Kylläpäs asiat mukavasti avautuu kun siirtyy illan pimeistä hetkistä kirkkaaseen päivän valoon. Ei tämä elämä ehkä niin tuskaista olekaan.. Ainakaan tällä hetkellä.
Rokotukset oli aikamoinen piece of cake, rokottajatäti oli ystävällinen ja antoi vaan kaksi pistosta, kuukauden päästä lisää. Hepatiitti näköjään sattuu lavantautia enemmän, harmi kun se just on se mitä pitää ottaa monta kertaa. Vasen käsi on edelleen hieman nousukyvytön. Myös halaaminen sattuu.
Se hämmentävä sydänihmetutkimus oli myös aika ok, tänä aamuna kun revin niitä elektrodeja irti niin tuumastin, että rintakehä kyllä muistuttaa arvatenkin useamman päivän tutkimuksesta. Kutittaa ja kirvele ja punottaa ja mitä vielä! Jospa sieltä nyt sitten selviäisi jotain niin ei ihan hukkaputkeen menisi tuokin vuorokausi.
Eilen käytiin katsomassa stand up'ia, olin ehkä ensi kertaa kuskina ko. tyyppisessä tilaisuudessa. Testailinkin vähän, että naurattaako ne jutut vaan humalaisia, mutta ei, kyllä mä siellä kippurassa kieriskelin! Muutenkin oli mukava ilta, uppeeta oli nähdä sellaisia kavereita joita ei ollut hetkeen nähnytkään. Parhaalle tuntui myös se, että niistä kavereista taisi olla vähintäänkin yhtä kiva nähdä meitä :)
Nyt jos vähän ulkoilisi, sitten ottaisi kaverit vastaan, ruokkisi ne ja hurautettaisiin jäähallille. Valmistaudun kannustamaan ja kovaa. Tarkoittaa suoraa huutoa 3x20 min. Whoopee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti