Pikkujoulu <3

Taitavat olla kolmannet, pian alkamassa.
Tänään vuorossa ovat sisarusten versio, ja minä saan kunnian toimia emäntänä. Mukavaa!
Puolen päivää olen laittanut syömistä ja kohta jatkan - menussa on sipulipiirakkaa, itsetehtyä punajuurisalaattia sekä kana-pasta-salaattia. Nam.
Ja juomaksi glögiä, ei miestä vahvempaa.

* * *

Tänään ehdittiin ystävän kanssa myös lenkkeillä, joka suomennettuna tarkoitti eksymistä metsään. Onneksi oli puhelin mukana, ei muuta kun soitto appiukolle, ja kävi ilmi että ollaankin ihan sivistyksen nurkilla. Noo, ensi kerralla lähdetään vähän aiemmin ettei pimeys yllätä kuten nyt meinasi käydä ja ehditään ihan rauhassa etsiä itse tiemme pois metiköstä. Mutta tulipa kunnon lenkki näin sunnuntaipäivän ja talvitunnelman kunniaksi!

Juhlan jälkeen.

Eilen sitten saatiin turvottaa nuppia firman piikkiin.
Mukavaa oli, kyllä! Jostain ihmeen syystä ajattelin, ettei yksi lonkero kerrallaan riitä. Ovat liian pieniä. Mitähän sitä oikein mietti?! Että näppärämpää ottaa kerralla kaksi pienempää, liruttaa toinen tuoppi täyteen, imeä siitä ja sitten täydentää siitä tyhjemmästä? Kyllä, tämä likka on maisterin paperinsa ansainnut..
Draamaakin, vähän, joskin taisin lopulta olla ihan yhtä lailla sitä järjestämässä.. No mutta se on puhuttu ja sovittu ja nyt toivotaan ettei kellekään jäänyt paha mieli. Itse ainakin olen hyvillä mielin. Yhtä hyvä on olo, ihme ja kumma.

* * *

Ihmiskroppa se vaan on jännä. Aamulla heräsin hirvittävään sydämen jyskeeseen. Se oli tietysti hyvä tapa herätä, tiesi olevansa hengissä. Mutta kellonaika. Puoli kahdeksan. Ihan kuin töihin olisi ollut meno. Miksi? Viikonloppuna? Ja kerran kun herää, ei uni tahdo enää tulla (siitä huolimatta että sydän lopulta rauhoittuu normaaliin tahtiin). Kun uni sitten lopulta tunnin pyöriskelyn jälkeen tulee, ylös ei tunnu pääsevän koko päivänä. Miksi?
Nyt tuntuu että päivä menee tillutellessa yöpaita ja villatakki päällä. Ja niin paljon olisi tehtävää.
Joululahjoja.

.

Tällaista tänään.

Enpä muista koska töissä olisi taas nauratellut näin paljon.
On opeteltu muun muassa astelukuja. Että paljonko niitä asteita on ympyrässä.
Ei tarpeeksi, ainakaan k:lle.

Naurettiin ja pitkään. Luonnollisesti, vedet silmissä ja naama punaisena.
Toivottavasti asiakkaat ei luule että niille naurettais. Pah, osoiteltiin toisiamme, eli tuskin!

Klip klop, huomenna pikkujoulut, glögiä nuppiin ja nuppi turvoksiin - palataan taas!

Huih!

Posti toi tänään huomisen lehden.
Mun 15 minuuttia alkaa huomenna ja päättyy viikon kuluttua. Ihan hyvä juttu, sanoisin, joskin ikä mättää vuodella - onneksi alaspäin. Taisi olla oikoluvussa taktinen erhe..

Eli huomenna voi tsekata viikon 50 Annan. Ulkomaan elävät tulevat saamaan omansa, piakkoin ;)

.

Opin tänään uutta

Opettelin neulomaan. Vuosien, vuosien jälkeen. Mahtavaa!
Enkä saa tarpeekseni!
Pakko jatkaa, hartiat on jo tukkojumissa ja sormet niin jäässä etten enää juurikaan tunne niitä (eikä puikot siten oikein kulje kuten ne voisivat) mutta into korjaa asian. Nyt jatkan..

..niin, en luonnollisestikaan aloittanut helpoimmasta mahdollisesta. Kuten luonteeseeni kuuluu. Kuka nyt perusjuttuja jaksaa pakertaa?!

.

+3

Kahdeksan vuotta sitten luvattiin viisi vuotta elinaikaa.

Tänään siis jo kolme plussalla.
Tapu tap suomalainen lääketiede, kippis sille ja mulle!

.

Ilo on pienestä kiinni.

Niinkun vaikka siitä että kaivellessani viimeisten muuttolaatikoiden uumenista sitä ehdotonta elokuvaa jonka juuri NYT haluan nähdä (melkein mikä vaan Bourne..), löysin kaikki minun ihanat killutin-korvikset! Kahdessa kuukaudessa ehdin jo unohtaa miten kauniita omistankaan! Tosin joistain vois kai luopua, kun olin niin järjestelmällisesti ne unohtanut.. Ei, unohdin ne siksi että muuten tiesin kaipauksen käyvän ylivoimaiseksi.. Harakka mikä harakka. Jos kiiltää, tää tykkää! ;)

Huomenna kahteen kuukauteen saan laittaa eri korvikset korviin, semmoset mitkä roikkuu. Aion ottaa siitä kaiken irti.

.

Kodin sydän, sielu ja henki

Tässä tätä valmista kotia. Olohuone ja oikein hyvin kotiutunut pöytä:




Ohoh, huomaakohan kuvista ja niiden määrästä miten tykästynyt tuohon pöytään jo olen? Siinä mahtuu hurjan hienosti muun muassa askartelemaan joululahjoja - jokunen on jo valmistunutkin siinä äärellä!

No, taisin mainita myös jotain uusista lampuista. Nämä on sieltä makuuhuoneesta, se keittiön valo on edelleen laatikossa. Ehkä tosiaan jouluksi.

Sain äidiltä hoitoon vanhan piian peilin, se löysi nopeasti paikkansa mun aamujen avittajana. Tällä hetkellä tuonne pikkulaatikoon on kätkettynä ainoastaan korvikset, kun eipä sinne muuta mahdukaan. Mun kaulakorut odottaa vielä lasipurnukassa. Sieltä niitä on kiva aina kaivella..


Niin, olen askarrellut vähän muutakin kuin niitä joululahjoja... Tämä on vähän ala-aste-meiningillä, mutta nuo pakkausstyroksipallero-jutut on niiin kivoja, tekee mieli tehdä niistä vaikka ikkunaan niitä lumihiutalekoristeita, ne on niin.. tylsiähän ne oikeasti on. Mutta hauskaa niistä oli askarrella! Alla meidän jo hieman kärsinyt Ikea-peruslamppu. Hyvin muuttui mielestäni jouluiseksi.


Puuttuuko jotain?

.

Kuvasadonkorjuu

Nyt VIHDOIN on jotain kuvia taas koneella! Ajattelin aloittaa näillä juhlakuvilla. Niitä on kyllä enemmänkin, mutta "kameran asetukset" mätti. Jotenkin epäselviä ovat...?



Tästä lähdettiin liikkeelle. Unohtui ottaa se "jälkeen"-kuva, sekin oli ihan hauska. Todistettua tuli, että LapinKulta on joko suosituin olutmerkki (epäilen sitä..) tai sitten mieli käskee käden tuohon keskihyllylle. Joskin myös siiderit meni. Skumppa ei ihan kokonaan. Ihmettelen sitä.


Tämä on eittämättä illan onnistunein kuva.. Tätä ennen meillä oli serkun kanssa nyrkit suussa. Suvun suurisuisimmat. Noihin mahtuu myös oluttölkki. Ei kannata kysyä mistä tiedän...

Muut kuvat voi tulla katsomaan meille.

Ainiin, vielä muutama kuva meidän vieraskirjasta!



Siellä suhteellisen mukavasti näkee että tätä seinää me ei jaksettu viimeistellä. Kertakerros maalia riitti, koska luulenpa että tätä tullaan jossain vaiheessa aina jonkin verran maalailemaan. Näillä taideteoksilla päästiin mukavasti alkuun!

Peikko on ystävämme Ainon taidetta. Seinille pääsee pian kotiutumaan myös samanaiheiset taulut, joskin vielä hieman etsivät paikkaansa. Kuten kaikki taulut Eesun tauluja lukuunottamatta..

.

Leikitään kotia. Ollaan kotia.

Tällä viikolla koti on taas muuttunut kodimmaksi. Tai siis tällä viikolla, no, niin, tänään on tämä viikko ja tarkoitan tätä maanantaita.

Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)

Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?

Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.

Mistä tunnet sä Ystävän?

