Helmikuuta kummempaa

Mulla on mennyt vähän hermot tähän blogiin. Ei muuten mutta kun tänne ei pääse kirjautumaan. Minnekään ei voi valittaa. Höh.

Viime viikolla tehtiin siis kaupat vol. 2, nyt on koti ihan ikioma ja hyvä niin!

Viikonloppuna käytiin tyttölöisten kanssa Rukalla, ja huoh! olihan reissu.. Jonkinlaisen kunniamaininnan haluaisin meille antaa, pakkanen paukkui -22 asteessa ja tuuli kulki kymmentä metriä sekunnissa. Neljä kerrosta vaatetta ja avot! hyvin pärjättiin. Lunta piisasi reilusti, ja pakkasen ansiosta se pysyi kuohkeana. Siis perfect! Lautailu itsessään sujui hyvin, mutta ankkurihissit vei kyllä mehut ja voimat jaloista. Harmillista sikäli, kun pitempäänkin olisin rinteessä viihtynyt. Hyvin on taas into ylimmillään, pianpian uudelleen toivon!

Joka ikinen lihas on nyt kipeänä, ympäri kehoa on mustelmia joiden alkuperää voi vain arvailla, mutta mieli on uskomattoman hyvä! Tutustuin kahteen uuteen, upeaan ihmiseen, ja taisi käydä niin että ensi vuonna lähdetään uudemman kerran. Itse en ainakaan pistäisi pahitteeksi jos tästä jonkinlainen perinne tulisikin. Niin ja vatsalihakset on pinkeinä nauramisesta, eli en voi muuta sanoa kuin kiitos tytöt <3

Juhlittua tuli tottakai ja melkoinen on meininki, en paremmin sanois. Täytyy varmaan olla iloinen kun tällainen hilkkua vaille 3-kymppinen rouvasihminen herätti kiinnostusta kymmenen (10) vuotta nuoremmissa. Tunsin itseni kyllä niiiin vanhaksi... Jaa-a, vai olisikohan siellä ollut epätoivon meininki meneillään, kun en muista kovinkaan paljon nuoria tyttöjä nähneeni..? Se se varmaan oli juu. Tavallaan hellyttäviä olivat poikaset kuitenkin, joskin kehotin keskittymään omalla vuosikymmenellä syntyneisiin tyttöihin..

Monien mutkien kautta saatiin myös liput Madonnan keikalle. Heh, yllättäen menneen viikonlopun porukalla :) Jälleen jotain mitä odottaa. Kovasti odotetaankin, indeeds!