Peking

Oli semmoista retuutusta koko loma että jos jossain vaiheessa hetki olikin aikaa nököttää tietokoneen ääressä niin hyvä että jaksoi sähköpostin katsoa - saati että kiinalainen meininki olisi sallinut kirjautumisen blogiin tuosta nuin vaan. En sitten postaillut yhtä enempää :)

Mutta mutta. Mistähän edes aloittaisi?!

Nähtiin paljon, riittävästi yhden rupeaman tarpeiksi. Parhautta oli kyllä ystävien näkeminen. Se oli vähän kuin uudelleen tutustumista, muistamista miten rakkaita ihmisiä sitä maailmalle onkaan ripottautunut. Lisäksi nyt saatiin tutustua ystävien lapsiin kunnolla, muutaman tunnin pyrähdykset ei ole olleet lähimainkaan riittävästi luottamuksen voittamiseen. Paitsi nyt, kun tiesivät ettei me lähdetäkään hetkeen pois.

Ensi kertaan jäi oikeastaan vain Mao ja Taivaan Temppeli. Siis sellaisista paikoista mitä olisi hyvä nähdä. Temppelien kanssa kävi kyllä kuten yleensä kirkkojen kanssa - näet yhden, toisen, ehkä vielä kolmannenkin, mutta ei sillä niin väliä sillä ne alkavat hyvin nopeasti olla toistensa toisintoja. Kaikissa komeat katot ja maalaukset, leijonat vartiossa, värejä ja patsaita koko rahalla.

(Kesäpalatsin huipulta, taustalla kaupunki)

(BeiHai-park, jossa päädyttiin itse kuvauksen kohteiksi- sangen hämmentävää ensimmäisellä kerralla!)

Heti loman alkajaiseksi haettiin tyttöjen kanssa kynnet - alkusoittoa hemmottelulle!

Kaiken kaikkiaan sain kahden viikon aikana kolmet erilaiset kynnet.


(Miksei Suomessa muuten ole tällaista palvelua?! Kymppi pari maksaisi, eikä tarvitsisi kummoista hommaa tehdä. Tai sitten jos onkin niin jossain Helsingissä ainoastaan! Haluaa luksustelua tänne periferiaankin!!)

Ehdittiin käydä myös kolmesti erilaisissa hieronnoissa. Oikeasti, talking about luxury!!

* * *

Ensimmäiseksi nähtäväksi kohteeksi valittiin Muuri. Matka sinne kesti puolisentoista tuntia, missään välissä ei oikeastaan poistuttu ihmisten ilmoilta vaikka aika autenttista ympäristöä nähtiinkin. Todettiin vaan, että tungosta piisaa näillä seuduilla.



Ei siitä pääse yli eikä ympäri, on siinä tehty jumalaton homma. Mistä ne kivet on sinne saatu? Millä ne on viety? Miten tähän on riittänyt motivaatiota ja kehtaamista? Me vaan päällisteltiin ja oltiin hoo-moilasina. Kuten kunnon turistien kuuluukin.

Toinen vallan hämmentävä paikka oli tinka-market. Tässä kuva korukerroksesta.



Minut tuntevat ehkä uskovat että olin pienesti taivaassa tuonne kun eksyin. Sitä meni ihan sekaisin; korvikset sai eurolla, parilla, helmet viidellä. Mukaan tarttui lopulta myös korurasia, sillä missä minä saan ikinä ne muuten säilytettyä?! (Ne= kahdeksat korvikset, useita sormuksia, erilaisia kaulakoruja oliko myös kahdeksan, ei taida riittääkään..) Mutta iloinen on tämä tyttö ostoksistaan. Muistin minä myös ystäviä, ei kaikki korut olleet itselleni.. :)

Teetettiin myös vaatteet ensi kesänä oleviin velikullan häihin. Voi kuulkaas, minusta tuntuu ettei minulla koskaan ole ollut mitään niin ihanaa vaatetta! Haluaisin pitää mekkoa koko ajan, se on täydellinen! Sain hankittua siihen sopivat korutkin (melkoisen kauniit turkoosiksi värjätyt helmet + korvikset.. kahdet itseasiassa, massiivisemmat ja vaihtoehdoksi kevyet), enää puuttuuvat siis vain kengät. Miehen puku on niin täydellisen slim-fit että jaiks! Rehellisesti sanottuna taisi jäädä allekirjoittaneella suu auki kun mies veti sovituksessa takin niskaan.. On osaavia herrat räätälit siellä, enpä muuta sano.

* * *

Yllättävintä Pekingissä oli ehkä ihmisten ystävällisyys. Jokainen pyrki tekemään kaikkensa auttaakseen meitä jos niikseen tuli, eikä meihin missään vaiheessa suhtauduttu epäluuloisesti, tai vihaisesti, tai kuten ehkä jossain maissa länkkäreihin suhtaudutaan. Ainoat tuhinat saatiin lentokenttäkuljetuksissa, vissiin ei ole mukavin matka taksikuskeille tuo kentälle meno. En jaksa tajuta sitä huokailujen määrää, hitsi vie..

Kiina oli myös halpa maa. Parillakymmenellä eurolla sai syödäkseen ja juodakseen neljä ihmistä vatsan täydeltä. Paras taisi olla eräs ihan perus, paikallisten suosima ruokapaikka, missä juotiin puolen litran oluet ja syötiin kahteen pekkaan niin että napa naukui mutta lautaset ei tyhjentyneet, hintaa tuli alle 5 euroa. Hävetti maksaa niin vähän. Ajatelkaa nyt, viisi euroa, eihän sillä saa edes niitä astioita pestyä jos länsimaissa oltaisiin!

Luksusta haettiin myös ajelemalla komealla mustalla autolla - oman kuskin kanssa tietenkin. Tämä kohtelias gentlemanni odotti meitä milloin minkäkin temppelin edessä ja kunkakin tinka-marketin ovella. Vei ovelta ovelle, haki kotoa ja sinne myös palautti. Viiden euron tuntipalkalla. Ei kai tuommoinen muualla olisi mahdollistakaan. Ei siellä siis taksimatkailukaan kallista ollut, viidellä eurolla pääsi kotoa eli periferiasta viidenneltä kehätieltä keskustaan, noin 25 kilometrin päähän. Yleensä halvemmallakin, kun kuskit tiesivät oikoreitit ja osasivat välttää ruuhkia.


(tässä ei mikään hurjan paha, perus-sunnuntai-meininkiä)

Yksi yö vietettiin hutong-hostellissa, haettiin mahdollisimman autenttista ilmapiiriä. Ihan ok, joskin tämä hostelli oli sellainen, mihin kaikki hutong-kierrokset pistäytyi. Aamulla kun herättiin ennen ylösnousua, taisi olla jo päivän kolmas kierros menossa. Ohhoh ja olipas nämä suomalaiset kummallisia, tuolla nuin nukkuvat, ja vautsivau, nyt ne syö aamupalaa, otetaanpa vähän videokuvaa (kyllä, kuvasivat perkeleet, irvistin kauniisti). Kokemus sinänsä. Ensi kerralla mennään ja suosittelen muillekin että etsivät jonkun muun paikan tämän kyseisen hostellin viehättävyydestä huolimatta. Etenkin jos sattuu olemaan aamurauhaa rakastavaa sorttia..

* * *

Loma oli siis mitä kaivattiinkin - joskin se sisälsi aika vähän ihan lomailua, lepoa, lonkan vetämistä. Ja oli kyllä hyvä niin! Saatiin Finnairilta yksi ylimääräinen lomapäivä, joka menikin loitering-meiningillä. Se riitti, ihme ja kumma. Myös ajatus tulevista viikoista (4 päivää töitä, neljä lomaa, neljä töitä) pitää olon mukavan rentoutuneena.

Kroppa on kyllä edelleen ihan sekaisin. Paluuiltana jaksoin sinnitellä silmät auki yhdeksään, aamulla oli hurjan tiukkaa pysyä sängyssä edes siihen seitsemään. Ensimmäisen kerran heräsin 2.33 ja mietin josko kuitenkin lienee liian aikaista.. :) Tänä aamuna armahdin ja nousin kuudelta kun kerran siltä tuntui. Minkäs teet. Kummasti jaksoin eilen jo puolille öin valvoa. Voi kun saisikin tällaisen rytmin pidettyä, pitkät aamut on mahtavia. Nälkäkin tulee kummallisiin aikoihin, aamuyöllä, ja palaa vasta päivällä. Ei ole nuori enää tämä body, kaavoihinsa kangistuvaa sorttia ;)

(Jahas, ja taas päästiin jaarittelu-asteelle.. )

Kuulin myös heti kotiin palattua jymyuutisen - minusta tulee tuplatäti syksyllä. Ihan vähän itkeä tirautin kun veli soitti. On se vaan.. ihanaa.

Ni hao bei jing

Ihan vielä ei loma ole saanut ylivaltaa, eli työasiat hieman pyörii mielessä, mutta hyvin ne jo hiipuu.. Kaksi yötä takana ja aikaero alkaa vihdoin tasottua. Viime viikko oli kuulemma kuumaa, mutta ihan tämä Suomeen verrattuna keväistä on nytkin (n. +12). On nautittu!! Tänään aurinko helli meitä kun käytiin Great Wall'lla. Oli yhtä aikaa hieno ja mykistävä, ja jotenkin kuitenkin tuntui että tässäkö tämä oli..? Nooh, pian tajusi että ei, ei tosiaankaan ollut tässä. Muuri jatkui ja jatkui ja jatkui, silmänkantamattomiin vartiotorneja, muurinpätkää, puretun muurin pohjaa jne. Kävi kuten meille kerrottiin; ei sitä tosiaankaan voi käsittää ennen kuin siellä tepastelee. Miten ihmeessä ne kivet on sinne roudattu, ja mistä?! Siinäpä pieneen mieleen pohtimista.

Eilen ihan rehellisesti pelkästään oltiin. Miehet meni menojaan, "jet lag" vaikutti muihinkin kuin matkalaisiin, I presume..
Me tytöt (minä, ystävä sekä ystävän pian 3v. tytär) käytiin kynsisalongissa. Pikkuneiti istui meidän välissä ja otti jokaiseen kynteen pinkkiä lakkaa ja kukkaset timantein. Maailman pienimmät kynnet joissa maailman pienimmät kukkaset. Tää kukkaiskynsi on muuten vienyt mun sydämen - keikistelee, ilmeilee (härregud miten jollain persoonalla voi olla sen tuhannen tuhatta ilmettä!!) ja varastelee sydämiä ;) Tulee jostain selän takaa hipihiljaa ja kurkistaa kolmen sentin päästä ja nuuskuttaa. Varsinainen illistelijä! Oon myyty!

Oi ja vielä ei olla päästy maistelemaan mitään epäilyttäviä "herkkuja", suussasulavia herkkuja kylläkin. Eipä ole kung pao-kana maistunut eläissäni niin hyvälle kuin täällä, eikä se ole lähimainkaan parasta mitä on syöty. Oletteko koskaan kokeilleet vaikka broccolia valkosipulilla? En enää aio muuten sitä syödäkään.

* * *

Jaahas, mun täytynee jatkaa toiste, koneelle on tunkua (sen pikkuneidin isoveljet - myös melkoisen valloittavia- odottaa vuoroaan.. ;). Lisää heti kun aikaa likenee (voisitte kyllä toivoa ettei likene.. ;)
Huomenna on muuten vuorossa räätälillä käynti ja silkin etsintä. Eräskin hääpuku- ja juhla-asuprojekti pyörähtää siis todenteolla käyntiin..

jaarittelija lomailee nyt sitten.

Kaksi viikkoa.
Toivottavasti voin jotain tänne matkalta laitella, ehkä jopa kuvia?!
Tarinoita ainakin.

Mutta ensin ottaudun lomatunnelmaan, sitten yritän välittää niitä tänne.
Tällä minuutilla lähtee lentokone kohti Pekingiä, fiuuh ja heippavilkutus!

Paljon hyvää

Tämä viikko on ollut melko haipakkaa, kylläkin paljon kaikkea kivaa ja hyvää ja tekemistä. Liikuntaa lähinnä ja rakkaiden ihmisten näkemistä. Mieli on korkealla, ei kyllä vähiten siksi että huomenna se loma vihdoin alkaa. En enää tiedä miten päin olisin.

Eilen tuli kaveri käymään ja korjasi joutessaan meidän tietokoneen. Tästä hävisi äänten kuuluvuus viikko pari sitten, ja se on kismittänyt. Eipä vähiten siksi, että myös cd-soitin on kiukutellut eikä tunnista enää cd-levyjä (kyllä vain, pelkät dvd:t kelpaa. pöh) Kaikki musiikki on siis ollut iPodin varassa. Jipii, ei ole enää! Siitä ensimmäinen piste iin päälle.

Tänään työkaveri toi minulle heijastimen, jonka tekstistä olin tullut mieleen:
"Mie oon niin mainio että miut pitää ehkä kieltää lailla!" (jos et huomannut niin mulla tuli kyynelet silmiin). Miten hyvinkin pienestä eleestä tulee niin hyvä mieli? Toinen piste iin päälle.

Juttelin tänään minulle tärkeän ihmisen kanssa ja jälkeenpäin sain tekstiviestin, jossa hän kiitti minua kuuntelemisesta ja muistutti kuinka rakas olen hänelle. Tajusin, ettei minun tarvitse aina olla äänessä ollakseni ja tullakseni olevaksi. Ja että minulla on enemmän ihmisiä ympärilläni kantamassa kuin aina muistankaan. Ja ettei minun tarvitse enää olla vahva ja kantaa muita, pelkästään itseäni. Kolmas piste iin päälle.

Sain myös aimo annoksen energiaa ja voimaa vyöhyketerapeutilta. Vähän myös ajatusten selkiytymistä tuohon ylläolevaan suuntaan. Joskus aina unohdan kosketuksen voiman. Neljäs piste iin päälle.

En ole pakannut ja vielä ennen sitä ja nukkumanmenoa täytyy lähteä hakemaan mies kujilta ja nähdä muutamaa ystävää (olen kyllä tietoinen kellonajasta.. :). Luulen kuitenkin, että tämä viikko päättyy niin jumalaisesti plussan puolella, että jos teistä kolmesta lukijastani jollain on kurjaa tai muuten väsyttää tai ei huvita, niin lähetän vähän voimia täältä. Tässä näin, olkaa hyvä *puffh*

Tykkään teistä.

leppoisuutta

Mies lähti aamulla töihin, itse heräsin puhelimen pirinään vasta kymmeneltä.
Takana puolentoista tunnin lenkki, jaarittelua puhelimessa siskon <3 kanssa ja siivouksen suunnittelua. Sitten ajattelin, että on liian kaunis ilma siivota - loma lähestyy niin se on oikeastaan se ja sama (no joo, en voi sinne lomalle lentää ennen kun kämppä on kuosissa, mutta nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki.) Nautin siis lauhkeasta lehden luvusta ja kirkkaasti sisään paistavasta auringosta.

Illalla heittäydyn taas jääkiekkofaniksi, eilen oli hyvä aloittaa se urakka. Hassua miten olen innostunut..

Päivä on siis alkanut hyvin, toivottavasti jatkuu samanmoisena.

Olen tosi iloinen, että on perjantai.
Tuntuu, että tämä viikko on mennyt kivuissa ja säryissä, väsyneenä ja pökerryksissä.
Aivan mahtavaa, että huomenna saan nukkua jopa ehkä yhdeksään, saan lorvia aamukahvini kanssa miten kuten haluan eikä ole kiire mihinkään. Weekend luxury.

Hain eilen matkalaukun lainaan - ihan oikeasti me kohta mennään!!

Miksi?! Miksimiksimiksioimiksi?

Helsinki hermoistui eilen, minä tänään. Mikä juttu tämä lumimyräkkä on?! Miksi?! Kevään piti pian jo tulla, eikö muka, minun ainakin annettiin olettaa niin kuivine teine ja titityy-lintuine. Minusta tuntuu että minua on nyt huijattu.

(huomasin kirjoitusvirheen kakkossanassa, mutta se on paljon hauskempi noin ja se edes vähän piristää minua. jätän sen siis noin. hih)

Minua ei myöskään huvita kun olen yksin kotona kun mies huljailee ties missä ja on poissa yön. Minun tehtävänäni oli tänä iltana pestä pyykit, siivota kaapista karanneet valtaisat vaatekasat sinne siististi takaisin sekä tyhjentää astianpesukone ja täyttää uudelleen. Ja viikata edelliset pyykit. Ja mitä tämä tekee.
Ei siivoa.
Ei järjestele.
Ei pääse edes suihkuun.
Tämä istuu koneella.
Tyhjänpanttina.

Typeryyksien tiistai, sanon minä.

Hämmennystä

Sain jokin aika sitten kuulla että minuun ollaan ihastuneita.
Se oli kovin hämmentävää, aika harvoin sellaista kuitenkaan kuulee, jos varmasti jotakuinkin yhtä harvoin sellaista tapahtuu. En nyt kuitenkaan mikään magneetti ole, ymmärrän realiteetit. Ja oikea sanamuoto taisi lopulta olla että herätin tunteita, joiden kuviteltiin olevan kauan sitten menneitä. Vaikka sen nyt vääntäisi miten, niin iloinen mieli siitä tuli, etenkin kun kumpainenkin ymmärtää missä mennään, etten totisesti ole available eikä se kuulemma haittaa. Ettei tämä ole sellainen "eihän-sitä-koskaan-tiedä"-juttu. Tämän tietää. Hyvä mieli molemmilla anyway, oletan.

* * *

Viime aikoihin mahtuu myös riitasointuja minulle tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa on selvitelty kovaan ääneen välejä ennenkin. Tällä kertaa poikkeus oli siinä, että kumpikin pyysi anteeksi heti, suoraan, eikä muutaman päivän päästä arasti tekstiviestillä. Huh, mitä kasvua! Siinä tuli ehkä itkettyä jotain muutakin kun sitä riitaa, mutta sen varjolla oli hyvä antaa tulla. Itselle ainakin jäi lopulta hyvä mieli, tästäkin.

* * *

Sain myös kuulla rakkaan ystävän ääntä, enemmän taisi ystävä hämmentyä saadessaan kauppareissullaan puhelun Suomesta.. Vaikutus oli lähes kuin olisi halauksen saanut, sen verran hyvä mieli jäi, ehkä paras kaikista. Pian kuullaan taas!

Näissä ajatuksissa on hyvä aloittaa viikkoa.
Samoin kun laskemalla päiviä lomaan - olikos niitä nyt sitten yhdeksän, vai..

Perjantain jaarittelut

Tämän hiljaisen perjantain ratoksi lueskelin kaiken maailman blogeja ja eri linkkejä pitkin pomppien bongailin kaikkea uutta ja lopulta eksyin lapsettomuudesta kärsivien seurueeseen.
Tässä erästä lapsettomuuskertomusta läheltähkö (onko se sana..?) seuranneena en voi muuta kuin nostaa hattua ihmisille, jotka jaksavat käydä sitä hurjuutta läpi - ja kyllä vain, minua ainavaan itkettää vihdoin viimein testeihin ilmestyvät plussat ja hyvät uutiset. Olen edelleen sitä mieltä, että hyvät ihmiset ansaitsevat lapsensa, enkä voi käsittää miksi se joskus on tehty niin saamarin vaikeaksi.

Itselleni sanottiin kahdeksan vuotta sitten, 21-vuotiaana, etten tule koskaan saamaan lapsia. Tuolloin se ei haitannut, ajattelin vain että yksi murhe vähemmän. Lääkäri vain totesi faktat yks'kantaan, otin asian ainoana totena enkä edes ruvennut kritisoimaan tai penäämään oikeuttani vaihtoehtoihin. Vuosien mittaan asiaa ei tarvinnut edes pohtia ja mikä parasta, pitkästä parisuhteesta huolimatta meiltä ei ole koskaan ikinä kuunaan milloinkaan kyselty niitä "koska..", "eikö jo..", "milloinkas.."-kysymyksiä. Voin vaan kuvitella miten paskamaista semmoisiin uteluihin on vastailla.

Tietenkin se tuntui kurjalle kuulla, että miehiltä kyllä otetaan spermat talteen pakkaseen, jotta suvunjatkuminen varmistettaisiin, mutta eipä ei naisilta. Käristetään munasolut ja toivotellaan parempia jatkoja. Mitä tasa-arvoa sekin on.. Mutta summa summarun, koska minun ei ole tarvinnut edes miettiä "josko jonain päivänä äidiksi", en voi mitenkään edes yrittää kuvitella miten julmaa se on, kun kaikista mahdollisista yrityksistä huolimatta flaksi ei käy.

Noin vuosi, puolitoista sitten saimme kuulla, että ehkä mahdollisesti sitten kuitenkin voisimme ehkä mahdollisesti ainakin yrittää lasta. Ehkä mahdollisesti. Minulla on ehkä jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä ilman varsinaista lääkitystä raskausaika, mikäli elimistölleni kelpaa vaihtoehtoinen niukka lääkitys. Sitä ei voi etukäteen tietää testaamatta. Nyt on ajankohtaiseksi tullut se testaus. Tarkoittaa konkreettisesti nykyisen lääkityksen purkamista ja siirtymistä interferoni-hoitoon. Mikä taasen tarkoittaa pistämistä joka helvatun päivä (en tykkää, en en en, mutta kai sen kestäisi).

Ensimmäinen puoli vuotta tuon tiedon jälkeen meni tottakai-ajatuksen kanssa. Sen jälkeen tuli empiminen. Oletan, että nyt käyn läpi sitä minkä muut ovat käyneet jo silloin parikymppisinä, viimeistään 2-vitosina. Kumpaa haluan, lapsia vai muuta, mitä häh miten kuka ja milloin. Lähes 10 vuotta siis myöhässä. Minun mielestäni kukaan ei voi olettaa, että heti olisin valmis kokeilemaan olisiko minusta (lääketieteen puolesta) äidiksi (lääkärihän haluaisi testata ja hetioitis kokeilla raskautta, olisin heille melkoinen koekaniini). Muilta osin (omasta mielestä..) pahasti näyttää siltä että.. ei.. Varovaisesti kyllä, mutta tällä hetkellä kallistun tuohon. Ehkä osin siksi, etten tiedä jaksanko lisää mahdollisia (kun ei voi etukäteen tietää) rankkoja hoitojaksoja, kunnon ja tilanteen heikkenemistä, osin taas siksi etten näe itseäni äitinä. En vain näe, koen ennemminkin että parempi etten edes lähde siihen rumbaan, missä pilaisin viattoman ihmisen elämän synnyttämällä hänet tähän maailmaan. Aika karua, I know. Mieluummin hemmottelen ne monet kummilapset ja tulevat tätin kullanmurut pilalle.

Jaa-a, se on kyllä monesti nähty että tämän tytön mieli vaihtuu nopeammin kuin sukat, mutta tällä hetkellä se testaus jää ainakin ensi kevääseen. Mies oli ihme kyllä heti on-board mun kanssa, olisin saattanut odottaa hänen taholtaan ainakin pienoista pettymystä.. Tai sitten hän vain peitti sen tosi hyvin. No, kummin vaan, ainakin vuosi vielä kaksin ihan ajatuksissakin.

Mutta tämmöistä tälle perjantaille.

--
Ennen kuin ehdin postailla tämän, tapasin juuri ehkäpä maailman positiivisimman ihmisen - seitsenkymppinen muori, juuri avioeronnut, naureskeli ja nauratteli. Kertakaikkisen täydellinen perjantain työpäivän päätös! Toivottelimme toisillemme viriiliä ja virkeää viikonloppua - kuinka mukavaa olisikaan olla paikalla kun hän ensi viikolla tulee asioimaan.. Päivän pelastus, tuollaisia lisää ja tuollainen haluaisin itsekin olla.. Siihen pyrittäköön.

dreaming

Minusta kevät voisi tulla jo. Sikäli tuleva reissu osuu hyvään saumaan, että sillä aikaa se kevät tulee. Toivon todella missaavani loskan ja paskan ja saapuvani suloisesti keskelle lorisevia puroja. Toivottavasti ei pelkkää toiveajattelua.

* * *

Eilen tuli kaverin lomakuvia katsoessa kyllä melkoinen hinku paratiisisaarelle, sinne missä olisi vain valkeaa hiekkaa silmänkantamattomiin, palmuja, turkoosi meri ja riippukeinu.
Ja aurinko.
Ehkä joku kylmä juoma käteen aina sopivan hetken tullen. Ja tuoretta ananasta hengissä pysymiseen. Eikä kertakaikkiaan mitään, ei kerrassaan vähäisintäkään tekemistä!! Miksei mulla ole semmoista miestä joka haluaisi samaa?! Miehelle tekemättömyys kelpaa ehkä päivän, sitten pitää saada jotain aktiviteettia. Eli, sinne paratiisiin tarvittaisiin vaikka joku luola mitä mies voisi tutkia. Minä olisin pelkästään siinä riippukeinussa mikäli en lilluisi meressä, saattaisin sitten kuunnella puolella korvalla selostuksia salaisen luolan tarjoamista "elämyksistä"... Hmh. Ehkä joskus. Täytyy aloittaa kotona pienoinen painostus, eh?

* * *

Eilen vietettiin ystävän kanssa laatuaikaa ja käytiin maailman suurimassa savusaunassa. Voi pojat, parempaa (arjen) luksusta saa kyllä hakea!! Asiaankuuluvasti käytiin tietenkin myös avannossa, ystävä ensimmäistä kertaa ikinä (valtaisa hatunnosto ja *taputap*)
Saunassa oli hiihtoloma-aikaan nähden suorastaan väljää, muutamia turisteja ja epäilemättä muutamia vakiosaunojia. Parasta antia oli kaksi noin 10-vuotiasta pikkujätkää, joista toinen lähti avantoon myöskin elämänsä ensimmäistä kertaa, ehkä hitusen meidän yllyttämänä - kahdesti! Upeaa itsensä ylittämistä! Kaverinsa käydessä tämä "kyllä mä kylpylän kylmävesialtaassa sukellankin" värjötteli jäällä ja uskaltautui kastamaan pelkästään varpaansa. Hän selvästi kaipasi pientä rohkaisua, saunassakin kyseli kovasti meinataanko me mennä uudelleen, he lähtisivät mukaan. Kaverinsa ei enää edes käynyt, mutta tämä nuori urho sai uskalluksestaan niin paljon potkua että toistamiseen polski avannossa ihan tovin.
Huh. Kunpa itsekin uskaltautuisi heittäytymään tiukan paikan tullen uuteen ja pelottavaan samalla tavalla..

Tänään sitten koskee kurkkuun ja palelee?! Mitä tämä nyt on?! Ennen seuravaa kertaa hankin kyllä sellaiset avantouimaritossut, koska jäätyneitä varpaitahan tässä saa syyttää..

;)

vielä!! --> listauksia, part III

Tää on kyllä tylsä, mutta kokeilen mitä saan aikaan. Tylsä on, on on, tylsä kertakaikkiaan. Elkää ees lukeko, jooko? Kunhan täytän intternettiä turhuudella.. ;)

Minun aakkoset (huoh, mikä otsikkokin?!)

A: ahdistus
B: bisse
C: cml
D: darra
E: endorfiini
F: flirttailu
G: geenivirhe. Syy kohtaan c.
H: haaveilu
I: itku
J: juoruilu
K: känniavautumiset
L: laiskottelu
M: minä itse
N: nauru
O: onni, mitä se on?
P: Pekka
R: rakkaus
S: salaisuudet
T: tuska
U: unelmat
V: vyöhyketerapia
W: Wirtasen Toni <3
X: x-kromosomi.
Y: Ystävät
Z: Zapata (hyvät darrasafkat)
Å: paska kirjain
Ä: äidiksi tulemisen vaikeus
Ö: ördääminen

Meinasi olla vaikeeta.. No niin, nyt loppui nämä huvit. Ens kerralla jotain järkevää, perhaps?

listauksia, part II

Löysin toisenkin. En tiiä ees kuka näitä jaksaa lukea, mutta minut tuntevat tietää että minä jo kuka rakastan listojen tekemistä. Tässä siis vielä yksi / jo toinen..

Mitä kotoani löytyy?

[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli (on, mutta se on nykyään saunan raato. Ei sinne autoa voi laittaa)
[ ] digiboxi
[x] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[x] henkilöauto
[ ] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[x] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[x] kahvipannu (espresso)
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[x] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[x] kotiparturi (miehen, mutta semmoinen kuitenkin löytyy)
[ ] kotiteatteri (jonain päivänä, ehkä?)
[x] kottikärryt (ovat taloyhtiön, mutta nyt viidettä kuukautta meidän takapihalla..)
[ ] kuisti
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[ ] kuntolaitteita (tuskinpa käsipuntteja lasketaan..)
[x] kylpytakki (vanhavanha ukin vanha ;)
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[x] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka (tän mä OIKEESTI haluisin..)
[ ] moottoripyörä (eikueiku TÄN!!)
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin (ainiinkun cd-soitin? lp-soitin? molemmat löytyy kyllä)
[ ] navigaattori (se on kuulkaas niin että joka ei tavan kartalla löydä perille niin ei kyllä tarvii löytääkään)
[x] oma ranta
[ ] omakotitalo
[x] ompelukone (jaettu, mutta kohtelen kuin omaa. Luvan kanssa)
[ ] pakettiauto
[x] partakone (jonain päivänä tarviin ehkä oman..)
[x] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone (veljeltä lainassa kylläkin.. jos sitä ei palauta niin sithän se on mun?!)
[x] polkupyörä (itse asiassa kaksikin)
[x] polttava cd-asema
[x] porakone (haluaisin oman, pienen mahtivehkeen. Ehkäpä synttärilahjaksi?)
[ ] poreallas (meille tulee kyllä takapihalle palju. Whooppe-doo jihuu.)
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[ ] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[x] rullaluistimet
[ ] sauna (some day..?)
[ ] salarakas (hah, sama, some day..? ;)
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde (ei sitten ikinä koskaan milloinkaan I tell ya!!)
[ ] sukset
[x] suoristusrauta hiuksille
[x] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[x] sälekaihtimet
[x] takka <3
[ ] taulutelevisio
[x] tauti (forever and ever)
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[ ] tietokonepöytä
[ ] traktori
[ ] tulostin
[ ] uima-allas (no se palju-homma lienee jonain päivänä totta)
[x] ulkorakennus (voiko varaston laskea sellaiseksi?)
[ ] ulkosauna (se tuleva sauna on ulkokautta mentävä versio, käyköhän se?)
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[x] vedenkeitin
[ ] vene (semmoinen pikkupaatti kyllä ensi kesänä hankitaan!)
[ ] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa
[ ] villamatto
[ ] vohvelirauta (tämä olisi kyllä kiva laite..)
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva (vanha 50-luvulta peräisin, mutta levitettävä versio kuitenkin!)
[x] web-kamera (joskaan en tiedä missä se on)
[ ] wokki-pannu
[x] yleiskone (miehen. Tai siis anopin, vaan meille se taisi jäädä. En osaa käyttää)
[ ] yläkerta

Onko nämä semmosia että pitää haastaa?! Kellä muulla muka on aikaa ja kiinnostusta tähän, seriously, let me know...

tylsyyden tappamista.. --> listauksia part I

Minulla on vähän tylsää tänään, ajattelin että tämmöinen olisi hauska. En tiiä vielä. Katotaan.

In your lifetime, have you...

() Gone on a blind date

(x) Skipped school

(x) Watched someone die

(x) Been to Canada

() Been to Mexico

() Been to Florida

() Been to Hawaii

(x) Been on a plane

() Been on a helicopter

(x) Been lost

() Gone to Washington, DC

(x) urinated in the ocean

(x) Cried yourself to sleep

(x) Played cops and robbers

() Recently colored with crayons

(x) Sung Karaoke

(x) Paid for a meal with coins only

() Been to the top of the St. Louis Arch (missä tämmönen ees on?)

(x) Done something you told yourself you wouldn't

() Made prank phone calls

() Been down Bourbon Street in New Orleans (tämän kyllä haluan tehdä!)

(x) Laughed until some kind of beverage came out of your nose & elsewhere

(x) Caught a snowflake on your tongue

(x) Written a letter to Santa Claus

() Been kissed under the mistletoe

(x) Watched the sunrise with someone

(x) Blown bubbles

(x) Gone ice-skating

(x) Gone to the movies

() Been scuba diving

( ) Driven across the United States alone (yksin vieläpä?!)

() Been in a hot air balloon

() Been sky diving

(x) Gone snowmobiling (en kyllä tiennyt mitä tämä on, piti kattoo suomennos.. ;)

(x) Lived in another country

(x) Laid down outside at night and admired the stars while listening to the crickets

(x) Seen a falling star and made a wish

() Enjoyed the beauty of Old Faithful Geyser

() Seen the Statue of Liberty

() Gone to the top of Seattle Space Needle

(x) Been on a cruise

(x) Traveled by train

(x) Been horseback riding

() Ridden on a San Francisco cable car (tämänkin aion vielä kokea!)

() Been to Disneyland and/or World

() Truly believe in the power of prayer

() Been in a rain forest (jonain päivänä? piankin vielä?!)

() Seen whales in the ocean

(x) Been to Niagara Falls

() Ridden on an elephant

() Swam with dolphins

I hear Beijing calling..

Kolme. Viikkoa. Lähtöön.
Se on jo aika paljon vähemmän kuin kuukausi.
Hitsi. Kolme viikkoa. KOLME!!!!
Meitä odotetaan kovasti, mikä on kertakaikkisen mahtavaa! Meillä on tarkoitus olla osan aikaa hotellissa, ei kuulemma saada silloinkaan olla kaksin (no, yöt ja illat, ehkä?).
Meidän takia on hankittu sijaisia velvollisuudet hoitamaan.
Meitä varten on paaaljon suunnitelmia. Kunkkua!

Mies on etsinyt kiinnostavimmat torit, marketit ja liikkeet mulle (kyllä, minulle! Tarkottanee siis mm. sisutussälää..) jo valmiiksi. Ystävä tietänee mistä saan parhaat tuliaiset tytöille (Tokion reissulla sain noottia kun halusin hankkia "liian monelle" tuliaisia, nyt hankinkin luvan jo etukäteen, ettei tule reissussa sanomista (Mies vissiin laskee sen varaan ettei ole mun mukana hankkimassa niitä..). No ja daa-a, eikait sitä itelleen kaikkee sitä ihanuutta voi yksistään hankkia?!)

Minä en ihan oikeasti tiedä miten mä pysyn housuissani.

aurinko aurinko lettuja paistaa

Aurinko ilahduttaa tänään oikein antaumuksella, mikä mahtava sää olisikaan olla rinteessä!
Muutama este on sillä tiellä.
Sattuu, edelleen, vähän vaihtelevasti. Varmasti oma moka, tuskin vielä on tarpeen irrotella imuroimalla, silittämällä ja pyykkiä pesemällä, muttakun alkaa netissä roikkuminenkin olla vähän tylsää ja kaikki mahdolliset lehdet on luettu.
Isä opetti, ettei aurinkoisella säällä saa katsoa sisällä telkkaria. Mulla odottaa tuossa hyvä läjä Heroesia, muttakun ulkona paistaa aurinko niin en voi niitä katella. En minä kyllä uloskaan uskalla mennä, liukastun vielä.. Hmm. Dilemma.

Onneksi pian on viikonloppu. Sitäkin odotan kuin hullu puuroa. Perjantaina mennään hienosti syömän hienoon ravintolaan ja, kuten ystävä asian ilmaisi, juodaan mahdottoman kalliit hutikat (muut juo jos juo, minä en. Lopetin senkin "ilon". Siis kiitos kipulääkkeiden..). Lauantaina pääsen toivon mukaan näkemään Ystävää, jota en ole aikoihin nähnyt, ja juhlimaan kaverin synttäreitä. Sunnuntaina vietetään vielä veljentyttären synttärit. Neiti melkein-4v kysyi, pääsethän täti juhliin? Sanoin että tietenkin, kuinka niin. "Näet sitten Danielin". Jaha. Se on nuorena se vitsa siis väännettävä. (Joskin saatan nuo lastenjulat jättää suosiolla välistä, alkavat kuitenkin sunnuntaina tietääkseni jo kymmeneltä, harvoin siihen mennessä saan itseni lastenjuhlakuntoon. Ellei sinne sitten haluta jonkin sortin monsteria?)

Nyt lähden ripustamaan pyykit, sitten syön, en silitä enkä imuroi enää, vaan katson yhden jakson verran Heroesia. Ja ehkä venyttelen samalla. Kait mä sen olen ansainnut..

parempaan päin

Ei auttanut se toinenkaan sunnuntain rentouttava ei.
Tänään meinasi olla pahempi päivä kuin eilen, joka oli pahempi kuin sunnuntai. Eilinen lääkärissä vierailu antoi epäilyn iskiashermojumista, tänään vyöhyketerapeutti vahvisti lääkärin arvailut. Ja auttoi siinä missä lääketiede epäonnistui. Sain alkujaan semmoiset tokkurakuurit ettei järkeä, ja kuinka kävikään, apu tuli vasta tänään. Luojalle kiitos luontaishoidoista!!

Olen jo pitkään kyllä ollut sitä mieltä, että se mitä kroppa heittää päälle heijastaa lähes yksinomaan psyykkisiä fiiliksiä. Olen kuulemma tunnelukossa ja kärsin tunnepuolen stressistä. Hmm, voipi olla. Ei siis ihme että tämä kipu tuntuu tappavan, ei sellainen yhdessä yössä tule syyttä suotta, kuten tuntuu kuitenkin käyneen. Pitempään pinnan alla kyteneet fiilikset ja ajatukset on jotenkin päästettävä ulos. Kun en muuten onnistu, niin fyysisellä kivulla sitten. Mitä enemmän tätä miettii, sen enemmän siinä tuntuu olevan järkeä. Saa aivan vapaasti olla eri mieltä, en minä ainakaan siitä pahastu. Siitä vähän, jos mieli on niin kiinni ettei anna muillekaan mahdollisuutta uskoa mihin haluaa. Paitsi ettei kyse ole uskonasiasta.. ;)
Jep, tämän aiheen pohdintaa jatkanen myöhemmin..

* * *

Vähän lohtua oloon tuo uuden vuoden lahjaksi saatu ja vihdoin avattu namipaketti suoraan Nueva Yorkista, kertoohan sen karkit itsekin! Hyviä ovat, värjäävät vielä kielenkin. Turkoosi on ollut päivän väri..

* * *

Kalteva Torni

On tämä nyt jo kumma!
Selkä prakas, TAAS!
Mikä helvetti siinä onkaan, että juuri kun on kivaa ja muutenkin homma bueno, niin hups vaan ja mun jalat menee alta. Eikä siis sen takia että esimerkiksi joku komea miespuolinen henkilö suuntaisi katseensa minuun, ei ehei, sellainen nyt ei ole hyytelöittänyt jalkoja ennenkään. Vaan kivusta, joka ei oikeastaan ole edes paha alkujaan, se vaan vie jalat alta. Kipu tulee sitten valkealla ratsulla perässä.

Illalla paras asento oli seistä samalla tavalla kuin Martti Suosalon roolihenkilö mutta kaltevoituneena vasemmalle. Aamulla sama juttu, läpi yön heräsin asentoa vaihtaessa. Nyt sattuu all day long.

Ensimmäisen rentouttavan otin noin 2 tuntia sitten. Nukutti, ei muuta. Nyt otan toisen. Omalääkäri käski mennä lääkäriin (buahhahhaa, lääkäri käskee lääkäriin, how ironic..) jos sekään ei auta. Ja kun mä en just nyt haluais. Toiveet on kovat tuon toisen Sirdaludin suhteen.

Eniten vituttaa että meni ratsastustunti ja emätyttöilyilta sivu suun. Prkl! Molemmat kyllä saa siirrettyä, mutta SILTI!! En. Ala.

Sekään ei juuri nyt auta, että oli ehdottoman mukava ilta eilen. Absolutely. Peli oli hyvä, tiukka ja tarjosi sopivasti huutomateriaalia. Ystäviä oli erittäin hyvä nähdä, aivan käsittämättömän liian pitkästä aikaa sillä ohi oli mennyt ystävän äidin kuolema, jolloin en siis ollut tukena. Itse sanoisin että anteeksiantamatonta, mutta kaipa se tie on tosiaan kaksisuuntainen.. Aina ei jaksa, etenkään kun on surua enemmän kuin yhden ihmisen tarvitsisi kantaa. Parannan tapani, lupaan.

Ja, mikä parasta, EN laulanut karaokea lähibaarissa! Annan itselleni pisteen siitä. Se on jo toinen! Ooh, näköjään nyt hetkeksi unohdin tän selän, mutta onneksi sillä on sellainen ikioma tahto ja valta ja noooin se sieltä sitten taas muistuttelee. Nyt sitä Sirdaludia, kiitos.

Viikonloppu!!

Kylläpäs asiat mukavasti avautuu kun siirtyy illan pimeistä hetkistä kirkkaaseen päivän valoon. Ei tämä elämä ehkä niin tuskaista olekaan.. Ainakaan tällä hetkellä.

Rokotukset oli aikamoinen piece of cake, rokottajatäti oli ystävällinen ja antoi vaan kaksi pistosta, kuukauden päästä lisää. Hepatiitti näköjään sattuu lavantautia enemmän, harmi kun se just on se mitä pitää ottaa monta kertaa. Vasen käsi on edelleen hieman nousukyvytön. Myös halaaminen sattuu.

Se hämmentävä sydänihmetutkimus oli myös aika ok, tänä aamuna kun revin niitä elektrodeja irti niin tuumastin, että rintakehä kyllä muistuttaa arvatenkin useamman päivän tutkimuksesta. Kutittaa ja kirvele ja punottaa ja mitä vielä! Jospa sieltä nyt sitten selviäisi jotain niin ei ihan hukkaputkeen menisi tuokin vuorokausi.

Eilen käytiin katsomassa stand up'ia, olin ehkä ensi kertaa kuskina ko. tyyppisessä tilaisuudessa. Testailinkin vähän, että naurattaako ne jutut vaan humalaisia, mutta ei, kyllä mä siellä kippurassa kieriskelin! Muutenkin oli mukava ilta, uppeeta oli nähdä sellaisia kavereita joita ei ollut hetkeen nähnytkään. Parhaalle tuntui myös se, että niistä kavereista taisi olla vähintäänkin yhtä kiva nähdä meitä :)

Nyt jos vähän ulkoilisi, sitten ottaisi kaverit vastaan, ruokkisi ne ja hurautettaisiin jäähallille. Valmistaudun kannustamaan ja kovaa. Tarkoittaa suoraa huutoa 3x20 min. Whoopee!

odottelua - apua?

Huomaan, että elämääni kuuluu tällä hetkellä ihmeen paljon odotusta. Jotenkin en osaa elää hetkessä, yleensä osaan ainakin miten kuten, mutta nyt on homma lähtenyt lapasesta.
Tällä hetkellä odotan viikonloppua, huomista keikkaa, jääkiekko-otteluun menoa iiiisolla porukalla, illan viettoa.

Odotan (tietenkin!) myös lomaa. Kuukauden päästä tähän aikaan ollaan jossain Venäjän ilmatilassa, olettaisin. Alku se on sekin.

* * *

Kesää odotan tietenkin, kevättä melkein sitäkin enemmän. Tiedän, että odotus palkitaan liiankin pian, kohta on huhtikuu, mikä tarkoittaa pelkkää lyhyttä hyppäystä kun jo astutaan kesään. Vappu on jotenkin sellainen vedenjakaja, koska yleensä silloin voidaan olla jo kevään ensimmäisellä -yleensä unohtumattomalla- piknikillä. Sitäkin, vappua siis, odotan. Kolmen päivän minilomaa työstä.

* * *

Huomisaamua odotan pelolla. Saan neljä eri rokotetta. NELJÄ! Mä varmaan teen kuolemaa loppupäivän.. Paitsi siis sehän on mahdotonta! Saan myös huomenna rintaani sellaisen ekg-laitteen vuorokaudeksi, jota varten lienee hyvä että se sydän jaksaa jumputtaa. Ikimuistoinen perjantai siis tiedossa. ..hmm. Aamulla poliorokotus ja iltapäivällä sydäntutkimuksia. Olenko mä nyt sitten nuori vai vanha? Luulin että poliorokotuksia saa vaan lapset ja sydänfilmikäyrätutkimuksissa käyvät vaan keski-iän ylittäneet. Minä olen kyllä kivasti siinä välissä..

* * *

Odotan myös että sisäinen levottomuuteni katoaa, ahdistus kutistuu kasaan ja kuihtuu pois. En tiedä, miten siihen tilaan pääsee, mutta odotan sitä tapahtuvaksi siitä huolimatta. En ole varma, voiko siitä päästä eroon ajattelemalla sitä jatkuvasti, ahdistumalla hieman lisää, ottamalla mallia muiden tuskasta ja peilaamalla muiden fiiliksiä omaan tilanteeseensa.

Olen ehkä vähän sellainen ihminen, että otan toisen tunteet omikseni jokseenkin helposti. Yritin ja yritin sitä tähän selittää, mutta kaiken deletoin pois. En osaa selittää. Ahdistaa, kun ei saa ajatuksiaan ulos. Yritän olla peruspositiivinen, ja kai se usein onnistuukin, mutta silloinkin sisällä jäytää kumma kylmä.. Jokin.

Voisiko joku auttaa?

AAARGH!!

Mihin tämä aika menee..?!
Selkähermojumi taisi oikeasti olla hetken laulu. Thank gaad. Parempi näin.

Viime viikko meni kiireellä, töitä ja paljon muuta. Viikonlopun viettoon mentiin Helsinkiin, mikä oli hauskaa: yllätettiin ystävä kuohuviinibrussilla, taisi olla ihan hyvä potku alkaviin 30-v. hulinoihin.. Ainakin tyttö yllättyi! Etenkin kun olin sanonut etten todellakaan pääse sen selän takia tulemaan.. Minä huijasin!
Illalla jatkettiin, viihdytettiin varmaankin myös kanssaihmisiä varsin rauhallisessa oluttuvassa. Sen siitä saa kun laittaa kolme varsinaista ja yhden muualtamuuttaneen uus-savolaisen samaan pöytään.. Voi sitä naurun remakkaa!! Itsellä oli ainakin vatsalihakset kipeinä, lie vieläkin. Ihanaa oli, jos joku teistä lukee tämän niin kiitos murut <3
(Pisteet myös seurueen ainoalle miespuoliselle gentlelle, hienosti selvisi ensitapaamisesta. Hengissä.)
Löydettiin myös mainio baari Helsingin kujilta, harmi vaan kun kukaan ei muista nimeä.. Jospa sinne joskus vielä eksytään.

Nyt valmistaudutaan taas iltamenoihin, koulutusta, ja välillä niinkin päin että mitä oikeuksia meillä on kuluttajia vastaan. Ne kun on aina napisemassa ja "oikeassa". Ei oo pitkään, I tell ya!