Wiuuuuuff puff

Aika menee ihan noin vaan. Minä yritän elää hetkessä ja pysyä mukana mutta tuntuu että kesä valuu sormien välistä kuin kuiva hiekka. Puoliväliä mennään, mahtavaa on ollut ja hurjasti kaikkea kivaa vielä tiedossa edessäpäin. Mutta silti. Pessimisti minussa nostaa päätään.

Veljen häät ovat enää reilun viikon päässä (huih, 10 päivää!! Ajattelin mennä sinne kirkkoharjoituksiin ensi viikolla, koska minun mielestä itskemistäkin voisi vähän harjoitella, etten ulise sitten paikan päällä niin ettei papin sanoja kuule kuin hasardilla veli ja tuleva vaimonsa). Enkä muuten laihtunut lähimainkaan kymmentä kiloa, en edes kymmentä prosenttia tavoitteesta. Pointti on siinä, ettei mun juhlapuvun alle nyt oikein mahdu korsetti. Enpähän sitten tiedä miten päin olisin. Hengittämättä varmaan.

No joo. Nyt en jaksa juuri nyt edes päivitellä festarifiilinkejä mitä ajattelin jakaa. Ehkä vähän myöhemmin (ainakin Amerikanvahvistus, koita jaksaa odottaa!!). Tänään vanha ihana ystävä tulee yökylään, saan kuulemma reiki-hoidon häneltä. En tiedä mitä se tarkalleen on, mutta voisi auttaa eloon ja oloon, oli se melkein mitä tahansa. Perjantainen kontrollikeikka Helsingissä oli suoraan sanottuna perseestä ja se vaikuttaa hetkellisesti ehkä vieläkin, kyllä se sitten siitä lähti mutta en hirveästi tykännyt kun eilen soitettiin että "hups, yksi koe jäi ottamatta".. Ei ollut meinaan eka kerta ei ehei. Elokuussa siis takaisin, onneksi kyse on pelkästään verikokeesta.

Mutta kuten joku ehkä tietää, etenkin paskimpien keikkojen jälkeen olen antanut itselleni luvan hankkia jotain kivaa. Kerran ne oli aivan ihanat Vagabondin kiilakantasandaalit, muistaakseni puoleen hintaan hankitut (ja nyt melkolailla käytetyt!). No nyt iskin silmäni erääseen hameeseen.. Mentiin Serpentiiniin ystävän mekkohimotuksen vallassa, ja kappas vaan kun kaikki oli puoleen hintaan. Eilen kun kerroin tätä miehelleni niin tajusin että 55 euroa siitä hameesta - tai no, hameesta ylipäätään- on kyllä aiika paljon.. Enempi minua kyllä ihmetyttää kuka siitä olisi ikinä ollut valmis maksamaan 110 euroa (pöh, no meikä varmaan tarpeeksi pöllyissään..) mutta 55 euroakin on ihan julmettu määrä rahaa!! Hmm, tarkemmin kun asiaa pohtii, niin jos laitan 55 euroa kenkiin, kuten tuossa vähän aikaa sitten tein, koen tehneeni hyvät kaupat. Summa summarum, nautin itse asiassa melkoisen paljon kauniista ja huolella valmistetusta hameestani ja totean että järjettömästä kivusta ja huonosti vaikuttaneista kipu- ja rauhoittavista lääkkeistä selviytyneenä voin kyllä ihan hyvillä mielin maksaa ensi kerralla vaikka sen satasen jostain mieltäpiristävästä ja kauniista asiasta. Jollain se täytyy se paskaa raivata piiloon.

Hameen oston jälkeen piristystä antoi veljentyttö, joka halusi leikkiä hippaa ja 'seuraa johtajaa'. Toista leikittiin Ateneumin edessä ja toista rautatieaseman edustalla. Pikkutyttö tuli niin iloiseksi etten jaksanut edes välittää ajatteliko joku jotain ja jos jaksoi ajatella niin mitä. Ihan sama. Päivän piristys, paskafiilikset oli siltä päivältä haudattu <3

Edit vielä tähän. Eilisessä oli kyllä yksi parhaus ikinä. Veljeni pääsi kouluun!!
Miten se sanonta menee, seitsemäs kerta toden sanoo.. :)
Lisää optikoita maailmaan, ja hänestä tulee kyllä yksi parhaista I'm telling ya'll!!!

Festival-update I

(Menen selkeästi väärää raidetta mutta aloitan viimeisimmästä.)

Olin viikonloppuna ekaa kertaa elämässäni Ruisrockissa, ja pahoittelut viime vuoden festarikavereille (ei sillä että kyse olisi millään tavalla seurasta!) mutta olipahan ehkä parhaat festarit ikinä!! Leppoisaa, rentoa, mind-blowingly-liikaa hyvää musiikkia ja seurakin oli kyllä passelia (viime vuoteen verrattuna tuo majoitus oli nyt vähän prameampaa, mikä saattoi hitusen vaikuttaa asiantilaan, ihan sisätiloissa ja suihkun sekä posliinipytyn völjyssä). Mutta niin se oli. Näin Turusta mielestäni hetkelliset parhaat puolet mitä Turussa laivastossa "viihtynyt" veljeni ei kykene käsittämään että sellaisia edes on! No oli niitä.

Mutta ne itse festarit! Faith No More! Gogol Bordello! The Sounds!! '!!!' ja Eput. Kotiteollisuus ja Volbeat. TEHOSEKOTIN!!!!!!! Voihan elämäni kesä! ..tai viikonloppu.. En edes yritä selittää. Hyvää mieltä ilmassa melkein ihan liikaa! Aurinkokin oli, ainakin välillä, enemmän kuin sade. Festarien jälkeen on niistetty pari päivää pölyn mustaamaa limaa. Tupakoitiin ihan liikaa ja juotiin juuri sopivasti omaa ja paikanpäältä ostettua. Tutustuttiin hirmuiseen määrään mainioita ihmisiä. Ja kirsikkana, sain viettää aikaa ystävän kanssa josta kehkeytyi ihan mainio festarimimmi - tai siis olihan hän sitä jo, mutta sain sen nyt itse todistaa.

En taida muuta todeta kuin että ensi vuotta odottaessa...

..joo se on Faith No more tuolla taustalla. Tässä ei vielä olla eturivissä, mutta n. viiden minuutin päästä muuten ollaan..

Repsahdus

Minulla oli hieno ja toimiva suunnitelma olla alkoholitta vapusta juhannukseen. Sallin itselleni yhden poikkeuksen, nimittäin hirvittävän jännittävän Flamingo-keikan - sitä kokemusta tuskin olisin voinut kestää selvinpäin - toukokuun puolivälissä. Viikko siis jäljellä ja miten kävi, no, kyläilevä ystävä puhui minut ympäri. Nautiskeltiin hienolla uudella terassillamme sitten kuivat, kylmät siiderit. Oli kyllä hyvää, mutta en ole varma oliko se sen arvoista.. Olisi kait sitä sen viikon vielä voinut odottaa.

Paitsi seuraava repsahdus odottaa jo kulman takana, tytöt sai minulta lupauksen lähteä tulevana sunnuntaina ulos (no joo, olipa kauhean vaikea houkutella...) kun toisen ystävän ainoa vapaapäivä sattuu maanantaille ja se toinen palaa uuteen kotimaahansa ihan liian pian eli välittömästi juhannuksesta selvittyä. Ei minulla ole siis edes vaihtoehtoja!

* * *

Huomiseksi huitastiin kasaan terassijuhlat. Itsekin innostuu ihan uudella tavalla kun ystävät on niin huiman innoissaan! Onhan se myönnettävä, että terassi on käytännössä tekosyy kutsua ystävät ja kylänmiehet vierailemaan koko päiväksi, mutta hurjan hyvä tekosyy ainakin :)

Ja nyt kello riipii sikäli mukavasti iltapäivää että voinkin lähteä hankkimaan lomanalkajaisjäätelöitä työkavereille. Ja itselle, naturally.

mitäs mitäs

Paljoakaan ei uutta tänne.. Naama näyttää normaaliutumisen merkkejä, näytti jo oikeastaan viikonloppuna - tiukka antibioottikuuri jatkuu vielä viikon mutta kuitenkin. Voiton puolella ollaan sen suhteen! La-su uskaltauduin lääkekuureista huolimatta aurinkoon ja nyt on vähän väriäkin ihossa. Enkähän muuten ihan toimettomana maannut (paitsi lauantain), koskapa..

Viikonloppuna rakennettiin terassi, yli 30 neliötä on nyt tanssilavan tapaista takapihalla, a-i-v-a-n upea on se! Myös tutulta saadut liljat on ottautuneet tuohon minunkin pihaani, ja ne tulppaanit!! Vähän antoivat odottaa mutta syystä - on nii-iin ihanat että pieni puutarhuri sisälläni hyppii riemusta ja tietää istuttavansa samanmoisia ensi syksynäkin. Paljon enemmän vaan. Ajattelin jos semmoiset tulppaani-överit hoitas tuohon takapihalle (miksei etupihallekin..). Kuvia laitan kunhan hermot kestää tämän meidän kannettavan hitauden!

Mutta nyt, vihdoin, viikkojen ja kuukausien odottelun, vartomisen ja ikävöinnin päätteeksi lähden junalle vastaan ystävää ilmapallot ja banderollit tanassa. Sateinen päivä saa siis äärimmäisen hyvän ja positiivisen päätöksen :)

tämä haluaa protestoida.

Alan totisesti uskoa kuuluvani siihen ihmistyyppiin, jolle sattuu ja tapahtuu vaikkei aina olisi niin väliksi.

* * *

Tänne kuuluu hyvää. Pihalla terassi etenee, nurmikkoa on istutettu mikä tarkoittaa myös melkoista määrää kitkettyjä neliömetrejä, ja pihaistutukset on löytäneet paikkansa ja jopa lähteneet kasvamaan (ainakin suurin osa). Vähän on vaivannut sama vanha jalkavamma, joka pitäisi antaa hoitua levossa, vaankun enhän minä malta.. Mutta sekin on paranemaan päin. Eipä kuitenkaan olisi pitänyt huokailla onnea ja autuutta liian aikaisin.

Viime vuonna ensimmäisten itikoiden ja muiden saatanallisten (anteeksi karkea kielenkäyttöni.) epäelukoitten ilmaannuttua yksi lajinsa uljain yksilö otti ja pisti/puri/vammautti jalkani säärestä käsin. Lääkärit epäilivät jänisruttoa, kun en kärsinyt housua jalkaan laittaa saati kävellä, vaan tiukoilla antibiooteilla se sitten LOPULTA helpotti. Naurettiin jälkeenpäin, että eihän tuo nyt niin haittaa, onneksi ei vaikka naamaan osunut se kesän ensimmäinen pistos, kun tuommoisen jäljen kerran jätti..

Nyt varmaan nokkelimmat jo arvaakin mitä luonto ja luoja keksivät kontolleni tänä keväänä..

Asiakkaat tuijotti.
Kaupan kassa ei meinannut saada suutaan kiinni.
Apteekissa oltiin kyllin rutinoituneita.
Lääkäri ihasteli ihan luvan kanssa.

Näytän puolimongoloidilta. Vasen silmä haluaa muurautua umpeen, posken iho on antanut kaikkensa ja venyttänyt itsensä kaksinkertaiseksi toiseen poskeen verrattuna. Minuun sattuu, mutta sitäkin enemmän minua vituttaa. Ihan pienesti toivon, että voisiko nämä helvetin tapaturmat, persekohtalot ja terveydelle vaaralliset örrimöttiönkiäiset edes JOSKUS osua jonkun muun kohdalle!?

Ainiin. Jos kuume nousee niin pääsen nauttimaan antibiootista suoraan suoneen tarjoiltuna. En malta odottaa.

Örderöverit ja jotain kaunista

Enpä ole käynyt ainakaan kahteen vuoteen pumpissa, siis tunnilla puntinnostossa. Tänään kävin ja huomenna tiedän käyneeni, I presume! Hämmentävää kuitenkin oli, että joka hiton biisin loputtua hölmistyin että mitääh, nytkö se jo loppui, oisin nyt vielä ainakin yhden setin jaksanut (jopa mun iänikuisen kompastuskiven, askelkyykyt)!! Huh, enkä nyt kovinkaan keventänyt niitä painoja verrattuna ennen vanhaaseen, jolloin huhkin hikihatussa kolmesti viikossa ko. tunnilla. Tästä päättelen, että puheet nopeasti katoavasta lihasmassasta on kateellisten ihmisten ja kuntosalijäsenyyttä puffaavien lihaskimppujen salajuoni. Enkait mä muuten olisi siellä jaksanut loppun asti hymyillä, vai?!

Terveempi elämä on nyt siis saanut hyvän alun. Hmm, no, ok, täytyy kai sitten myöntää. Liityin semmoisiin keventäjiin.. Siellä käskettiin kertomaan asiasta kaikille että sitten nolottaa perääntyä. Ja jep, laihtumista tapahtui ekan viikon aikana 1,5 kiloa. Minusta hirveän paljon! Mutta olen löytänyt jälleen liikunnan ilon, vetoa voi sitten lyödä kauanko sitä iloa piisaa. Jospa edes eräisiinkin häihin asti!

Nyt vedän tuna-övereitä tässä samalla ja yritän jotenkin lohduttaa miestä jonka työhommat ilmeisesti kusee ihan kuninkaallisesti. Ei taideta rakennella terassia tulevana viikonloppuna.. Mutta saa tuohon pihalle tulla silti fiilistelemään mun kanssa, ihastelemaan vaikka meidän white-trash-grillailualuetta ;)

* * *

Niin ja jihaa, löysin sinne häihin kengät! Nyt pähkäilen pidänkö ne vai en. Pidän. En tiedä. Ehkä. Korkeatkin ovat. Any help, muotitietoiset ystäväni?



On ne kyllä kivat. Ehkä mä pidän ne..

Erään puutarhurin puuhastelut

Tänään puuhailin pihalla.
Uusiokäytin vanhan pytyn.
Sinne muutti myös nelihenkinen
kastematoperhe.


Vesisäiliössä kasvaa nyt lumihiutale.
Kunniapaikalla (!) pyttylöisessä
Prinsessalilja.

* * *
Minun Tulppaanit.

Piilossa vielä, mutta tulossa kuitenkin.

Tässä koko komeus. Olen näistä niin kovin ylpeä.
Enkä melkein malta odottaa
niiden kukkivan..

* * *

Terassiprojekti otti melko lentävän lähdön. Itse kävin kokeilemassa Ruotsinlaivasimulaattoria Vantaalla, sillä välin takapiha oli pyöräytetty ympäri, tasoitettu ja terassin perustukset tehty. Uskomatonta, luulin että siihen menisi ainakin muutama viikko viikonloppuineen ja iltoineen, mutta ei. Pojat kaksissa miehin hoitivat kohtalaisen raskaan homman. Ylihuomenna (viimeistään!) päästään koolauksia tekemään. Viikonloppuna luultavimminkin jo vähän hengaamaan terassille. Tervetuloa mukaan :)

Kevätpuuhat.

Hikisenä on hyvä olla kun tietää tehneensä jotain sen eteen. Haravoin mädistä lehdistä, hiekoitussepelistä, juurimöykkypaukuista ja liian pitkäksi jätetystä ja pystyyn kuivaneesta nurmikosta koostuvan etupihan. Puolet siitä on edelleen mullalla, viime syksynähän riivin maasta k-o-h-t-a-l-a-i-s-e-s-t-i villiintyneen minkä-lie-pusikon, joka oli ainakin triplannut itsensä siitä mitä sen olisi ehkä pitänyt olla. Nyt siinä kasvaa sitä semmoista ärsyttävää juttua mikä ei lähde mihinkään, ei näytä hyvältä ja saa mut raivoihini tuhottoman pitkälle, syvälle ja kippuralle yltyvine juurineen.

* * *

Mukavamapana yllätyksenä oli vapun jälkeen maasta pulpahtaneet tulppaanit jotka syksyn viimeisten sateiden aikaan istutin. Sieltä ne puskee!!


No ok, vielä ne näyttää pienille ja niitä on tuossa vähän, mutta nyt niitä on jo lähemmäs 40 pientä punaista nuppua nousemassa. Nauran ääneen joka kerta kun käyn katsomassa (=puhdistamassa nyt jo olemattomia roskia niiden päältä ja ympäriltä). Niin ja ehkä vähän tiuhaan istutettu, ne noin 40 kun on jotakuinkin yhden neliömetrin alueella.. :D (no saatoin haluta semmoisen tulppaanimeren..)

Huomasin äsken myös että pionit on selvinneet talven hengissä ja pienen pienet alut näkyy maan pinnan päällä juuri ja juuri! Etupihan löytöinä kasvaa kokonaiset kolme tulppaania (niitä oli neljä, mutta luulin heinänkorreksi ja vedin maasta. Typerä typerä tyttö) ja yksi joku sininen pikkukello. Suloinen kuin mikä!

Minä olen nyt kyllä ihan iloinen vaikka muuten tuntuu että maailma murjoilee ja murjottaa.

* * *

Sain myös koneelleni kaikkien muiden varmaan jo aikapäiviä käyttämän Spotifyn, voi pojat mitä herkkuja sieltä löytyykään! Kohta on Elbow't kuunneltu läpi, samoin mulle uusi tuttu mutta vanha kunnon Tehosekoitin (!!) ja en tiedä, nolottaa tunnustaa mutta se Anna Puun levy on aiikasta hyvä. Odotin paljon paljon paskempaa. Että semmosta. Lisää musaa Heinin jo ennestään musan täyttämään elämään :)

update.

Vappu! Meni! Thank God!
Aatto oli rauhallinen, ei saatu puutarhakalusteita pihalle mutta rottinkivermeet roudattiin kuitenkin, mikä ajoi asian (no ne puutarhatuolit ja -pöytä olisi pitänyt liimata ennen käyttöönottoa, eivät ihan ole kasassa, hih!). Syötiin ja juotiin ja saunottiin. Pojat heitti tikkaa ja tytöt lämmitti saunan ja kantoi sinne vedet - tuli nautittua löylyistäkin ihan eri tavalla!



Vappupäivä aloitettiin kuohuviinillä, sitä jatkettiin kuohuviinillä ja joka mahdollisessa välissä otettiin hieman kuohuviiniä. Sen, rennon ulkona lojumisen ja perusteellisen varomattomuuden seurauksena poltettiin itsemme, jotkut enemmän (allekirjoittanut) ja jotkut vähemmän (kaikki muut). Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä että ehkä tämä jonain päivänä helpottaa..

Siinä vaiheessa kun kuohuviini loppui, alkaa filmi pätkiä. Jätin ainakin jokusen viestin erääseenkin puhelinvastaajaan, soitin myös Balille. Soitinkohan muille.. Pikkuveli ei ole uskoa korviaan kun väitän kirkkain silmin etten koskaan ole kuuuullutkaan tuommoisia asioita. Kyllä kuulemma olen. Ja siksi siitä päästäänkin seuraavaan...

Minulla alkoi kovasti kaivattu terveellisempi elämä. Lauantaina olin jo kuskina keikalla, mikä tuntui pelkästään hyvältä idealta. Ja periaattessa olikin.. joskin kotona friikahdin miehelle, vähän, mutta kaipa se oli odotettavissa. Totesin etten pidä enää itsestäni humalassa. Olen etenkin miehelle ilkeä ja kimpoilen kyllä muillekin. Olen liian kovaääninen, liian räyheä, liian temperamenttinen, liian kaikkea, ja vihaan itseäni sen vuoksi. Enkä enää jaksa juoda pelkästä juomisen ilosta tarkoituksena päästä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti hillittömään tilaan, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista mutta ei ole, ja sekös sitten suututtaa. Enkä enää tämän ikäisenä ole edes hauskaa katsottavaa humalaisena. En vaan jaksa.
Joten katsellaan miten tämä tästä lähtee. En toistaiseksi aio miksikään absolutistiksi, mutta hitto vie, onhan sitä hauskaa pystyttävä pitämään muutenki! Jotain tarvii nyt. Muutosta elämään. Ainakin juhannukseen asti?

* * *

Ainiin, pari sanaa siitä sydänlääkärikäynnistä. Minulla on uskomattoman vahva, kaunis ja terve sydän. Vahvuuden tunnen kyllä, ja kauneuttakin rupesi lopulta löytymään kun se lääkäri oli niin fiiliksissä siitä, mikä itsestä aluksi näytti pelkästään omituiselle möykylle siinä ultrakuvassa. Ei mitään vikaa. Ei mitään heikkenemistä, fuskua, lisälyöntejä, ei kerrassaan mitään epätavallista!
Ja sehän oli ilo kuulla.

Mainio yhteensattuma oli myös lääkäri itsessään - samainen kaveri teki diagnoosini silloin melkein yhdeksän vuotta sitten. Ei meinannut uskoa, minä sanoin etten minuuttiakaan siitä tunnista tule unohtamaan (minkä vietin siellä ensiavussa herrasväen tehdessä tutkimuksiaan). Periaatteessa siitä tuli ihan iloinen jälleentapaaminen, mies oli tässä välissä erikoistunut kahdesti (minä sain nippa nappa yhden ainokaiset opinnot loppuun) ja käynyt välillä rauhanturvajoukoissa (minä olen käynyt Vaasassa). Minun voitokseni todettiin, että olen hengissä. Minusta ainakin minä voitan sillä.

Mikäs sen mukavampaa..

..kuin olla vapailla kipeänä. Ja pahasti.
En edes muista koska olisi keuhkoihin näin sattunut, toivoo vaan koko ajan ettei tarvitsisi yskiä mutta ei auta toiveajattelu. Rommia menee tuskallisen hitaasti alas (auttaa kuulemma paremmin kun mitkään lääkeet, enpähän vielä tiedä - joskin jos hutikkaan pääsisi niin sitten ei varmaan haittas?! ..eipä vissiin niin) kun en tykkää oikein rommista. Etenkään kuumana, sokerin (kun hunajakin loppui..) kera ja teehen sekoitettuna.

* * *

Huomenna mennään joka tapauksessa maalle, vanhempieni luo talon- ja koiranvahdeiksi. Kysyin äidiltä voidaanko kantaa puutarhakalusteet ulos kun ajateltiin grillailla ja hengailla ulkona, JOS vaan sää sallii. Äiti katsoi vähän pitkään ja kysyi vastaan että "mihinkäs ajattelitte ne kalusteet laittaa - siihen lumilinnan taakse vai?" Haha mun äiti! On se vaan hauska - joskaan ei ehkä niin hauska kuin minun kummitäti, joka ajoi eräänkin kaupungin torille parkkiin (kyllä vain!) ja mistäpä muualta kuin rappusia pitkin (kyllä, kyllä vain juu!). SEN minä olisin halunnut nähdä!
Mutta niin, oletan, että koska meidän oma takapiha jo vihertää niin kyllä se vihertää 15 km pohjoisemmassakin. Ainakin jostain kohtaa, ja siihen mä länttään ne kalusteet!

Niin että Vappua tässä nyt sitten odotellaan. Skumpat on hankittu, samoin kolonialle lonkkua, pataljoonalle olutta ja joukkueelliselle punkkua ja jupeille vielä valkkaria. Tällä hetkellä juhlijoita on tulossa neljä. Whoppe-doo, miltäs se nyt sitten kuullostaa ;D Vastapainoksi todettakoon, että ruokaa on kyllä ihan samalla mitalla, grillattavaa ja ei-grillattavaa jos sää onkin meitä vastaan, salaatteja snäksejä ihan mitä mieleen juolahtaa niin kaikkea löytyy. Paitsi nakkeja ja perinteistä perunasalaattia. Jostain pitää tinkiä..

Toivotaan vielä muutamaa asiaa: ilma olisi lupausten mukaisesti lämmin, muutamat epävarmat tulijat tulisivat (haluaisin nähdä niiiin monia ihmisiä!!) ja tämä hiton tauti lähtisi poispoikkeen huomiseen kello 14 mennessä kun pääsen töistä. Ei oo pahoja toiveita kuitenkaan.

* * *

Huomenna menen muuten käymään sydänlääkärillä. Eilen kävin jo omalla ja sain kyllä siinä samalla tietää huomiseksi tarkoitetut tuloksetkin, mitään huolestuttavaa ei ole löytynyt (wfiuuh!), ainoastaan 13 etukammiolyöntiä (meniköhän se noin?) joista ei kuulemma kannata huolestua. Huomenna oman lääkärini mukaan tehdään sydämen ultraäänitutkimus, siinä se. Vähän se jännittää sekin. Ajattelin kyllä, kitsaana savolaisena, vaatia tämän keuhkotaudinkuvan selvittämistä, ettei mee liian pitkälle ja jää paranematta. Koko rahalla, kuten sanotaan.

No mutta jos siellä jotain ilmenee niin palataan siihen sitten. Nyt mennään sillä tiedolla että pumppu pelaa perfectly ja kestää minkä kestää.

* * *

Hyvää vappua Amigos!!!

Kävin taas.

Pääsin jälleen edes vähän Suomen rajojen ulkopuolelle, kun vietettiin kaksipäivänen tyttöilyloma Tallinnassa - tarkoitus oli mennä Tukholmaan, mutta ainakaan enää ei harmita suunnan muutos etelään..

Perjantai-aamuna mentiin ja lauantai-iltana tultiin. Väliin mahtui shoppailua (kesäksi jälleen yksi lempimekko!), kynsien laittoa (Kiinassa laitetut kesti 3 viikkoa, Tallinnassa 3 tuntia - for real!), vallan hyvää ruokaa (ravintola oli käytännössä menossa kiinni kun mentiin, siitäkin huolimatta saatiin ihan rauhassa istua herkkuruuan äärellä yli tunti), muutama kuohuviinipullo ("minä juon ainakin vettä.. paitsi jos pienen pullon skumpaa..") sekä - OMG! - karaokea. No sille on ihan selkeä selitys kyllä, ei menty vasiten laulamaan, mutta joku "Jarmo" oli päättänyt lähteä poispoikkeen ennen oman vuoronsa tuloa, jolloin karaoken vetäjä kysyi tuskastuneena että "no onko täällä ketään suomalaista joka voisi tämän laulaa?!" jolloin serkun kanssa astuttiin rohkeasti esiin. Komiasti vedettiin "Kolmekymppinen" ja toivottiin että viimeisetkin suomalaiset olisi kadonneet jo ennen sitä, viimeistään varmaankin sen jälkeen. Ei me laulaa osata, ehei, mutta asennehan se on mikä ratkaisee, eikö?
Ainakin aplodit oli sen mukaiset.. ;)

Parasta taisi olla aurinko ja kesä - siltä se +18 sillä hetkellä tuntui, kun takin pystyi hyvillä mielin jättämään hotellille. (Lauantaina Helsinkiin tultua erehdyin lähtemään samoissa tamineissa rahaa nostamaan, vähän oli vilu ja vastaan käveli ihmisiä pipot päässä ja talvitakit päällä..) Niin ja pakko kehua hotellia, muihin en enää lähtisikään! Palvelu pelasi ja hinta oli kohdallaan (110e/2hh). Aamusauna oli ehdoton, koko saunaosasto oli meidän käytössä, including järjettömän kokoinen poreamme.. Huh, sinne vien kyllä joskus kaveritkin!!

* * *

Lauantai-ilta hummattiin Helsingin kujilla ja nyt sinne yhteen sedulaan ei tartte enään mennä (oliko se edes sedula?! sille se ainakin vaikutti.. huoh!) ja sinne toiseen, oikein kivaan juottolaan, ei vissiin enää päästäiskään - saatettiin humalaisten tyttöjen järjenjuoksulla kysyä portsaria jatkoille (niin-pä!) ja tehtiin oharit - mun seuralainen vissiinkin toistamiseen ja siis sille samalle pokelle.. Jep. Niin siinä käy kun päästetään (holtittomat, hutikkaiset) tytöt tanssimaan pöydille ja ottamaan muutama tervaleijonasnapsi liikaa.. Mutta hauskaa oli, ja eikös se ole se main point, eh?

Lopuksi pizzerian ja noin kolmenkilon valkosipulipizzan syönnin kautta hotelliin. Tuoksun voi kuvitella. Vanha viina olis saanu haista vaikka kotiin asti, se valkosipulin lemu nimittäin peitti alleen k a i k e n. Sääliksi käy niitä kahta samassa pöydässä istunutta poikaa. Istuivat ikkunan puolella, ei siis mahdollisuutta päästä karkuun. Valkosipulimyrkytys saman tien. Ponk.

Nyt kotona ja haaveissa aurinkoinen vappu. (Nyt seuraa paasausta) SEN jälken alkaa terveellinen elämä otsikolla "Jallutta Juhannukseen". Saa osallistua. Tuhat miinuspistettä sille joka yrittää sanoa mulle ettei kait se yksi nyt haittaa. Se on terve sielu terveessä ruumiissa ettähän tiedätte! Hrrrkh, voimia mulle..

ohhoh.

Veljeni menee ensi kesänä naimisiin, tarkalleen kolmen kuukauden kuluttua. Onkin melkein sensaatiomaista, että minä olen käytännössä täydellisesti valmistautunut!
Minulla on mekko.
Minulla on korut.
Minulla on varattu aika meikkiin.
Minulla on varattuna aika kampaajalle sekä valmis mielikuva kampauksesta - myöskin aika suunnitteluun on plakkarissa.

Ainoa mikä puuttui, oli kengät - ne löysivätkin minut tämän aamun Hesarin sivulta. Jos siis hyvin käy, tänään voin ruksata senkin yli.

Sitten enää laukku. Sehän on helppo, vai? (Nyt pelottaa vaan kun naisen mieli on niin kovin muutuvainen niin se sitten menee ja muuttuu ja haluankin jotain muuta. Hmph.)


Ainiin. En tykkää tästä tukasta.

Naisen elämää

Reissusta palattuani olen jonkun kerran pysähtynyt peilin eteen miettimään että joku, jokin mättää. Kaikki ei ole kuten pitäisi. Pääsiäispyhänä tajusin, daa-a, vihdoin, jumalaton juurikasvu.

Tältä 'tuppukylältähän' ei kaupasta saa hiusvärejä, jos saa niin vaihtoehdot rajoittuu mustaan, kellertävään blondiin sekä violetinpunaiseen (nii-iin, mikä siinä on että kauppiaat ajattelee täkäläisten punaisen tukan haluavien henkilöiden toivovan nimenomaan epätodellisen violettia päätä?!). Tähän päähän väri täytyy siis hakea kaupungista - turhuuksien turhuus, kaikkea muuta täältä kyllä saa.

Lähetin miehen matkaan, kun en asioikseni sinne viitsinyt kammeta.
Ei löytynyt kerralla oikeaa, vaikka kuinka neuvoin sävyn ja paketin tuntomerkit. No, neuvokas kun on, mies pyysi apua myyjältä, ja yhdessä sitten päätyivät eri merkkiin kuin mitä käytän, joskin sävy tuntui mätsäävän.
Oma normikäytäntöni on myös se (mitä kampaajakin suositteli) että puolet väristä riittää per kerta, ja tällä on menty. Tähän asti, joopa joo. Kun väri oli seissyt päässä kymmenen minuuttia ja pää on edelleen vaan limaisen näköinen, tajusin että metsään mentiin. Se väriaines oli siellä tuubin pohjalla. Ihan tyhmää. Sinne meni. Kaikki. Vaan rupesipa väri näkymään. Mutta Satu Ruotsalainen voisi varoittaa jossain purkin kyljissä tämmöisistä asioista. En minä näköjään osaa enää läträtä.

Menen nyt sitten pesemään ja katsotaan mitä tästä tuli. Punaiselle vaikuttaa, se on plussaa..


(edit. @ 22.00
tuli tukasta punainen - jos ennen oli vaalea kupari niin nyt on tumma versio. Kuulemma ihan hyvä, itse täytyy vähän totutella.. ;)

Peking

Oli semmoista retuutusta koko loma että jos jossain vaiheessa hetki olikin aikaa nököttää tietokoneen ääressä niin hyvä että jaksoi sähköpostin katsoa - saati että kiinalainen meininki olisi sallinut kirjautumisen blogiin tuosta nuin vaan. En sitten postaillut yhtä enempää :)

Mutta mutta. Mistähän edes aloittaisi?!

Nähtiin paljon, riittävästi yhden rupeaman tarpeiksi. Parhautta oli kyllä ystävien näkeminen. Se oli vähän kuin uudelleen tutustumista, muistamista miten rakkaita ihmisiä sitä maailmalle onkaan ripottautunut. Lisäksi nyt saatiin tutustua ystävien lapsiin kunnolla, muutaman tunnin pyrähdykset ei ole olleet lähimainkaan riittävästi luottamuksen voittamiseen. Paitsi nyt, kun tiesivät ettei me lähdetäkään hetkeen pois.

Ensi kertaan jäi oikeastaan vain Mao ja Taivaan Temppeli. Siis sellaisista paikoista mitä olisi hyvä nähdä. Temppelien kanssa kävi kyllä kuten yleensä kirkkojen kanssa - näet yhden, toisen, ehkä vielä kolmannenkin, mutta ei sillä niin väliä sillä ne alkavat hyvin nopeasti olla toistensa toisintoja. Kaikissa komeat katot ja maalaukset, leijonat vartiossa, värejä ja patsaita koko rahalla.

(Kesäpalatsin huipulta, taustalla kaupunki)

(BeiHai-park, jossa päädyttiin itse kuvauksen kohteiksi- sangen hämmentävää ensimmäisellä kerralla!)

Heti loman alkajaiseksi haettiin tyttöjen kanssa kynnet - alkusoittoa hemmottelulle!

Kaiken kaikkiaan sain kahden viikon aikana kolmet erilaiset kynnet.


(Miksei Suomessa muuten ole tällaista palvelua?! Kymppi pari maksaisi, eikä tarvitsisi kummoista hommaa tehdä. Tai sitten jos onkin niin jossain Helsingissä ainoastaan! Haluaa luksustelua tänne periferiaankin!!)

Ehdittiin käydä myös kolmesti erilaisissa hieronnoissa. Oikeasti, talking about luxury!!

* * *

Ensimmäiseksi nähtäväksi kohteeksi valittiin Muuri. Matka sinne kesti puolisentoista tuntia, missään välissä ei oikeastaan poistuttu ihmisten ilmoilta vaikka aika autenttista ympäristöä nähtiinkin. Todettiin vaan, että tungosta piisaa näillä seuduilla.



Ei siitä pääse yli eikä ympäri, on siinä tehty jumalaton homma. Mistä ne kivet on sinne saatu? Millä ne on viety? Miten tähän on riittänyt motivaatiota ja kehtaamista? Me vaan päällisteltiin ja oltiin hoo-moilasina. Kuten kunnon turistien kuuluukin.

Toinen vallan hämmentävä paikka oli tinka-market. Tässä kuva korukerroksesta.



Minut tuntevat ehkä uskovat että olin pienesti taivaassa tuonne kun eksyin. Sitä meni ihan sekaisin; korvikset sai eurolla, parilla, helmet viidellä. Mukaan tarttui lopulta myös korurasia, sillä missä minä saan ikinä ne muuten säilytettyä?! (Ne= kahdeksat korvikset, useita sormuksia, erilaisia kaulakoruja oliko myös kahdeksan, ei taida riittääkään..) Mutta iloinen on tämä tyttö ostoksistaan. Muistin minä myös ystäviä, ei kaikki korut olleet itselleni.. :)

Teetettiin myös vaatteet ensi kesänä oleviin velikullan häihin. Voi kuulkaas, minusta tuntuu ettei minulla koskaan ole ollut mitään niin ihanaa vaatetta! Haluaisin pitää mekkoa koko ajan, se on täydellinen! Sain hankittua siihen sopivat korutkin (melkoisen kauniit turkoosiksi värjätyt helmet + korvikset.. kahdet itseasiassa, massiivisemmat ja vaihtoehdoksi kevyet), enää puuttuuvat siis vain kengät. Miehen puku on niin täydellisen slim-fit että jaiks! Rehellisesti sanottuna taisi jäädä allekirjoittaneella suu auki kun mies veti sovituksessa takin niskaan.. On osaavia herrat räätälit siellä, enpä muuta sano.

* * *

Yllättävintä Pekingissä oli ehkä ihmisten ystävällisyys. Jokainen pyrki tekemään kaikkensa auttaakseen meitä jos niikseen tuli, eikä meihin missään vaiheessa suhtauduttu epäluuloisesti, tai vihaisesti, tai kuten ehkä jossain maissa länkkäreihin suhtaudutaan. Ainoat tuhinat saatiin lentokenttäkuljetuksissa, vissiin ei ole mukavin matka taksikuskeille tuo kentälle meno. En jaksa tajuta sitä huokailujen määrää, hitsi vie..

Kiina oli myös halpa maa. Parillakymmenellä eurolla sai syödäkseen ja juodakseen neljä ihmistä vatsan täydeltä. Paras taisi olla eräs ihan perus, paikallisten suosima ruokapaikka, missä juotiin puolen litran oluet ja syötiin kahteen pekkaan niin että napa naukui mutta lautaset ei tyhjentyneet, hintaa tuli alle 5 euroa. Hävetti maksaa niin vähän. Ajatelkaa nyt, viisi euroa, eihän sillä saa edes niitä astioita pestyä jos länsimaissa oltaisiin!

Luksusta haettiin myös ajelemalla komealla mustalla autolla - oman kuskin kanssa tietenkin. Tämä kohtelias gentlemanni odotti meitä milloin minkäkin temppelin edessä ja kunkakin tinka-marketin ovella. Vei ovelta ovelle, haki kotoa ja sinne myös palautti. Viiden euron tuntipalkalla. Ei kai tuommoinen muualla olisi mahdollistakaan. Ei siellä siis taksimatkailukaan kallista ollut, viidellä eurolla pääsi kotoa eli periferiasta viidenneltä kehätieltä keskustaan, noin 25 kilometrin päähän. Yleensä halvemmallakin, kun kuskit tiesivät oikoreitit ja osasivat välttää ruuhkia.


(tässä ei mikään hurjan paha, perus-sunnuntai-meininkiä)

Yksi yö vietettiin hutong-hostellissa, haettiin mahdollisimman autenttista ilmapiiriä. Ihan ok, joskin tämä hostelli oli sellainen, mihin kaikki hutong-kierrokset pistäytyi. Aamulla kun herättiin ennen ylösnousua, taisi olla jo päivän kolmas kierros menossa. Ohhoh ja olipas nämä suomalaiset kummallisia, tuolla nuin nukkuvat, ja vautsivau, nyt ne syö aamupalaa, otetaanpa vähän videokuvaa (kyllä, kuvasivat perkeleet, irvistin kauniisti). Kokemus sinänsä. Ensi kerralla mennään ja suosittelen muillekin että etsivät jonkun muun paikan tämän kyseisen hostellin viehättävyydestä huolimatta. Etenkin jos sattuu olemaan aamurauhaa rakastavaa sorttia..

* * *

Loma oli siis mitä kaivattiinkin - joskin se sisälsi aika vähän ihan lomailua, lepoa, lonkan vetämistä. Ja oli kyllä hyvä niin! Saatiin Finnairilta yksi ylimääräinen lomapäivä, joka menikin loitering-meiningillä. Se riitti, ihme ja kumma. Myös ajatus tulevista viikoista (4 päivää töitä, neljä lomaa, neljä töitä) pitää olon mukavan rentoutuneena.

Kroppa on kyllä edelleen ihan sekaisin. Paluuiltana jaksoin sinnitellä silmät auki yhdeksään, aamulla oli hurjan tiukkaa pysyä sängyssä edes siihen seitsemään. Ensimmäisen kerran heräsin 2.33 ja mietin josko kuitenkin lienee liian aikaista.. :) Tänä aamuna armahdin ja nousin kuudelta kun kerran siltä tuntui. Minkäs teet. Kummasti jaksoin eilen jo puolille öin valvoa. Voi kun saisikin tällaisen rytmin pidettyä, pitkät aamut on mahtavia. Nälkäkin tulee kummallisiin aikoihin, aamuyöllä, ja palaa vasta päivällä. Ei ole nuori enää tämä body, kaavoihinsa kangistuvaa sorttia ;)

(Jahas, ja taas päästiin jaarittelu-asteelle.. )

Kuulin myös heti kotiin palattua jymyuutisen - minusta tulee tuplatäti syksyllä. Ihan vähän itkeä tirautin kun veli soitti. On se vaan.. ihanaa.

Ni hao bei jing

Ihan vielä ei loma ole saanut ylivaltaa, eli työasiat hieman pyörii mielessä, mutta hyvin ne jo hiipuu.. Kaksi yötä takana ja aikaero alkaa vihdoin tasottua. Viime viikko oli kuulemma kuumaa, mutta ihan tämä Suomeen verrattuna keväistä on nytkin (n. +12). On nautittu!! Tänään aurinko helli meitä kun käytiin Great Wall'lla. Oli yhtä aikaa hieno ja mykistävä, ja jotenkin kuitenkin tuntui että tässäkö tämä oli..? Nooh, pian tajusi että ei, ei tosiaankaan ollut tässä. Muuri jatkui ja jatkui ja jatkui, silmänkantamattomiin vartiotorneja, muurinpätkää, puretun muurin pohjaa jne. Kävi kuten meille kerrottiin; ei sitä tosiaankaan voi käsittää ennen kuin siellä tepastelee. Miten ihmeessä ne kivet on sinne roudattu, ja mistä?! Siinäpä pieneen mieleen pohtimista.

Eilen ihan rehellisesti pelkästään oltiin. Miehet meni menojaan, "jet lag" vaikutti muihinkin kuin matkalaisiin, I presume..
Me tytöt (minä, ystävä sekä ystävän pian 3v. tytär) käytiin kynsisalongissa. Pikkuneiti istui meidän välissä ja otti jokaiseen kynteen pinkkiä lakkaa ja kukkaset timantein. Maailman pienimmät kynnet joissa maailman pienimmät kukkaset. Tää kukkaiskynsi on muuten vienyt mun sydämen - keikistelee, ilmeilee (härregud miten jollain persoonalla voi olla sen tuhannen tuhatta ilmettä!!) ja varastelee sydämiä ;) Tulee jostain selän takaa hipihiljaa ja kurkistaa kolmen sentin päästä ja nuuskuttaa. Varsinainen illistelijä! Oon myyty!

Oi ja vielä ei olla päästy maistelemaan mitään epäilyttäviä "herkkuja", suussasulavia herkkuja kylläkin. Eipä ole kung pao-kana maistunut eläissäni niin hyvälle kuin täällä, eikä se ole lähimainkaan parasta mitä on syöty. Oletteko koskaan kokeilleet vaikka broccolia valkosipulilla? En enää aio muuten sitä syödäkään.

* * *

Jaahas, mun täytynee jatkaa toiste, koneelle on tunkua (sen pikkuneidin isoveljet - myös melkoisen valloittavia- odottaa vuoroaan.. ;). Lisää heti kun aikaa likenee (voisitte kyllä toivoa ettei likene.. ;)
Huomenna on muuten vuorossa räätälillä käynti ja silkin etsintä. Eräskin hääpuku- ja juhla-asuprojekti pyörähtää siis todenteolla käyntiin..

jaarittelija lomailee nyt sitten.

Kaksi viikkoa.
Toivottavasti voin jotain tänne matkalta laitella, ehkä jopa kuvia?!
Tarinoita ainakin.

Mutta ensin ottaudun lomatunnelmaan, sitten yritän välittää niitä tänne.
Tällä minuutilla lähtee lentokone kohti Pekingiä, fiuuh ja heippavilkutus!

Paljon hyvää

Tämä viikko on ollut melko haipakkaa, kylläkin paljon kaikkea kivaa ja hyvää ja tekemistä. Liikuntaa lähinnä ja rakkaiden ihmisten näkemistä. Mieli on korkealla, ei kyllä vähiten siksi että huomenna se loma vihdoin alkaa. En enää tiedä miten päin olisin.

Eilen tuli kaveri käymään ja korjasi joutessaan meidän tietokoneen. Tästä hävisi äänten kuuluvuus viikko pari sitten, ja se on kismittänyt. Eipä vähiten siksi, että myös cd-soitin on kiukutellut eikä tunnista enää cd-levyjä (kyllä vain, pelkät dvd:t kelpaa. pöh) Kaikki musiikki on siis ollut iPodin varassa. Jipii, ei ole enää! Siitä ensimmäinen piste iin päälle.

Tänään työkaveri toi minulle heijastimen, jonka tekstistä olin tullut mieleen:
"Mie oon niin mainio että miut pitää ehkä kieltää lailla!" (jos et huomannut niin mulla tuli kyynelet silmiin). Miten hyvinkin pienestä eleestä tulee niin hyvä mieli? Toinen piste iin päälle.

Juttelin tänään minulle tärkeän ihmisen kanssa ja jälkeenpäin sain tekstiviestin, jossa hän kiitti minua kuuntelemisesta ja muistutti kuinka rakas olen hänelle. Tajusin, ettei minun tarvitse aina olla äänessä ollakseni ja tullakseni olevaksi. Ja että minulla on enemmän ihmisiä ympärilläni kantamassa kuin aina muistankaan. Ja ettei minun tarvitse enää olla vahva ja kantaa muita, pelkästään itseäni. Kolmas piste iin päälle.

Sain myös aimo annoksen energiaa ja voimaa vyöhyketerapeutilta. Vähän myös ajatusten selkiytymistä tuohon ylläolevaan suuntaan. Joskus aina unohdan kosketuksen voiman. Neljäs piste iin päälle.

En ole pakannut ja vielä ennen sitä ja nukkumanmenoa täytyy lähteä hakemaan mies kujilta ja nähdä muutamaa ystävää (olen kyllä tietoinen kellonajasta.. :). Luulen kuitenkin, että tämä viikko päättyy niin jumalaisesti plussan puolella, että jos teistä kolmesta lukijastani jollain on kurjaa tai muuten väsyttää tai ei huvita, niin lähetän vähän voimia täältä. Tässä näin, olkaa hyvä *puffh*

Tykkään teistä.

leppoisuutta

Mies lähti aamulla töihin, itse heräsin puhelimen pirinään vasta kymmeneltä.
Takana puolentoista tunnin lenkki, jaarittelua puhelimessa siskon <3 kanssa ja siivouksen suunnittelua. Sitten ajattelin, että on liian kaunis ilma siivota - loma lähestyy niin se on oikeastaan se ja sama (no joo, en voi sinne lomalle lentää ennen kun kämppä on kuosissa, mutta nyt ei kuitenkaan ole oikea hetki.) Nautin siis lauhkeasta lehden luvusta ja kirkkaasti sisään paistavasta auringosta.

Illalla heittäydyn taas jääkiekkofaniksi, eilen oli hyvä aloittaa se urakka. Hassua miten olen innostunut..

Päivä on siis alkanut hyvin, toivottavasti jatkuu samanmoisena.

Olen tosi iloinen, että on perjantai.
Tuntuu, että tämä viikko on mennyt kivuissa ja säryissä, väsyneenä ja pökerryksissä.
Aivan mahtavaa, että huomenna saan nukkua jopa ehkä yhdeksään, saan lorvia aamukahvini kanssa miten kuten haluan eikä ole kiire mihinkään. Weekend luxury.

Hain eilen matkalaukun lainaan - ihan oikeasti me kohta mennään!!

Miksi?! Miksimiksimiksioimiksi?

Helsinki hermoistui eilen, minä tänään. Mikä juttu tämä lumimyräkkä on?! Miksi?! Kevään piti pian jo tulla, eikö muka, minun ainakin annettiin olettaa niin kuivine teine ja titityy-lintuine. Minusta tuntuu että minua on nyt huijattu.

(huomasin kirjoitusvirheen kakkossanassa, mutta se on paljon hauskempi noin ja se edes vähän piristää minua. jätän sen siis noin. hih)

Minua ei myöskään huvita kun olen yksin kotona kun mies huljailee ties missä ja on poissa yön. Minun tehtävänäni oli tänä iltana pestä pyykit, siivota kaapista karanneet valtaisat vaatekasat sinne siististi takaisin sekä tyhjentää astianpesukone ja täyttää uudelleen. Ja viikata edelliset pyykit. Ja mitä tämä tekee.
Ei siivoa.
Ei järjestele.
Ei pääse edes suihkuun.
Tämä istuu koneella.
Tyhjänpanttina.

Typeryyksien tiistai, sanon minä.