Meidän rakkaat ihanat ystävät viipyi meillä lauantaista keskiviikkoon!!! Mitä jumalaista luksusta!
Paistettiin ainakin makkaraa takassa. Tehtiinkö edes muuta "tekemistä"? Ehkä ei? Oli täydellistä olla vain.

Pariskunta piti siis tukikohtaa meillä ja kävi tapaamassa muut ystävät sukulaiset ja kylänmiehet meiltä käsin. Yrittivät lomailla eli nukkua aamuisin pitkään. No, maanantai-aamuksi hoidin Elisan miehet herättelemään. Kävivät katsomassa että meidän modeemissa palaa valo (sitäpä ei joka jätkä itse osaisikaan tarkastaa!) ja se jos mikä oli hyvä syy herättää vielä uinuvat ystävät.

Tiistai-aamuksi järjestettiin jääkaapin korjaaja. Se oli sillä tavalla järkevä keikka että nyt se jääkaappi toimii eikä leiki pakastinta. Ystävät kuitenkin tiesi miten ottaa lomasta kaikki irti ja jatkoivat unia yrityksistä huolimatta makoisasti lounasaikaan asti. Rehellisesti sanottuna kadehdin, hieman. Itseäkin nukuttaa aina lounaaseen asti, joskus vielä sen jälkeenkin, jopa makosammin.

Kertakaikkisen mukavaa oli kerrankin saada ystävät kuitenkin tänne meille, me kun on taidettu Helsingin reissut majailla heidän lattialla vuokraan osallistumisen verran. Oli parasta. Parasta.
Parempaa on ehkä vain se, että keväällä nähdään vähän reilummin. Kaksi, ehkä kolmekin viikkoa. Balilla. He kun muuttaa sinne. Hei ja vaihdan, en kadehdi pätkääkään pitkäännukkumista vaan ihan tilkasti Balia. On niiiin siistiä!

Siellä nähdään murut!
:)

.

Booored

Töissä on hiljaista - vietän taas vaihteeksi perjantaita poissa vakkaripaikalta. Yksin. Huoh.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.

Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.

Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.

Ollako vai eikö olla?

Internet.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.

Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.

Muistin tepposet

Unohtui onnitella "pikkusiskoa", suuren suurta synttärionnea tätäkin kautta <3

..ja niistä juhlista, jatkoa seuraa..

Juhlinnan jälkeen...

...ei voi muuta sanoa kuin että olipa mukavat juhlinnat!
Päätä särkee, mutta ei siitä syystä kun voisi luulla (eikö?) vaan siksi että nukuin kuin tukki arvostettavat 9,5 tuntia, luonnollisestikin huonossa asennossa. Mutta kuittaantuipa univelat kerralla, luulen!

Perjantaina vietettiin parisuhdelaatuaikaa ja käytiin yhdessä, ensimmäistä kertaa lakkiaisten jälkeen, lähipupissa. Siellä oli karaoke (on kuulemma joka ilta..) ja mies kysyi koska aion mennä laulamaan. Minä, johon sopii sanonta laulaahan ne variksetkin, sanoin että tuskin edes vuoden sisällä. Ilta oli mukava, tuntuu että edellisestä kaksin-illasta on ihan liikaa aikaa. Saattoi vaikuttaa että mies teki viime viikon keskimäärin 14 tuntista päivää. Ihana oli nähdä siis puolisoaan kaiken kaikkiaan.

Lauantaina minä sitten lauloin karaokea.

Aiheellista

Vaikken aina jaksa olla niin ekologinen kuin mahdollista, tämä juttu kannattaa muidenkin tsekata. Etenkin te, joilla pieniä lapsia (kai täällä sellaisiakin on lukemassa?!) :)

Ja muutenkin koukuttava blogi. Suosittelen.

Fiilistelyä

Nyt on jotenkin niin hirvittävän synkkää, pimeää, harmaata, että sitä ilahtuu ennen näkemättömän paljon kauniista kuvista. Tsekkailin tänään usemmankin blogin (eli siis kaikki täältä löytyvät), ja jokaisessa oli ihania kuvia, joista löytyi värejä ja tunnelmaa tämän harmaan päivän tarpeiksi yllin kyllin. Enää ei tunnu harmaalle ja surkealle, vaikka töissä on hiljaista ja syksyn kalseus yrittää hiipottaa pään sisään.

Lisää fiilistelyn aihetta on tulevassa viikonlopussa. Ihania ystäviä tulossa kylään, tarjottavat on vielä mietinnässä mutta varmasti hyvää ja herkullista syötävää sekä kylmää juotavaa on luvassa.

