Tällä viikolla koti on taas muuttunut kodimmaksi. Tai siis tällä viikolla, no, niin, tänään on tämä viikko ja tarkoitan tätä maanantaita.
Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)
Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?
Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti