Tänään mietin semmoista että jos ei pää käy ihan täysillä niin voi olla aika lepposa elämä. Törmäsin ihmiseen joka oli kenties alkoholilla tms tuhonnut jotain itsestään, kovin hän oli iloinen ja muisteli minulle kuinka Huvikummussa juotiin kovasti viinaa ja sitten sai paljon tyttöjä. Semmosta setaisi olla, minä vastasin hänelle. Hänellä oli hirmuisen hauskaa sitä muistellessa, itseä suunnilleen nolottaa silloiset toilailut..
Muutenkin jokin sensurointi-osuus oli ottanu osumaa, aika suorapuheinen kaveri oli se. Itseä hymyilytti, ja häntä kanssa, minusta vaan siinä on kaiken sen itsetuhoamis-surullisuuden rinnalla jotain.. hellyttävää? Jotain sellasta. Että eipä pitäisi turhia murehtia pieniä.
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti