Aurinko ilahduttaa tänään oikein antaumuksella, mikä mahtava sää olisikaan olla rinteessä!
Muutama este on sillä tiellä.
Sattuu, edelleen, vähän vaihtelevasti. Varmasti oma moka, tuskin vielä on tarpeen irrotella imuroimalla, silittämällä ja pyykkiä pesemällä, muttakun alkaa netissä roikkuminenkin olla vähän tylsää ja kaikki mahdolliset lehdet on luettu.
Isä opetti, ettei aurinkoisella säällä saa katsoa sisällä telkkaria. Mulla odottaa tuossa hyvä läjä Heroesia, muttakun ulkona paistaa aurinko niin en voi niitä katella. En minä kyllä uloskaan uskalla mennä, liukastun vielä.. Hmm. Dilemma.
Onneksi pian on viikonloppu. Sitäkin odotan kuin hullu puuroa. Perjantaina mennään hienosti syömän hienoon ravintolaan ja, kuten ystävä asian ilmaisi, juodaan mahdottoman kalliit hutikat (muut juo jos juo, minä en. Lopetin senkin "ilon". Siis kiitos kipulääkkeiden..). Lauantaina pääsen toivon mukaan näkemään Ystävää, jota en ole aikoihin nähnyt, ja juhlimaan kaverin synttäreitä. Sunnuntaina vietetään vielä veljentyttären synttärit. Neiti melkein-4v kysyi, pääsethän täti juhliin? Sanoin että tietenkin, kuinka niin. "Näet sitten Danielin". Jaha. Se on nuorena se vitsa siis väännettävä. (Joskin saatan nuo lastenjulat jättää suosiolla välistä, alkavat kuitenkin sunnuntaina tietääkseni jo kymmeneltä, harvoin siihen mennessä saan itseni lastenjuhlakuntoon. Ellei sinne sitten haluta jonkin sortin monsteria?)
Nyt lähden ripustamaan pyykit, sitten syön, en silitä enkä imuroi enää, vaan katson yhden jakson verran Heroesia. Ja ehkä venyttelen samalla. Kait mä sen olen ansainnut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti