Tänään on ollut tämän selän takia vähän tällainen komsii komsaa-päivä. Lorvin netissä, etsin uutta tai vanhaa tai ihan mitä vaan, jotain, että saisin ajatukset pois jokaisen liikauduksen tuottamasta tuskasta. No, löysin jotain mihin hullaannuin ihan kokonaansa. Nimittäin Elbow. Nyt kun selkä ei enää muistuta olemassa olostaan joka jumalan sekunti, voin jo vähän fiilistellä enempikin ja ottaa muutamia jammailu-liikkeitä. Ihanaa on tämä! (voi ymmärtää tuon koskemaan kumpaa vaan)
Jo viikonloppuna annoin mahdollisuuden Maria Lundille. Minua on aina jostain syystä häirinnyt jokin hänessä, jotenkin hän vain tuli Suomeen ja hiphei nyt hän sitä ja tätä ja mahtavuutta ja osaa kaiken ja voi että kun hänestähän on tykättävä. Minä en tykännyt, ärsytti koko ihminen - niin kun nyt voi ärsyttää sellainen jota ei todellisuudessa tunne piirun vertaa. Ei siis periaatteessa väliä oikein koko ihmisellä, mutta silti jos jossain lehdessä tms törmää niin *ärrsytys*. Noin kuukausi sitten näin Maria Lundin vaatekaupassa Helsingissä. Ärsytti sekin, että hän vaikutti juuri niin viehkeältä kuin minun oli annettu ymmärtää. Lauantaina hänellä oli keikka Rukalla. Itse olin vielä se, joka puhui muun porukan mukaan katsomaan. Sanottakoon näin, että koskaan en ole tuntenut maksaneeni 14 euroa jostain niin täydellisestä. Keikka oli hyvä, jo aiemmin pidin kaikista radiossa soitetuista kappaleista ja nyt ne olivat jotain.. käytän tätä sanaa ihan liikaa mutta mahtavaa! Laulaja itse oli viehkeä, siro, suloinen, uskomattoman kaunis ja hänen äänensä.. oh, mon dieu! No, viikon sisään siis jo toinen löytö. Kannatti antaa mahdollisuus.
Loppuun vielä paljastus. Maria Lundin keikan jälkeen päästin vielä seuraamaan Hemma Beastin keikan loppu. Mieletön meno, ja lavalla oli myös titti-di-dii, Zarkus Poussa! Tämä tyttö tykkää siitä näin paljon <3 Keikan jälkeen menin, koputin olalle, ja pyysin saada halata. En meinannut päästää irti. Saatoin nolata itseni, mutta oli se sen arvoista ;)
keskiviikkona, helmikuuta 11
tiistaina, helmikuuta 10
Notre Damen kellonsoittaja
Minusta tuntuu enemmän ja enemmän vanhalle.
Viime yönä unet jäi vähiin ja lopulta tuli itku. Miten voikin joku hermo jumiutua näin perkeleellisen täydellisesti?!
Mies käytännössä kantoi vessaan ja takaisin. Hieroi mobilattia ja kiikutti panadolia. Jotenkuten kait loppuyön nukuin, mutta aamulla sama tuska vastassa. Kaikenlainen liikkuminen oli melkoisen puristuksen takana. Lisäksi vielä huono omatunto kotiin jäämisestä, mutta ei minusta tosiaan töissä paljoa olisi apua ollut. Valittaisin vaan.
Eikä helpota sekään, etten voi täällä panna tikkua ristiin tekemättömien kotitöiden eteen - viikonlopun jäljiltä esimerkiksi laukku on edelleen purkamatta, sain mä potkaistua sitä eteisestä noin metrin lähemmän makuuhuonetta, mikä ei ole paljon. Nyt se tuossa keskellä käytävää. V****taa itseänikin, mitenkähän miestä?
Onko tämä nyt se iskias? Jos on, voisi olla tulematta toiste.
Viime yönä unet jäi vähiin ja lopulta tuli itku. Miten voikin joku hermo jumiutua näin perkeleellisen täydellisesti?!
Mies käytännössä kantoi vessaan ja takaisin. Hieroi mobilattia ja kiikutti panadolia. Jotenkuten kait loppuyön nukuin, mutta aamulla sama tuska vastassa. Kaikenlainen liikkuminen oli melkoisen puristuksen takana. Lisäksi vielä huono omatunto kotiin jäämisestä, mutta ei minusta tosiaan töissä paljoa olisi apua ollut. Valittaisin vaan.
Eikä helpota sekään, etten voi täällä panna tikkua ristiin tekemättömien kotitöiden eteen - viikonlopun jäljiltä esimerkiksi laukku on edelleen purkamatta, sain mä potkaistua sitä eteisestä noin metrin lähemmän makuuhuonetta, mikä ei ole paljon. Nyt se tuossa keskellä käytävää. V****taa itseänikin, mitenkähän miestä?
Onko tämä nyt se iskias? Jos on, voisi olla tulematta toiste.
maanantaina, helmikuuta 9
Helmikuuta kummempaa
Mulla on mennyt vähän hermot tähän blogiin. Ei muuten mutta kun tänne ei pääse kirjautumaan. Minnekään ei voi valittaa. Höh.
Viime viikolla tehtiin siis kaupat vol. 2, nyt on koti ihan ikioma ja hyvä niin!
Viikonloppuna käytiin tyttölöisten kanssa Rukalla, ja huoh! olihan reissu.. Jonkinlaisen kunniamaininnan haluaisin meille antaa, pakkanen paukkui -22 asteessa ja tuuli kulki kymmentä metriä sekunnissa. Neljä kerrosta vaatetta ja avot! hyvin pärjättiin. Lunta piisasi reilusti, ja pakkasen ansiosta se pysyi kuohkeana. Siis perfect! Lautailu itsessään sujui hyvin, mutta ankkurihissit vei kyllä mehut ja voimat jaloista. Harmillista sikäli, kun pitempäänkin olisin rinteessä viihtynyt. Hyvin on taas into ylimmillään, pianpian uudelleen toivon!
Joka ikinen lihas on nyt kipeänä, ympäri kehoa on mustelmia joiden alkuperää voi vain arvailla, mutta mieli on uskomattoman hyvä! Tutustuin kahteen uuteen, upeaan ihmiseen, ja taisi käydä niin että ensi vuonna lähdetään uudemman kerran. Itse en ainakaan pistäisi pahitteeksi jos tästä jonkinlainen perinne tulisikin. Niin ja vatsalihakset on pinkeinä nauramisesta, eli en voi muuta sanoa kuin kiitos tytöt <3
Juhlittua tuli tottakai ja melkoinen on meininki, en paremmin sanois. Täytyy varmaan olla iloinen kun tällainen hilkkua vaille 3-kymppinen rouvasihminen herätti kiinnostusta kymmenen (10) vuotta nuoremmissa. Tunsin itseni kyllä niiiin vanhaksi... Jaa-a, vai olisikohan siellä ollut epätoivon meininki meneillään, kun en muista kovinkaan paljon nuoria tyttöjä nähneeni..? Se se varmaan oli juu. Tavallaan hellyttäviä olivat poikaset kuitenkin, joskin kehotin keskittymään omalla vuosikymmenellä syntyneisiin tyttöihin..
Monien mutkien kautta saatiin myös liput Madonnan keikalle. Heh, yllättäen menneen viikonlopun porukalla :) Jälleen jotain mitä odottaa. Kovasti odotetaankin, indeeds!
Viime viikolla tehtiin siis kaupat vol. 2, nyt on koti ihan ikioma ja hyvä niin!
Viikonloppuna käytiin tyttölöisten kanssa Rukalla, ja huoh! olihan reissu.. Jonkinlaisen kunniamaininnan haluaisin meille antaa, pakkanen paukkui -22 asteessa ja tuuli kulki kymmentä metriä sekunnissa. Neljä kerrosta vaatetta ja avot! hyvin pärjättiin. Lunta piisasi reilusti, ja pakkasen ansiosta se pysyi kuohkeana. Siis perfect! Lautailu itsessään sujui hyvin, mutta ankkurihissit vei kyllä mehut ja voimat jaloista. Harmillista sikäli, kun pitempäänkin olisin rinteessä viihtynyt. Hyvin on taas into ylimmillään, pianpian uudelleen toivon!
Joka ikinen lihas on nyt kipeänä, ympäri kehoa on mustelmia joiden alkuperää voi vain arvailla, mutta mieli on uskomattoman hyvä! Tutustuin kahteen uuteen, upeaan ihmiseen, ja taisi käydä niin että ensi vuonna lähdetään uudemman kerran. Itse en ainakaan pistäisi pahitteeksi jos tästä jonkinlainen perinne tulisikin. Niin ja vatsalihakset on pinkeinä nauramisesta, eli en voi muuta sanoa kuin kiitos tytöt <3
Juhlittua tuli tottakai ja melkoinen on meininki, en paremmin sanois. Täytyy varmaan olla iloinen kun tällainen hilkkua vaille 3-kymppinen rouvasihminen herätti kiinnostusta kymmenen (10) vuotta nuoremmissa. Tunsin itseni kyllä niiiin vanhaksi... Jaa-a, vai olisikohan siellä ollut epätoivon meininki meneillään, kun en muista kovinkaan paljon nuoria tyttöjä nähneeni..? Se se varmaan oli juu. Tavallaan hellyttäviä olivat poikaset kuitenkin, joskin kehotin keskittymään omalla vuosikymmenellä syntyneisiin tyttöihin..
Monien mutkien kautta saatiin myös liput Madonnan keikalle. Heh, yllättäen menneen viikonlopun porukalla :) Jälleen jotain mitä odottaa. Kovasti odotetaankin, indeeds!
torstaina, tammikuuta 29
Rikas on tämä tyttö. Onpa eli ei nyt kauheen..
Ostaja oli kiva, asuntoon muuttaa kiva nuori tyttö, tuntuu hyvältä että Koti meni hyville ihmisille.
Jotain positiivista siis eilisessä.
Plus että ostajakin antoi noottia meidän välittäjästä. En ollutkaan yksin mielipiteineni: välittäjä oli nohevana miehenä luvannut ostajalle jääkaapin, ikään kuin meidän puolesta. Ostaja tajusi heti, ettei sellaista voi luvata mutta jallitti sen välittäjän pitämään sanansa. Heh, olihan se yrittänyt kovasti pyristellä siitä ja käyttää mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, mutta lopulta (eilen, juuri ennen kaupantekoa) oli sanonut että valitkaa mieleisenne niin hän puhuu siitä hyvät alennukset. On ne kiinteistövälittäjät kyllä erikseen, ei voi muuta sanoa. Vahvistui vain käsitys, että kiinteistövälittäjiä ovat ne, jotka ei muissa hommissa pärjää..
Jotain positiivista siis eilisessä.
Plus että ostajakin antoi noottia meidän välittäjästä. En ollutkaan yksin mielipiteineni: välittäjä oli nohevana miehenä luvannut ostajalle jääkaapin, ikään kuin meidän puolesta. Ostaja tajusi heti, ettei sellaista voi luvata mutta jallitti sen välittäjän pitämään sanansa. Heh, olihan se yrittänyt kovasti pyristellä siitä ja käyttää mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, mutta lopulta (eilen, juuri ennen kaupantekoa) oli sanonut että valitkaa mieleisenne niin hän puhuu siitä hyvät alennukset. On ne kiinteistövälittäjät kyllä erikseen, ei voi muuta sanoa. Vahvistui vain käsitys, että kiinteistövälittäjiä ovat ne, jotka ei muissa hommissa pärjää..
* * *
Kaupan kunniaksi käytiin hakkaamassa kössiä ja sen jälkeen mentiin ystävien kanssa syömään. Ja hups, kuohuviinille.. Jäätiin kaupunkiin yöksi, ja oli kyllä hyvä juttu! Ei oltu pitkään aikaan kunnolla ystäviä nähtykään, teki näköjään sekä pojille että meille likoille hyvää jutella aamuyöhön asti.. Nyt silmät ristissä. Ja lihakset kipeinä. Saattoi käydä niin että mies pisti mut juoksemaan... ;)
tiistaina, tammikuuta 27
VIHDOIN!
Asuntomme meni kaupaksi!
Juuri, kun luovuimme toivosta.
Juuri, kun otimme vuokralaisen.
Juuri, kun ajattelimme että otetaan nyt sitten reilusti lainaa ja pidetään itsellämme sellainen ylellisyys kuin sijoitusasunto.
Eipä tarvitse ottaa enemmän lainaa, ei! Vuokralainen ymmärsi, olihan se alunperinkin tietoinen että kämppä saattaa lähteä alta milloin vaan. Ei kyllä tainnut kukaan uskoa että ihan näin nopeasti.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että hitusen sappea nostattaa tämä kiinteistövälittäjien hämärä ammattikunta. Myönnettäköön, että joskus otan asioista itseeni herkästikin, mutta nämä veijarit on kyllä ihan asia erikseen!
Koin vahvasti, että meitä painostettiin hyväksymään tarjous. Se oli ensimmäinen, jota edes pystyi harkitsemaan, ja lopulta vain hiuksenhienosti reilumpi kuin ensimmäinen naurettavan alhainen tarjous. Kommentit lähestyvästä putkiremontista ja sen kalleudesta ("te ette koskaan saa niitä rahoja takaisin") alkoi vilkuttaa punaista kun tämä lausuttiin samaan hengenvetoon ostajan tekemän tarjouksen kanssa. Saamari! Mitenkähän tämä on sille ostajalle muotoiltu, ihan samat saakelin rahat siltä siihen remonttiin menee ja saako SE niitä koskaan takaisin?!
Muuttaessamme asuntoon kolme vuotta sitten, ostin perintörahoilla jääkaapin, josta olin jo kauan haaveillut. Kallis oli, Italiasta asti se meille tuotiin, Ferrarin punainen ja I-H-A-N-A! Asuntokauppaan ei siis kuulunut alunperin minkäänlaista jääkaappia, sillä punaisen pullukan veimme mukanamme. No, vuokralaiselle jonkinmoisen jääkaapin hankimme, vanhan mutta toimivan. Ja mitä sanoi välittäjä?! "Ai, sekö kuuluu kauppaan, on kyllä enemmän haitta kuin hyöty"!! Myös vaalimamme ja kehumamme kaasuliesi sai oikein roppakaupalla kunniaa: "muistakaa sitten varmasti tuoda ne kaasulieden käyttöohjeet ja piirustukset sinne kaupanteko-tilaisuuteen, ostaja purkaa sen sitten heti pois". Pitäkää tunkkinne.
Samaten kun pyysin välittäjää muistuttamaan, että kertoisin ostajalle muutamista käytännönasioista (pesukoneita ei saa käyttää yhtäaikaa, sulake kun ei kestä edes ajatusta sellaisesta) niin pyh, totesi välittäjä ja puhui päälle. Varmaan siitä miten paska se jääkaappi on.
Mietin vaan, että mitähän helvetin porukkaa ne sinne palkkaa, me sitten kiltisti maksetaan tuhansia euroja tämmöisestä, no, vittuilusta. En kyllä noilta kavereilta osta yhden yhtä asuntoa ja suosittelen samaa muillekin. Kyllä nyt vähän pitäisi kumarrella meillekin päin, hitto vie!
Että en minä katkera ole mutta kuitenkin.
Mutta huomenna on kuulkaas tilin saldossa niin monta nollaa lisää että mitenkähän paljon tuota miestä pitäisi voidella jotta se mun kanssa ottaisi ja lähtisi eikä tulisi justiinsa takaisin..?
(asuntokauppa part 2 tulossa ensi viikolla. häviää nimittäin ne nollat. zup, tuosta vaan.)
Juuri, kun luovuimme toivosta.
Juuri, kun otimme vuokralaisen.
Juuri, kun ajattelimme että otetaan nyt sitten reilusti lainaa ja pidetään itsellämme sellainen ylellisyys kuin sijoitusasunto.
Eipä tarvitse ottaa enemmän lainaa, ei! Vuokralainen ymmärsi, olihan se alunperinkin tietoinen että kämppä saattaa lähteä alta milloin vaan. Ei kyllä tainnut kukaan uskoa että ihan näin nopeasti.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että hitusen sappea nostattaa tämä kiinteistövälittäjien hämärä ammattikunta. Myönnettäköön, että joskus otan asioista itseeni herkästikin, mutta nämä veijarit on kyllä ihan asia erikseen!
Koin vahvasti, että meitä painostettiin hyväksymään tarjous. Se oli ensimmäinen, jota edes pystyi harkitsemaan, ja lopulta vain hiuksenhienosti reilumpi kuin ensimmäinen naurettavan alhainen tarjous. Kommentit lähestyvästä putkiremontista ja sen kalleudesta ("te ette koskaan saa niitä rahoja takaisin") alkoi vilkuttaa punaista kun tämä lausuttiin samaan hengenvetoon ostajan tekemän tarjouksen kanssa. Saamari! Mitenkähän tämä on sille ostajalle muotoiltu, ihan samat saakelin rahat siltä siihen remonttiin menee ja saako SE niitä koskaan takaisin?!
Muuttaessamme asuntoon kolme vuotta sitten, ostin perintörahoilla jääkaapin, josta olin jo kauan haaveillut. Kallis oli, Italiasta asti se meille tuotiin, Ferrarin punainen ja I-H-A-N-A! Asuntokauppaan ei siis kuulunut alunperin minkäänlaista jääkaappia, sillä punaisen pullukan veimme mukanamme. No, vuokralaiselle jonkinmoisen jääkaapin hankimme, vanhan mutta toimivan. Ja mitä sanoi välittäjä?! "Ai, sekö kuuluu kauppaan, on kyllä enemmän haitta kuin hyöty"!! Myös vaalimamme ja kehumamme kaasuliesi sai oikein roppakaupalla kunniaa: "muistakaa sitten varmasti tuoda ne kaasulieden käyttöohjeet ja piirustukset sinne kaupanteko-tilaisuuteen, ostaja purkaa sen sitten heti pois". Pitäkää tunkkinne.
Samaten kun pyysin välittäjää muistuttamaan, että kertoisin ostajalle muutamista käytännönasioista (pesukoneita ei saa käyttää yhtäaikaa, sulake kun ei kestä edes ajatusta sellaisesta) niin pyh, totesi välittäjä ja puhui päälle. Varmaan siitä miten paska se jääkaappi on.
Mietin vaan, että mitähän helvetin porukkaa ne sinne palkkaa, me sitten kiltisti maksetaan tuhansia euroja tämmöisestä, no, vittuilusta. En kyllä noilta kavereilta osta yhden yhtä asuntoa ja suosittelen samaa muillekin. Kyllä nyt vähän pitäisi kumarrella meillekin päin, hitto vie!
Että en minä katkera ole mutta kuitenkin.
Mutta huomenna on kuulkaas tilin saldossa niin monta nollaa lisää että mitenkähän paljon tuota miestä pitäisi voidella jotta se mun kanssa ottaisi ja lähtisi eikä tulisi justiinsa takaisin..?
(asuntokauppa part 2 tulossa ensi viikolla. häviää nimittäin ne nollat. zup, tuosta vaan.)
maanantaina, tammikuuta 19
Kiire?
Mukavasti tuntuu aika menevän ilman että oikein huomaakaan..
Mitä on tapahtunut?
No:
- Vietettiin ratkiriemukkaat uuden vuoden juhlat. Hyvää ruokaa (7 lajia), hyvää juomaa (Nicolas Feuillatte'a) sekä maailman parhaat ystävät. Siinä olikin juhlan aihetta kerrakseen!
- Vuoden vaihduttua menin töihin vasta kun olin viikon lorvinut. Teki todella hyvää, ja oli vallan mukavaa mennä sen jälkeen töihin! Viikko sisälsi muun muassa luistelua uusilla hokkareilla (jarruttaminen on edelleenkin hakusessa..) sekä kummitytön syntymäpäivät. Kakussa oli kaksi kynttilää ja kolme levyä suklaata.
- Vietettiin SingStar-iltamat. Mahtavaa. Laulua naurua ja juomaa puoli kahdeksaan asti aamulla. Jälleen loistoseuraa. Ei tästä kehumisesta nyt pääse..
- Käytiin Helsingissä katsomassa miltä näyttää tämän kevään silmälasit. Hyvältähän ne näyttää. Yhtä värikkäältä kun koko messut!
- Ostettiin lennot Pekingiin. 2 kk lähtöön. Kunkkua.
Kind of tekemistä on siis ollut. Onneksi olen ehtinyt nähdä rakasta ystävää lähestulkoon niin paljon kuin mahdollista. Kesällä sitten jälleen, toivon.
(Oot rakas, hyvää kotimatkaa!)
Mitä on tapahtunut?
No:
- Vietettiin ratkiriemukkaat uuden vuoden juhlat. Hyvää ruokaa (7 lajia), hyvää juomaa (Nicolas Feuillatte'a) sekä maailman parhaat ystävät. Siinä olikin juhlan aihetta kerrakseen!
- Vuoden vaihduttua menin töihin vasta kun olin viikon lorvinut. Teki todella hyvää, ja oli vallan mukavaa mennä sen jälkeen töihin! Viikko sisälsi muun muassa luistelua uusilla hokkareilla (jarruttaminen on edelleenkin hakusessa..) sekä kummitytön syntymäpäivät. Kakussa oli kaksi kynttilää ja kolme levyä suklaata.
- Vietettiin SingStar-iltamat. Mahtavaa. Laulua naurua ja juomaa puoli kahdeksaan asti aamulla. Jälleen loistoseuraa. Ei tästä kehumisesta nyt pääse..
- Käytiin Helsingissä katsomassa miltä näyttää tämän kevään silmälasit. Hyvältähän ne näyttää. Yhtä värikkäältä kun koko messut!
- Ostettiin lennot Pekingiin. 2 kk lähtöön. Kunkkua.
Kind of tekemistä on siis ollut. Onneksi olen ehtinyt nähdä rakasta ystävää lähestulkoon niin paljon kuin mahdollista. Kesällä sitten jälleen, toivon.
(Oot rakas, hyvää kotimatkaa!)
keskiviikkona, joulukuuta 24
Joulu!
Hyvää Joulua kertakaikkiaan!
Tähän asti on ollut ihanaa, koko päivän on ollut Jouluistakin Jouluisempi sää, lunta ja pakkasta.
Ihanaa!
Eilen pikkujouluiltiin vielä läheisien ystävien kanssa (kiitos <3), nyt anoppilaan juhlimaan aattoa ja aamulla oman perheen joukkoon.
Kaipaan edelleen teitä kaukaiset ystäväni, voikaa hyvin ja viettäkää leppoisat joulunpyhät.
Nyt, kinkku odottaa syöjäänsä.. (minua.)
Tähän asti on ollut ihanaa, koko päivän on ollut Jouluistakin Jouluisempi sää, lunta ja pakkasta.
Ihanaa!
Eilen pikkujouluiltiin vielä läheisien ystävien kanssa (kiitos <3), nyt anoppilaan juhlimaan aattoa ja aamulla oman perheen joukkoon.
Kaipaan edelleen teitä kaukaiset ystäväni, voikaa hyvin ja viettäkää leppoisat joulunpyhät.
Nyt, kinkku odottaa syöjäänsä.. (minua.)
sunnuntaina, joulukuuta 21
Pikkujoulu <3
Taitavat olla kolmannet, pian alkamassa.
Tänään vuorossa ovat sisarusten versio, ja minä saan kunnian toimia emäntänä. Mukavaa!
Puolen päivää olen laittanut syömistä ja kohta jatkan - menussa on sipulipiirakkaa, itsetehtyä punajuurisalaattia sekä kana-pasta-salaattia. Nam.
Ja juomaksi glögiä, ei miestä vahvempaa.
Tänään ehdittiin ystävän kanssa myös lenkkeillä, joka suomennettuna tarkoitti eksymistä metsään. Onneksi oli puhelin mukana, ei muuta kun soitto appiukolle, ja kävi ilmi että ollaankin ihan sivistyksen nurkilla. Noo, ensi kerralla lähdetään vähän aiemmin ettei pimeys yllätä kuten nyt meinasi käydä ja ehditään ihan rauhassa etsiä itse tiemme pois metiköstä. Mutta tulipa kunnon lenkki näin sunnuntaipäivän ja talvitunnelman kunniaksi!
Tänään vuorossa ovat sisarusten versio, ja minä saan kunnian toimia emäntänä. Mukavaa!
Puolen päivää olen laittanut syömistä ja kohta jatkan - menussa on sipulipiirakkaa, itsetehtyä punajuurisalaattia sekä kana-pasta-salaattia. Nam.
Ja juomaksi glögiä, ei miestä vahvempaa.
* * *
Tänään ehdittiin ystävän kanssa myös lenkkeillä, joka suomennettuna tarkoitti eksymistä metsään. Onneksi oli puhelin mukana, ei muuta kun soitto appiukolle, ja kävi ilmi että ollaankin ihan sivistyksen nurkilla. Noo, ensi kerralla lähdetään vähän aiemmin ettei pimeys yllätä kuten nyt meinasi käydä ja ehditään ihan rauhassa etsiä itse tiemme pois metiköstä. Mutta tulipa kunnon lenkki näin sunnuntaipäivän ja talvitunnelman kunniaksi!
sunnuntaina, joulukuuta 14
Juhlan jälkeen.
Eilen sitten saatiin turvottaa nuppia firman piikkiin.
Mukavaa oli, kyllä! Jostain ihmeen syystä ajattelin, ettei yksi lonkero kerrallaan riitä. Ovat liian pieniä. Mitähän sitä oikein mietti?! Että näppärämpää ottaa kerralla kaksi pienempää, liruttaa toinen tuoppi täyteen, imeä siitä ja sitten täydentää siitä tyhjemmästä? Kyllä, tämä likka on maisterin paperinsa ansainnut..
Draamaakin, vähän, joskin taisin lopulta olla ihan yhtä lailla sitä järjestämässä.. No mutta se on puhuttu ja sovittu ja nyt toivotaan ettei kellekään jäänyt paha mieli. Itse ainakin olen hyvillä mielin. Yhtä hyvä on olo, ihme ja kumma.
Ihmiskroppa se vaan on jännä. Aamulla heräsin hirvittävään sydämen jyskeeseen. Se oli tietysti hyvä tapa herätä, tiesi olevansa hengissä. Mutta kellonaika. Puoli kahdeksan. Ihan kuin töihin olisi ollut meno. Miksi? Viikonloppuna? Ja kerran kun herää, ei uni tahdo enää tulla (siitä huolimatta että sydän lopulta rauhoittuu normaaliin tahtiin). Kun uni sitten lopulta tunnin pyöriskelyn jälkeen tulee, ylös ei tunnu pääsevän koko päivänä. Miksi?
Nyt tuntuu että päivä menee tillutellessa yöpaita ja villatakki päällä. Ja niin paljon olisi tehtävää.
Joululahjoja.
.
Mukavaa oli, kyllä! Jostain ihmeen syystä ajattelin, ettei yksi lonkero kerrallaan riitä. Ovat liian pieniä. Mitähän sitä oikein mietti?! Että näppärämpää ottaa kerralla kaksi pienempää, liruttaa toinen tuoppi täyteen, imeä siitä ja sitten täydentää siitä tyhjemmästä? Kyllä, tämä likka on maisterin paperinsa ansainnut..
Draamaakin, vähän, joskin taisin lopulta olla ihan yhtä lailla sitä järjestämässä.. No mutta se on puhuttu ja sovittu ja nyt toivotaan ettei kellekään jäänyt paha mieli. Itse ainakin olen hyvillä mielin. Yhtä hyvä on olo, ihme ja kumma.
* * *
Ihmiskroppa se vaan on jännä. Aamulla heräsin hirvittävään sydämen jyskeeseen. Se oli tietysti hyvä tapa herätä, tiesi olevansa hengissä. Mutta kellonaika. Puoli kahdeksan. Ihan kuin töihin olisi ollut meno. Miksi? Viikonloppuna? Ja kerran kun herää, ei uni tahdo enää tulla (siitä huolimatta että sydän lopulta rauhoittuu normaaliin tahtiin). Kun uni sitten lopulta tunnin pyöriskelyn jälkeen tulee, ylös ei tunnu pääsevän koko päivänä. Miksi?
Nyt tuntuu että päivä menee tillutellessa yöpaita ja villatakki päällä. Ja niin paljon olisi tehtävää.
Joululahjoja.
.
perjantaina, joulukuuta 12
Tällaista tänään.
Enpä muista koska töissä olisi taas nauratellut näin paljon.
On opeteltu muun muassa astelukuja. Että paljonko niitä asteita on ympyrässä.
Ei tarpeeksi, ainakaan k:lle.
Naurettiin ja pitkään. Luonnollisesti, vedet silmissä ja naama punaisena.
Toivottavasti asiakkaat ei luule että niille naurettais. Pah, osoiteltiin toisiamme, eli tuskin!
Klip klop, huomenna pikkujoulut, glögiä nuppiin ja nuppi turvoksiin - palataan taas!
On opeteltu muun muassa astelukuja. Että paljonko niitä asteita on ympyrässä.
Ei tarpeeksi, ainakaan k:lle.
Naurettiin ja pitkään. Luonnollisesti, vedet silmissä ja naama punaisena.
Toivottavasti asiakkaat ei luule että niille naurettais. Pah, osoiteltiin toisiamme, eli tuskin!
Klip klop, huomenna pikkujoulut, glögiä nuppiin ja nuppi turvoksiin - palataan taas!
keskiviikkona, joulukuuta 10
Huih!
Posti toi tänään huomisen lehden.
Mun 15 minuuttia alkaa huomenna ja päättyy viikon kuluttua. Ihan hyvä juttu, sanoisin, joskin ikä mättää vuodella - onneksi alaspäin. Taisi olla oikoluvussa taktinen erhe..
Eli huomenna voi tsekata viikon 50 Annan. Ulkomaan elävät tulevat saamaan omansa, piakkoin ;)
.
Mun 15 minuuttia alkaa huomenna ja päättyy viikon kuluttua. Ihan hyvä juttu, sanoisin, joskin ikä mättää vuodella - onneksi alaspäin. Taisi olla oikoluvussa taktinen erhe..
Eli huomenna voi tsekata viikon 50 Annan. Ulkomaan elävät tulevat saamaan omansa, piakkoin ;)
.
tiistaina, joulukuuta 9
Opin tänään uutta
Opettelin neulomaan. Vuosien, vuosien jälkeen. Mahtavaa!
Enkä saa tarpeekseni!
Pakko jatkaa, hartiat on jo tukkojumissa ja sormet niin jäässä etten enää juurikaan tunne niitä (eikä puikot siten oikein kulje kuten ne voisivat) mutta into korjaa asian. Nyt jatkan..
..niin, en luonnollisestikaan aloittanut helpoimmasta mahdollisesta. Kuten luonteeseeni kuuluu. Kuka nyt perusjuttuja jaksaa pakertaa?!
.
Enkä saa tarpeekseni!
Pakko jatkaa, hartiat on jo tukkojumissa ja sormet niin jäässä etten enää juurikaan tunne niitä (eikä puikot siten oikein kulje kuten ne voisivat) mutta into korjaa asian. Nyt jatkan..
..niin, en luonnollisestikaan aloittanut helpoimmasta mahdollisesta. Kuten luonteeseeni kuuluu. Kuka nyt perusjuttuja jaksaa pakertaa?!
.
sunnuntaina, joulukuuta 7
+3
Kahdeksan vuotta sitten luvattiin viisi vuotta elinaikaa.
Tänään siis jo kolme plussalla.
Tapu tap suomalainen lääketiede, kippis sille ja mulle!
.
Tänään siis jo kolme plussalla.
Tapu tap suomalainen lääketiede, kippis sille ja mulle!
.
torstaina, joulukuuta 4
Ilo on pienestä kiinni.
Niinkun vaikka siitä että kaivellessani viimeisten muuttolaatikoiden uumenista sitä ehdotonta elokuvaa jonka juuri NYT haluan nähdä (melkein mikä vaan Bourne..), löysin kaikki minun ihanat killutin-korvikset! Kahdessa kuukaudessa ehdin jo unohtaa miten kauniita omistankaan! Tosin joistain vois kai luopua, kun olin niin järjestelmällisesti ne unohtanut.. Ei, unohdin ne siksi että muuten tiesin kaipauksen käyvän ylivoimaiseksi.. Harakka mikä harakka. Jos kiiltää, tää tykkää! ;)
Huomenna kahteen kuukauteen saan laittaa eri korvikset korviin, semmoset mitkä roikkuu. Aion ottaa siitä kaiken irti.
.
Huomenna kahteen kuukauteen saan laittaa eri korvikset korviin, semmoset mitkä roikkuu. Aion ottaa siitä kaiken irti.
.
keskiviikkona, joulukuuta 3
Kodin sydän, sielu ja henki
Tässä tätä valmista kotia. Olohuone ja oikein hyvin kotiutunut pöytä:
Ohoh, huomaakohan kuvista ja niiden määrästä miten tykästynyt tuohon pöytään jo olen? Siinä mahtuu hurjan hienosti muun muassa askartelemaan joululahjoja - jokunen on jo valmistunutkin siinä äärellä!
No, taisin mainita myös jotain uusista lampuista. Nämä on sieltä makuuhuoneesta, se keittiön valo on edelleen laatikossa. Ehkä tosiaan jouluksi.
Sain äidiltä hoitoon vanhan piian peilin, se löysi nopeasti paikkansa mun aamujen avittajana. Tällä hetkellä tuonne pikkulaatikoon on kätkettynä ainoastaan korvikset, kun eipä sinne muuta mahdukaan. Mun kaulakorut odottaa vielä lasipurnukassa. Sieltä niitä on kiva aina kaivella..Niin, olen askarrellut vähän muutakin kuin niitä joululahjoja... Tämä on vähän ala-aste-meiningillä, mutta nuo pakkausstyroksipallero-jutut on niiin kivoja, tekee mieli tehdä niistä vaikka ikkunaan niitä lumihiutalekoristeita, ne on niin.. tylsiähän ne oikeasti on. Mutta hauskaa niistä oli askarrella! Alla meidän jo hieman kärsinyt Ikea-peruslamppu. Hyvin muuttui mielestäni jouluiseksi.
Puuttuuko jotain?
.
Kuvasadonkorjuu
Nyt VIHDOIN on jotain kuvia taas koneella! Ajattelin aloittaa näillä juhlakuvilla. Niitä on kyllä enemmänkin, mutta "kameran asetukset" mätti. Jotenkin epäselviä ovat...?
Tästä lähdettiin liikkeelle. Unohtui ottaa se "jälkeen"-kuva, sekin oli ihan hauska. Todistettua tuli, että LapinKulta on joko suosituin olutmerkki (epäilen sitä..) tai sitten mieli käskee käden tuohon keskihyllylle. Joskin myös siiderit meni. Skumppa ei ihan kokonaan. Ihmettelen sitä.
Tämä on eittämättä illan onnistunein kuva.. Tätä ennen meillä oli serkun kanssa nyrkit suussa. Suvun suurisuisimmat. Noihin mahtuu myös oluttölkki. Ei kannata kysyä mistä tiedän...
Muut kuvat voi tulla katsomaan meille.
Ainiin, vielä muutama kuva meidän vieraskirjasta!
Siellä suhteellisen mukavasti näkee että tätä seinää me ei jaksettu viimeistellä. Kertakerros maalia riitti, koska luulenpa että tätä tullaan jossain vaiheessa aina jonkin verran maalailemaan. Näillä taideteoksilla päästiin mukavasti alkuun!
Peikko on ystävämme Ainon taidetta. Seinille pääsee pian kotiutumaan myös samanaiheiset taulut, joskin vielä hieman etsivät paikkaansa. Kuten kaikki taulut Eesun tauluja lukuunottamatta..
.
Tästä lähdettiin liikkeelle. Unohtui ottaa se "jälkeen"-kuva, sekin oli ihan hauska. Todistettua tuli, että LapinKulta on joko suosituin olutmerkki (epäilen sitä..) tai sitten mieli käskee käden tuohon keskihyllylle. Joskin myös siiderit meni. Skumppa ei ihan kokonaan. Ihmettelen sitä.
Tämä on eittämättä illan onnistunein kuva.. Tätä ennen meillä oli serkun kanssa nyrkit suussa. Suvun suurisuisimmat. Noihin mahtuu myös oluttölkki. Ei kannata kysyä mistä tiedän...Muut kuvat voi tulla katsomaan meille.
Ainiin, vielä muutama kuva meidän vieraskirjasta!
Siellä suhteellisen mukavasti näkee että tätä seinää me ei jaksettu viimeistellä. Kertakerros maalia riitti, koska luulenpa että tätä tullaan jossain vaiheessa aina jonkin verran maalailemaan. Näillä taideteoksilla päästiin mukavasti alkuun!
Peikko on ystävämme Ainon taidetta. Seinille pääsee pian kotiutumaan myös samanaiheiset taulut, joskin vielä hieman etsivät paikkaansa. Kuten kaikki taulut Eesun tauluja lukuunottamatta..
.
maanantaina, joulukuuta 1
Leikitään kotia. Ollaan kotia.
Tällä viikolla koti on taas muuttunut kodimmaksi. Tai siis tällä viikolla, no, niin, tänään on tämä viikko ja tarkoitan tätä maanantaita.
Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)
Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?
Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.
Eilen haettiin Luumäeltä sohvapöytä, tänään jaksettiin vasta kantaa se sisään asti. Pöytä on sanalla sanoen upea. Massiivitammea, isompi kuin se sänky, jolla nykyisen mieheni kanssa silloin nuorina nukuttiin. (Laitan vielä jonain päivän kuvankin. Pöydästä en sängystä.)
Meinasi tullessa kyllä käydä köpelösti tuolla sohjon keskellä, kun koko hela kuljetuskaravaani lähti tiestä irti. Pöytähän painaa rapeat 100 kiloa (no varmasti painaa!) eli ihan kevyt ei kuorma ollut. Onneksi ketään ei mutkatiellä tullut vastaan ja onneksi renkaat löysi h-hetkellä pitoa pinnasta. Säikähdin ja tärisin ihmeen kauan (edellisillan tupaantuliaisilla ei taaskaan ollut osuutta asiaan piste). Olisikohan hermot kestäneet jos itse olisin ollut ratissa?
Mutta olohuone on aika paljon kivempi nyt. Totta on, ettei tuo pöytä oikein pääse oikeuksiinsa vähänkään pienemmässä tilassa. Tuohon se käy paremmin kuin mikään muu pöytä kävisi. Ja taas päästiin edullisesti - kunhan haettiin se pois.
Mietiskelin viikonloppuna mitä uutta tänne on hankittu, siis käyttämätöntä tai ei-lahjoituksena saatua, ja ihme kyllä ainoastaan valoja: lukuvalot, joiden puutteesta on kärsitty jo vuosia, joskin niihin sopivaan jalkalamppuun haksahdin kun alennuksella sain, ei välttämätön olisi ollut kyllä. Tarpeeseen puolestaan tuli ruokailutilan lamppu, senkin puutteesta kärsittiin.. Kolme vuotta? Oli meillä valo, mutta ei ollenkaan sopiva, hätäversio. Nyt on, kunhan vaan saataisi se asennettua. Se on nyt viikon ollut tuolla olkkarin nurkassa laatikossa.. Jos ennen joulua, vaikka.
torstaina, marraskuuta 27
Mistä tunnet sä Ystävän?
Meidän rakkaat ihanat ystävät viipyi meillä lauantaista keskiviikkoon!!! Mitä jumalaista luksusta!
Paistettiin ainakin makkaraa takassa. Tehtiinkö edes muuta "tekemistä"? Ehkä ei? Oli täydellistä olla vain.
Pariskunta piti siis tukikohtaa meillä ja kävi tapaamassa muut ystävät sukulaiset ja kylänmiehet meiltä käsin. Yrittivät lomailla eli nukkua aamuisin pitkään. No, maanantai-aamuksi hoidin Elisan miehet herättelemään. Kävivät katsomassa että meidän modeemissa palaa valo (sitäpä ei joka jätkä itse osaisikaan tarkastaa!) ja se jos mikä oli hyvä syy herättää vielä uinuvat ystävät.
Tiistai-aamuksi järjestettiin jääkaapin korjaaja. Se oli sillä tavalla järkevä keikka että nyt se jääkaappi toimii eikä leiki pakastinta. Ystävät kuitenkin tiesi miten ottaa lomasta kaikki irti ja jatkoivat unia yrityksistä huolimatta makoisasti lounasaikaan asti. Rehellisesti sanottuna kadehdin, hieman. Itseäkin nukuttaa aina lounaaseen asti, joskus vielä sen jälkeenkin, jopa makosammin.
