Omaa, nimittäin.
Joka ikinen vuosi se ahdistaa, vuosi lisää mittariin, mutta joka vuosi se on myös yhtä mukavaa!
Mukavaa on nykyään se, että saa juhlia ja olla luvan kanssa juhlien prinsessa (minäkö prinsessa, hahaa!!). Toisekseen, juhlat on mukavat koska meitä on kolme vanhenijaa, minä ja sisarukseni. Yhteiset juhlat on kuulkaas kivat - pelkästään kolmasosa stressiä ja järjestelyä mutta triplasti vieraita ja hauskanpitoa. Nyt juhlittiin solmiot kaulassa/lanteilla/korvissa. Komeaa porukka, must say, tosin viime vuonna taisi pinkeissä juhlissa olla vielä komeampaa (pojat erityisesti).
Seuraava päivä oli vähän kalpeampaa, ja hiljaisempaa. Se sattui olemaan se virallinen syntymispäivä. Mitäs sitten tapahtui? Oli paha olo, ja kun mies teki kohtuuttoman hyvänoloista suklaakakkua (ehkä se edellisviikonlopun suklaakakun näkeminen vaikutti asiaan..?) niin harmitti kun tiesi etukäteen ettei voi sitä ehkä olonsa puolesta syödä. Nousin kuitenkin suosta, ihme ja kumma, ja voi pojat että oli sen arvoista!!!
Mikää ei ole koskaan ollut niin hyvää kun mun tämän vuotinen kirsikkasuklaasynttärikakku! Se on aika paljon kun ottaa huomioon että en oikeastaan välitä makeasta. Ja sitä jos mitä tämä sisälsi - kokonaiset neljä levyä tummaa suklaata, lisänä kunnon kermaa ja voita sekä portviiniä. Tiedän ainakin jonkun joka sitä herkullisuutta olisi mieluusti maistellut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti