Hämmennystä

Sain jokin aika sitten kuulla että minuun ollaan ihastuneita.
Se oli kovin hämmentävää, aika harvoin sellaista kuitenkaan kuulee, jos varmasti jotakuinkin yhtä harvoin sellaista tapahtuu. En nyt kuitenkaan mikään magneetti ole, ymmärrän realiteetit. Ja oikea sanamuoto taisi lopulta olla että herätin tunteita, joiden kuviteltiin olevan kauan sitten menneitä. Vaikka sen nyt vääntäisi miten, niin iloinen mieli siitä tuli, etenkin kun kumpainenkin ymmärtää missä mennään, etten totisesti ole available eikä se kuulemma haittaa. Ettei tämä ole sellainen "eihän-sitä-koskaan-tiedä"-juttu. Tämän tietää. Hyvä mieli molemmilla anyway, oletan.

* * *

Viime aikoihin mahtuu myös riitasointuja minulle tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa on selvitelty kovaan ääneen välejä ennenkin. Tällä kertaa poikkeus oli siinä, että kumpikin pyysi anteeksi heti, suoraan, eikä muutaman päivän päästä arasti tekstiviestillä. Huh, mitä kasvua! Siinä tuli ehkä itkettyä jotain muutakin kun sitä riitaa, mutta sen varjolla oli hyvä antaa tulla. Itselle ainakin jäi lopulta hyvä mieli, tästäkin.

* * *

Sain myös kuulla rakkaan ystävän ääntä, enemmän taisi ystävä hämmentyä saadessaan kauppareissullaan puhelun Suomesta.. Vaikutus oli lähes kuin olisi halauksen saanut, sen verran hyvä mieli jäi, ehkä paras kaikista. Pian kuullaan taas!

Näissä ajatuksissa on hyvä aloittaa viikkoa.
Samoin kun laskemalla päiviä lomaan - olikos niitä nyt sitten yhdeksän, vai..

Perjantain jaarittelut

Tämän hiljaisen perjantain ratoksi lueskelin kaiken maailman blogeja ja eri linkkejä pitkin pomppien bongailin kaikkea uutta ja lopulta eksyin lapsettomuudesta kärsivien seurueeseen.
Tässä erästä lapsettomuuskertomusta läheltähkö (onko se sana..?) seuranneena en voi muuta kuin nostaa hattua ihmisille, jotka jaksavat käydä sitä hurjuutta läpi - ja kyllä vain, minua ainavaan itkettää vihdoin viimein testeihin ilmestyvät plussat ja hyvät uutiset. Olen edelleen sitä mieltä, että hyvät ihmiset ansaitsevat lapsensa, enkä voi käsittää miksi se joskus on tehty niin saamarin vaikeaksi.

Itselleni sanottiin kahdeksan vuotta sitten, 21-vuotiaana, etten tule koskaan saamaan lapsia. Tuolloin se ei haitannut, ajattelin vain että yksi murhe vähemmän. Lääkäri vain totesi faktat yks'kantaan, otin asian ainoana totena enkä edes ruvennut kritisoimaan tai penäämään oikeuttani vaihtoehtoihin. Vuosien mittaan asiaa ei tarvinnut edes pohtia ja mikä parasta, pitkästä parisuhteesta huolimatta meiltä ei ole koskaan ikinä kuunaan milloinkaan kyselty niitä "koska..", "eikö jo..", "milloinkas.."-kysymyksiä. Voin vaan kuvitella miten paskamaista semmoisiin uteluihin on vastailla.

Tietenkin se tuntui kurjalle kuulla, että miehiltä kyllä otetaan spermat talteen pakkaseen, jotta suvunjatkuminen varmistettaisiin, mutta eipä ei naisilta. Käristetään munasolut ja toivotellaan parempia jatkoja. Mitä tasa-arvoa sekin on.. Mutta summa summarun, koska minun ei ole tarvinnut edes miettiä "josko jonain päivänä äidiksi", en voi mitenkään edes yrittää kuvitella miten julmaa se on, kun kaikista mahdollisista yrityksistä huolimatta flaksi ei käy.

Noin vuosi, puolitoista sitten saimme kuulla, että ehkä mahdollisesti sitten kuitenkin voisimme ehkä mahdollisesti ainakin yrittää lasta. Ehkä mahdollisesti. Minulla on ehkä jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä ilman varsinaista lääkitystä raskausaika, mikäli elimistölleni kelpaa vaihtoehtoinen niukka lääkitys. Sitä ei voi etukäteen tietää testaamatta. Nyt on ajankohtaiseksi tullut se testaus. Tarkoittaa konkreettisesti nykyisen lääkityksen purkamista ja siirtymistä interferoni-hoitoon. Mikä taasen tarkoittaa pistämistä joka helvatun päivä (en tykkää, en en en, mutta kai sen kestäisi).

Ensimmäinen puoli vuotta tuon tiedon jälkeen meni tottakai-ajatuksen kanssa. Sen jälkeen tuli empiminen. Oletan, että nyt käyn läpi sitä minkä muut ovat käyneet jo silloin parikymppisinä, viimeistään 2-vitosina. Kumpaa haluan, lapsia vai muuta, mitä häh miten kuka ja milloin. Lähes 10 vuotta siis myöhässä. Minun mielestäni kukaan ei voi olettaa, että heti olisin valmis kokeilemaan olisiko minusta (lääketieteen puolesta) äidiksi (lääkärihän haluaisi testata ja hetioitis kokeilla raskautta, olisin heille melkoinen koekaniini). Muilta osin (omasta mielestä..) pahasti näyttää siltä että.. ei.. Varovaisesti kyllä, mutta tällä hetkellä kallistun tuohon. Ehkä osin siksi, etten tiedä jaksanko lisää mahdollisia (kun ei voi etukäteen tietää) rankkoja hoitojaksoja, kunnon ja tilanteen heikkenemistä, osin taas siksi etten näe itseäni äitinä. En vain näe, koen ennemminkin että parempi etten edes lähde siihen rumbaan, missä pilaisin viattoman ihmisen elämän synnyttämällä hänet tähän maailmaan. Aika karua, I know. Mieluummin hemmottelen ne monet kummilapset ja tulevat tätin kullanmurut pilalle.

Jaa-a, se on kyllä monesti nähty että tämän tytön mieli vaihtuu nopeammin kuin sukat, mutta tällä hetkellä se testaus jää ainakin ensi kevääseen. Mies oli ihme kyllä heti on-board mun kanssa, olisin saattanut odottaa hänen taholtaan ainakin pienoista pettymystä.. Tai sitten hän vain peitti sen tosi hyvin. No, kummin vaan, ainakin vuosi vielä kaksin ihan ajatuksissakin.

Mutta tämmöistä tälle perjantaille.

--
Ennen kuin ehdin postailla tämän, tapasin juuri ehkäpä maailman positiivisimman ihmisen - seitsenkymppinen muori, juuri avioeronnut, naureskeli ja nauratteli. Kertakaikkisen täydellinen perjantain työpäivän päätös! Toivottelimme toisillemme viriiliä ja virkeää viikonloppua - kuinka mukavaa olisikaan olla paikalla kun hän ensi viikolla tulee asioimaan.. Päivän pelastus, tuollaisia lisää ja tuollainen haluaisin itsekin olla.. Siihen pyrittäköön.

dreaming

Minusta kevät voisi tulla jo. Sikäli tuleva reissu osuu hyvään saumaan, että sillä aikaa se kevät tulee. Toivon todella missaavani loskan ja paskan ja saapuvani suloisesti keskelle lorisevia puroja. Toivottavasti ei pelkkää toiveajattelua.

* * *

Eilen tuli kaverin lomakuvia katsoessa kyllä melkoinen hinku paratiisisaarelle, sinne missä olisi vain valkeaa hiekkaa silmänkantamattomiin, palmuja, turkoosi meri ja riippukeinu.
Ja aurinko.
Ehkä joku kylmä juoma käteen aina sopivan hetken tullen. Ja tuoretta ananasta hengissä pysymiseen. Eikä kertakaikkiaan mitään, ei kerrassaan vähäisintäkään tekemistä!! Miksei mulla ole semmoista miestä joka haluaisi samaa?! Miehelle tekemättömyys kelpaa ehkä päivän, sitten pitää saada jotain aktiviteettia. Eli, sinne paratiisiin tarvittaisiin vaikka joku luola mitä mies voisi tutkia. Minä olisin pelkästään siinä riippukeinussa mikäli en lilluisi meressä, saattaisin sitten kuunnella puolella korvalla selostuksia salaisen luolan tarjoamista "elämyksistä"... Hmh. Ehkä joskus. Täytyy aloittaa kotona pienoinen painostus, eh?

* * *

Eilen vietettiin ystävän kanssa laatuaikaa ja käytiin maailman suurimassa savusaunassa. Voi pojat, parempaa (arjen) luksusta saa kyllä hakea!! Asiaankuuluvasti käytiin tietenkin myös avannossa, ystävä ensimmäistä kertaa ikinä (valtaisa hatunnosto ja *taputap*)
Saunassa oli hiihtoloma-aikaan nähden suorastaan väljää, muutamia turisteja ja epäilemättä muutamia vakiosaunojia. Parasta antia oli kaksi noin 10-vuotiasta pikkujätkää, joista toinen lähti avantoon myöskin elämänsä ensimmäistä kertaa, ehkä hitusen meidän yllyttämänä - kahdesti! Upeaa itsensä ylittämistä! Kaverinsa käydessä tämä "kyllä mä kylpylän kylmävesialtaassa sukellankin" värjötteli jäällä ja uskaltautui kastamaan pelkästään varpaansa. Hän selvästi kaipasi pientä rohkaisua, saunassakin kyseli kovasti meinataanko me mennä uudelleen, he lähtisivät mukaan. Kaverinsa ei enää edes käynyt, mutta tämä nuori urho sai uskalluksestaan niin paljon potkua että toistamiseen polski avannossa ihan tovin.
Huh. Kunpa itsekin uskaltautuisi heittäytymään tiukan paikan tullen uuteen ja pelottavaan samalla tavalla..

Tänään sitten koskee kurkkuun ja palelee?! Mitä tämä nyt on?! Ennen seuravaa kertaa hankin kyllä sellaiset avantouimaritossut, koska jäätyneitä varpaitahan tässä saa syyttää..

;)

vielä!! --> listauksia, part III

Tää on kyllä tylsä, mutta kokeilen mitä saan aikaan. Tylsä on, on on, tylsä kertakaikkiaan. Elkää ees lukeko, jooko? Kunhan täytän intternettiä turhuudella.. ;)

Minun aakkoset (huoh, mikä otsikkokin?!)

A: ahdistus
B: bisse
C: cml
D: darra
E: endorfiini
F: flirttailu
G: geenivirhe. Syy kohtaan c.
H: haaveilu
I: itku
J: juoruilu
K: känniavautumiset
L: laiskottelu
M: minä itse
N: nauru
O: onni, mitä se on?
P: Pekka
R: rakkaus
S: salaisuudet
T: tuska
U: unelmat
V: vyöhyketerapia
W: Wirtasen Toni <3
X: x-kromosomi.
Y: Ystävät
Z: Zapata (hyvät darrasafkat)
Å: paska kirjain
Ä: äidiksi tulemisen vaikeus
Ö: ördääminen

Meinasi olla vaikeeta.. No niin, nyt loppui nämä huvit. Ens kerralla jotain järkevää, perhaps?

listauksia, part II

Löysin toisenkin. En tiiä ees kuka näitä jaksaa lukea, mutta minut tuntevat tietää että minä jo kuka rakastan listojen tekemistä. Tässä siis vielä yksi / jo toinen..

Mitä kotoani löytyy?

[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli (on, mutta se on nykyään saunan raato. Ei sinne autoa voi laittaa)
[ ] digiboxi
[x] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[x] henkilöauto
[ ] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[x] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[x] kahvipannu (espresso)
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[x] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[x] kotiparturi (miehen, mutta semmoinen kuitenkin löytyy)
[ ] kotiteatteri (jonain päivänä, ehkä?)
[x] kottikärryt (ovat taloyhtiön, mutta nyt viidettä kuukautta meidän takapihalla..)
[ ] kuisti
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[ ] kuntolaitteita (tuskinpa käsipuntteja lasketaan..)
[x] kylpytakki (vanhavanha ukin vanha ;)
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[x] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka (tän mä OIKEESTI haluisin..)
[ ] moottoripyörä (eikueiku TÄN!!)
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin (ainiinkun cd-soitin? lp-soitin? molemmat löytyy kyllä)
[ ] navigaattori (se on kuulkaas niin että joka ei tavan kartalla löydä perille niin ei kyllä tarvii löytääkään)
[x] oma ranta
[ ] omakotitalo
[x] ompelukone (jaettu, mutta kohtelen kuin omaa. Luvan kanssa)
[ ] pakettiauto
[x] partakone (jonain päivänä tarviin ehkä oman..)
[x] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone (veljeltä lainassa kylläkin.. jos sitä ei palauta niin sithän se on mun?!)
[x] polkupyörä (itse asiassa kaksikin)
[x] polttava cd-asema
[x] porakone (haluaisin oman, pienen mahtivehkeen. Ehkäpä synttärilahjaksi?)
[ ] poreallas (meille tulee kyllä takapihalle palju. Whooppe-doo jihuu.)
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[ ] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[x] rullaluistimet
[ ] sauna (some day..?)
[ ] salarakas (hah, sama, some day..? ;)
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde (ei sitten ikinä koskaan milloinkaan I tell ya!!)
[ ] sukset
[x] suoristusrauta hiuksille
[x] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[x] sälekaihtimet
[x] takka <3
[ ] taulutelevisio
[x] tauti (forever and ever)
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[ ] tietokonepöytä
[ ] traktori
[ ] tulostin
[ ] uima-allas (no se palju-homma lienee jonain päivänä totta)
[x] ulkorakennus (voiko varaston laskea sellaiseksi?)
[ ] ulkosauna (se tuleva sauna on ulkokautta mentävä versio, käyköhän se?)
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[x] vedenkeitin
[ ] vene (semmoinen pikkupaatti kyllä ensi kesänä hankitaan!)
[ ] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa
[ ] villamatto
[ ] vohvelirauta (tämä olisi kyllä kiva laite..)
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva (vanha 50-luvulta peräisin, mutta levitettävä versio kuitenkin!)
[x] web-kamera (joskaan en tiedä missä se on)
[ ] wokki-pannu
[x] yleiskone (miehen. Tai siis anopin, vaan meille se taisi jäädä. En osaa käyttää)
[ ] yläkerta

Onko nämä semmosia että pitää haastaa?! Kellä muulla muka on aikaa ja kiinnostusta tähän, seriously, let me know...

tylsyyden tappamista.. --> listauksia part I

Minulla on vähän tylsää tänään, ajattelin että tämmöinen olisi hauska. En tiiä vielä. Katotaan.

In your lifetime, have you...

() Gone on a blind date

(x) Skipped school

(x) Watched someone die

(x) Been to Canada

() Been to Mexico

() Been to Florida

() Been to Hawaii

(x) Been on a plane

() Been on a helicopter

(x) Been lost

() Gone to Washington, DC

(x) urinated in the ocean

(x) Cried yourself to sleep

(x) Played cops and robbers

() Recently colored with crayons

(x) Sung Karaoke

(x) Paid for a meal with coins only

() Been to the top of the St. Louis Arch (missä tämmönen ees on?)

(x) Done something you told yourself you wouldn't

() Made prank phone calls

() Been down Bourbon Street in New Orleans (tämän kyllä haluan tehdä!)

(x) Laughed until some kind of beverage came out of your nose & elsewhere

(x) Caught a snowflake on your tongue

(x) Written a letter to Santa Claus

() Been kissed under the mistletoe

(x) Watched the sunrise with someone

(x) Blown bubbles

(x) Gone ice-skating

(x) Gone to the movies

() Been scuba diving

( ) Driven across the United States alone (yksin vieläpä?!)

() Been in a hot air balloon

() Been sky diving

(x) Gone snowmobiling (en kyllä tiennyt mitä tämä on, piti kattoo suomennos.. ;)

(x) Lived in another country

(x) Laid down outside at night and admired the stars while listening to the crickets

(x) Seen a falling star and made a wish

() Enjoyed the beauty of Old Faithful Geyser

() Seen the Statue of Liberty

() Gone to the top of Seattle Space Needle

(x) Been on a cruise

(x) Traveled by train

(x) Been horseback riding

() Ridden on a San Francisco cable car (tämänkin aion vielä kokea!)

() Been to Disneyland and/or World

() Truly believe in the power of prayer

() Been in a rain forest (jonain päivänä? piankin vielä?!)

() Seen whales in the ocean

(x) Been to Niagara Falls

() Ridden on an elephant

() Swam with dolphins

I hear Beijing calling..

Kolme. Viikkoa. Lähtöön.
Se on jo aika paljon vähemmän kuin kuukausi.
Hitsi. Kolme viikkoa. KOLME!!!!
Meitä odotetaan kovasti, mikä on kertakaikkisen mahtavaa! Meillä on tarkoitus olla osan aikaa hotellissa, ei kuulemma saada silloinkaan olla kaksin (no, yöt ja illat, ehkä?).
Meidän takia on hankittu sijaisia velvollisuudet hoitamaan.
Meitä varten on paaaljon suunnitelmia. Kunkkua!

Mies on etsinyt kiinnostavimmat torit, marketit ja liikkeet mulle (kyllä, minulle! Tarkottanee siis mm. sisutussälää..) jo valmiiksi. Ystävä tietänee mistä saan parhaat tuliaiset tytöille (Tokion reissulla sain noottia kun halusin hankkia "liian monelle" tuliaisia, nyt hankinkin luvan jo etukäteen, ettei tule reissussa sanomista (Mies vissiin laskee sen varaan ettei ole mun mukana hankkimassa niitä..). No ja daa-a, eikait sitä itelleen kaikkee sitä ihanuutta voi yksistään hankkia?!)

Minä en ihan oikeasti tiedä miten mä pysyn housuissani.

aurinko aurinko lettuja paistaa

Aurinko ilahduttaa tänään oikein antaumuksella, mikä mahtava sää olisikaan olla rinteessä!
Muutama este on sillä tiellä.
Sattuu, edelleen, vähän vaihtelevasti. Varmasti oma moka, tuskin vielä on tarpeen irrotella imuroimalla, silittämällä ja pyykkiä pesemällä, muttakun alkaa netissä roikkuminenkin olla vähän tylsää ja kaikki mahdolliset lehdet on luettu.
Isä opetti, ettei aurinkoisella säällä saa katsoa sisällä telkkaria. Mulla odottaa tuossa hyvä läjä Heroesia, muttakun ulkona paistaa aurinko niin en voi niitä katella. En minä kyllä uloskaan uskalla mennä, liukastun vielä.. Hmm. Dilemma.

Onneksi pian on viikonloppu. Sitäkin odotan kuin hullu puuroa. Perjantaina mennään hienosti syömän hienoon ravintolaan ja, kuten ystävä asian ilmaisi, juodaan mahdottoman kalliit hutikat (muut juo jos juo, minä en. Lopetin senkin "ilon". Siis kiitos kipulääkkeiden..). Lauantaina pääsen toivon mukaan näkemään Ystävää, jota en ole aikoihin nähnyt, ja juhlimaan kaverin synttäreitä. Sunnuntaina vietetään vielä veljentyttären synttärit. Neiti melkein-4v kysyi, pääsethän täti juhliin? Sanoin että tietenkin, kuinka niin. "Näet sitten Danielin". Jaha. Se on nuorena se vitsa siis väännettävä. (Joskin saatan nuo lastenjulat jättää suosiolla välistä, alkavat kuitenkin sunnuntaina tietääkseni jo kymmeneltä, harvoin siihen mennessä saan itseni lastenjuhlakuntoon. Ellei sinne sitten haluta jonkin sortin monsteria?)

Nyt lähden ripustamaan pyykit, sitten syön, en silitä enkä imuroi enää, vaan katson yhden jakson verran Heroesia. Ja ehkä venyttelen samalla. Kait mä sen olen ansainnut..

parempaan päin

Ei auttanut se toinenkaan sunnuntain rentouttava ei.
Tänään meinasi olla pahempi päivä kuin eilen, joka oli pahempi kuin sunnuntai. Eilinen lääkärissä vierailu antoi epäilyn iskiashermojumista, tänään vyöhyketerapeutti vahvisti lääkärin arvailut. Ja auttoi siinä missä lääketiede epäonnistui. Sain alkujaan semmoiset tokkurakuurit ettei järkeä, ja kuinka kävikään, apu tuli vasta tänään. Luojalle kiitos luontaishoidoista!!

Olen jo pitkään kyllä ollut sitä mieltä, että se mitä kroppa heittää päälle heijastaa lähes yksinomaan psyykkisiä fiiliksiä. Olen kuulemma tunnelukossa ja kärsin tunnepuolen stressistä. Hmm, voipi olla. Ei siis ihme että tämä kipu tuntuu tappavan, ei sellainen yhdessä yössä tule syyttä suotta, kuten tuntuu kuitenkin käyneen. Pitempään pinnan alla kyteneet fiilikset ja ajatukset on jotenkin päästettävä ulos. Kun en muuten onnistu, niin fyysisellä kivulla sitten. Mitä enemmän tätä miettii, sen enemmän siinä tuntuu olevan järkeä. Saa aivan vapaasti olla eri mieltä, en minä ainakaan siitä pahastu. Siitä vähän, jos mieli on niin kiinni ettei anna muillekaan mahdollisuutta uskoa mihin haluaa. Paitsi ettei kyse ole uskonasiasta.. ;)
Jep, tämän aiheen pohdintaa jatkanen myöhemmin..

* * *

Vähän lohtua oloon tuo uuden vuoden lahjaksi saatu ja vihdoin avattu namipaketti suoraan Nueva Yorkista, kertoohan sen karkit itsekin! Hyviä ovat, värjäävät vielä kielenkin. Turkoosi on ollut päivän väri..

* * *

Kalteva Torni

On tämä nyt jo kumma!
Selkä prakas, TAAS!
Mikä helvetti siinä onkaan, että juuri kun on kivaa ja muutenkin homma bueno, niin hups vaan ja mun jalat menee alta. Eikä siis sen takia että esimerkiksi joku komea miespuolinen henkilö suuntaisi katseensa minuun, ei ehei, sellainen nyt ei ole hyytelöittänyt jalkoja ennenkään. Vaan kivusta, joka ei oikeastaan ole edes paha alkujaan, se vaan vie jalat alta. Kipu tulee sitten valkealla ratsulla perässä.

Illalla paras asento oli seistä samalla tavalla kuin Martti Suosalon roolihenkilö mutta kaltevoituneena vasemmalle. Aamulla sama juttu, läpi yön heräsin asentoa vaihtaessa. Nyt sattuu all day long.

Ensimmäisen rentouttavan otin noin 2 tuntia sitten. Nukutti, ei muuta. Nyt otan toisen. Omalääkäri käski mennä lääkäriin (buahhahhaa, lääkäri käskee lääkäriin, how ironic..) jos sekään ei auta. Ja kun mä en just nyt haluais. Toiveet on kovat tuon toisen Sirdaludin suhteen.

Eniten vituttaa että meni ratsastustunti ja emätyttöilyilta sivu suun. Prkl! Molemmat kyllä saa siirrettyä, mutta SILTI!! En. Ala.

Sekään ei juuri nyt auta, että oli ehdottoman mukava ilta eilen. Absolutely. Peli oli hyvä, tiukka ja tarjosi sopivasti huutomateriaalia. Ystäviä oli erittäin hyvä nähdä, aivan käsittämättömän liian pitkästä aikaa sillä ohi oli mennyt ystävän äidin kuolema, jolloin en siis ollut tukena. Itse sanoisin että anteeksiantamatonta, mutta kaipa se tie on tosiaan kaksisuuntainen.. Aina ei jaksa, etenkään kun on surua enemmän kuin yhden ihmisen tarvitsisi kantaa. Parannan tapani, lupaan.

Ja, mikä parasta, EN laulanut karaokea lähibaarissa! Annan itselleni pisteen siitä. Se on jo toinen! Ooh, näköjään nyt hetkeksi unohdin tän selän, mutta onneksi sillä on sellainen ikioma tahto ja valta ja noooin se sieltä sitten taas muistuttelee. Nyt sitä Sirdaludia, kiitos.

Viikonloppu!!

Kylläpäs asiat mukavasti avautuu kun siirtyy illan pimeistä hetkistä kirkkaaseen päivän valoon. Ei tämä elämä ehkä niin tuskaista olekaan.. Ainakaan tällä hetkellä.

Rokotukset oli aikamoinen piece of cake, rokottajatäti oli ystävällinen ja antoi vaan kaksi pistosta, kuukauden päästä lisää. Hepatiitti näköjään sattuu lavantautia enemmän, harmi kun se just on se mitä pitää ottaa monta kertaa. Vasen käsi on edelleen hieman nousukyvytön. Myös halaaminen sattuu.

Se hämmentävä sydänihmetutkimus oli myös aika ok, tänä aamuna kun revin niitä elektrodeja irti niin tuumastin, että rintakehä kyllä muistuttaa arvatenkin useamman päivän tutkimuksesta. Kutittaa ja kirvele ja punottaa ja mitä vielä! Jospa sieltä nyt sitten selviäisi jotain niin ei ihan hukkaputkeen menisi tuokin vuorokausi.

Eilen käytiin katsomassa stand up'ia, olin ehkä ensi kertaa kuskina ko. tyyppisessä tilaisuudessa. Testailinkin vähän, että naurattaako ne jutut vaan humalaisia, mutta ei, kyllä mä siellä kippurassa kieriskelin! Muutenkin oli mukava ilta, uppeeta oli nähdä sellaisia kavereita joita ei ollut hetkeen nähnytkään. Parhaalle tuntui myös se, että niistä kavereista taisi olla vähintäänkin yhtä kiva nähdä meitä :)

Nyt jos vähän ulkoilisi, sitten ottaisi kaverit vastaan, ruokkisi ne ja hurautettaisiin jäähallille. Valmistaudun kannustamaan ja kovaa. Tarkoittaa suoraa huutoa 3x20 min. Whoopee!

odottelua - apua?

Huomaan, että elämääni kuuluu tällä hetkellä ihmeen paljon odotusta. Jotenkin en osaa elää hetkessä, yleensä osaan ainakin miten kuten, mutta nyt on homma lähtenyt lapasesta.
Tällä hetkellä odotan viikonloppua, huomista keikkaa, jääkiekko-otteluun menoa iiiisolla porukalla, illan viettoa.

Odotan (tietenkin!) myös lomaa. Kuukauden päästä tähän aikaan ollaan jossain Venäjän ilmatilassa, olettaisin. Alku se on sekin.

* * *

Kesää odotan tietenkin, kevättä melkein sitäkin enemmän. Tiedän, että odotus palkitaan liiankin pian, kohta on huhtikuu, mikä tarkoittaa pelkkää lyhyttä hyppäystä kun jo astutaan kesään. Vappu on jotenkin sellainen vedenjakaja, koska yleensä silloin voidaan olla jo kevään ensimmäisellä -yleensä unohtumattomalla- piknikillä. Sitäkin, vappua siis, odotan. Kolmen päivän minilomaa työstä.

* * *

Huomisaamua odotan pelolla. Saan neljä eri rokotetta. NELJÄ! Mä varmaan teen kuolemaa loppupäivän.. Paitsi siis sehän on mahdotonta! Saan myös huomenna rintaani sellaisen ekg-laitteen vuorokaudeksi, jota varten lienee hyvä että se sydän jaksaa jumputtaa. Ikimuistoinen perjantai siis tiedossa. ..hmm. Aamulla poliorokotus ja iltapäivällä sydäntutkimuksia. Olenko mä nyt sitten nuori vai vanha? Luulin että poliorokotuksia saa vaan lapset ja sydänfilmikäyrätutkimuksissa käyvät vaan keski-iän ylittäneet. Minä olen kyllä kivasti siinä välissä..

* * *

Odotan myös että sisäinen levottomuuteni katoaa, ahdistus kutistuu kasaan ja kuihtuu pois. En tiedä, miten siihen tilaan pääsee, mutta odotan sitä tapahtuvaksi siitä huolimatta. En ole varma, voiko siitä päästä eroon ajattelemalla sitä jatkuvasti, ahdistumalla hieman lisää, ottamalla mallia muiden tuskasta ja peilaamalla muiden fiiliksiä omaan tilanteeseensa.

Olen ehkä vähän sellainen ihminen, että otan toisen tunteet omikseni jokseenkin helposti. Yritin ja yritin sitä tähän selittää, mutta kaiken deletoin pois. En osaa selittää. Ahdistaa, kun ei saa ajatuksiaan ulos. Yritän olla peruspositiivinen, ja kai se usein onnistuukin, mutta silloinkin sisällä jäytää kumma kylmä.. Jokin.

Voisiko joku auttaa?

AAARGH!!

Mihin tämä aika menee..?!
Selkähermojumi taisi oikeasti olla hetken laulu. Thank gaad. Parempi näin.

Viime viikko meni kiireellä, töitä ja paljon muuta. Viikonlopun viettoon mentiin Helsinkiin, mikä oli hauskaa: yllätettiin ystävä kuohuviinibrussilla, taisi olla ihan hyvä potku alkaviin 30-v. hulinoihin.. Ainakin tyttö yllättyi! Etenkin kun olin sanonut etten todellakaan pääse sen selän takia tulemaan.. Minä huijasin!
Illalla jatkettiin, viihdytettiin varmaankin myös kanssaihmisiä varsin rauhallisessa oluttuvassa. Sen siitä saa kun laittaa kolme varsinaista ja yhden muualtamuuttaneen uus-savolaisen samaan pöytään.. Voi sitä naurun remakkaa!! Itsellä oli ainakin vatsalihakset kipeinä, lie vieläkin. Ihanaa oli, jos joku teistä lukee tämän niin kiitos murut <3
(Pisteet myös seurueen ainoalle miespuoliselle gentlelle, hienosti selvisi ensitapaamisesta. Hengissä.)
Löydettiin myös mainio baari Helsingin kujilta, harmi vaan kun kukaan ei muista nimeä.. Jospa sinne joskus vielä eksytään.

Nyt valmistaudutaan taas iltamenoihin, koulutusta, ja välillä niinkin päin että mitä oikeuksia meillä on kuluttajia vastaan. Ne kun on aina napisemassa ja "oikeassa". Ei oo pitkään, I tell ya!

Hitaita mutta jo hieman varmempia liikkeitä

Tänään on ollut tämän selän takia vähän tällainen komsii komsaa-päivä. Lorvin netissä, etsin uutta tai vanhaa tai ihan mitä vaan, jotain, että saisin ajatukset pois jokaisen liikauduksen tuottamasta tuskasta. No, löysin jotain mihin hullaannuin ihan kokonaansa. Nimittäin Elbow. Nyt kun selkä ei enää muistuta olemassa olostaan joka jumalan sekunti, voin jo vähän fiilistellä enempikin ja ottaa muutamia jammailu-liikkeitä. Ihanaa on tämä! (voi ymmärtää tuon koskemaan kumpaa vaan)

Jo viikonloppuna annoin mahdollisuuden Maria Lundille. Minua on aina jostain syystä häirinnyt jokin hänessä, jotenkin hän vain tuli Suomeen ja hiphei nyt hän sitä ja tätä ja mahtavuutta ja osaa kaiken ja voi että kun hänestähän on tykättävä. Minä en tykännyt, ärsytti koko ihminen - niin kun nyt voi ärsyttää sellainen jota ei todellisuudessa tunne piirun vertaa. Ei siis periaatteessa väliä oikein koko ihmisellä, mutta silti jos jossain lehdessä tms törmää niin *ärrsytys*. Noin kuukausi sitten näin Maria Lundin vaatekaupassa Helsingissä. Ärsytti sekin, että hän vaikutti juuri niin viehkeältä kuin minun oli annettu ymmärtää. Lauantaina hänellä oli keikka Rukalla. Itse olin vielä se, joka puhui muun porukan mukaan katsomaan. Sanottakoon näin, että koskaan en ole tuntenut maksaneeni 14 euroa jostain niin täydellisestä. Keikka oli hyvä, jo aiemmin pidin kaikista radiossa soitetuista kappaleista ja nyt ne olivat jotain.. käytän tätä sanaa ihan liikaa mutta mahtavaa! Laulaja itse oli viehkeä, siro, suloinen, uskomattoman kaunis ja hänen äänensä.. oh, mon dieu! No, viikon sisään siis jo toinen löytö. Kannatti antaa mahdollisuus.

Loppuun vielä paljastus. Maria Lundin keikan jälkeen päästin vielä seuraamaan Hemma Beastin keikan loppu. Mieletön meno, ja lavalla oli myös titti-di-dii, Zarkus Poussa! Tämä tyttö tykkää siitä näin paljon <3 Keikan jälkeen menin, koputin olalle, ja pyysin saada halata. En meinannut päästää irti. Saatoin nolata itseni, mutta oli se sen arvoista ;)

Notre Damen kellonsoittaja

Minusta tuntuu enemmän ja enemmän vanhalle.
Viime yönä unet jäi vähiin ja lopulta tuli itku. Miten voikin joku hermo jumiutua näin perkeleellisen täydellisesti?!
Mies käytännössä kantoi vessaan ja takaisin. Hieroi mobilattia ja kiikutti panadolia. Jotenkuten kait loppuyön nukuin, mutta aamulla sama tuska vastassa. Kaikenlainen liikkuminen oli melkoisen puristuksen takana. Lisäksi vielä huono omatunto kotiin jäämisestä, mutta ei minusta tosiaan töissä paljoa olisi apua ollut. Valittaisin vaan.
Eikä helpota sekään, etten voi täällä panna tikkua ristiin tekemättömien kotitöiden eteen - viikonlopun jäljiltä esimerkiksi laukku on edelleen purkamatta, sain mä potkaistua sitä eteisestä noin metrin lähemmän makuuhuonetta, mikä ei ole paljon. Nyt se tuossa keskellä käytävää. V****taa itseänikin, mitenkähän miestä?

Onko tämä nyt se iskias? Jos on, voisi olla tulematta toiste.

Helmikuuta kummempaa

Mulla on mennyt vähän hermot tähän blogiin. Ei muuten mutta kun tänne ei pääse kirjautumaan. Minnekään ei voi valittaa. Höh.

Viime viikolla tehtiin siis kaupat vol. 2, nyt on koti ihan ikioma ja hyvä niin!

Viikonloppuna käytiin tyttölöisten kanssa Rukalla, ja huoh! olihan reissu.. Jonkinlaisen kunniamaininnan haluaisin meille antaa, pakkanen paukkui -22 asteessa ja tuuli kulki kymmentä metriä sekunnissa. Neljä kerrosta vaatetta ja avot! hyvin pärjättiin. Lunta piisasi reilusti, ja pakkasen ansiosta se pysyi kuohkeana. Siis perfect! Lautailu itsessään sujui hyvin, mutta ankkurihissit vei kyllä mehut ja voimat jaloista. Harmillista sikäli, kun pitempäänkin olisin rinteessä viihtynyt. Hyvin on taas into ylimmillään, pianpian uudelleen toivon!

Joka ikinen lihas on nyt kipeänä, ympäri kehoa on mustelmia joiden alkuperää voi vain arvailla, mutta mieli on uskomattoman hyvä! Tutustuin kahteen uuteen, upeaan ihmiseen, ja taisi käydä niin että ensi vuonna lähdetään uudemman kerran. Itse en ainakaan pistäisi pahitteeksi jos tästä jonkinlainen perinne tulisikin. Niin ja vatsalihakset on pinkeinä nauramisesta, eli en voi muuta sanoa kuin kiitos tytöt <3

Juhlittua tuli tottakai ja melkoinen on meininki, en paremmin sanois. Täytyy varmaan olla iloinen kun tällainen hilkkua vaille 3-kymppinen rouvasihminen herätti kiinnostusta kymmenen (10) vuotta nuoremmissa. Tunsin itseni kyllä niiiin vanhaksi... Jaa-a, vai olisikohan siellä ollut epätoivon meininki meneillään, kun en muista kovinkaan paljon nuoria tyttöjä nähneeni..? Se se varmaan oli juu. Tavallaan hellyttäviä olivat poikaset kuitenkin, joskin kehotin keskittymään omalla vuosikymmenellä syntyneisiin tyttöihin..

Monien mutkien kautta saatiin myös liput Madonnan keikalle. Heh, yllättäen menneen viikonlopun porukalla :) Jälleen jotain mitä odottaa. Kovasti odotetaankin, indeeds!

Rikas on tämä tyttö. Onpa eli ei nyt kauheen..

Ostaja oli kiva, asuntoon muuttaa kiva nuori tyttö, tuntuu hyvältä että Koti meni hyville ihmisille.
Jotain positiivista siis eilisessä.
Plus että ostajakin antoi noottia meidän välittäjästä. En ollutkaan yksin mielipiteineni: välittäjä oli nohevana miehenä luvannut ostajalle jääkaapin, ikään kuin meidän puolesta. Ostaja tajusi heti, ettei sellaista voi luvata mutta jallitti sen välittäjän pitämään sanansa. Heh, olihan se yrittänyt kovasti pyristellä siitä ja käyttää mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, mutta lopulta (eilen, juuri ennen kaupantekoa) oli sanonut että valitkaa mieleisenne niin hän puhuu siitä hyvät alennukset. On ne kiinteistövälittäjät kyllä erikseen, ei voi muuta sanoa. Vahvistui vain käsitys, että kiinteistövälittäjiä ovat ne, jotka ei muissa hommissa pärjää..

* * *

Kaupan kunniaksi käytiin hakkaamassa kössiä ja sen jälkeen mentiin ystävien kanssa syömään. Ja hups, kuohuviinille.. Jäätiin kaupunkiin yöksi, ja oli kyllä hyvä juttu! Ei oltu pitkään aikaan kunnolla ystäviä nähtykään, teki näköjään sekä pojille että meille likoille hyvää jutella aamuyöhön asti.. Nyt silmät ristissä. Ja lihakset kipeinä. Saattoi käydä niin että mies pisti mut juoksemaan... ;)

VIHDOIN!

Asuntomme meni kaupaksi!
Juuri, kun luovuimme toivosta.
Juuri, kun otimme vuokralaisen.
Juuri, kun ajattelimme että otetaan nyt sitten reilusti lainaa ja pidetään itsellämme sellainen ylellisyys kuin sijoitusasunto.

Eipä tarvitse ottaa enemmän lainaa, ei! Vuokralainen ymmärsi, olihan se alunperinkin tietoinen että kämppä saattaa lähteä alta milloin vaan. Ei kyllä tainnut kukaan uskoa että ihan näin nopeasti.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että hitusen sappea nostattaa tämä kiinteistövälittäjien hämärä ammattikunta. Myönnettäköön, että joskus otan asioista itseeni herkästikin, mutta nämä veijarit on kyllä ihan asia erikseen!
Koin vahvasti, että meitä painostettiin hyväksymään tarjous. Se oli ensimmäinen, jota edes pystyi harkitsemaan, ja lopulta vain hiuksenhienosti reilumpi kuin ensimmäinen naurettavan alhainen tarjous. Kommentit lähestyvästä putkiremontista ja sen kalleudesta ("te ette koskaan saa niitä rahoja takaisin") alkoi vilkuttaa punaista kun tämä lausuttiin samaan hengenvetoon ostajan tekemän tarjouksen kanssa. Saamari! Mitenkähän tämä on sille ostajalle muotoiltu, ihan samat saakelin rahat siltä siihen remonttiin menee ja saako SE niitä koskaan takaisin?!

Muuttaessamme asuntoon kolme vuotta sitten, ostin perintörahoilla jääkaapin, josta olin jo kauan haaveillut. Kallis oli, Italiasta asti se meille tuotiin, Ferrarin punainen ja I-H-A-N-A! Asuntokauppaan ei siis kuulunut alunperin minkäänlaista jääkaappia, sillä punaisen pullukan veimme mukanamme. No, vuokralaiselle jonkinmoisen jääkaapin hankimme, vanhan mutta toimivan. Ja mitä sanoi välittäjä?! "Ai, sekö kuuluu kauppaan, on kyllä enemmän haitta kuin hyöty"!! Myös vaalimamme ja kehumamme kaasuliesi sai oikein roppakaupalla kunniaa: "muistakaa sitten varmasti tuoda ne kaasulieden käyttöohjeet ja piirustukset sinne kaupanteko-tilaisuuteen, ostaja purkaa sen sitten heti pois". Pitäkää tunkkinne.
Samaten kun pyysin välittäjää muistuttamaan, että kertoisin ostajalle muutamista käytännönasioista (pesukoneita ei saa käyttää yhtäaikaa, sulake kun ei kestä edes ajatusta sellaisesta) niin pyh, totesi välittäjä ja puhui päälle. Varmaan siitä miten paska se jääkaappi on.
Mietin vaan, että mitähän helvetin porukkaa ne sinne palkkaa, me sitten kiltisti maksetaan tuhansia euroja tämmöisestä, no, vittuilusta. En kyllä noilta kavereilta osta yhden yhtä asuntoa ja suosittelen samaa muillekin. Kyllä nyt vähän pitäisi kumarrella meillekin päin, hitto vie!

Että en minä katkera ole mutta kuitenkin.
Mutta huomenna on kuulkaas tilin saldossa niin monta nollaa lisää että mitenkähän paljon tuota miestä pitäisi voidella jotta se mun kanssa ottaisi ja lähtisi eikä tulisi justiinsa takaisin..?

(asuntokauppa part 2 tulossa ensi viikolla. häviää nimittäin ne nollat. zup, tuosta vaan.)

Kiire?

Mukavasti tuntuu aika menevän ilman että oikein huomaakaan..
Mitä on tapahtunut?
No:
- Vietettiin ratkiriemukkaat uuden vuoden juhlat. Hyvää ruokaa (7 lajia), hyvää juomaa (Nicolas Feuillatte'a) sekä maailman parhaat ystävät. Siinä olikin juhlan aihetta kerrakseen!

- Vuoden vaihduttua menin töihin vasta kun olin viikon lorvinut. Teki todella hyvää, ja oli vallan mukavaa mennä sen jälkeen töihin! Viikko sisälsi muun muassa luistelua uusilla hokkareilla (jarruttaminen on edelleenkin hakusessa..) sekä kummitytön syntymäpäivät. Kakussa oli kaksi kynttilää ja kolme levyä suklaata.

- Vietettiin SingStar-iltamat. Mahtavaa. Laulua naurua ja juomaa puoli kahdeksaan asti aamulla. Jälleen loistoseuraa. Ei tästä kehumisesta nyt pääse..

- Käytiin Helsingissä katsomassa miltä näyttää tämän kevään silmälasit. Hyvältähän ne näyttää. Yhtä värikkäältä kun koko messut!

- Ostettiin lennot Pekingiin. 2 kk lähtöön. Kunkkua.

Kind of tekemistä on siis ollut. Onneksi olen ehtinyt nähdä rakasta ystävää lähestulkoon niin paljon kuin mahdollista. Kesällä sitten jälleen, toivon.
(Oot rakas, hyvää kotimatkaa!)

Joulu!

Hyvää Joulua kertakaikkiaan!
Tähän asti on ollut ihanaa, koko päivän on ollut Jouluistakin Jouluisempi sää, lunta ja pakkasta.
Ihanaa!
Eilen pikkujouluiltiin vielä läheisien ystävien kanssa (kiitos <3), nyt anoppilaan juhlimaan aattoa ja aamulla oman perheen joukkoon.
Kaipaan edelleen teitä kaukaiset ystäväni, voikaa hyvin ja viettäkää leppoisat joulunpyhät.

Nyt, kinkku odottaa syöjäänsä.. (minua.)