Örderöverit ja jotain kaunista

Enpä ole käynyt ainakaan kahteen vuoteen pumpissa, siis tunnilla puntinnostossa. Tänään kävin ja huomenna tiedän käyneeni, I presume! Hämmentävää kuitenkin oli, että joka hiton biisin loputtua hölmistyin että mitääh, nytkö se jo loppui, oisin nyt vielä ainakin yhden setin jaksanut (jopa mun iänikuisen kompastuskiven, askelkyykyt)!! Huh, enkä nyt kovinkaan keventänyt niitä painoja verrattuna ennen vanhaaseen, jolloin huhkin hikihatussa kolmesti viikossa ko. tunnilla. Tästä päättelen, että puheet nopeasti katoavasta lihasmassasta on kateellisten ihmisten ja kuntosalijäsenyyttä puffaavien lihaskimppujen salajuoni. Enkait mä muuten olisi siellä jaksanut loppun asti hymyillä, vai?!

Terveempi elämä on nyt siis saanut hyvän alun. Hmm, no, ok, täytyy kai sitten myöntää. Liityin semmoisiin keventäjiin.. Siellä käskettiin kertomaan asiasta kaikille että sitten nolottaa perääntyä. Ja jep, laihtumista tapahtui ekan viikon aikana 1,5 kiloa. Minusta hirveän paljon! Mutta olen löytänyt jälleen liikunnan ilon, vetoa voi sitten lyödä kauanko sitä iloa piisaa. Jospa edes eräisiinkin häihin asti!

Nyt vedän tuna-övereitä tässä samalla ja yritän jotenkin lohduttaa miestä jonka työhommat ilmeisesti kusee ihan kuninkaallisesti. Ei taideta rakennella terassia tulevana viikonloppuna.. Mutta saa tuohon pihalle tulla silti fiilistelemään mun kanssa, ihastelemaan vaikka meidän white-trash-grillailualuetta ;)

* * *

Niin ja jihaa, löysin sinne häihin kengät! Nyt pähkäilen pidänkö ne vai en. Pidän. En tiedä. Ehkä. Korkeatkin ovat. Any help, muotitietoiset ystäväni?



On ne kyllä kivat. Ehkä mä pidän ne..