Tällä hetkellä odotan viikonloppua, huomista keikkaa, jääkiekko-otteluun menoa iiiisolla porukalla, illan viettoa.
Odotan (tietenkin!) myös lomaa. Kuukauden päästä tähän aikaan ollaan jossain Venäjän ilmatilassa, olettaisin. Alku se on sekin.
* * *
* * *
Huomisaamua odotan pelolla. Saan neljä eri rokotetta. NELJÄ! Mä varmaan teen kuolemaa loppupäivän.. Paitsi siis sehän on mahdotonta! Saan myös huomenna rintaani sellaisen ekg-laitteen vuorokaudeksi, jota varten lienee hyvä että se sydän jaksaa jumputtaa. Ikimuistoinen perjantai siis tiedossa. ..hmm. Aamulla poliorokotus ja iltapäivällä sydäntutkimuksia. Olenko mä nyt sitten nuori vai vanha? Luulin että poliorokotuksia saa vaan lapset ja sydänfilmikäyrätutkimuksissa käyvät vaan keski-iän ylittäneet. Minä olen kyllä kivasti siinä välissä..
* * *
Odotan myös että sisäinen levottomuuteni katoaa, ahdistus kutistuu kasaan ja kuihtuu pois. En tiedä, miten siihen tilaan pääsee, mutta odotan sitä tapahtuvaksi siitä huolimatta. En ole varma, voiko siitä päästä eroon ajattelemalla sitä jatkuvasti, ahdistumalla hieman lisää, ottamalla mallia muiden tuskasta ja peilaamalla muiden fiiliksiä omaan tilanteeseensa.
Olen ehkä vähän sellainen ihminen, että otan toisen tunteet omikseni jokseenkin helposti. Yritin ja yritin sitä tähän selittää, mutta kaiken deletoin pois. En osaa selittää. Ahdistaa, kun ei saa ajatuksiaan ulos. Yritän olla peruspositiivinen, ja kai se usein onnistuukin, mutta silloinkin sisällä jäytää kumma kylmä.. Jokin.
Voisiko joku auttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti