Reissusta palattuani olen jonkun kerran pysähtynyt peilin eteen miettimään että joku, jokin mättää. Kaikki ei ole kuten pitäisi. Pääsiäispyhänä tajusin, daa-a, vihdoin, jumalaton juurikasvu.
Tältä 'tuppukylältähän' ei kaupasta saa hiusvärejä, jos saa niin vaihtoehdot rajoittuu mustaan, kellertävään blondiin sekä violetinpunaiseen (nii-iin, mikä siinä on että kauppiaat ajattelee täkäläisten punaisen tukan haluavien henkilöiden toivovan nimenomaan epätodellisen violettia päätä?!). Tähän päähän väri täytyy siis hakea kaupungista - turhuuksien turhuus, kaikkea muuta täältä kyllä saa.
Lähetin miehen matkaan, kun en asioikseni sinne viitsinyt kammeta.
Ei löytynyt kerralla oikeaa, vaikka kuinka neuvoin sävyn ja paketin tuntomerkit. No, neuvokas kun on, mies pyysi apua myyjältä, ja yhdessä sitten päätyivät eri merkkiin kuin mitä käytän, joskin sävy tuntui mätsäävän.
Oma normikäytäntöni on myös se (mitä kampaajakin suositteli) että puolet väristä riittää per kerta, ja tällä on menty. Tähän asti, joopa joo. Kun väri oli seissyt päässä kymmenen minuuttia ja pää on edelleen vaan limaisen näköinen, tajusin että metsään mentiin. Se väriaines oli siellä tuubin pohjalla. Ihan tyhmää. Sinne meni. Kaikki. Vaan rupesipa väri näkymään. Mutta Satu Ruotsalainen voisi varoittaa jossain purkin kyljissä tämmöisistä asioista. En minä näköjään osaa enää läträtä.
Menen nyt sitten pesemään ja katsotaan mitä tästä tuli. Punaiselle vaikuttaa, se on plussaa..
(edit. @ 22.00
tuli tukasta punainen - jos ennen oli vaalea kupari niin nyt on tumma versio. Kuulemma ihan hyvä, itse täytyy vähän totutella.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti