* * *
Tänne kuuluu hyvää. Pihalla terassi etenee, nurmikkoa on istutettu mikä tarkoittaa myös melkoista määrää kitkettyjä neliömetrejä, ja pihaistutukset on löytäneet paikkansa ja jopa lähteneet kasvamaan (ainakin suurin osa). Vähän on vaivannut sama vanha jalkavamma, joka pitäisi antaa hoitua levossa, vaankun enhän minä malta.. Mutta sekin on paranemaan päin. Eipä kuitenkaan olisi pitänyt huokailla onnea ja autuutta liian aikaisin.
Viime vuonna ensimmäisten itikoiden ja muiden saatanallisten (anteeksi karkea kielenkäyttöni.) epäelukoitten ilmaannuttua yksi lajinsa uljain yksilö otti ja pisti/puri/vammautti jalkani säärestä käsin. Lääkärit epäilivät jänisruttoa, kun en kärsinyt housua jalkaan laittaa saati kävellä, vaan tiukoilla antibiooteilla se sitten LOPULTA helpotti. Naurettiin jälkeenpäin, että eihän tuo nyt niin haittaa, onneksi ei vaikka naamaan osunut se kesän ensimmäinen pistos, kun tuommoisen jäljen kerran jätti..
Nyt varmaan nokkelimmat jo arvaakin mitä luonto ja luoja keksivät kontolleni tänä keväänä..
Asiakkaat tuijotti.
Kaupan kassa ei meinannut saada suutaan kiinni.
Apteekissa oltiin kyllin rutinoituneita.
Lääkäri ihasteli ihan luvan kanssa.
Näytän puolimongoloidilta. Vasen silmä haluaa muurautua umpeen, posken iho on antanut kaikkensa ja venyttänyt itsensä kaksinkertaiseksi toiseen poskeen verrattuna. Minuun sattuu, mutta sitäkin enemmän minua vituttaa. Ihan pienesti toivon, että voisiko nämä helvetin tapaturmat, persekohtalot ja terveydelle vaaralliset örrimöttiönkiäiset edes JOSKUS osua jonkun muun kohdalle!?
Ainiin. Jos kuume nousee niin pääsen nauttimaan antibiootista suoraan suoneen tarjoiltuna. En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti