Heipä vaan, te uskolliset.
Tällä bloggaajalla on niin kovin vähän sanottavaa näinä aikoina, että hiljaiselo jatkunee vielä jonkin aikaa. Elämä tosiaan vetelee välillä korville ja heittää siinä samassa helvetilliselle vuoristoradalle, joten jos ja kun sieltä palaan niin jotain ilmaantunee tännekin. Nyt on positiivisuus nollassa, ykköstä odotellessa...
-h.
keskiviikkona, maaliskuuta 17
lauantaina, tammikuuta 23
100: matkoja, kenkiä ja ihan vähän valitusta
Ei mulle kuulu mitään.
Kauheasti vaan laiskottaa.
En oikein jaksaisi niitä matkakuvia laittaa tänne - naamakirjassa on tosi paljon. Sieltä tsekatkaa tai laittakaa viestiä niin postaan linkin s-postiin. Reissu oli edelleenkin ehkä paras kokemistani, mutta oikeastaan.. aika vähän siitä saa välittymään tätä kautta.
Oikeastaan oon vaan koittanut selvitä tästä mahtavasta pakkasesta hengissä, hengittäminenkin kun tuntuu pakastavan keuhkot. Fiilistelen vähän ystävän luona Roomassa visiteeraamista huhti-toukokuussa. Ja jep, New Yorkin lennot hankittu, tosin se herkku odottaa vasta syyskuussa. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa, ooh, täytynee nukkua varastoon että siellä jaksaa päivät huidella ja yöt - no, huidella kanssa. Eli tulevan fiilistelyä ilmassa!!
Nyt hengaan uudet hienot Karhut jalassa ja toivon että maanantai ja steppitunti tulisi pian että pääsisin niitä testaamaan. Kirosin päivällä, kun kaverilta sosialisoimani hienot Emut meni rikki. Samperi. Alle kuukauden pidolla. Pöh. Nyt haluan sitten uudet, koska edes omat neule-Uggit ei tunnu yhtään niin hyviltä.
No okei, saatte pari kuvaa kuitenkin. Sitten ei muuta kuin loistokasta lauantaita ja seuraavaa kertaa odotellessa...
Kauheasti vaan laiskottaa.
En oikein jaksaisi niitä matkakuvia laittaa tänne - naamakirjassa on tosi paljon. Sieltä tsekatkaa tai laittakaa viestiä niin postaan linkin s-postiin. Reissu oli edelleenkin ehkä paras kokemistani, mutta oikeastaan.. aika vähän siitä saa välittymään tätä kautta.
* * *
Oikeastaan oon vaan koittanut selvitä tästä mahtavasta pakkasesta hengissä, hengittäminenkin kun tuntuu pakastavan keuhkot. Fiilistelen vähän ystävän luona Roomassa visiteeraamista huhti-toukokuussa. Ja jep, New Yorkin lennot hankittu, tosin se herkku odottaa vasta syyskuussa. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa, ooh, täytynee nukkua varastoon että siellä jaksaa päivät huidella ja yöt - no, huidella kanssa. Eli tulevan fiilistelyä ilmassa!!
* * *
Nyt hengaan uudet hienot Karhut jalassa ja toivon että maanantai ja steppitunti tulisi pian että pääsisin niitä testaamaan. Kirosin päivällä, kun kaverilta sosialisoimani hienot Emut meni rikki. Samperi. Alle kuukauden pidolla. Pöh. Nyt haluan sitten uudet, koska edes omat neule-Uggit ei tunnu yhtään niin hyviltä.
* * *
No okei, saatte pari kuvaa kuitenkin. Sitten ei muuta kuin loistokasta lauantaita ja seuraavaa kertaa odotellessa...
maanantaina, joulukuuta 7
5 + 4
Minusta on melko hassua kuinka monen ihmisen tietyn päivän ohjelman yhdeksän vuoden takaa voi muistaa. Minä muistan jotakuinkin tusinan, ja melkoisen tarkkaan. Omani ja miehen elämä muuttui tällä siunaamalla minuutilla for good. Niin taisi myös ainakin niiden kymmenen muun.
Taas siis meni vuosi.
Jo neljäs ylimääräinen vaikka sanoivat etten yli viittä elä ilman luuydinsiirtoa.
Haha nauran semmoisille puheille nyt ja kilistän itselleni. Enää en jaksa edes hetkeksi masentua, hengissä olo on sen verran upeaa!
Taas siis meni vuosi.
Jo neljäs ylimääräinen vaikka sanoivat etten yli viittä elä ilman luuydinsiirtoa.
Haha nauran semmoisille puheille nyt ja kilistän itselleni. Enää en jaksa edes hetkeksi masentua, hengissä olo on sen verran upeaa!
keskiviikkona, joulukuuta 2
jaksakaa vielä hetki...
Pian, ihan pian saatte jonkinmoista reissukertomusta, mutta nyt on liikaa kaikkea muuta (joululahjojen väkerrystä, kynttilän liekkiin tuijottelua, villasukissa värjöttelyä..) niin eeei pysty. Mutta ihanaa oli, parasta, koskaan, ikinä, milloinkaan!!!
Pian siis..
(Odotellessa voi käydä katsomassa mitä Siskomuru ehti aiheesta kertoilla :)
Pian siis..
(Odotellessa voi käydä katsomassa mitä Siskomuru ehti aiheesta kertoilla :)
sunnuntaina, lokakuuta 25
maanantaina, lokakuuta 19
Kolme ja nolla
Noniin, kolmenkymmenen vuoden järjetön ikä on nyt saavutettu. Ahdistus oli täysin turhaa, tämä on pelkästään ollut onnea, auvoa, ihanaa, ilotulitusta!! Suosittelen jokaiselle :)
Lauantaina juhlittiin kotona vähintään kolmenkymmenen hengen voimin ja taidettiin järjestää parhaat kotibileet mitä ikinä!! Naapureita hemmoteltiin livebändillä ja yhteislaululla. Parhautta oli nähdä seuraavana päivänä videolta illan viimeinen veto eli -yllätys yllätys- Aikuinen Nainen yhteisesti laulettuna. Hetken etsiskeltynä melko samanoloinen video löytyi kahden viikon takaisilta serkun 5-kymppisiltä.. Yhteistä oli ettei musiikkia oikeastaan kuule mutta laulun sitäkin lennokkaampana ja suoraan sydämestä!! Mikä tunnelma, mikä fiilis!! Muutama rakas ihminen olisi saanut olla mukana, mutta suotakoon anteeksi Afrikan ja juuri syntyneen jälkikasvun vuoksi!
Perjantaina töissä tajusin jossain vaiheessa että herrajee, sitähän saattaa saada vaikka jotain lahjaksikin, kun syntymäpäiväjuhlat kuitenkin on kyseessä. En olisi saattanut mitään ihanampia lahjoja, voihan pojat!! Ihan kaksin kappalein sain mummoutumispaketteja, ensimmäinen ristikoineen, lankoineen ja virkkuukoukkuineen (tukisukkia, liftingpöksyjä ja TenaLadyja unohtamatta!) ja toinen sisältäen kaikki mitä 3-kymppinen tarvitsee - siveä paituli (!!), muistipeli, liftaava lärvivoide, LadyVitat ja pelit ja vehkeet. Ykkösenä tästä jälkimmäisestä paketista paljastui 100 euron lahjakortti tatuoijalle, joskin se oli ovelasti piilotettu ikuinhokkini Mamban kokoelmalevyn sisuksiin. Saan sitten kuitenkin mummoutua rokisti, heh!
Itkuun minut sai veljien vaimoineen hommaama lippu Musen torstaiselle Helsingin keikalle. Ei siinä että itkin sen saadessani mutta myös eilen kun radio soitti pari rallia ko yhtyeeltä ja vielä kertaalleen kun soitin toiselle veljistäni kiittääkseni lahjasta. Mitenkähän käynee itse kaikalla.. onneksi ystävä lähtee mukaan, ei tarvitse yksin vollottaa!! :)
Parasta myös että perjantaina pääsen tutustumaan ensi kertaa pieneen veljenpoikaani! Aina tuntuu ihan oudolta että semmoinen pieni persoona on nyt tässä maailmassa, eikä malttaisi odottaa että pienestä kasvaa vähän isompi ja pääsee sitten tutustumaan millainen tyyppi sieltä kehkeytyy.. :)
Mutta nyt täytyy palata nauttimaan shamppanjasta kun se vielä on viileää ja kuplivaa. Kyllä tämä eittämättä on paras syntymäpäiväni kaikista kolmestakymmenestä.
ps. lomaan matkaa 10 päivää. KYMMENEN!!!!! Ja siitäkin ainakin kaksi hummailemassa Helsingissä, jiihaa!
Lauantaina juhlittiin kotona vähintään kolmenkymmenen hengen voimin ja taidettiin järjestää parhaat kotibileet mitä ikinä!! Naapureita hemmoteltiin livebändillä ja yhteislaululla. Parhautta oli nähdä seuraavana päivänä videolta illan viimeinen veto eli -yllätys yllätys- Aikuinen Nainen yhteisesti laulettuna. Hetken etsiskeltynä melko samanoloinen video löytyi kahden viikon takaisilta serkun 5-kymppisiltä.. Yhteistä oli ettei musiikkia oikeastaan kuule mutta laulun sitäkin lennokkaampana ja suoraan sydämestä!! Mikä tunnelma, mikä fiilis!! Muutama rakas ihminen olisi saanut olla mukana, mutta suotakoon anteeksi Afrikan ja juuri syntyneen jälkikasvun vuoksi!
Perjantaina töissä tajusin jossain vaiheessa että herrajee, sitähän saattaa saada vaikka jotain lahjaksikin, kun syntymäpäiväjuhlat kuitenkin on kyseessä. En olisi saattanut mitään ihanampia lahjoja, voihan pojat!! Ihan kaksin kappalein sain mummoutumispaketteja, ensimmäinen ristikoineen, lankoineen ja virkkuukoukkuineen (tukisukkia, liftingpöksyjä ja TenaLadyja unohtamatta!) ja toinen sisältäen kaikki mitä 3-kymppinen tarvitsee - siveä paituli (!!), muistipeli, liftaava lärvivoide, LadyVitat ja pelit ja vehkeet. Ykkösenä tästä jälkimmäisestä paketista paljastui 100 euron lahjakortti tatuoijalle, joskin se oli ovelasti piilotettu ikuinhokkini Mamban kokoelmalevyn sisuksiin. Saan sitten kuitenkin mummoutua rokisti, heh!
Itkuun minut sai veljien vaimoineen hommaama lippu Musen torstaiselle Helsingin keikalle. Ei siinä että itkin sen saadessani mutta myös eilen kun radio soitti pari rallia ko yhtyeeltä ja vielä kertaalleen kun soitin toiselle veljistäni kiittääkseni lahjasta. Mitenkähän käynee itse kaikalla.. onneksi ystävä lähtee mukaan, ei tarvitse yksin vollottaa!! :)
Parasta myös että perjantaina pääsen tutustumaan ensi kertaa pieneen veljenpoikaani! Aina tuntuu ihan oudolta että semmoinen pieni persoona on nyt tässä maailmassa, eikä malttaisi odottaa että pienestä kasvaa vähän isompi ja pääsee sitten tutustumaan millainen tyyppi sieltä kehkeytyy.. :)
Mutta nyt täytyy palata nauttimaan shamppanjasta kun se vielä on viileää ja kuplivaa. Kyllä tämä eittämättä on paras syntymäpäiväni kaikista kolmestakymmenestä.
ps. lomaan matkaa 10 päivää. KYMMENEN!!!!! Ja siitäkin ainakin kaksi hummailemassa Helsingissä, jiihaa!
lauantaina, lokakuuta 3
3,4 kg / 51cm
Minusta tuli tänään täti veljenpojalle. Isosiskonsa mukaan on tosi pieni ja to-si sö-pö! Kuvasta päätellen sisko puhuu asiaa :)
lauantaina, syyskuuta 19
Löytöjä!
Kävin aamulla pienen kyläpahasemme muutaman kerran vuodessa järjestettävällä suurkirppiksellä. Ja voi pojat miten hyvä mielen hain itselleni, jos en muuta (no hain ja sain muutakin!)
Tuhlasin kokonaista 20 euroa ja sain sillä:
* ylläolevia Arabian lautasia 6 kpl (en tiedä muuten noista lautasista mutta niistä tulee lapsuus mieleen..)
* kolme lasia entisten kahden kaveriksi
* syystakin jonka hinnaksi mies arvoi 30e (maksoi 3e ja on ohut mutta juuri kuin minulle tehty!)
* aivan ihanan turkoosin kietaisumekon (on jo päällä!)
* huivin (maksoi vain 20 senttiä)
* sekä tämän pienen sievän kulhon (en vain voinut vastustaa):
Pakko laittaa vielä kuva parin viikon takaisen Tukhoman matkan kirpparilöydöstä: netin perusteella etsin Beyond Retro-nimistä vaateliikettä, ja kun lopulta sen paikallistin, käynnissä oli muuttomyynti ja kaikki vaatteet oli puoleen hintaan. Maksoin tästä nahkatakista lopulta kuitenkin sen 18 euroa, mutta nytkun sen on saanut tuuletettua hajuttomaksi ja löysin siihen uudet makeat napit käytännössä ilmaiseksi niin en voi olla kuin itseeni tyytyväinen!!
(ok, en tiedä vielä missä sitä voisi käyttää, ulos se on liian kylmä ainakin nyt ja sisälle liian lämmin, mutta yritän keksiä jotain ;)
Tuhlasin kokonaista 20 euroa ja sain sillä:
* ylläolevia Arabian lautasia 6 kpl (en tiedä muuten noista lautasista mutta niistä tulee lapsuus mieleen..)
* kolme lasia entisten kahden kaveriksi
* syystakin jonka hinnaksi mies arvoi 30e (maksoi 3e ja on ohut mutta juuri kuin minulle tehty!)
* aivan ihanan turkoosin kietaisumekon (on jo päällä!)
* huivin (maksoi vain 20 senttiä)
* sekä tämän pienen sievän kulhon (en vain voinut vastustaa):
Pakko laittaa vielä kuva parin viikon takaisen Tukhoman matkan kirpparilöydöstä: netin perusteella etsin Beyond Retro-nimistä vaateliikettä, ja kun lopulta sen paikallistin, käynnissä oli muuttomyynti ja kaikki vaatteet oli puoleen hintaan. Maksoin tästä nahkatakista lopulta kuitenkin sen 18 euroa, mutta nytkun sen on saanut tuuletettua hajuttomaksi ja löysin siihen uudet makeat napit käytännössä ilmaiseksi niin en voi olla kuin itseeni tyytyväinen!!
(ok, en tiedä vielä missä sitä voisi käyttää, ulos se on liian kylmä ainakin nyt ja sisälle liian lämmin, mutta yritän keksiä jotain ;)
maanantaina, syyskuuta 14
honeymoon part 7
Tämän vuotiseksi hääpäivän matkakohteeksi valittiin Tukholma, tajuttiin ettei me oikeastaan koskaan ole käyty siellä koska risteilyreissuja ei ehkä kannata laskea.
Nyt käytiin, kolme yötä ja puolikas päivä enemmän päiviä! Hotelli oli juuri sopivalla paikalla, lähellä metroa ja kävelymatkankin päässä monesta mukavasta. Reissun aikana keskityttiin ehkä enimmäkseen ruokaan ja juomaan, mutta mahtui siihen hitusen (!!) shoppailuakin, heh.
Ensimmäisenä iltana meillä oli jo etukäteen varattu pöytä kehutusta (?) Grill-ravintolasta, koko viikonlopun ainoa mahdollinen ajankohta oli perjantaina kello 17.30 joten silloin syötiin ajoissa.
Alkuruoaksi otin paikan klassikon, katkarapupannun, *huoh* miten h-y-v-ä-ä!
Pääruoka oli myös speciality, nimikko-hampurilainen lisukkeineen päivineen (kuinka omaperäistä minulta. Mutta kannatti, paras ravintohampurilainen ehkä koskaan!)
Mutta miehen ruoka se vasta herkullista olikin!!
Siitä riipimään sitten vaan!
* * *
Hääpäivä oli viimeinen kokonainen päivä, joka aloitettiin shamppanjalla ja jota jatkettiin kuohuviinillä. Nyt olen siis käynyt myös System Bolagetissa, hyyyvin jännittävää, vuoronumerot ja kaikki. On ne ruotsalaiset erikseen..
Päivä jatkui letkeästi, terasseilla tarkeni hyvinkin istua ja illalla päädyttiin syömään hotellin lähellä olevaan, hervottomaan hyvään kuubalaiseen ravintolaan. En muista koska olisin niin hyvin laitettua ruokaa saanutkaan, lienenkö koskaan, ainakaan ravintolassa?
Minä otin marinoituja paprikoita (oli aika kaukana mistään säilykeversioista!) ja mies keiton, varsin näyttävän sellaisen.
Kyllä maittoi!
Paikan tarjoilija oli hellyttävä nuori mies, hammasraudat ja pelit.. Itse yritin tilailla ruotsiksi ja muutenkin pärjätä paikallisella, ilmeisesti onnistuin hyvin koska koko illan tarjoilija puhui minulle ruotsia ja miehelle englantia. Ei ollut pokkaa sanoa etten ihan kaikkea ymmärrä, mutta hämmästytin kyllä itsenikin miten hyvin se pakkoruotsi on päähän jäänyt!
Kaiken kaikkiaan täydellisen onnistunut matka. Uudestaan on päästävä, kesemmällä ehkä. Enkä pistäisi pahakseni sinne muuttamistakaan, oli kuitenkin sen verran aurinkoinen paikka - sekä kirjaimellisesti että tunnelmaltaan. Ja kun se kielikin lähti sujumaan... :)
Nyt käytiin, kolme yötä ja puolikas päivä enemmän päiviä! Hotelli oli juuri sopivalla paikalla, lähellä metroa ja kävelymatkankin päässä monesta mukavasta. Reissun aikana keskityttiin ehkä enimmäkseen ruokaan ja juomaan, mutta mahtui siihen hitusen (!!) shoppailuakin, heh.
Ensimmäisenä iltana meillä oli jo etukäteen varattu pöytä kehutusta (?) Grill-ravintolasta, koko viikonlopun ainoa mahdollinen ajankohta oli perjantaina kello 17.30 joten silloin syötiin ajoissa.
Alkuruoaksi otin paikan klassikon, katkarapupannun, *huoh* miten h-y-v-ä-ä!
Pääruoka oli myös speciality, nimikko-hampurilainen lisukkeineen päivineen (kuinka omaperäistä minulta. Mutta kannatti, paras ravintohampurilainen ehkä koskaan!)
Mutta miehen ruoka se vasta herkullista olikin!!
Siitä riipimään sitten vaan!* * *
Hääpäivä oli viimeinen kokonainen päivä, joka aloitettiin shamppanjalla ja jota jatkettiin kuohuviinillä. Nyt olen siis käynyt myös System Bolagetissa, hyyyvin jännittävää, vuoronumerot ja kaikki. On ne ruotsalaiset erikseen..
Päivä jatkui letkeästi, terasseilla tarkeni hyvinkin istua ja illalla päädyttiin syömään hotellin lähellä olevaan, hervottomaan hyvään kuubalaiseen ravintolaan. En muista koska olisin niin hyvin laitettua ruokaa saanutkaan, lienenkö koskaan, ainakaan ravintolassa?
Minä otin marinoituja paprikoita (oli aika kaukana mistään säilykeversioista!) ja mies keiton, varsin näyttävän sellaisen.
Kyllä maittoi!
Paikan tarjoilija oli hellyttävä nuori mies, hammasraudat ja pelit.. Itse yritin tilailla ruotsiksi ja muutenkin pärjätä paikallisella, ilmeisesti onnistuin hyvin koska koko illan tarjoilija puhui minulle ruotsia ja miehelle englantia. Ei ollut pokkaa sanoa etten ihan kaikkea ymmärrä, mutta hämmästytin kyllä itsenikin miten hyvin se pakkoruotsi on päähän jäänyt!
Kaiken kaikkiaan täydellisen onnistunut matka. Uudestaan on päästävä, kesemmällä ehkä. Enkä pistäisi pahakseni sinne muuttamistakaan, oli kuitenkin sen verran aurinkoinen paikka - sekä kirjaimellisesti että tunnelmaltaan. Ja kun se kielikin lähti sujumaan... :)
lauantaina, syyskuuta 12
En olisi uskonut.
Mies lähti aamulla kauppaan ja kysyi tarvitsenko mitään. Sanoin että en, mutta jos voisi kirjaston kautta käydä hakemassa elokuun Suuren Käsityölehden, kun nyt sen saisi lainata ja voisin väsätä lehdessä olleen ohjeen mukaan kylppärinmaton.
Mies tuli kotiin ja sanoi ettei siellä ollu mitään muuta numeroa kuin maaliskuun, joten hän toi sen. Varsinaista miestenlogiikkaa. Ei liene vaikea arvata mitä sanoin.
Selasin kuitenkin lehteä ja löysin kolme (3) eri ompelu-/virkkausohjetta joita voisin kokeilla vaikka saman tien. Kyllä se mies tietää.
Mies tuli kotiin ja sanoi ettei siellä ollu mitään muuta numeroa kuin maaliskuun, joten hän toi sen. Varsinaista miestenlogiikkaa. Ei liene vaikea arvata mitä sanoin.
Selasin kuitenkin lehteä ja löysin kolme (3) eri ompelu-/virkkausohjetta joita voisin kokeilla vaikka saman tien. Kyllä se mies tietää.
maanantaina, elokuuta 10
Lomalainen, renttunainen
Miten ihanaa olikaan jäädä lomalle kun muut olivat koko ihanan kesän omaansa minulle hehkuttaneet!! Vihdoin oli mun vuoro. Sen tarpeessa olinkin.
Maanantaina, ensimmäisenä lomapäivänä oli kurkku kipeä, tiistaina vähän lisää ja keskiviikkona pikkukiva kesäflunssa sitten iski oikein kunnolla takavasemmalta. Torstai-aamuna olin vahvasti sitä mieltä, että jää Madonnakin väliin jos olo ei vähimmässäkään määrin parane (parani onneksi sen verran että menin kokemaan ehkäpä parhaan konserttini ikinä). Mut ei tää olo mitään hekumaa ole.
Viikonloppuna oli onneksi mahtikelit (ainakin eräällä melkoisen ihanalla mökillä eteläsuomessa melkoisen täydellisessä seurassa, kiitospusut sinne!!), jolloin kivasti sekoittui oliko mun nenä palanut vai vaan niistämisestä kipeä. Vissiin ihan kiitettävästi otin sitä arskaa, sillä sain eilen kommentteja kovasti ruskettuneesta hipiästäni, jih! Maha vaan haluaa pistää vastaan ja esittää possunpunaista pyykkilautaa (hah!), mutta kyllä se sekin varmasti vielä ruskeaksi muuttuu, toivotaan ainakin!
Mutta siis toinen lomaviikko on alkanut niistämispuuhissa. Plus lisäksi kylppärinpesu-, ompeluvalmistautumis-, pihanlaitto- ja ikkunanpesupuuhissa, sikäli aika jees että suurimman osan ajastani olen kuitenkin istunut tässä terassilla hengaten netissä ja kuunnellen Spotifystä Mando Diaoo. On hyvä, kuunnelkaa muutkin!!
Maanantaina, ensimmäisenä lomapäivänä oli kurkku kipeä, tiistaina vähän lisää ja keskiviikkona pikkukiva kesäflunssa sitten iski oikein kunnolla takavasemmalta. Torstai-aamuna olin vahvasti sitä mieltä, että jää Madonnakin väliin jos olo ei vähimmässäkään määrin parane (parani onneksi sen verran että menin kokemaan ehkäpä parhaan konserttini ikinä). Mut ei tää olo mitään hekumaa ole.
Viikonloppuna oli onneksi mahtikelit (ainakin eräällä melkoisen ihanalla mökillä eteläsuomessa melkoisen täydellisessä seurassa, kiitospusut sinne!!), jolloin kivasti sekoittui oliko mun nenä palanut vai vaan niistämisestä kipeä. Vissiin ihan kiitettävästi otin sitä arskaa, sillä sain eilen kommentteja kovasti ruskettuneesta hipiästäni, jih! Maha vaan haluaa pistää vastaan ja esittää possunpunaista pyykkilautaa (hah!), mutta kyllä se sekin varmasti vielä ruskeaksi muuttuu, toivotaan ainakin!
Mutta siis toinen lomaviikko on alkanut niistämispuuhissa. Plus lisäksi kylppärinpesu-, ompeluvalmistautumis-, pihanlaitto- ja ikkunanpesupuuhissa, sikäli aika jees että suurimman osan ajastani olen kuitenkin istunut tässä terassilla hengaten netissä ja kuunnellen Spotifystä Mando Diaoo. On hyvä, kuunnelkaa muutkin!!
perjantaina, heinäkuuta 31
Pitkästä aikaa!!
Viime viikot on olleet täynnä kaikkea mukavaa, yllätyksellistä, iloista. Välipäivät eli arki on paiskittu töitä mutta muuten.. :
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!
Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.
Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!
Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..
Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?
Aurinko paistaa.
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin sen tatuoinnin, lipesin siideröimään koko päiväksi, kävin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa (ja tykkäsin kovasti kun pääsin jyvälle!) ja ihastelin tulevan/olevan morsiammen polttarikuvia joita siis vietettiin silloin muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtava lauantai kertakaikkiaan!
Kaksi viikko sitten shokkivärjäsin tukan oranssiksi, koristelin juhlapaikkaa yhtenä isosta porukasta, ihmettelin kuinka rauhallinen morsian onkaan vain päivää ennen häitä, hämmästelin miten hyvin asiat on hoidossa ja miten paljon hoidettavaa onkaan ollut, hosteerasin rakasta bestmanin tyttöystävää sekä tätiä ja sen miestä, heräsin hurjan aikaisin mahtavaan auringonpaisteeseen, valmistauduin jo osin ja marssiessani kampaajalle kyläjuoppo kommentoi: "onpas siinä nätit pikkuhousut". Jep. Pitsipikkarit siis vilkkui liian löysien housujen yli..
Kampaus onnistui, meikki onnistui ja tuuli heilutteli mekon helmoja kyytiä odotellessani.
Näin sulhasen - itkin. Näin bestmanit, toisen veljeni, komeat miesvieraat - itkin. Näin morsiusneidot - itkin. Näin morsiammen - itkin. Ja vielä ei siis oltu edes kirkossa. Itkin myös kun hääparia vihittiin, he astelivat kirkosta, sain onnitella heitä, heille pidettiin puheita, he tanssivat ensimmäisen yhteisen tanssinsa.. Selvää siis lienee että jos siellä häissä joku itki niin sulhasen sisko. Kaikki kyyneleet ilosta ja onnesta!
..ja tiedättehän te, ketkä siellä olitte, hih!
Viikko sitten suunnattiin ystävien luo kylään missä livahti kuin varkain koko viikonloppu. Syötiin h-y-v-i-n, ihasteltiin uutta terassia, saunottiin yömyöhään ja vielä vähän pitempään. Yöpalaksi nautittiin mansikoita ja valkohomejuustoa puoli viiden aikaan aamuyöstä. Lauantaina kierrettiin lähiseutua, pientä maalaispitäjää, käytiin kuuluisilla pizzoilla, litrasilla tuopeilla, pullollisilla punaviineillä, kuunneltiin hyvää livebändiä, tanssittiin hurjasti, saunottiin vähän vähemmän. Sunnuntaina kesäteatterin ja salillakäynnin kautta kotiin. Mahtavaa!
Tässä yksi päivä tajuttiin miehen kanssa ettei me edes kysytty voidaanko jäädä sunnuntaihin asti, lauantaina pohdittiin vaan kovasti avataanko siiderit vai ajetaanko kotiin. Otettiin siiderit. Hmm. Pitänee pyytää anteeksi jos vaikka jäikin traumoja eikä meitä enää koskaan kutsuta kylään..
Tänä viikonloppuna - kyllä vain, juurikin parin tunnin päästä - minulla alkaa loma. KESÄLOMA!! Ihmeen paljon ihmiset on kommentoineet "miten se vasta nyt", "voi kun mulla meni jo".. No so, ne on lomailleet sillon kun itse hikihatussa kärvistelin töissä. Whoopee, ja arvatkaas?
Aurinko paistaa.
perjantaina, heinäkuuta 10
Tämän päivän ilonaiheet:
Aurinko.
Mansikkakakku.
Perjantai.
Kylmä siideri.
Gogol Bordello Spotifysta.
Alkava viikonloppu.
Juhlamekko mahtuu päälle kiristämättä mistään.
Korsetti mahtuu mekon alle.
Rinnat on jostain syystä liian pienet korsettiin,
mutta kaksi edellistä kumoaa tämän.
Huomenna
- kasvohoito
- siideriä terassilla
- ensimmäinen tatuointini
Hymyilyttää väkisinkin.
Mansikkakakku.
Perjantai.
Kylmä siideri.
Gogol Bordello Spotifysta.
Alkava viikonloppu.
Juhlamekko mahtuu päälle kiristämättä mistään.
Korsetti mahtuu mekon alle.
Rinnat on jostain syystä liian pienet korsettiin,
mutta kaksi edellistä kumoaa tämän.
Huomenna
- kasvohoito
- siideriä terassilla
- ensimmäinen tatuointini
Hymyilyttää väkisinkin.
keskiviikkona, heinäkuuta 8
Wiuuuuuff puff
Aika menee ihan noin vaan. Minä yritän elää hetkessä ja pysyä mukana mutta tuntuu että kesä valuu sormien välistä kuin kuiva hiekka. Puoliväliä mennään, mahtavaa on ollut ja hurjasti kaikkea kivaa vielä tiedossa edessäpäin. Mutta silti. Pessimisti minussa nostaa päätään.
Veljen häät ovat enää reilun viikon päässä (huih, 10 päivää!! Ajattelin mennä sinne kirkkoharjoituksiin ensi viikolla, koska minun mielestä itskemistäkin voisi vähän harjoitella, etten ulise sitten paikan päällä niin ettei papin sanoja kuule kuin hasardilla veli ja tuleva vaimonsa). Enkä muuten laihtunut lähimainkaan kymmentä kiloa, en edes kymmentä prosenttia tavoitteesta. Pointti on siinä, ettei mun juhlapuvun alle nyt oikein mahdu korsetti. Enpähän sitten tiedä miten päin olisin. Hengittämättä varmaan.
No joo. Nyt en jaksa juuri nyt edes päivitellä festarifiilinkejä mitä ajattelin jakaa. Ehkä vähän myöhemmin (ainakin Amerikanvahvistus, koita jaksaa odottaa!!). Tänään vanha ihana ystävä tulee yökylään, saan kuulemma reiki-hoidon häneltä. En tiedä mitä se tarkalleen on, mutta voisi auttaa eloon ja oloon, oli se melkein mitä tahansa. Perjantainen kontrollikeikka Helsingissä oli suoraan sanottuna perseestä ja se vaikuttaa hetkellisesti ehkä vieläkin, kyllä se sitten siitä lähti mutta en hirveästi tykännyt kun eilen soitettiin että "hups, yksi koe jäi ottamatta".. Ei ollut meinaan eka kerta ei ehei. Elokuussa siis takaisin, onneksi kyse on pelkästään verikokeesta.
Mutta kuten joku ehkä tietää, etenkin paskimpien keikkojen jälkeen olen antanut itselleni luvan hankkia jotain kivaa. Kerran ne oli aivan ihanat Vagabondin kiilakantasandaalit, muistaakseni puoleen hintaan hankitut (ja nyt melkolailla käytetyt!). No nyt iskin silmäni erääseen hameeseen.. Mentiin Serpentiiniin ystävän mekkohimotuksen vallassa, ja kappas vaan kun kaikki oli puoleen hintaan. Eilen kun kerroin tätä miehelleni niin tajusin että 55 euroa siitä hameesta - tai no, hameesta ylipäätään- on kyllä aiika paljon.. Enempi minua kyllä ihmetyttää kuka siitä olisi ikinä ollut valmis maksamaan 110 euroa (pöh, no meikä varmaan tarpeeksi pöllyissään..) mutta 55 euroakin on ihan julmettu määrä rahaa!! Hmm, tarkemmin kun asiaa pohtii, niin jos laitan 55 euroa kenkiin, kuten tuossa vähän aikaa sitten tein, koen tehneeni hyvät kaupat. Summa summarum, nautin itse asiassa melkoisen paljon kauniista ja huolella valmistetusta hameestani ja totean että järjettömästä kivusta ja huonosti vaikuttaneista kipu- ja rauhoittavista lääkkeistä selviytyneenä voin kyllä ihan hyvillä mielin maksaa ensi kerralla vaikka sen satasen jostain mieltäpiristävästä ja kauniista asiasta. Jollain se täytyy se paskaa raivata piiloon.
Hameen oston jälkeen piristystä antoi veljentyttö, joka halusi leikkiä hippaa ja 'seuraa johtajaa'. Toista leikittiin Ateneumin edessä ja toista rautatieaseman edustalla. Pikkutyttö tuli niin iloiseksi etten jaksanut edes välittää ajatteliko joku jotain ja jos jaksoi ajatella niin mitä. Ihan sama. Päivän piristys, paskafiilikset oli siltä päivältä haudattu <3
Veljen häät ovat enää reilun viikon päässä (huih, 10 päivää!! Ajattelin mennä sinne kirkkoharjoituksiin ensi viikolla, koska minun mielestä itskemistäkin voisi vähän harjoitella, etten ulise sitten paikan päällä niin ettei papin sanoja kuule kuin hasardilla veli ja tuleva vaimonsa). Enkä muuten laihtunut lähimainkaan kymmentä kiloa, en edes kymmentä prosenttia tavoitteesta. Pointti on siinä, ettei mun juhlapuvun alle nyt oikein mahdu korsetti. Enpähän sitten tiedä miten päin olisin. Hengittämättä varmaan.
No joo. Nyt en jaksa juuri nyt edes päivitellä festarifiilinkejä mitä ajattelin jakaa. Ehkä vähän myöhemmin (ainakin Amerikanvahvistus, koita jaksaa odottaa!!). Tänään vanha ihana ystävä tulee yökylään, saan kuulemma reiki-hoidon häneltä. En tiedä mitä se tarkalleen on, mutta voisi auttaa eloon ja oloon, oli se melkein mitä tahansa. Perjantainen kontrollikeikka Helsingissä oli suoraan sanottuna perseestä ja se vaikuttaa hetkellisesti ehkä vieläkin, kyllä se sitten siitä lähti mutta en hirveästi tykännyt kun eilen soitettiin että "hups, yksi koe jäi ottamatta".. Ei ollut meinaan eka kerta ei ehei. Elokuussa siis takaisin, onneksi kyse on pelkästään verikokeesta.
Mutta kuten joku ehkä tietää, etenkin paskimpien keikkojen jälkeen olen antanut itselleni luvan hankkia jotain kivaa. Kerran ne oli aivan ihanat Vagabondin kiilakantasandaalit, muistaakseni puoleen hintaan hankitut (ja nyt melkolailla käytetyt!). No nyt iskin silmäni erääseen hameeseen.. Mentiin Serpentiiniin ystävän mekkohimotuksen vallassa, ja kappas vaan kun kaikki oli puoleen hintaan. Eilen kun kerroin tätä miehelleni niin tajusin että 55 euroa siitä hameesta - tai no, hameesta ylipäätään- on kyllä aiika paljon.. Enempi minua kyllä ihmetyttää kuka siitä olisi ikinä ollut valmis maksamaan 110 euroa (pöh, no meikä varmaan tarpeeksi pöllyissään..) mutta 55 euroakin on ihan julmettu määrä rahaa!! Hmm, tarkemmin kun asiaa pohtii, niin jos laitan 55 euroa kenkiin, kuten tuossa vähän aikaa sitten tein, koen tehneeni hyvät kaupat. Summa summarum, nautin itse asiassa melkoisen paljon kauniista ja huolella valmistetusta hameestani ja totean että järjettömästä kivusta ja huonosti vaikuttaneista kipu- ja rauhoittavista lääkkeistä selviytyneenä voin kyllä ihan hyvillä mielin maksaa ensi kerralla vaikka sen satasen jostain mieltäpiristävästä ja kauniista asiasta. Jollain se täytyy se paskaa raivata piiloon.
Hameen oston jälkeen piristystä antoi veljentyttö, joka halusi leikkiä hippaa ja 'seuraa johtajaa'. Toista leikittiin Ateneumin edessä ja toista rautatieaseman edustalla. Pikkutyttö tuli niin iloiseksi etten jaksanut edes välittää ajatteliko joku jotain ja jos jaksoi ajatella niin mitä. Ihan sama. Päivän piristys, paskafiilikset oli siltä päivältä haudattu <3
Edit vielä tähän. Eilisessä oli kyllä yksi parhaus ikinä. Veljeni pääsi kouluun!!
Miten se sanonta menee, seitsemäs kerta toden sanoo.. :)
Lisää optikoita maailmaan, ja hänestä tulee kyllä yksi parhaista I'm telling ya'll!!!
Miten se sanonta menee, seitsemäs kerta toden sanoo.. :)
Lisää optikoita maailmaan, ja hänestä tulee kyllä yksi parhaista I'm telling ya'll!!!
tiistaina, heinäkuuta 7
Festival-update I
(Menen selkeästi väärää raidetta mutta aloitan viimeisimmästä.)
Olin viikonloppuna ekaa kertaa elämässäni Ruisrockissa, ja pahoittelut viime vuoden festarikavereille (ei sillä että kyse olisi millään tavalla seurasta!) mutta olipahan ehkä parhaat festarit ikinä!! Leppoisaa, rentoa, mind-blowingly-liikaa hyvää musiikkia ja seurakin oli kyllä passelia (viime vuoteen verrattuna tuo majoitus oli nyt vähän prameampaa, mikä saattoi hitusen vaikuttaa asiantilaan, ihan sisätiloissa ja suihkun sekä posliinipytyn völjyssä). Mutta niin se oli. Näin Turusta mielestäni hetkelliset parhaat puolet mitä Turussa laivastossa "viihtynyt" veljeni ei kykene käsittämään että sellaisia edes on! No oli niitä.
Mutta ne itse festarit! Faith No More! Gogol Bordello! The Sounds!! '!!!' ja Eput. Kotiteollisuus ja Volbeat. TEHOSEKOTIN!!!!!!! Voihan elämäni kesä! ..tai viikonloppu.. En edes yritä selittää. 
Hyvää mieltä ilmassa melkein ihan liikaa! Aurinkokin oli, ainakin välillä, enemmän kuin sade. Festarien jälkeen on niistetty pari päivää pölyn mustaamaa limaa. Tupakoitiin ihan liikaa ja juotiin juuri sopivasti omaa ja paikanpäältä ostettua. Tutustuttiin hirmuiseen määrään mainioita ihmisiä. Ja kirsikkana, sain viettää aikaa ystävän kanssa josta kehkeytyi ihan mainio festarimimmi - tai siis olihan hän sitä jo, mutta sain sen nyt itse todistaa.
En taida muuta todeta kuin että ensi vuotta odottaessa...
Olin viikonloppuna ekaa kertaa elämässäni Ruisrockissa, ja pahoittelut viime vuoden festarikavereille (ei sillä että kyse olisi millään tavalla seurasta!) mutta olipahan ehkä parhaat festarit ikinä!! Leppoisaa, rentoa, mind-blowingly-liikaa hyvää musiikkia ja seurakin oli kyllä passelia (viime vuoteen verrattuna tuo majoitus oli nyt vähän prameampaa, mikä saattoi hitusen vaikuttaa asiantilaan, ihan sisätiloissa ja suihkun sekä posliinipytyn völjyssä). Mutta niin se oli. Näin Turusta mielestäni hetkelliset parhaat puolet mitä Turussa laivastossa "viihtynyt" veljeni ei kykene käsittämään että sellaisia edes on! No oli niitä.
Mutta ne itse festarit! Faith No More! Gogol Bordello! The Sounds!! '!!!' ja Eput. Kotiteollisuus ja Volbeat. TEHOSEKOTIN!!!!!!! Voihan elämäni kesä! ..tai viikonloppu.. En edes yritä selittää. 
Hyvää mieltä ilmassa melkein ihan liikaa! Aurinkokin oli, ainakin välillä, enemmän kuin sade. Festarien jälkeen on niistetty pari päivää pölyn mustaamaa limaa. Tupakoitiin ihan liikaa ja juotiin juuri sopivasti omaa ja paikanpäältä ostettua. Tutustuttiin hirmuiseen määrään mainioita ihmisiä. Ja kirsikkana, sain viettää aikaa ystävän kanssa josta kehkeytyi ihan mainio festarimimmi - tai siis olihan hän sitä jo, mutta sain sen nyt itse todistaa.En taida muuta todeta kuin että ensi vuotta odottaessa...
..joo se on Faith No more tuolla taustalla. Tässä ei vielä olla eturivissä, mutta n. viiden minuutin päästä muuten ollaan..
perjantaina, kesäkuuta 12
Repsahdus
Minulla oli hieno ja toimiva suunnitelma olla alkoholitta vapusta juhannukseen. Sallin itselleni yhden poikkeuksen, nimittäin hirvittävän jännittävän Flamingo-keikan - sitä kokemusta tuskin olisin voinut kestää selvinpäin - toukokuun puolivälissä. Viikko siis jäljellä ja miten kävi, no, kyläilevä ystävä puhui minut ympäri. Nautiskeltiin hienolla uudella terassillamme sitten kuivat, kylmät siiderit. Oli kyllä hyvää, mutta en ole varma oliko se sen arvoista.. Olisi kait sitä sen viikon vielä voinut odottaa.
Paitsi seuraava repsahdus odottaa jo kulman takana, tytöt sai minulta lupauksen lähteä tulevana sunnuntaina ulos (no joo, olipa kauhean vaikea houkutella...) kun toisen ystävän ainoa vapaapäivä sattuu maanantaille ja se toinen palaa uuteen kotimaahansa ihan liian pian eli välittömästi juhannuksesta selvittyä. Ei minulla ole siis edes vaihtoehtoja!
Huomiseksi huitastiin kasaan terassijuhlat. Itsekin innostuu ihan uudella tavalla kun ystävät on niin huiman innoissaan! Onhan se myönnettävä, että terassi on käytännössä tekosyy kutsua ystävät ja kylänmiehet vierailemaan koko päiväksi, mutta hurjan hyvä tekosyy ainakin :)
Ja nyt kello riipii sikäli mukavasti iltapäivää että voinkin lähteä hankkimaan lomanalkajaisjäätelöitä työkavereille. Ja itselle, naturally.
Paitsi seuraava repsahdus odottaa jo kulman takana, tytöt sai minulta lupauksen lähteä tulevana sunnuntaina ulos (no joo, olipa kauhean vaikea houkutella...) kun toisen ystävän ainoa vapaapäivä sattuu maanantaille ja se toinen palaa uuteen kotimaahansa ihan liian pian eli välittömästi juhannuksesta selvittyä. Ei minulla ole siis edes vaihtoehtoja!
* * *
Huomiseksi huitastiin kasaan terassijuhlat. Itsekin innostuu ihan uudella tavalla kun ystävät on niin huiman innoissaan! Onhan se myönnettävä, että terassi on käytännössä tekosyy kutsua ystävät ja kylänmiehet vierailemaan koko päiväksi, mutta hurjan hyvä tekosyy ainakin :)
Ja nyt kello riipii sikäli mukavasti iltapäivää että voinkin lähteä hankkimaan lomanalkajaisjäätelöitä työkavereille. Ja itselle, naturally.
keskiviikkona, kesäkuuta 3
mitäs mitäs
Paljoakaan ei uutta tänne.. Naama näyttää normaaliutumisen merkkejä, näytti jo oikeastaan viikonloppuna - tiukka antibioottikuuri jatkuu vielä viikon mutta kuitenkin. Voiton puolella ollaan sen suhteen! La-su uskaltauduin lääkekuureista huolimatta aurinkoon ja nyt on vähän väriäkin ihossa. Enkähän muuten ihan toimettomana maannut (paitsi lauantain), koskapa..
Viikonloppuna rakennettiin terassi, yli 30 neliötä on nyt tanssilavan tapaista takapihalla, a-i-v-a-n upea on se! Myös tutulta saadut liljat on ottautuneet tuohon minunkin pihaani, ja ne tulppaanit!! Vähän antoivat odottaa mutta syystä - on nii-iin ihanat että pieni puutarhuri sisälläni hyppii riemusta ja tietää istuttavansa samanmoisia ensi syksynäkin. Paljon enemmän vaan. Ajattelin jos semmoiset tulppaani-överit hoitas tuohon takapihalle (miksei etupihallekin..). Kuvia laitan kunhan hermot kestää tämän meidän kannettavan hitauden!
Mutta nyt, vihdoin, viikkojen ja kuukausien odottelun, vartomisen ja ikävöinnin päätteeksi lähden junalle vastaan ystävää ilmapallot ja banderollit tanassa. Sateinen päivä saa siis äärimmäisen hyvän ja positiivisen päätöksen :)
Viikonloppuna rakennettiin terassi, yli 30 neliötä on nyt tanssilavan tapaista takapihalla, a-i-v-a-n upea on se! Myös tutulta saadut liljat on ottautuneet tuohon minunkin pihaani, ja ne tulppaanit!! Vähän antoivat odottaa mutta syystä - on nii-iin ihanat että pieni puutarhuri sisälläni hyppii riemusta ja tietää istuttavansa samanmoisia ensi syksynäkin. Paljon enemmän vaan. Ajattelin jos semmoiset tulppaani-överit hoitas tuohon takapihalle (miksei etupihallekin..). Kuvia laitan kunhan hermot kestää tämän meidän kannettavan hitauden!
Mutta nyt, vihdoin, viikkojen ja kuukausien odottelun, vartomisen ja ikävöinnin päätteeksi lähden junalle vastaan ystävää ilmapallot ja banderollit tanassa. Sateinen päivä saa siis äärimmäisen hyvän ja positiivisen päätöksen :)
tiistaina, toukokuuta 26
tämä haluaa protestoida.
Alan totisesti uskoa kuuluvani siihen ihmistyyppiin, jolle sattuu ja tapahtuu vaikkei aina olisi niin väliksi.
Tänne kuuluu hyvää. Pihalla terassi etenee, nurmikkoa on istutettu mikä tarkoittaa myös melkoista määrää kitkettyjä neliömetrejä, ja pihaistutukset on löytäneet paikkansa ja jopa lähteneet kasvamaan (ainakin suurin osa). Vähän on vaivannut sama vanha jalkavamma, joka pitäisi antaa hoitua levossa, vaankun enhän minä malta.. Mutta sekin on paranemaan päin. Eipä kuitenkaan olisi pitänyt huokailla onnea ja autuutta liian aikaisin.
Viime vuonna ensimmäisten itikoiden ja muiden saatanallisten (anteeksi karkea kielenkäyttöni.) epäelukoitten ilmaannuttua yksi lajinsa uljain yksilö otti ja pisti/puri/vammautti jalkani säärestä käsin. Lääkärit epäilivät jänisruttoa, kun en kärsinyt housua jalkaan laittaa saati kävellä, vaan tiukoilla antibiooteilla se sitten LOPULTA helpotti. Naurettiin jälkeenpäin, että eihän tuo nyt niin haittaa, onneksi ei vaikka naamaan osunut se kesän ensimmäinen pistos, kun tuommoisen jäljen kerran jätti..
Nyt varmaan nokkelimmat jo arvaakin mitä luonto ja luoja keksivät kontolleni tänä keväänä..
Asiakkaat tuijotti.
Kaupan kassa ei meinannut saada suutaan kiinni.
Apteekissa oltiin kyllin rutinoituneita.
Lääkäri ihasteli ihan luvan kanssa.
Näytän puolimongoloidilta. Vasen silmä haluaa muurautua umpeen, posken iho on antanut kaikkensa ja venyttänyt itsensä kaksinkertaiseksi toiseen poskeen verrattuna. Minuun sattuu, mutta sitäkin enemmän minua vituttaa. Ihan pienesti toivon, että voisiko nämä helvetin tapaturmat, persekohtalot ja terveydelle vaaralliset örrimöttiönkiäiset edes JOSKUS osua jonkun muun kohdalle!?
Ainiin. Jos kuume nousee niin pääsen nauttimaan antibiootista suoraan suoneen tarjoiltuna. En malta odottaa.
* * *
Tänne kuuluu hyvää. Pihalla terassi etenee, nurmikkoa on istutettu mikä tarkoittaa myös melkoista määrää kitkettyjä neliömetrejä, ja pihaistutukset on löytäneet paikkansa ja jopa lähteneet kasvamaan (ainakin suurin osa). Vähän on vaivannut sama vanha jalkavamma, joka pitäisi antaa hoitua levossa, vaankun enhän minä malta.. Mutta sekin on paranemaan päin. Eipä kuitenkaan olisi pitänyt huokailla onnea ja autuutta liian aikaisin.
Viime vuonna ensimmäisten itikoiden ja muiden saatanallisten (anteeksi karkea kielenkäyttöni.) epäelukoitten ilmaannuttua yksi lajinsa uljain yksilö otti ja pisti/puri/vammautti jalkani säärestä käsin. Lääkärit epäilivät jänisruttoa, kun en kärsinyt housua jalkaan laittaa saati kävellä, vaan tiukoilla antibiooteilla se sitten LOPULTA helpotti. Naurettiin jälkeenpäin, että eihän tuo nyt niin haittaa, onneksi ei vaikka naamaan osunut se kesän ensimmäinen pistos, kun tuommoisen jäljen kerran jätti..
Nyt varmaan nokkelimmat jo arvaakin mitä luonto ja luoja keksivät kontolleni tänä keväänä..
Asiakkaat tuijotti.
Kaupan kassa ei meinannut saada suutaan kiinni.
Apteekissa oltiin kyllin rutinoituneita.
Lääkäri ihasteli ihan luvan kanssa.
Näytän puolimongoloidilta. Vasen silmä haluaa muurautua umpeen, posken iho on antanut kaikkensa ja venyttänyt itsensä kaksinkertaiseksi toiseen poskeen verrattuna. Minuun sattuu, mutta sitäkin enemmän minua vituttaa. Ihan pienesti toivon, että voisiko nämä helvetin tapaturmat, persekohtalot ja terveydelle vaaralliset örrimöttiönkiäiset edes JOSKUS osua jonkun muun kohdalle!?
Ainiin. Jos kuume nousee niin pääsen nauttimaan antibiootista suoraan suoneen tarjoiltuna. En malta odottaa.
tiistaina, toukokuuta 19
Örderöverit ja jotain kaunista
Enpä ole käynyt ainakaan kahteen vuoteen pumpissa, siis tunnilla puntinnostossa. Tänään kävin ja huomenna tiedän käyneeni, I presume! Hämmentävää kuitenkin oli, että joka hiton biisin loputtua hölmistyin että mitääh, nytkö se jo loppui, oisin nyt vielä ainakin yhden setin jaksanut (jopa mun iänikuisen kompastuskiven, askelkyykyt)!! Huh, enkä nyt kovinkaan keventänyt niitä painoja verrattuna ennen vanhaaseen, jolloin huhkin hikihatussa kolmesti viikossa ko. tunnilla. Tästä päättelen, että puheet nopeasti katoavasta lihasmassasta on kateellisten ihmisten ja kuntosalijäsenyyttä puffaavien lihaskimppujen salajuoni. Enkait mä muuten olisi siellä jaksanut loppun asti hymyillä, vai?!
Terveempi elämä on nyt siis saanut hyvän alun. Hmm, no, ok, täytyy kai sitten myöntää. Liityin semmoisiin keventäjiin.. Siellä käskettiin kertomaan asiasta kaikille että sitten nolottaa perääntyä. Ja jep, laihtumista tapahtui ekan viikon aikana 1,5 kiloa. Minusta hirveän paljon! Mutta olen löytänyt jälleen liikunnan ilon, vetoa voi sitten lyödä kauanko sitä iloa piisaa. Jospa edes eräisiinkin häihin asti!
Nyt vedän tuna-övereitä tässä samalla ja yritän jotenkin lohduttaa miestä jonka työhommat ilmeisesti kusee ihan kuninkaallisesti. Ei taideta rakennella terassia tulevana viikonloppuna.. Mutta saa tuohon pihalle tulla silti fiilistelemään mun kanssa, ihastelemaan vaikka meidän white-trash-grillailualuetta ;)
Terveempi elämä on nyt siis saanut hyvän alun. Hmm, no, ok, täytyy kai sitten myöntää. Liityin semmoisiin keventäjiin.. Siellä käskettiin kertomaan asiasta kaikille että sitten nolottaa perääntyä. Ja jep, laihtumista tapahtui ekan viikon aikana 1,5 kiloa. Minusta hirveän paljon! Mutta olen löytänyt jälleen liikunnan ilon, vetoa voi sitten lyödä kauanko sitä iloa piisaa. Jospa edes eräisiinkin häihin asti!
Nyt vedän tuna-övereitä tässä samalla ja yritän jotenkin lohduttaa miestä jonka työhommat ilmeisesti kusee ihan kuninkaallisesti. Ei taideta rakennella terassia tulevana viikonloppuna.. Mutta saa tuohon pihalle tulla silti fiilistelemään mun kanssa, ihastelemaan vaikka meidän white-trash-grillailualuetta ;)
* * *
Niin ja jihaa, löysin sinne häihin kengät! Nyt pähkäilen pidänkö ne vai en. Pidän. En tiedä. Ehkä. Korkeatkin ovat. Any help, muotitietoiset ystäväni?
On ne kyllä kivat. Ehkä mä pidän ne..
Niin ja jihaa, löysin sinne häihin kengät! Nyt pähkäilen pidänkö ne vai en. Pidän. En tiedä. Ehkä. Korkeatkin ovat. Any help, muotitietoiset ystäväni?
On ne kyllä kivat. Ehkä mä pidän ne..
maanantaina, toukokuuta 18
Erään puutarhurin puuhastelut
Tänään puuhailin pihalla.
Uusiokäytin vanhan pytyn.
Sinne muutti myös nelihenkinen
kastematoperhe.
Vesisäiliössä kasvaa nyt lumihiutale.
Kunniapaikalla (!) pyttylöisessä
Prinsessalilja.
Uusiokäytin vanhan pytyn.
Sinne muutti myös nelihenkinen
kastematoperhe.
Vesisäiliössä kasvaa nyt lumihiutale.
Kunniapaikalla (!) pyttylöisessä
Prinsessalilja.
* * *
Minun Tulppaanit.
Piilossa vielä, mutta tulossa kuitenkin.
Tässä koko komeus. Olen näistä niin kovin ylpeä.
Enkä melkein malta odottaa
niiden kukkivan..
* * *
Terassiprojekti otti melko lentävän lähdön. Itse kävin kokeilemassa Ruotsinlaivasimulaattoria Vantaalla, sillä välin takapiha oli pyöräytetty ympäri, tasoitettu ja terassin perustukset tehty. Uskomatonta, luulin että siihen menisi ainakin muutama viikko viikonloppuineen ja iltoineen, mutta ei. Pojat kaksissa miehin hoitivat kohtalaisen raskaan homman. Ylihuomenna (viimeistään!) päästään koolauksia tekemään. Viikonloppuna luultavimminkin jo vähän hengaamaan terassille. Tervetuloa mukaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)