Kertakaikkisen mukavaa oli kerrankin saada ystävät kuitenkin tänne meille, me kun on taidettu Helsingin reissut majailla heidän lattialla vuokraan osallistumisen verran. Oli parasta. Parasta.
Parempaa on ehkä vain se, että keväällä nähdään vähän reilummin. Kaksi, ehkä kolmekin viikkoa. Balilla. He kun muuttaa sinne. Hei ja vaihdan, en kadehdi pätkääkään pitkäännukkumista vaan ihan tilkasti Balia. On niiiin siistiä!
Siellä nähdään murut!
:)
.
Paistettiin ainakin makkaraa takassa. Tehtiinkö edes muuta "tekemistä"? Ehkä ei? Oli täydellistä olla vain.
Pariskunta piti siis tukikohtaa meillä ja kävi tapaamassa muut ystävät sukulaiset ja kylänmiehet meiltä käsin. Yrittivät lomailla eli nukkua aamuisin pitkään. No, maanantai-aamuksi hoidin Elisan miehet herättelemään. Kävivät katsomassa että meidän modeemissa palaa valo (sitäpä ei joka jätkä itse osaisikaan tarkastaa!) ja se jos mikä oli hyvä syy herättää vielä uinuvat ystävät.
Tiistai-aamuksi järjestettiin jääkaapin korjaaja. Se oli sillä tavalla järkevä keikka että nyt se jääkaappi toimii eikä leiki pakastinta. Ystävät kuitenkin tiesi miten ottaa lomasta kaikki irti ja jatkoivat unia yrityksistä huolimatta makoisasti lounasaikaan asti. Rehellisesti sanottuna kadehdin, hieman. Itseäkin nukuttaa aina lounaaseen asti, joskus vielä sen jälkeenkin, jopa makosammin.
Kertakaikkisen mukavaa oli kerrankin saada ystävät kuitenkin tänne meille, me kun on taidettu Helsingin reissut majailla heidän lattialla vuokraan osallistumisen verran. Oli parasta. Parasta.
Parempaa on ehkä vain se, että keväällä nähdään vähän reilummin. Kaksi, ehkä kolmekin viikkoa. Balilla. He kun muuttaa sinne. Hei ja vaihdan, en kadehdi pätkääkään pitkäännukkumista vaan ihan tilkasti Balia. On niiiin siistiä!
Siellä nähdään murut!
:)
.
perjantaina, marraskuuta 21
Booored
Töissä on hiljaista - vietän taas vaihteeksi perjantaita poissa vakkaripaikalta. Yksin. Huoh.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.
Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.
Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.
Ostin veljentytölle (3,5v) joululahjan. Leikin sillä.
Löysin hurjasti kivoja blogeja. Lueskelen niitä.
Löysin outoja pätkiä YouTubesta. Tirskuin niille. Huonoja olivat kyllä.
Löysin mukavia valokuvia feisbuukista. En jaksanut kyllä edes kommentoida.
Asiakas kysyi miten piilolinssejä käsitellään. Hämmennyin, kun eipä ole muutamaan hetkeen tarvinnut neuvoa käyttöä ja puhdistusta.
Hankin ensi vuoden kalenterin. Haluaisin täyttää sitä, etenkin helmi-maaliskuun kohdalta kirjoittamalla sinne että "LOMALLA!!!" mutta vielä ei voi. Kun ei se ajankohta ole varma, saati itse lomakaan.
Aamulla vein pulloja. Puolet vasta, sain jo 22,30e. Hurja määrä. Joku joi ainakin skumppaa viime lauantaina..
Sain myös aikaiseksi soittaa jääkaapin korjaajalle. Se (jääkaappi) ei vetele viimeisiään vaan käy ylikierroksilla. Ei ole hyvää jäätynyt ranskankerma, tortilla vaatii sulaa. Maito on kivan kylmää, joskin maitolasin kädessä pitäminen vaatii lapasen. Tiistaina tulevat herrat Kylmäkorjaajat laittamaan asiat kuntoon sillä saralla.
Niin ja kotinettiä korjataan edelleen. Sain jo kolmannen tekstiviestin "Jatkamme ilmoittamanne häiriön korjaamista". Mukava tietää että joku tekee hommia.
Hirmuinen nälkä. Käyn nyt ostamassa jotain ärsyttävää einestä. Oi tai riisipiirakoita. Nehän ne onkin terveellisiä niin.
torstaina, marraskuuta 20
Ollako vai eikö olla?
Internet.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.
Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.
Kun sen kanssa tottui elämään, se irtisanottiin.
Juuri kun tottui siihen ettei sitä ole, se tuli takaisin.
Paitsi ettei tullut vaikka nimenomaan piti.
40 tuskan minuuttia Elisan puhelintukihäiriöpalvelun kanssa - ainoa plussapuoli oli puhelimen toisessa(kin) päässä savvoo haasteleva naishenkilö, joka ymmärsi mun tuskan.
Voi pojat että ärsytti, kun vähän jo herkuttelin muun muassa ajatuksella valokuvien lähettämisestä kavereille ja tittidii, mesestä (en ollenkaan uusista paoista tai sankareista, en en)! Mulla on ikäviä siellä olevia. Siellä kuulemma on kaipailtu. No. Kahden viiva viiden päivän päästä sen pitäisi olla mahdollista.
Sitä päivää ja hetkeä odotellessa, menen tänään vanhempieni luo talo- ja koiravahdiksi (voisin kyllä itsekin olla mieluusti Mauritiuksella). Tutkin aamulla tarkaan mitä televisiosta tänään tulee, kerrankin saan katsoa sitä mitä haluan! Tosin tämä lause olisi voinut loppua kerrankin saa katsoa-jälkeen. No siihenkin on kyllä jo tottunut ettei tiedä yhtään missä mennään ja mitä ikinä tv:stä tuleekaan. Tänään vähän harmitti, olisin halunnut nähdä eilisistä uutisista sen pätkän missä ne avaruuskorjausmiehet kadotti sen työkalupakin avaruuteen. Minusta siinä on jotain aika hauskaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)