Valmis! II

Tässä vähän lisää kuvia...

Ensinnä ne hieman erikoiset vaatekaapin ovet:














Tässä Vanha kaappi joka saatiin ikulainaan :)


































Pikkupöytä pikkueteisessä (tästäkin pidän kovin paljon)













Eesun taideteosten pienemmät osat. Hei ja vanhan kaapin päällä oleva pienempi työ on myös Eesun tekemä (tuollainen prinsessa :)

















Sitten se entinen käytävä, jotakuinkin samasta kohtaa otettu kuva:



















Tämmöistä nyt. Lisää kenties kun on muutettu? Edelleen muuten voisi joku ystävällinen ja mukava henkilö tai pariskunta ostaa meidän vanhan kodin. Kiinteistövälittäjä painostaa. Muuten ei ahdista mutta se välittäjä..

Uusi ihminen

Tänään mietin semmoista että jos ei pää käy ihan täysillä niin voi olla aika lepposa elämä. Törmäsin ihmiseen joka oli kenties alkoholilla tms tuhonnut jotain itsestään, kovin hän oli iloinen ja muisteli minulle kuinka Huvikummussa juotiin kovasti viinaa ja sitten sai paljon tyttöjä. Semmosta setaisi olla, minä vastasin hänelle. Hänellä oli hirmuisen hauskaa sitä muistellessa, itseä suunnilleen nolottaa silloiset toilailut..
Muutenkin jokin sensurointi-osuus oli ottanu osumaa, aika suorapuheinen kaveri oli se. Itseä hymyilytti, ja häntä kanssa, minusta vaan siinä on kaiken sen itsetuhoamis-surullisuuden rinnalla jotain.. hellyttävää? Jotain sellasta. Että eipä pitäisi turhia murehtia pieniä.

:)

Valmis!

Tällä viikolla muutetaan ja tupaantuliaspäivä on lyöty lukkoon! Voiko valmiimpaa olla - niin paitsi tietenkin tavarat pitäisi siirtää paikasta A paikkaan B. Vapaat viikonloput vaan tuntuu olevan kortilla tai muuten täynnä tekemistä, huoh, tarkoittaa siis pitkiä päiviä viikolla. Itsepä ollaan tilanne rakenneltu. Eikä jakseta valittaa koska ollaan niin innoissaan!!

Remontin eteneminen kuvin

Vihdoin! muistin ottaa kuvia tikulle jotta saan niitä tänne - toivottavasti tulee hyvä mieli (itselle ehkä ainakin ;)

Tässä lähtötilanne keittiöstä - tosin kaapinovet ja liesituuletin onkin jo ehditty irrottaa. Mut kuitenkin.. Alla vielä kylppäri ja olohuone.

Kylppäristä ei kyllä taida olla kuvaa että näkyisi missä nyt mennää, mut korjaan asian tänään :)


























Mutta tällainen vaihe-kuva löytyi:



Ja nyt lähtee vanha parketti. Tämä käytävä toivon mukaan saatiin naamioitua ei-käytäväksi. Saatiin me :)


Tässä sitten ruokailutilan seinä - se vaakaan tapetoitu:




Makuuhuoneesta se pelottavan kallis tapetti sekä edelleen mykistävän ihana turkoosi seinä (se ei kyllä taida kunnolla näkyä, tämä blogi ei tue mun näkemystä... mutta siellä se on!)! Pian voin ottaa kuvan missä näkyisi paikallaan myös ovet - ne on tehty vanhaa puimalan ovea mukaillen, joista ei sitten kyllä yhtään esikuviensa kaltaiset tullutkaan, mutta hienot viimeistelemättömät lautaliukuovet kuitenkin :)




Tässä vielä keittiö jotakuinkin valmiina.
Kaasutasot puuttuu, mut hoidanpa senkin tänään.














Kuvassa muuten allekirjoittanut tiskaa kaappien saranoita. Hitto mikä homma sekin..


Vielä todiste siitä että hommat alkaa olla loppusuoralla - listojen laittoa :)

Nyt kiiruhdan kipin kapin siivoilemaan sinne jotta pääsee sitten mökkeilemään - kuulin juuri että siellä palju jo lämpiää, jeh!

Laatuaikaa ja ajatuslaukkaa

Minun ihana sisko pyysi minua yökylään!! Kuka enää pyytää ketään yökylään, ei kukaan, mutta mun sisko pyysi! Aika supermukavaa, ehdotteli että vuokrataan leffa ja herkkuja hankitaan ja ja.. Laatuaikaa siskon kanssa siis <3

Huomenna vastaavasti saan Laatuaikaa ystävieni kanssa. Tosin onhan tässä nyt nähty hyvä jos ei joka toinen päivä, mutta Laatuaika on eri juttu - siihen tulee keskityttyä ja valmistauduttua ihan eri tavalla kun vaikka sohvalöhöstelyhetkeen. Laatuaikaa ei melkein meinaa jaksaa odottaa, etenkin kun huomenna sitä edeltää uuden kodin siivous.. S-I-I-V-O-U-S. Soundsii aika tylsälle, vaikkei ole. Eilen sen sijaan oli tylsää töissä, niinkin tylsää että ajattelin josko vaikka ne ranteet auki, tapahtuisi edes jotain!! Vitsit kun asiakaspalvelutehtävissä voisi vaikuttaa niihin asiakkaisiin jo aamulla, että tulisivat tänne päivällä. Eivät tulleet eilen. Tänään sentään vähän tiheemmin.

Meninpäs metsäkujille laukkaamaan tässä höpöttelyssäni. Hei mutta ohhoh, kerrankin vähän jaaritteluksi, hahaa! Mä jo vähän oon ihmetelly tätä omaa järjen ja sanan juoksuani, olevinaan selkeää... ja pöh. Mä tarviin tätä viikonloppua. Ja Laatuaikaa. Menen harrastamaan sitä nyt.

kuva!

Nyt on saatu ensimmäinen kuva lisättyä ;)

Eihän se paljoa ole, mutta jotain kuitenkin.. (Mies otti sen eilen. Hyvät hämyt ;))

pitkästä aikaa remonttia

Pitäisi kyllä sanoa jotain muuta koska remontoitava tila on loppumassa. Yksi huone jäljellä, ja sekin jätetään "sitten myöhemmäksi".

Eilen siivottiin, pestiin jo vähän lattioita, ja sohva. Pesin siis sohvan, joka saatiin "lahjaksi" sieltä kummitytön kotoa, ei kuulemma ole tarvetta heillä (se on sininen [=ei meidän väri], mutta muuten upea 50-luvun kaluste).

Sieltä saatiin kyllä kaikenlaista mukavaa.. Esimerkiksi leikisti omaksi vanha vanha kaappi, sellainen keittiökaappi, missä on täydellisiä pieniä laatikoita esimerkiksi kynttilöille! Leikisti siksi että oma se on mutta sitä kohtaan on luopumiskielto. Ikäänkuin koskaan ikinä haluaisin jostain niin kauniista luopua! ..en ole materialisti.. Pohdiskeltiin kuinkahan vanha se on, ja veikkaan että kovin, muttei kohtuuttoman. Kaapin takaseinässä on tallella vielä osoitelappu, jossa lähettäjän puhelinnumerona on 889. Se on aika lyhyt. Tuohon maailmanaikaan siis ei ollut montakaan puhelinta, kun ei lie ollut suuntanumeroitakaan. Tai mistäs sen tietää.

Kotiin lähti myös kummitytön äidin vanha arkku, jollaisesta olen joitakin hetkiä haaveillut, en oikein tiedä miksi, koska olen kuullut etteivät arkut ole kovin käytännöllisiä säilytyspaikkoja. En aio välittää siitä, ihan esineenäkin kyseinen arkku kelpaa olemaan meillä. Se on sellainen vaaleaa puuta kunnon metalliheloilla (onko ilmaisu oikea? metallilla on kaikki nurkat ja kulmat "koristeltu"). Eilen arkku pääsi väliaikaiseksi polttopuiden säilytyspaikaksi, ehkei se sellaiseksi kuitenkaan lopullisesti päädy saati sovi.

Eteinen sai pienen puoliympyräisen tammiviilu(?)pöydän, joka avautuu kuin pulpetti konsanaan - täydellinen avaimille ja muulle pienelle.
**
Mutta siitä siivouksesta. Totesin miehelle että joudutaan ehkä opettelemaan siivousta. Nykyään se on sitä, että kun villakoirat juoksee ovella vastaan, me näytetään niille hieman imuria. Laiskoja ollaan me. Sille pitää tehdä jotain. Auttaisikohan siivouspäivä vakiona torstaisin? Tai sitten yksinkertaisesti palkkaan veljeni morsiammen apuun: hän kävi eilen "petaamassa sängyn", kun meille oli tulossa yllätys-asunnonkatsojia. Illalla mentiin kotiin. KOSKAAN siellä ei ole niin siistiä! Likka oli imuroinut, tiskannut, siivonnut kaiken, siis KAIKEN ylimääräisen kaappeihin ja hyllyihin pois näkyviltä. Uskomatonta! Minä vaan kuljin ympyrää kotona kun olin niin mykistynyt. Lupasin tarjota hänelle pullon kuohuvaa jos eilinen asunnonkatsoja tekee tarjouksen, mutta tarjoan sen kyllä joka tapauksessa. Tarjous on tässä tapauksessa hyvä lisä.. Että jos hänet saa esimerkiksi ruoka- tai sillä kuohuviinipalkalla töihin niin tervetuloa, saman tien, no questions!

mikä unohtui?!

No lahjat!..
Paras oli ehkä että rakas ystävä soitti merten takaa. Ihan kuningasta!!! Sai vaan aikamoisen ikävän aikaan.. Siitä huolimatta darra helpotti hetkessä ja taisin muutaman kyyneleen vierättää ihan silkasta ilosta.

Sain myös jostain kumman syystä useita pihaan ja puutarhan hoitoon liittyviä kirjoja - muuta en kyllä olisi halunnutkaan, jos totta puhutaan. Niin ja tulppaanin sipuleita sekä yrttitarhan alun. Kyllä musta vielä viherpeukalo saadaan, eeh?

...ja onnentoivotukset!!
Niin, synttärionnea Siskomurulle ja Velikullalle tän päivän johdosta, suloiselle ekaluokkalaiselle viime maanantain johdosta, rakkaalle serkulle viime keskiviikon johdosta, kummitytön isälle viime torstaista ja kummitytölle perjantaista sekä vielä 3kymppiselle kaverille lauantain johdosta. Jihaa!

:)

synttärihuumaa part II

Omaa, nimittäin.
Joka ikinen vuosi se ahdistaa, vuosi lisää mittariin, mutta joka vuosi se on myös yhtä mukavaa!

Mukavaa on nykyään se, että saa juhlia ja olla luvan kanssa juhlien prinsessa (minäkö prinsessa, hahaa!!). Toisekseen, juhlat on mukavat koska meitä on kolme vanhenijaa, minä ja sisarukseni. Yhteiset juhlat on kuulkaas kivat - pelkästään kolmasosa stressiä ja järjestelyä mutta triplasti vieraita ja hauskanpitoa. Nyt juhlittiin solmiot kaulassa/lanteilla/korvissa. Komeaa porukka, must say, tosin viime vuonna taisi pinkeissä juhlissa olla vielä komeampaa (pojat erityisesti).

Seuraava päivä oli vähän kalpeampaa, ja hiljaisempaa. Se sattui olemaan se virallinen syntymispäivä. Mitäs sitten tapahtui? Oli paha olo, ja kun mies teki kohtuuttoman hyvänoloista suklaakakkua (ehkä se edellisviikonlopun suklaakakun näkeminen vaikutti asiaan..?) niin harmitti kun tiesi etukäteen ettei voi sitä ehkä olonsa puolesta syödä. Nousin kuitenkin suosta, ihme ja kumma, ja voi pojat että oli sen arvoista!!!
Mikää ei ole koskaan ollut niin hyvää kun mun tämän vuotinen kirsikkasuklaasynttärikakku! Se on aika paljon kun ottaa huomioon että en oikeastaan välitä makeasta. Ja sitä jos mitä tämä sisälsi - kokonaiset neljä levyä tummaa suklaata, lisänä kunnon kermaa ja voita sekä portviiniä. Tiedän ainakin jonkun joka sitä herkullisuutta olisi mieluusti maistellut..

synttärihuumaa

Sitä oli riittämiin sunnuntaina. Ensin kummitytön isosiskon ja iltapäivällä kummitytön (eri perheissä on nämä tytöt). Mieltä lämmittää ehkä ihan kohtuullisen kauan puhumaan oppineen nassikan hihkailema kummin nimi, väliin tuli ihan kummikin. Ihana <3 Vähän jäi harmittamaan suklaakakku, jota ei saatu, ja jossa tuntui olevan syntisen paljon suklaata..

Kolmivuotta täyttävä kummityttö sen sijaan oli hitusen hiljaisempi. Pitää ehkä vierailla vähän useammin. Syytän välimatkaa, vaikkei saisi.. Mutta jahka lopulta muutetaan saattaa kummitytön perhekin joutua taipumaan ja matkailemaan Savon sydänmaille. Siinä on Karjalan likat ihmeissään, toivottavasti ainakin :D

Syksy

Syksy on kyllä niin parasta!! Minä voisin ihan hyvin luopua talvesta, olisi vaan kuulasta ja kirpeää ja keltaista ja punaista ja välillä kumpparikeliä kunnes kevät tulisi, ja tämä tyttö olisi oikein tyytyväinen! Syksyssä ei edes ole mitään surullista tai ahdistavaa. Ihanaa vaan kun puut päästävät lehdistään irti, jolloin ne jäävät kuin punaiseksi matoksi ulkona liikkuvien iloksi. Vaikkakin enimmäkseen se on keltainen matto. Mahtava joka tapauksessa.

Eilen innostuin jonkun verran noista vaahteroista, vaihteeksi. Onneksikin, sillä eilen vielä hilputtelin lehtien keskellä oikein tyytyväisenä sateeseen ja hiljaiseen kaupunkiin, ja tänä aamuna vastassa oli pahin äänisaaste ikinä, lehtipuhallin. Helvetin kone on se. Varmasti kätevä juu, mutta ei se auta, semmoisia ei tarvita ei ei ei. Ennemmin saisi jättää ne lehdet siihen, jotta jokainen voisi liukastella hyvillä mielin ja tervein korvin. Pöh.

Mutta että siellä vaahteroiden alla hilluin kuin mielipuoli. Sain olla ihan rauhassa, yhtäkään elävää sielua ei tuntunut olevan koko kaupungissa (mikä ei minua haittaa). Hip syksylle.

keittiöööö

On valmis. Keittiö meinaan. Kunhan saadaan kaasutaso ja sille asennus niin voidaan muuttaa, ainakin ravinnon valmistamisen puolesta. Ja voi pojat, jälleen kerran! Tulipa siitä hieno, oikeasti kodin <3 Siellä me sitten rakkaudella kokkaillaan. Ja hengaillaan. Ja riidellään.
...no ei kai nyt sentään... (haha)

Pelottavaa, mutta pitäisi enää siivota ja sitten muuttaa. Meidän seinät sai kauniit tapetit ja juuri oikean sävyiset maalit. Lattiat on just eikä melkein, paremmat kuin kaupassa uskallettiin edes toivoa (ne on onnettomat ne mallipalat, eihän niistä saa mitään irti! Paitsi hyvällä mielikuvituksella). Sanalla eli parilla sanoen taidettiin saada aikalailla meidän dreamhouse.
Ensi viikolla vielä kirosanaksi muodustuneiden listojen laitto. Samalla saadaankin jo aiemmin tilatut taideteokset seinälle koska nekin kuulemma valmistuu parahiksi. Nimittäin synttäriksi. Jeh! Hurjasti kaikkea kivaa siis ensi viikolla.. :)

viikonloppuna

Aika mukavaa on viettää aikaa hieman muissa merkeissä kuin jo tutuksi tulleissa.
Eilen harrastettiin kulttuuria, ensin ruotsalaista (Ikea, nyt on kylppäriin kaappi ja keittiöön vetimet) ja sitten suomalaista (Tamminiemi, ihan vaikuttava paikka). Mutta kaikenkaikkiaan mukava päivä. Erittäinkin, voisi sanoa.

Nyt vielä veljen koiran ulkoilutusta ennen valmistautumista häähumuun - varmaankin tämän vuoden viimeisiin. Sitäkin suuremmin odotettuihin.. :)

tapettia

Seinät sai tapettia, eilen vähän ja tänään lisää. Miten sitä voikin olla tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa?! Tässä tapauksessa varastin kyllä jonkun muun idean, joka esiteltiin kesäisessä Avotakassa. Mutta omakehut peliin ja sanon että paremmalle se meillä näyttää kuin siinä lehtijutun ei-oikeassa-kodissa. Eli Tapettitalo on loistotalo, ja vaakaan tapetointi onkin aika nastaa ;)

Mies totesi että meillä on huono maku, kaakelit maksoi hurjia ja vaikka kuinka yritettiin niin samoin makuuhuoneen tapetit. Pahin on siis edessä. Ne kalliit tapetit kun pitäisi kuvion puolesta räknäillä ja miettiä miten laitetaan että tulee keskelle seinää. Ettei mene harakoille nekin seinään sijoitetut rahat. Help, anybody?!


Niin ja sitten luontoaiheisiin. Etupihalla on iso pihlaja, jossa oli jossain vaiheessa aika messevästi marjoja. Ei ole enää. Tänään ihmettelin mikä lonksuttaa ovea niin että ikkunat helisee.
Juu selvisi ettei lonksu mikään, vaan tilhit on tuiterissa niistä marjoista ja lentelee ikkunaan. Useita, monia, siis ei vain yksi eikä kaksi vaan pienoinen parvi. Siinä ne sitten järkyttyneenä yrittivät hetkisen toipua jotta pääsisivät uudelleen marjojen kimppuun.
Näistä yksi ainakin heitti henkensä, kävin sen toteamassa verinorosta. Noin kolmea minuuttia myöhemmin lintu oli poissa, kysyin remonttireiskalta hoitiko hän kuolleen linnun arvoiseensa loppusijoituspaikkaan. Hah, eipä ollu reiskalla tekmistä asian kanssa vaan hiiret vei tilhen- tai siis tässä tapauksessa herkkuaterian! On se luonto vaan ihmeellinen! Toisaalta tämä myös kertoo alkoholin vaaroista. Pitäsi tietää rajansa. Tiu tau tilhi niin.

netti prkl

Vitsit kun joskus maailma toimii hyvin ja joskus ei ja sitten kun se toimii niin sen ei tarviis toimia. Nimimerkillä irtisanoin netin vasta lokakuun alusta, nyt on kyllä siis vielä syyskuu. Ja netti on poissa toiminnasta kun Elisan Asiakaspalvelijan mukaan asentajat nyt joskus vaan on ajallaan. Joopa, yritähän saada se toimimaan ajallaan niin höpö höpö, asentajat vetää kahvia naamariin sitä tahtia että korvissa surisee. Asiakkaan internet ei vaan toimi. Ja voi pojat että voikin pienestä asiasta nousta suuri ärtymys, mutta tästä nousi. Jäi nimittäin uusin Prison Break sekä Heroes latailematta. Ainiin mut enhän mä niin tee. Jos tekisin niin sitte sitä vasta harmittaskin.

lähdön tuntua

Tänään juhlitaan läksiäisiä ja saatellaan rakas ystävä matkaan meren taa. Ikävä on jo valmiiksi, hassulle tuntuu. Vaikka tietää että muutaman kerran vuodessa nähtäneen, ja yhteyttä pidetään tiiviisti. (Haha, tuo ensimmäinen lause ei kyllä kuullostaa siltä että joku vain muuttaa, mutta niinkin iloisesta asiasta on kuitenkin kyse!)

