Pitkästä aikaa!!

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea mukavaa, yllätyksellistä, iloista. Välipäivät eli arki on paiskittu töitä mutta muuten.. :

Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!

Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.

Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!

Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..

Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?

Aurinko paistaa.

Tämän päivän ilonaiheet:

Aurinko.

Mansikkakakku.

Perjantai.

Kylmä siideri.

Gogol Bordello Spotifysta.

Alkava viikonloppu.

Juhlamekko mahtuu päälle kiristämättä mistään.

Korsetti mahtuu mekon alle.

Rinnat on jostain syystä liian pienet korsettiin,
mutta kaksi edellistä kumoaa tämän.

Huomenna
- kasvohoito
- siideriä terassilla
- ensimmäinen tatuointini

Hymyilyttää väkisinkin.

Wiuuuuuff puff

Aika menee ihan noin vaan. Minä yritän elää hetkessä ja pysyä mukana mutta tuntuu että kesä valuu sormien välistä kuin kuiva hiekka. Puoliväliä mennään, mahtavaa on ollut ja hurjasti kaikkea kivaa vielä tiedossa edessäpäin. Mutta silti. Pessimisti minussa nostaa päätään.

Veljen häät ovat enää reilun viikon päässä (huih, 10 päivää!! Ajattelin mennä sinne kirkkoharjoituksiin ensi viikolla, koska minun mielestä itskemistäkin voisi vähän harjoitella, etten ulise sitten paikan päällä niin ettei papin sanoja kuule kuin hasardilla veli ja tuleva vaimonsa). Enkä muuten laihtunut lähimainkaan kymmentä kiloa, en edes kymmentä prosenttia tavoitteesta. Pointti on siinä, ettei mun juhlapuvun alle nyt oikein mahdu korsetti. Enpähän sitten tiedä miten päin olisin. Hengittämättä varmaan.

No joo. Nyt en jaksa juuri nyt edes päivitellä festarifiilinkejä mitä ajattelin jakaa. Ehkä vähän myöhemmin (ainakin Amerikanvahvistus, koita jaksaa odottaa!!). Tänään vanha ihana ystävä tulee yökylään, saan kuulemma reiki-hoidon häneltä. En tiedä mitä se tarkalleen on, mutta voisi auttaa eloon ja oloon, oli se melkein mitä tahansa. Perjantainen kontrollikeikka Helsingissä oli suoraan sanottuna perseestä ja se vaikuttaa hetkellisesti ehkä vieläkin, kyllä se sitten siitä lähti mutta en hirveästi tykännyt kun eilen soitettiin että "hups, yksi koe jäi ottamatta".. Ei ollut meinaan eka kerta ei ehei. Elokuussa siis takaisin, onneksi kyse on pelkästään verikokeesta.

Mutta kuten joku ehkä tietää, etenkin paskimpien keikkojen jälkeen olen antanut itselleni luvan hankkia jotain kivaa. Kerran ne oli aivan ihanat Vagabondin kiilakantasandaalit, muistaakseni puoleen hintaan hankitut (ja nyt melkolailla käytetyt!). No nyt iskin silmäni erääseen hameeseen.. Mentiin Serpentiiniin ystävän mekkohimotuksen vallassa, ja kappas vaan kun kaikki oli puoleen hintaan. Eilen kun kerroin tätä miehelleni niin tajusin että 55 euroa siitä hameesta - tai no, hameesta ylipäätään- on kyllä aiika paljon.. Enempi minua kyllä ihmetyttää kuka siitä olisi ikinä ollut valmis maksamaan 110 euroa (pöh, no meikä varmaan tarpeeksi pöllyissään..) mutta 55 euroakin on ihan julmettu määrä rahaa!! Hmm, tarkemmin kun asiaa pohtii, niin jos laitan 55 euroa kenkiin, kuten tuossa vähän aikaa sitten tein, koen tehneeni hyvät kaupat. Summa summarum, nautin itse asiassa melkoisen paljon kauniista ja huolella valmistetusta hameestani ja totean että järjettömästä kivusta ja huonosti vaikuttaneista kipu- ja rauhoittavista lääkkeistä selviytyneenä voin kyllä ihan hyvillä mielin maksaa ensi kerralla vaikka sen satasen jostain mieltäpiristävästä ja kauniista asiasta. Jollain se täytyy se paskaa raivata piiloon.

Hameen oston jälkeen piristystä antoi veljentyttö, joka halusi leikkiä hippaa ja 'seuraa johtajaa'. Toista leikittiin Ateneumin edessä ja toista rautatieaseman edustalla. Pikkutyttö tuli niin iloiseksi etten jaksanut edes välittää ajatteliko joku jotain ja jos jaksoi ajatella niin mitä. Ihan sama. Päivän piristys, paskafiilikset oli siltä päivältä haudattu <3

Edit vielä tähän. Eilisessä oli kyllä yksi parhaus ikinä. Veljeni pääsi kouluun!!
Miten se sanonta menee, seitsemäs kerta toden sanoo.. :)
Lisää optikoita maailmaan, ja hänestä tulee kyllä yksi parhaista I'm telling ya'll!!!

Festival-update I

(Menen selkeästi väärää raidetta mutta aloitan viimeisimmästä.)

Olin viikonloppuna ekaa kertaa elämässäni Ruisrockissa, ja pahoittelut viime vuoden festarikavereille (ei sillä että kyse olisi millään tavalla seurasta!) mutta olipahan ehkä parhaat festarit ikinä!! Leppoisaa, rentoa, mind-blowingly-liikaa hyvää musiikkia ja seurakin oli kyllä passelia (viime vuoteen verrattuna tuo majoitus oli nyt vähän prameampaa, mikä saattoi hitusen vaikuttaa asiantilaan, ihan sisätiloissa ja suihkun sekä posliinipytyn völjyssä). Mutta niin se oli. Näin Turusta mielestäni hetkelliset parhaat puolet mitä Turussa laivastossa "viihtynyt" veljeni ei kykene käsittämään että sellaisia edes on! No oli niitä.

Mutta ne itse festarit! Faith No More! Gogol Bordello! The Sounds!! '!!!' ja Eput. Kotiteollisuus ja Volbeat. TEHOSEKOTIN!!!!!!! Voihan elämäni kesä! ..tai viikonloppu.. En edes yritä selittää. Hyvää mieltä ilmassa melkein ihan liikaa! Aurinkokin oli, ainakin välillä, enemmän kuin sade. Festarien jälkeen on niistetty pari päivää pölyn mustaamaa limaa. Tupakoitiin ihan liikaa ja juotiin juuri sopivasti omaa ja paikanpäältä ostettua. Tutustuttiin hirmuiseen määrään mainioita ihmisiä. Ja kirsikkana, sain viettää aikaa ystävän kanssa josta kehkeytyi ihan mainio festarimimmi - tai siis olihan hän sitä jo, mutta sain sen nyt itse todistaa.

En taida muuta todeta kuin että ensi vuotta odottaessa...

..joo se on Faith No more tuolla taustalla. Tässä ei vielä olla eturivissä, mutta n. viiden minuutin päästä muuten ollaan..