Juotavasta tuli mieleen. Tässä on viikko järjestelty ja selvitelty tavaroita, viimeisimpänä paperikasoja, jotka muuton alla vaan lintattiin laatikoihin ja päätettiin siis selvittää vasta uudessa kodissa. Mies löysi erinäisistä pinoista 80e valmistujaisrahoja ja vuosi sitten syntymäpaivälahjaksi saamani alkoholiliikkeen lahjakortin. Joista siis en tiennyt että ne vielä on. No. Lahjakorttihan oli mennyt umpeen, tietenkin. Kävin kuitenkin nöyränä tyttönä kysymässä myyjältä liekö minulla mitään tsäänssejä käyttää sitä vielä, ja ilostuin kyllä kun kuulin että kunhan nopeasti sen käytän niin eiköhän se onnistu! Siis voi pojat, nyt kovasti harkitsemaan mihin tuon lahjakortin käytän, hyvään kuohuvaan vai mainioon punaviiniin. Jompaa kumpaa sillä ehkä pullollisen saa..

Ja se 80e menee sellaiseen herätysvaloon-mikä-lie. Sain puhelimen huollosta päivitettynä, ja herätyskelloon oli siinä yhteydessä liitetty riivaaja. Mikään muu ei selitä joka-aamuista sydänkohtausta, sen verran häijysti se vehje huutaa. Eipä huutanut ennen. Eikä sitä kait voi edes säätää. Joten ratkaisuksi ajattelin sitä hellästi herättävää lamppua. Tosin, saisikohan sitäkin testata ennen ostopäätöstä?

Isänpäivää

Sen kunniaksi ja ihan itseni iloksi istutin tulppaanit eilen. Satoi vettä niin ettei huomannutkaan ennen kun olin lits läts märkä. Oluttuoppisadetta.
Nyt jännitetään että lähteekö ne kukkaset kasvamaan. Otan sen kovin henkilökohtaisesti jos eivät lähde. Peittelin sipulit hellästi lehtien ja muun puutarhajätteen (jonka toivon muuttuvan mullaksi) alle, sen jälkeen kun olin ripotellut päälle tuoretta, hyvää multaa ja kukkasipulilannoitetta. Toivotaan parasta, jatkan raportointia aiheesta keväällä.

Muutto

Viime yönä nukuttiin ensimmäisen kerran uudessa kodissa.
Nukuin kertakaikkisen hyvin! Oli
-hiljaista
-pimeää
-rauhallista
-hiljaista

En edes muista koska olisin nukkunut niin makoisasti.

Illalla olin kotona yhdeltätoista huitelemasta Helsingistä, sillä aikaa kun mies oli muuttanut meidän kodin kaupungista pois. Väsytti ihan uskomattoman paljon, mutta ihan ihmeellisesti väsymys katosi kun pääsi kotiin ja vähän järjestelemään. Mies oli hankkinut kuohuviiniä, mikä kyllä kivasti kruunasi illan. Ja sain jonkinlaisesn muutto- kautta uuden-kodin-lahjan, mitä olin salaa haaveillut, nimittäin tit-ti-di-dii, Reinot! Ne on juurikin täydelliset, lattia oli ainakin aamulla jostain syystä jäätävän kylmä plus kun postia ei enää kanneta oviluukusta sisään vaan se on haettava itse postilaatikosta, Reinoilla laatikolle pääsee näppärästi. Niin, lisää ilonaiheita maanantai-aamuun: Hesarin jakaja oli löytänyt meidän uuteen osoitteeseen, voi pojat miten hyvä juttu!

Nyt elämä lienee seuraavat ajat tavaroiden paikan hakemista, järjestelyä, kadonneiden tavaroiden etsimistä, löytämistä ja uudelleen kadottamista, fiilistelyä, kohtuuttomia määriä takan käyttöä, puhdasta kotona oleilua. Enkä meinaa maltaa odottaa.

Pieni ihminen

Semmoinen on minun veljentyttäreni. Pieni mutta uskomattoman fiksu. Miten vajaa nelivuotias voikin tietää niin paljon, vai huijaako hän vaan minua? Voiko niin pieni huijata?
Huippu on se muksu. Pienet keijunsiivet selässään liihotellut koko aamun :) Toisin sanoen, minun aamuni ainakin alkoi hyvin.
Toivottavasti muidenkin.