Ensi viikolla päästäisiin muuttamaan, sekin on hurjaa. No, taidan avautua siitä enemmän toiste.
Nyt väriä päähän, sitten meikkiä (ja kuoharia) naamaan ja menoksi. Tää ilta on Essille <3

puutarha-kylppäri

Meidän etupiha on nyt vähän kylpyhuonemainen. Avara, toki, ja perusjutut löytyy, eli amme ja vessanpönttö.


Kuinkahan kauan kestää, että joku naapureista mainitsee asiasta tai jotkut kulmakunnan kauhuista kivittää ainakin sen pöntön tuhannen nuuskaksi?

Tuon ammeen kohtalo on edelleen avoin. Tällä hetkellä se vaan on. Vessanpöntöstä aion keväällä viritellä kukkaruukun. Friikkiä, I know, mut sama kait se niin on kun kaatikselle, vai?

remontti etenee

Viime lauantaina saatiin talkooapua, oli mukavaa ja saatiin paljon (inhottavia pikkuhommiakin) aikaan. Remontti eteni siis silmissä. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen tytöille ja pojillekin avusta paneelikaton maalaamisessa. Paljonkaan v***umaisempaa hommaa on vaikea keksiä. Kuulin kyllä että rapatun katon maalaaminen liikkuu samassa kategoriassa. En välitä, meillä on riittämiin sitä paneelia. Katossa, onneksi, vain. Mies sanoi eilen että kun me nyt sitä kiroten maalataan niin uskopa huviksesi että kymmenen vuoden päästä joku kauhistelee miten ikinä me saatettiin maalata se valkeaksi!? Vaikea sitä nyt on kyllä uskoa, niin paljon paremmaksi se maalaamalla muuttuu!

Mutta remonttimies on edelleen uskomattoman tehokas. On ihan aidontuntuisesti pahoillaan remontin etenemisestä ja siitä että hommat uhkaavasti loppuu. Itse olen pahoillani ainoastaan siitä ettei kukaan osta meidän nykyistä kotia - se on niin kaunis, hienosti laitettu ja upealla paikalla, ja HALPA! Tosiasiassa se on ollut myynnissä vasta kolme viikkoa, joten jos keskimääräiset myyntiajat on 62 päivää +/-4 päivää, niin mitäpä tässä huolehtimaan. Eipä muuta, kuin että jos on tämmöiseksi hätähousuksi syntynyt ja kämppä ei mene viikossa niin keljuttaa. Pistää miettimään mikä minussa on vikana (ei mikään, tiedän) (mutta silti tuntuu että siitä se johtuu..pakosti.)

Remonttimiehestä vielä, huomenna hän tulee laittamaan tapetteja joita ei ole valittu saati ostettu. Taitaa tulla hiljainen päivä. Kun ne katotkin varmaan maalautuu tänään loppuun.. Ja voi pojat miten hieno siitä totisesti tulee (=maksaa vaivan..)!

mitä ihmettä niin - ahdistus kasvaa

Ihan kummallista ollut tämä viikko.
Jotenkin jäi jostain ihmeestä ahdistus päälle. Taaskin, kyse oli mitättömistä asioista, pienistä sanoista, ja miten sellaisesta kasvaa aina liian suurta ja ikäänkuin hallitsematonta, koska tuntuu että mitä enemmän yrittää korjata asioita niin sitä solmumpaan kaikki kääntyy. No, ilmeisesti kaikki on nyt kuitenkin ok, vaikka vähän takaraivossa jumiikin se - ahdistus. Eniten se kyllä kohdistuu omaan itseensä, siihen miten aina vaan ja uudestaan saa mutkia helppoihin ja itsestäänselviin asioihin. Sitten huomaa suututtaneensa läheisensä, ja tajuaa vaan oman typeryytensä ja miten tekee joka hiton kerta niitä samoja mokia. Over and over again.
Voisiko jostain saada käyttöohjeet itseensä?

epäoikeudenmukaista

Minä en jaksa ymmärtää miksi hyville ihmisille ei voi tapahtua hyviä asioita. Jos jotain pystyisin maailmassa muuttamaan niin sen. Että jos minulta maailmanmissikisoissa kysytään mitä toivon, niin en toivo maailmanrauhaa vaan että jos joku haluaa lapsia niin sitten myös saa niitä. Muu ei käy järkeen ei.