Tänään meinasi olla pahempi päivä kuin eilen, joka oli pahempi kuin sunnuntai. Eilinen lääkärissä vierailu antoi epäilyn iskiashermojumista, tänään vyöhyketerapeutti vahvisti lääkärin arvailut. Ja auttoi siinä missä lääketiede epäonnistui. Sain alkujaan semmoiset tokkurakuurit ettei järkeä, ja kuinka kävikään, apu tuli vasta tänään. Luojalle kiitos luontaishoidoista!!
Olen jo pitkään kyllä ollut sitä mieltä, että se mitä kroppa heittää päälle heijastaa lähes yksinomaan psyykkisiä fiiliksiä. Olen kuulemma tunnelukossa ja kärsin tunnepuolen stressistä. Hmm, voipi olla. Ei siis ihme että tämä kipu tuntuu tappavan, ei sellainen yhdessä yössä tule syyttä suotta, kuten tuntuu kuitenkin käyneen. Pitempään pinnan alla kyteneet fiilikset ja ajatukset on jotenkin päästettävä ulos. Kun en muuten onnistu, niin fyysisellä kivulla sitten. Mitä enemmän tätä miettii, sen enemmän siinä tuntuu olevan järkeä. Saa aivan vapaasti olla eri mieltä, en minä ainakaan siitä pahastu. Siitä vähän, jos mieli on niin kiinni ettei anna muillekaan mahdollisuutta uskoa mihin haluaa. Paitsi ettei kyse ole uskonasiasta.. ;)
Jep, tämän aiheen pohdintaa jatkanen myöhemmin..
* * *
Vähän lohtua oloon tuo uuden vuoden lahjaksi saatu ja vihdoin avattu namipaketti suoraan Nueva Yorkista, kertoohan sen karkit itsekin! Hyviä ovat, värjäävät vielä kielenkin. Turkoosi on ollut päivän väri..
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti