Syksy

Syksy on kyllä niin parasta!! Minä voisin ihan hyvin luopua talvesta, olisi vaan kuulasta ja kirpeää ja keltaista ja punaista ja välillä kumpparikeliä kunnes kevät tulisi, ja tämä tyttö olisi oikein tyytyväinen! Syksyssä ei edes ole mitään surullista tai ahdistavaa. Ihanaa vaan kun puut päästävät lehdistään irti, jolloin ne jäävät kuin punaiseksi matoksi ulkona liikkuvien iloksi. Vaikkakin enimmäkseen se on keltainen matto. Mahtava joka tapauksessa.

Eilen innostuin jonkun verran noista vaahteroista, vaihteeksi. Onneksikin, sillä eilen vielä hilputtelin lehtien keskellä oikein tyytyväisenä sateeseen ja hiljaiseen kaupunkiin, ja tänä aamuna vastassa oli pahin äänisaaste ikinä, lehtipuhallin. Helvetin kone on se. Varmasti kätevä juu, mutta ei se auta, semmoisia ei tarvita ei ei ei. Ennemmin saisi jättää ne lehdet siihen, jotta jokainen voisi liukastella hyvillä mielin ja tervein korvin. Pöh.

Mutta että siellä vaahteroiden alla hilluin kuin mielipuoli. Sain olla ihan rauhassa, yhtäkään elävää sielua ei tuntunut olevan koko kaupungissa (mikä ei minua haittaa). Hip syksylle.