Internet.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.
Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti