Wiuuuuuff puff

Aika menee ihan noin vaan. Minä yritän elää hetkessä ja pysyä mukana mutta tuntuu että kesä valuu sormien välistä kuin kuiva hiekka. Puoliväliä mennään, mahtavaa on ollut ja hurjasti kaikkea kivaa vielä tiedossa edessäpäin. Mutta silti. Pessimisti minussa nostaa päätään.

Veljen häät ovat enää reilun viikon päässä (huih, 10 päivää!! Ajattelin mennä sinne kirkkoharjoituksiin ensi viikolla, koska minun mielestä itskemistäkin voisi vähän harjoitella, etten ulise sitten paikan päällä niin ettei papin sanoja kuule kuin hasardilla veli ja tuleva vaimonsa). Enkä muuten laihtunut lähimainkaan kymmentä kiloa, en edes kymmentä prosenttia tavoitteesta. Pointti on siinä, ettei mun juhlapuvun alle nyt oikein mahdu korsetti. Enpähän sitten tiedä miten päin olisin. Hengittämättä varmaan.

No joo. Nyt en jaksa juuri nyt edes päivitellä festarifiilinkejä mitä ajattelin jakaa. Ehkä vähän myöhemmin (ainakin Amerikanvahvistus, koita jaksaa odottaa!!). Tänään vanha ihana ystävä tulee yökylään, saan kuulemma reiki-hoidon häneltä. En tiedä mitä se tarkalleen on, mutta voisi auttaa eloon ja oloon, oli se melkein mitä tahansa. Perjantainen kontrollikeikka Helsingissä oli suoraan sanottuna perseestä ja se vaikuttaa hetkellisesti ehkä vieläkin, kyllä se sitten siitä lähti mutta en hirveästi tykännyt kun eilen soitettiin että "hups, yksi koe jäi ottamatta".. Ei ollut meinaan eka kerta ei ehei. Elokuussa siis takaisin, onneksi kyse on pelkästään verikokeesta.

Mutta kuten joku ehkä tietää, etenkin paskimpien keikkojen jälkeen olen antanut itselleni luvan hankkia jotain kivaa. Kerran ne oli aivan ihanat Vagabondin kiilakantasandaalit, muistaakseni puoleen hintaan hankitut (ja nyt melkolailla käytetyt!). No nyt iskin silmäni erääseen hameeseen.. Mentiin Serpentiiniin ystävän mekkohimotuksen vallassa, ja kappas vaan kun kaikki oli puoleen hintaan. Eilen kun kerroin tätä miehelleni niin tajusin että 55 euroa siitä hameesta - tai no, hameesta ylipäätään- on kyllä aiika paljon.. Enempi minua kyllä ihmetyttää kuka siitä olisi ikinä ollut valmis maksamaan 110 euroa (pöh, no meikä varmaan tarpeeksi pöllyissään..) mutta 55 euroakin on ihan julmettu määrä rahaa!! Hmm, tarkemmin kun asiaa pohtii, niin jos laitan 55 euroa kenkiin, kuten tuossa vähän aikaa sitten tein, koen tehneeni hyvät kaupat. Summa summarum, nautin itse asiassa melkoisen paljon kauniista ja huolella valmistetusta hameestani ja totean että järjettömästä kivusta ja huonosti vaikuttaneista kipu- ja rauhoittavista lääkkeistä selviytyneenä voin kyllä ihan hyvillä mielin maksaa ensi kerralla vaikka sen satasen jostain mieltäpiristävästä ja kauniista asiasta. Jollain se täytyy se paskaa raivata piiloon.

Hameen oston jälkeen piristystä antoi veljentyttö, joka halusi leikkiä hippaa ja 'seuraa johtajaa'. Toista leikittiin Ateneumin edessä ja toista rautatieaseman edustalla. Pikkutyttö tuli niin iloiseksi etten jaksanut edes välittää ajatteliko joku jotain ja jos jaksoi ajatella niin mitä. Ihan sama. Päivän piristys, paskafiilikset oli siltä päivältä haudattu <3

Edit vielä tähän. Eilisessä oli kyllä yksi parhaus ikinä. Veljeni pääsi kouluun!!
Miten se sanonta menee, seitsemäs kerta toden sanoo.. :)
Lisää optikoita maailmaan, ja hänestä tulee kyllä yksi parhaista I'm telling ya'll!!!