Viime lauantaina saatiin talkooapua, oli mukavaa ja saatiin paljon (inhottavia pikkuhommiakin) aikaan. Remontti eteni siis silmissä. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen tytöille ja pojillekin avusta paneelikaton maalaamisessa. Paljonkaan v***umaisempaa hommaa on vaikea keksiä. Kuulin kyllä että rapatun katon maalaaminen liikkuu samassa kategoriassa. En välitä, meillä on riittämiin sitä paneelia. Katossa, onneksi, vain. Mies sanoi eilen että kun me nyt sitä kiroten maalataan niin uskopa huviksesi että kymmenen vuoden päästä joku kauhistelee miten ikinä me saatettiin maalata se valkeaksi!? Vaikea sitä nyt on kyllä uskoa, niin paljon paremmaksi se maalaamalla muuttuu!
Mutta remonttimies on edelleen uskomattoman tehokas. On ihan aidontuntuisesti pahoillaan remontin etenemisestä ja siitä että hommat uhkaavasti loppuu. Itse olen pahoillani ainoastaan siitä ettei kukaan osta meidän nykyistä kotia - se on niin kaunis, hienosti laitettu ja upealla paikalla, ja HALPA! Tosiasiassa se on ollut myynnissä vasta kolme viikkoa, joten jos keskimääräiset myyntiajat on 62 päivää +/-4 päivää, niin mitäpä tässä huolehtimaan. Eipä muuta, kuin että jos on tämmöiseksi hätähousuksi syntynyt ja kämppä ei mene viikossa niin keljuttaa. Pistää miettimään mikä minussa on vikana (ei mikään, tiedän) (mutta silti tuntuu että siitä se johtuu..pakosti.)
Remonttimiehestä vielä, huomenna hän tulee laittamaan tapetteja joita ei ole valittu saati ostettu. Taitaa tulla hiljainen päivä. Kun ne katotkin varmaan maalautuu tänään loppuun.. Ja voi pojat miten hieno siitä totisesti tulee (=maksaa vaivan..)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti