Viime viikot on olleet täynnä kaikkea mukavaa, yllätyksellistä, iloista. Välipäivät eli arki on paiskittu töitä mutta muuten.. :
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!
Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.
Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!
Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..
Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?
Aurinko paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti