vaan että jos joku haluaa lapsia niin sitten myös saa niitä. Muu ei käy järkeen ei.